Lue keskustelun säännöt.
Seksuaalinen halukkuus ja haluttomuus
Lucas
11.11.2022 |
Pohdintani on enemmän retoriikkaa kuin kysymys. Toiveissa olisi hyvää keskustelua. Jos koet, ettet kykene antamaan keskusteluaiheelle lisäarvoa, ole kiltti ja jätä kommentoimatta.
Olen 36-vuotias perheellinen mies. Teen kahta hyvin erinlaista työtä, mutten silti ole paljoa pois kotoa. Osallistun tasapuolisesti kodin-ja lastenhoitoon, asia joka on hyvä mainita tässä yhteydessä. Edelle mainittujen lisäksi huomioin ja arvostan avopuolisoani ihan luontaisena asiana. En ole koskaan haukkunut tai arvostellut häntä mistään. Riitelemme harvoin joistain asioista, koska molemmat myös haluavat pitää päänsä tietyissä asioissa, mutta päädymme hyvin useasti molempia miellyttävään kompromissiin. Riidoissa koen olevani kehittyneempi joissain asioissa, koska en hauku avopuolisoani, mutta minä olen välillä saanut nieleskellä haukkumasanoja ja kieltämättä ne on tuntunut pahalle. Kehun ja tuen avopuolisoani vilpittömästi ja kysyn häneltä usein törkeän kysymyksen "mitä sinulle kuuluu tänään." Jos mieltä painaa jokin, kuuntelen ja yritän ymmärtää, enkä vähättele hänen tunteitaan.
Harrastan urheilua aktiivisesti ja pidän itsestäni huolta, koen että olen tyytyväinen itseeni ja itsetuntoni on hyvä. Pidän hygieniastani huolta.
Kaiken edellä mainitun lisäksi olen kiinnostunut seksistä paljon ja olen todella seksuaalinen ihminen. Avopuolisoni ei enää ole. Hän oli ennen mutta lasten syntymisen jälkeen se muuttui, Klassikko. Ymmärrän, että elämä ja ihmiset muuttuu, enkä painosta avopuolisoani. Enemmän silti tuntuu, että ymmärrystäni käytetään hyväksi. Yritän silti aika ajoin tunnustella avopuolison kiinnostusta mutten vonkaamalla tai halventavilla fraaseilla, vaan kunnioittavasti. Jos pitäisin lukua, olisi pakkien määrä isoissa lukemissa, mutta en pidä. Olen siis lakannut yrittämästä, sammuttanut haluni ja vaatinut itseltäni haluttomuutta. Olen yrittänyt asiasta hänen kanssaan puhua, ei tuota tulosta. Silti tuntuu ettei todellista syytä kerrota, vaan sarja lukuisia selityksiä tulvahtaa päin kasvojani, jotka ovat joka kerta erejä.
Tuntuu pahalta, arvottomalta.
Mietin, että Näinkö tämä elämäni kuuluu mennä. Ymmärtää toisen haluttomuutta ja sammuttaa omat haluni. Tilaisuuksia pettämiselle on ollut lukuisia, mutten voisi tehdä toiselle niin.
Sanoin pariviikkoa sitten avopuolisolleni suoraan, etten voi elää näin. Tämä ei ole oikein. Sain hirveän huutoryöpyn, että olen helvetin itsekäs ja eikö elämässä ole muutakuin seksi. Onhan sitä, mutta seksi kuuluu myös elämääni. Hän osaa käyttää sanojaan kuin miekkaa. Vetoaa kilttiin puoleeni ja syyllistää haluistani. Välillä tunnen olevani kuin joku kiimoissaan kieriskelevä eläin, koska haluan. Tiedän, että en sitä ole, mutta ajoittain tälläinen tunne tulee.
Voimani ovat ehtyneet ja elämän ilo mennyt. Tunnen paljon halua, mutta olen tottunut sen sammuttamaan. Itkettää, tuntuu järkyttävän pahalta. Tässäkö elämäni nyt on. Muuten hyvää, mutta yksi tärkeä seikka puuttuu kokonaan. Onko minun tehtäväni elää vastoin tahtoani seksittömänä, jotta avopuolisoni saa elää kuten haluaa. Missä raja kulkee. Toisen kehosta ei voi päättää, tiedän sen, mutta omastani voin. Onko ero, enää ainoa ratkaisu. Vapaaseen suhdemuotoon avopuolisoni ei halua, enkä siihen voisi ketään pakottaa. Avopuolisoni on myös minun arvoihin seksi asioissa se oikea henkilö, en ole kenenkään kanssa kokenut niin suurta tunne yhteyttä seksissä ja kuinka se voimistaa hyvän olon tunnetta. Haluan seksissä tunneyhteyden ja toivon, että seksikumppanillani olisi se myös minuun. Ennen meillä oli näin. Enää ei ole mitään.
Kommentit (63)
Olen vähän samoilla linjoilla kuin edeltävä. Vaimoasi ei kiinnosta sinun näkökulmasi etkä tuo sitä riittävän painokkaasti esille. Seksiä ei pidä vongata, vaan kertoa mikä merkitys sillä itselle on, että toinen osapuoli vähät välittää asettua sinun asemaasi.
Pariterapiaa kannattaa kokeilla, jotta siellä saataisiin purettua asetelma, missä toinen on alisteisessa asemassa pyytäessään seksiä ja koettaessaan olla mielin kielin. Sellaista seksielämän ei kuulu olla. Se vain vääristää tilannetta edelleen, että toinen ainoastaan yrittää miellyttää. Hyvä kuitenkin, että olet jo ottanut asian painokkaasti esille.
Se ei vain ole totta, ettei omaan halukkuuteen voi vaikuttaa. Voi, jos haluaa. Olen varmasti vaihdevuosi
-ikäisenä naisena tästä pätevämpi puhumaan kuin moni muu. Jos rakkaus ja kunnioitus on lopussa, ei kiinnosta miellyttää toista ja samalla sabotoi itseäänkin olemalla liitossa, jossa ei ole seksuaalista ulottuvuutta.
Ymmärrän, että se on vain yksi näkökulma, jonka tässä tuot esille. Voi olla asioita, mistä vaimo on sinulle loukkaantunut ja muita arkisia asioita, joita pitäisi myös käydä läpi. Kannattaa mennä pariterapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuo siltä kuulostaa, että puoliso ei halua joustaa tässä asiassa, mutta odottaa sinun joustavan loputtomiin. Ei siis kovin tasavertainen tilanne. Sehän kannattaa ottaa puolison kanssa esille niin kuin jo otitkin, että nykymeno ei ole reilua sinua kohtaan. Jos toinen ei halua kunnioittaa sinun näkemystäsi ja vaatii sinua jatkamaan vaan joustamista kuten ennenkin, voi miettiä, onko tämä semmoinen liitto, jossa haluat jatkaa ellei puoliso pysty näkemään, että hän ei voi yksipuolisesti päättää siitä, miten seksi teidän suhteessa hoituu vai hoituuko ollenkaan.
Kiitos kommenteista ja rakentavasta keskustelusta. Onhan se näin. Tilanne ei ole oikein kummankaan osalta. Harmittaa, että on ollut suhteissa, jossa tämä on ollut tietyn ajan jälkeen asia, josta on jopa tullut vallan väline mikä on hyvin paradoksaalista, että puhutaan kuitenkin ihmisen sukupuolielimestä. Täytyy silti erikseen vielä huomauttaa, että en ole itsekkään täydellinen ja aivan varmasti olen tiedostamatta toiminut väärin, sekä ihan tietoisesti ollut hankala. Esim. vetäytynyt omiin oloihin, mutta koen, että se on ollut siitä etten tätä tunnetta ole osannut käsitellä.
Aiemmassa tekstissä unohdin kertoa, että olemme käyneet parisuhdeterapiassa josta oli hyvin lyhyeksi ajaksi apua. Naisterapeutti kertoi suoraan avopuolisolleni, että tilanne on minua kohtaan väärin, mutta avopuolisoni ei ymmärtänyt terapeutin perimmäistä pointtia. Hän ymmärsi, että on velvollinen antamaan seksiä, jota terapeutti ei kyllä tarkoittanut vaan kertoi selvin sanoin, kuinka olisi reilua, että tilanteeseen saadaan ratkaisu, oli se mikä tahansa ja, että minua ei voi velvoittaa tällaista kestämään ja sammuttamaan luontaisia haluja ja tunteita.
Tilanteen pitkittymisen johdosta on omat voimavarani hiipuneet ja en saa tehtyä ratkaisua. Täytyy vain pitää itsekuria, ettei voimattomuudesta johtuva ratkaisu ole mikään "pakkorepäisy" esim, hakea lohtua toisaalta tai muuta typerää. Arvoihin ei tälläinen toiminta kuulu, mutta tiedän ihmisen moraalin venyvän merkillisesti kun on oma terveys kyseessä.
Aloittaja kysyy "Tässäkö elämäni nyt on, tämmöisenäkö se tulee jatkumaan?".
Selkeään kysymykseen selkeä vastaus: Kyllä, ja juurikin tuollaisena se tulee jatkumaan. Vaimosi sai sinulta sen, minkä takia yhteen päädyitte, eli perheen. Jos luulet että päädyitte yhteen mukavan seksin vuoksi, niin olet väärässä, ja senhän olet jo nyt huomannutkin.
Ratkaisuksi taas vanhat tutut kolme kovaa neuvoa. Valitse niistä se vähiten huono:
1. Sopeudu tilanteeseen.
2. Jos et pysty sopeutumaan tilanteeseen, etsi seksiä suhteen ulkopuolelta, luvalla tai ilman lupaa.
3. Jos et pysty sopeutumaan tilanteeseen, ja et halua etsiä seksiä suhteen ulkopuolelta, erotkaa.
Jos numero kolmonenkaan tuntuu mahdottomalta, palaa takaisin kohtaan 1. ja aloita vaihtoehdot alusya. Jatka tätä niin kauan kunnes joku vaihtoehdoista osoittautuu vähiten huonoksi ja valitse se.
Muita vaihtoehtoja ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kysyy "Tässäkö elämäni nyt on, tämmöisenäkö se tulee jatkumaan?".
Selkeään kysymykseen selkeä vastaus: Kyllä, ja juurikin tuollaisena se tulee jatkumaan. Vaimosi sai sinulta sen, minkä takia yhteen päädyitte, eli perheen. Jos luulet että päädyitte yhteen mukavan seksin vuoksi, niin olet väärässä, ja senhän olet jo nyt huomannutkin.
Ratkaisuksi taas vanhat tutut kolme kovaa neuvoa. Valitse niistä se vähiten huono:
1. Sopeudu tilanteeseen.
2. Jos et pysty sopeutumaan tilanteeseen, etsi seksiä suhteen ulkopuolelta, luvalla tai ilman lupaa.
3. Jos et pysty sopeutumaan tilanteeseen, ja et halua etsiä seksiä suhteen ulkopuolelta, erotkaa.
Jos numero kolmonenkaan tuntuu mahdottomalta, palaa takaisin kohtaan 1. ja aloita vaihtoehdot alusya. Jatka tätä niin kauan kunnes joku vaihtoehdoista osoittautuu vähiten huonoksi ja valitse se.
Muita vaihtoehtoja ei ole.
On myös mahdollista avata suhde eli molemmat hakevat seksin muualta, kunnes lapset kasvavat isommiksi. En ehdottaisi tätä ensimmäisenä kenellekään, mutta ehkä ap ei vielä halua luovuttaa. Oletan, että lapsetkin ovat vielä tuon ikäisillä aika pieniä.
Ja sinne terapiaan voi mennä uudestaankin. Jos ei vaimo lähde, niin mene yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kysyy "Tässäkö elämäni nyt on, tämmöisenäkö se tulee jatkumaan?".
Selkeään kysymykseen selkeä vastaus: Kyllä, ja juurikin tuollaisena se tulee jatkumaan. Vaimosi sai sinulta sen, minkä takia yhteen päädyitte, eli perheen. Jos luulet että päädyitte yhteen mukavan seksin vuoksi, niin olet väärässä, ja senhän olet jo nyt huomannutkin.
Ratkaisuksi taas vanhat tutut kolme kovaa neuvoa. Valitse niistä se vähiten huono:
1. Sopeudu tilanteeseen.
2. Jos et pysty sopeutumaan tilanteeseen, etsi seksiä suhteen ulkopuolelta, luvalla tai ilman lupaa.
3. Jos et pysty sopeutumaan tilanteeseen, ja et halua etsiä seksiä suhteen ulkopuolelta, erotkaa.
Jos numero kolmonenkaan tuntuu mahdottomalta, palaa takaisin kohtaan 1. ja aloita vaihtoehdot alusya. Jatka tätä niin kauan kunnes joku vaihtoehdoista osoittautuu vähiten huonoksi ja valitse se.
Muita vaihtoehtoja ei ole.
On myös mahdollista avata suhde eli molemmat hakevat seksin muualta, kunnes lapset kasvavat isommiksi. En ehdottaisi tätä ensimmäisenä kenellekään, mutta ehkä ap ei vielä halua luovuttaa. Oletan, että lapsetkin ovat vielä tuon ikäisillä aika pieniä.
Ja sinne terapiaan voi mennä uudestaankin. Jos ei vaimo lähde, niin mene yksin.
Luitko kohdan numero 2?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kysyy "Tässäkö elämäni nyt on, tämmöisenäkö se tulee jatkumaan?".
Selkeään kysymykseen selkeä vastaus: Kyllä, ja juurikin tuollaisena se tulee jatkumaan. Vaimosi sai sinulta sen, minkä takia yhteen päädyitte, eli perheen. Jos luulet että päädyitte yhteen mukavan seksin vuoksi, niin olet väärässä, ja senhän olet jo nyt huomannutkin.
Ratkaisuksi taas vanhat tutut kolme kovaa neuvoa. Valitse niistä se vähiten huono:
1. Sopeudu tilanteeseen.
2. Jos et pysty sopeutumaan tilanteeseen, etsi seksiä suhteen ulkopuolelta, luvalla tai ilman lupaa.
3. Jos et pysty sopeutumaan tilanteeseen, ja et halua etsiä seksiä suhteen ulkopuolelta, erotkaa.
Jos numero kolmonenkaan tuntuu mahdottomalta, palaa takaisin kohtaan 1. ja aloita vaihtoehdot alusya. Jatka tätä niin kauan kunnes joku vaihtoehdoista osoittautuu vähiten huonoksi ja valitse se.
Muita vaihtoehtoja ei ole.
On myös mahdollista avata suhde eli molemmat hakevat seksin muualta, kunnes lapset kasvavat isommiksi. En ehdottaisi tätä ensimmäisenä kenellekään, mutta ehkä ap ei vielä halua luovuttaa. Oletan, että lapsetkin ovat vielä tuon ikäisillä aika pieniä.
Ja sinne terapiaan voi mennä uudestaankin. Jos ei vaimo lähde, niin mene yksin.
Luitko kohdan numero 2?
Luin, avoin suhde tarkoittaa, että molemmilla on lupa hankkia seksiä muualta. Jos lupaa ei tule, niin sekin selkiyttää asioita ja voi miettiä millaiseen suhteeseen suostuu, kun meillä on vain tämä yksi elämä.
Haluttomuuttakin on monenlaista, ihan sitä vain, ettei ajoittain halua, syystä tai toisesta, ja sitten sellaista, että siihen liittyy tahallista ja sadistista toisen tunteiden ja olemuksen vähättelyä ja marttyyrin asennetta, mikä luonnehtii myrkyllistä suhdetta. Silloin on monesti työskentelyn paikka myös sillä, joka tuollaista kohtelua on tottunut vastaanottamaan. Pelkästään eroaminen ei välttämättä auta, jos on taipumus ajautua henkisesti tai fyysisesti väkivaltaisiin suhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Lucas,
asiallisesti kirjoitettu teksti josta näkee, että olet yrittänyt tehdä asian parantamiseksi todella paljon. Lisäksi olet miettinyt asiaa monelta kantilta. Tekstisi on sellainen, että olisi hyvä jos avopuolisosi sen lukisi.
Ymmärrän turhautumisesi hyvin vaikka olen nainen. Minä ja mieheni ollaan oltu yhdessä jo 30 vuotta ja elämäämme on kuulunut hyvä seksi. Tilanne muuttui noin puolivuotta sitten kun mieheni halut muuttui, pisin tauko lähes 3kk ja nytkin 5 viikkoa. Tilanne on kurja, kun itse rakastaa ja haluaa puolisoaan edelleen. Välillä se kipu on henkistä ja välillä todellakin sattuu ihan fyysisesti. Välillä sitä hoitelee itse itsensä, mutta ei se korvaa sitä toisen ihmisen kosketuksen puutetta. Surullista myös on se, että muukin läheisyys alkaa hiipumaan. En tiedä kuinka pitkään pystyn elämää näin.
Mietin kuitenkin pitkää suhdettani niin, että monenlaisia vaiheita on ollut. Meillä seksi on kuulunut aina elämään, mutta ennen tätä ei ole ollut kuukausien taukoja. Oli kuitenkin lapsien syntymien jälkeen aika kun itseäni ei seksi kiinnostanut laisinkaan, mutta mieheni otti asian varovasti esiin. Ymmärsin kyllä miestäni ja seksiä harrastettiin enemmän sen jälkeen. Eli vaikka seksi ei ollut mielessäni niin ihana mieheni kun alkoi hyväilemään niin kroppani kyllä heräsi ja seksi oli ihan hyvää. Tätä kesti jonkinaikaa ja sitten myös omat haluni heräsivät ja nyt viimeiset 10 vuotta seksi ollut parempaa kuin ikinä. Jos tätä viimeistä puolta vuotta ei lasketa mukaan.
Nämä on niin vaikeita asioita ja jotenkin kyllä avopuolisosi voisi tulla asiassa hieman vastaan. Ymmärtää asian vasta kun Sinut menettää.
Kaikkea hyvää Sinulle.
Kiitos vastauksestasi. Harmillinen tilanne teilläkin, vaikka asiat on joskus ollut toisin. Pystyn ymmärtämään sinua juuri sen verran, kuin miehenä voin, koska tilanne muistuttaa joiltain osin omaani.
Totta myös, että itsetyydytystä pitää harjoittaa, joskus on oikeinkin kivaa mutta välillä kun itseä koskee niin tulee se suru, ettei se ole toisen käsi tai iho joka on omaansa vasten.
Kiitos, kuin myös sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lucas kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi. Harmillinen tilanne teilläkin, vaikka asiat on joskus ollut toisin. Pystyn ymmärtämään sinua juuri sen verran, kuin miehenä voin, koska tilanne muistuttaa joiltain osin omaani.
Totta myös, että itsetyydytystä pitää harjoittaa, joskus on oikeinkin kivaa mutta välillä kun itseä koskee niin tulee se suru, ettei se ole toisen käsi tai iho joka on omaansa vasten.
Kiitos, kuin myös sinulle!
Seksipalstalla kun kerta ollaan niin näin naisena sanon, että hyvänkin seksielämän rinnalla "oma kiva" on silti ollut ihanaa vaihtelua ja itselläni se on vaan lisännyt halujani miestäni kohtaan. Mutta, nyt on käynyt niin, että "oma kiva" on muuttunut, toki oloa helpottaa se orgasmi, mutta viimeisillä kerroilla on tullut itku orgasmin jälkeen. Eli se suru siitä, että ei saa enää sitä rakastaman ihmisen kosketusta. Tiedän tuon Sinun kokemasi tunteen kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Pitää ihan sivusta kysyä, mitä kohtaa ne miehet naisen alapäässä oikein nuolevatkaan, innokkaasti ja halulla, ja naiset sen seurauksena saavat orgasmin?
Eiköhän se ole se klitoris juurikin.
Typerys. Häivy asiallisesta keskustelusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos muillekin vastauksista ja keskusteluun osallistumisesta. Vertaistuki asiassa kuin asiassa on tehokasta, antaa toivoa ja luo perspektiiviä.
Ihmissuhteet voi olla kimurantteja ja sellaisissa jotka muuttuu yksipuoleisiksi, alkaa väistämättä ajatella omaa parastaan. Minun mielestäni se on tervettä itsekkyyttä ja itsesuojeluvaistoa toimia näin. Toinen osapuoli voi juurikin tarttua tähän ja alkaa syyttämään vääränlaiseksi itsekkyydeksi.
Kunpa me ihmiset oppisimme keskustelemaan reilusti, mutta ajoittaiseen epätoivoon tässäkin luisuu väistämättä.
Kun on varhaisessa iässä nähnyt myrkyllisen parisuhteen mallin, niin kieltämättä tässä on itsekkin sellaisiin ajautunut. Niistä irti päässyt viime hetkellä, ennenkuin hukkuu. Tässä suhteessa ei niitä asioita esille noussut aluksi, vaan vasta kun lapset oli tehty, talot hommattu ja muutenkin elämä piti olla kondiksessa.
Muutama vuosi tässä on jo menty näin ja pisin jakso ilman seksiä on ollut yli vuoden, vaikka ajan laskeminen on vain itsensä kiusaamista. Sinäkin aikana keskusteltiin ja kysyin,että "kerro rakas ihminen minulle mistä sinä pidät läheisyydessä johon myös seksi kuuluu." Kertoi, että haluaisi olla alasti, ihot vastakkain ilman, että johtaisi seksiin. Tilaisuus tämän ehdottamiselle tuli ja siirryimme vuoteeseen. Silitin käsivartta ja kylkikaarta, mutta siitä sain huomautuksen,"ei tarvitse sivellä." Selvä, ei sivelyä. Sitten olimme pitkän tovin vain paikoillaan. Lopuksi yritin antaa suukon, johon sain vastauksen, että "etkö saatana osaa olla tekemättä mitään ja pitikö tämäkin pilata." Olen pahoillani, en tiennyt, että tälle on näin tiukat säännöt. Sen jälkeen ei sitäkään ole tehty. Tämä esimerkki oli vain yksi, niistä lukuisista miten tilanteet menee. Olen nyt kohta vuoden nukkunut sohvalla, koska saatan unissaan alkaa haluamaan ja hän ei sitä kestä.
Sitten kun on taustalla täysin vihkoon menneitä parisuhteita, niin jotenkin tuntuu tämän suhteen eteen taistelevan entistä enemmän vaikka samalla meinaan hukata seksuaalisuuteni kokonaan. Miettikää, kerran mietin jopa sellaista, että jos käyn vieraissa niin harrastan seksiä miehen tai shemalen kanssa, ettei se olisi varmaan niin paha pettämisasia, vaikka kyllähän minä sen tiiän, että ei sillä sukupuolella ole mitään väliä kuinka pahalta se voisi toisesta tuntua jos paljastuisi. Edellä mainittu kertoo vain, kuinka hemmetin epätoivoiseksi ihminen voi mennä. En ole koskaan aiemmin tuntenut vetoa samaan sukupuoleen, tai muun sukupuolisiin (tässä tapauksessa shemale).
Tiedän, kuinka yksinkertaista asioista tässä on lopulta kysymys. Tulla nähdyksi, huomioiduksi, saada läheisyyttä ja hellyyttä, harrastaa tunneyhteydellistä seksiä, olla lähekkäin ja antaa edellä mainittuja toiselle kenestä välittää.
Tsemppiä muillekin jotka kenties painii samojen asioiden äärellä!
Vierailija kirjoitti:
Lucas kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi. Harmillinen tilanne teilläkin, vaikka asiat on joskus ollut toisin. Pystyn ymmärtämään sinua juuri sen verran, kuin miehenä voin, koska tilanne muistuttaa joiltain osin omaani.
Totta myös, että itsetyydytystä pitää harjoittaa, joskus on oikeinkin kivaa mutta välillä kun itseä koskee niin tulee se suru, ettei se ole toisen käsi tai iho joka on omaansa vasten.
Kiitos, kuin myös sinulle!
Seksipalstalla kun kerta ollaan niin näin naisena sanon, että hyvänkin seksielämän rinnalla "oma kiva" on silti ollut ihanaa vaihtelua ja itselläni se on vaan lisännyt halujani miestäni kohtaan. Mutta, nyt on käynyt niin, että "oma kiva" on muuttunut, toki oloa helpottaa se orgasmi, mutta viimeisillä kerroilla on tullut itku orgasmin jälkeen. Eli se suru siitä, että ei saa enää sitä rakastaman ihmisen kosketusta. Tiedän tuon Sinun kokemasi tunteen kyllä.
Ihanasti kirjoitit sooloseksikokemuksistasi. Tunsin myös surua puolestasi kun kerroit orgasmin jälkeisestä itkusta. Se on niin surullinen tunne, kun ei ole toista joka koskettaisi sinua ja kokisi yhdessä ne hyvänolon tunteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vautsi, olen kyllä positiivisesti yllättynyt kun saa näin kivaa keskustelua täällä aikaiseksi! Menetin myös forumkeskusteluneitsyyteni samalla kertaa ja kivoja näkökantoja noussut esille ja vertaiskeskustelua. En nimittäin ole täällä vain omia asioitani puimassa, vaan toivoinkin, että ihmiset jakaa omia kokemuksiaan ja osallistuu keskusteluun, sekä ne jotka vain lukee, saisivat apua kenties omiin asioihin. Pidetään keskustelut vilkkaana!
Lucas kirjoitti:
Kiitos muillekin vastauksista ja keskusteluun osallistumisesta. Vertaistuki asiassa kuin asiassa on tehokasta, antaa toivoa ja luo perspektiiviä.
Ihmissuhteet voi olla kimurantteja ja sellaisissa jotka muuttuu yksipuoleisiksi, alkaa väistämättä ajatella omaa parastaan. Minun mielestäni se on tervettä itsekkyyttä ja itsesuojeluvaistoa toimia näin. Toinen osapuoli voi juurikin tarttua tähän ja alkaa syyttämään vääränlaiseksi itsekkyydeksi.
Kunpa me ihmiset oppisimme keskustelemaan reilusti, mutta ajoittaiseen epätoivoon tässäkin luisuu väistämättä.
Kun on varhaisessa iässä nähnyt myrkyllisen parisuhteen mallin, niin kieltämättä tässä on itsekkin sellaisiin ajautunut. Niistä irti päässyt viime hetkellä, ennenkuin hukkuu. Tässä suhteessa ei niitä asioita esille noussut aluksi, vaan vasta kun lapset oli tehty, talot hommattu ja muutenkin elämä piti olla kondiksessa.
Muutama vuosi tässä on jo menty näin ja pisin jakso ilman seksiä on ollut yli vuoden, vaikka ajan laskeminen on vain itsensä kiusaamista. Sinäkin aikana keskusteltiin ja kysyin,että "kerro rakas ihminen minulle mistä sinä pidät läheisyydessä johon myös seksi kuuluu." Kertoi, että haluaisi olla alasti, ihot vastakkain ilman, että johtaisi seksiin. Tilaisuus tämän ehdottamiselle tuli ja siirryimme vuoteeseen. Silitin käsivartta ja kylkikaarta, mutta siitä sain huomautuksen,"ei tarvitse sivellä." Selvä, ei sivelyä. Sitten olimme pitkän tovin vain paikoillaan. Lopuksi yritin antaa suukon, johon sain vastauksen, että "etkö saatana osaa olla tekemättä mitään ja pitikö tämäkin pilata." Olen pahoillani, en tiennyt, että tälle on näin tiukat säännöt. Sen jälkeen ei sitäkään ole tehty. Tämä esimerkki oli vain yksi, niistä lukuisista miten tilanteet menee. Olen nyt kohta vuoden nukkunut sohvalla, koska saatan unissaan alkaa haluamaan ja hän ei sitä kestä.
Sitten kun on taustalla täysin vihkoon menneitä parisuhteita, niin jotenkin tuntuu tämän suhteen eteen taistelevan entistä enemmän vaikka samalla meinaan hukata seksuaalisuuteni kokonaan. Miettikää, kerran mietin jopa sellaista, että jos käyn vieraissa niin harrastan seksiä miehen tai shemalen kanssa, ettei se olisi varmaan niin paha pettämisasia, vaikka kyllähän minä sen tiiän, että ei sillä sukupuolella ole mitään väliä kuinka pahalta se voisi toisesta tuntua jos paljastuisi. Edellä mainittu kertoo vain, kuinka hemmetin epätoivoiseksi ihminen voi mennä. En ole koskaan aiemmin tuntenut vetoa samaan sukupuoleen, tai muun sukupuolisiin (tässä tapauksessa shemale).
Tiedän, kuinka yksinkertaista asioista tässä on lopulta kysymys. Tulla nähdyksi, huomioiduksi, saada läheisyyttä ja hellyyttä, harrastaa tunneyhteydellistä seksiä, olla lähekkäin ja antaa edellä mainittuja toiselle kenestä välittää.
Tsemppiä muillekin jotka kenties painii samojen asioiden äärellä!
Paljon samoja asioita ja tuntemuksia kuin vuosia sitten oman parisuhteeni loppumetreillä. Loppumetreillä on myöskin tuo AP:n suhde, kysymys kuuluu vain että koska hän tohtii sen selvän asian itselleen tunnustaa.
Ei tuossa auta minkään valtakunnan terapiat enää,kun on tuohon tilanteeseen asti mennyt.
Eropaperit taipaleelle. Parempi kerta rutina kuin ainainen kitinä.
Lucas kirjoitti:
Muutama vuosi tässä on jo menty näin ja pisin jakso ilman seksiä on ollut yli vuoden, vaikka ajan laskeminen on vain itsensä kiusaamista. Sinäkin aikana keskusteltiin ja kysyin,että "kerro rakas ihminen minulle mistä sinä pidät läheisyydessä johon myös seksi kuuluu." Kertoi, että haluaisi olla alasti, ihot vastakkain ilman, että johtaisi seksiin. Tilaisuus tämän ehdottamiselle tuli ja siirryimme vuoteeseen. Silitin käsivartta ja kylkikaarta, mutta siitä sain huomautuksen,"ei tarvitse sivellä." Selvä, ei sivelyä. Sitten olimme pitkän tovin vain paikoillaan. Lopuksi yritin antaa suukon, johon sain vastauksen, että "etkö saatana osaa olla tekemättä mitään ja pitikö tämäkin pilata." Olen pahoillani, en tiennyt, että tälle on näin tiukat säännöt. Sen jälkeen ei sitäkään ole tehty. Tämä esimerkki oli vain yksi, niistä lukuisista miten tilanteet menee. Olen nyt kohta vuoden nukkunut sohvalla, koska saatan unissaan alkaa haluamaan ja hän ei sitä kestä.
Tämä ei kyllä kuulosta terveeltä. Ihan kuin toinen tahallaan kiusaisi ja haluaisi olla mahdollisimman vittumainen luottaen siihen, että sinä kyllä siedät ja joustat, kuten tähänkin asti.
Vierailija kirjoitti:
Lucas kirjoitti:
Kiitos muillekin vastauksista ja keskusteluun osallistumisesta. Vertaistuki asiassa kuin asiassa on tehokasta, antaa toivoa ja luo perspektiiviä.
Ihmissuhteet voi olla kimurantteja ja sellaisissa jotka muuttuu yksipuoleisiksi, alkaa väistämättä ajatella omaa parastaan. Minun mielestäni se on tervettä itsekkyyttä ja itsesuojeluvaistoa toimia näin. Toinen osapuoli voi juurikin tarttua tähän ja alkaa syyttämään vääränlaiseksi itsekkyydeksi.
Kunpa me ihmiset oppisimme keskustelemaan reilusti, mutta ajoittaiseen epätoivoon tässäkin luisuu väistämättä.
Kun on varhaisessa iässä nähnyt myrkyllisen parisuhteen mallin, niin kieltämättä tässä on itsekkin sellaisiin ajautunut. Niistä irti päässyt viime hetkellä, ennenkuin hukkuu. Tässä suhteessa ei niitä asioita esille noussut aluksi, vaan vasta kun lapset oli tehty, talot hommattu ja muutenkin elämä piti olla kondiksessa.
Muutama vuosi tässä on jo menty näin ja pisin jakso ilman seksiä on ollut yli vuoden, vaikka ajan laskeminen on vain itsensä kiusaamista. Sinäkin aikana keskusteltiin ja kysyin,että "kerro rakas ihminen minulle mistä sinä pidät läheisyydessä johon myös seksi kuuluu." Kertoi, että haluaisi olla alasti, ihot vastakkain ilman, että johtaisi seksiin. Tilaisuus tämän ehdottamiselle tuli ja siirryimme vuoteeseen. Silitin käsivartta ja kylkikaarta, mutta siitä sain huomautuksen,"ei tarvitse sivellä." Selvä, ei sivelyä. Sitten olimme pitkän tovin vain paikoillaan. Lopuksi yritin antaa suukon, johon sain vastauksen, että "etkö saatana osaa olla tekemättä mitään ja pitikö tämäkin pilata." Olen pahoillani, en tiennyt, että tälle on näin tiukat säännöt. Sen jälkeen ei sitäkään ole tehty. Tämä esimerkki oli vain yksi, niistä lukuisista miten tilanteet menee. Olen nyt kohta vuoden nukkunut sohvalla, koska saatan unissaan alkaa haluamaan ja hän ei sitä kestä.
Sitten kun on taustalla täysin vihkoon menneitä parisuhteita, niin jotenkin tuntuu tämän suhteen eteen taistelevan entistä enemmän vaikka samalla meinaan hukata seksuaalisuuteni kokonaan. Miettikää, kerran mietin jopa sellaista, että jos käyn vieraissa niin harrastan seksiä miehen tai shemalen kanssa, ettei se olisi varmaan niin paha pettämisasia, vaikka kyllähän minä sen tiiän, että ei sillä sukupuolella ole mitään väliä kuinka pahalta se voisi toisesta tuntua jos paljastuisi. Edellä mainittu kertoo vain, kuinka hemmetin epätoivoiseksi ihminen voi mennä. En ole koskaan aiemmin tuntenut vetoa samaan sukupuoleen, tai muun sukupuolisiin (tässä tapauksessa shemale).
Tiedän, kuinka yksinkertaista asioista tässä on lopulta kysymys. Tulla nähdyksi, huomioiduksi, saada läheisyyttä ja hellyyttä, harrastaa tunneyhteydellistä seksiä, olla lähekkäin ja antaa edellä mainittuja toiselle kenestä välittää.
Tsemppiä muillekin jotka kenties painii samojen asioiden äärellä!
Paljon samoja asioita ja tuntemuksia kuin vuosia sitten oman parisuhteeni loppumetreillä. Loppumetreillä on myöskin tuo AP:n suhde, kysymys kuuluu vain että koska hän tohtii sen selvän asian itselleen tunnustaa.
Ei tuossa auta minkään valtakunnan terapiat enää,kun on tuohon tilanteeseen asti mennyt.
Eropaperit taipaleelle. Parempi kerta rutina kuin ainainen kitinä.
Olen minä sen jo osittain tunnustanutkin, mutta jotain hemmettiä tässä vielä epäröi ja se on todella ärsyttävä tunne. Kiitos viestistäsi! Menikö elämäsi parempaan suuntaan kun piinaava suhde päättyi? Epäilisin, että tilanne parani.
kyllä mää irroitelin mälliä muihin kohteisiin jos himassa oli lukkoperä ilmiö päällä ei se mua haitannut.
jos muiiaa ei haluta niin minkä minä sille voin, joskus pyöritin klitorista sitä niin kauan että se sai ja sitten se tunsi halua panemiseen ja sain kassit tyhjiksi iihan kotonakin mikä oli ihme
miksi sitä vaimoa etsitään ja otetaan jos perustarpeita ei edes pystytä pitämään yllä
minä ihmettelen
Vierailija kirjoitti:
kyllä mää irroitelin mälliä muihin kohteisiin jos himassa oli lukkoperä ilmiö päällä ei se mua haitannut.
jos muiiaa ei haluta niin minkä minä sille voin, joskus pyöritin klitorista sitä niin kauan että se sai ja sitten se tunsi halua panemiseen ja sain kassit tyhjiksi iihan kotonakin mikä oli ihme
miksi sitä vaimoa etsitään ja otetaan jos perustarpeita ei edes pystytä pitämään yllä
minä ihmettelen
Suoraa toimintaa 😄
Ei tartte elää ilman seksiä. Kysy avopuolisoltasi miten ongema ratkaistaan. Sinun pitää saada seksiä tarpeittesi ja meilenrauhasi takia, eikä puoliso sinua voi määrätä, eikä hänellä ole siihen määräysvaltaa. Jos hänellä on haluttomuutta, niin menkööt gynelle selvittämään saisiko jotan apuja. Suurin ongelma näyttää olevan, ettei häntä kiinnosta haluta eikä kiinnosta sinut kärsimykset. Oma vaimoni on aina tiennyt, etten seksuaalisena olisi jäänyt ilman seksiä, vaikka hän olisi pihdannut. Voit ilmoittaa avopuolisolle, että haluat ja hankit seksiä tavalla tai toisella, jos häntä ei kerran kiinnosta. Vaatimus osoittaa, että välität hänestä ja saattaa siten lisätä hän oikeita halujaan. Jos ei muuten niin mustasukkaisuus ja kilpailu sinusta tekee sen. Sikäli mikäli hän haluaa vielä pitää sinut. Mutta tuolla se selviää, eikä tarvitse kärvistellä vuosia. Ole mies ja käyttäydy kuin mies. Sitä avopuolisokin taitaa odottaa. Laita hänet valitsemaan kohtalonsa. AVOpuoliso tarkoittaa muutenkin sitä ettei sitouduta toiseen 100%:sesti. Itselleni ei ole ollut kuin kaksi vaihtoehtoa täysin tai ei ollenkaan.