Psykologin mukaan minun pitäisi antaa masentuneen,syömishäiriöisesti oirehtivan teinin syödä mitä haluaa eikä tehdä asiasta sotaa

Siitä vanhemman kontrollista koettaa pyristellä irti itsenäiseen elämään. 

Ap oikeasti mitä jos menisit terapiaan itse? Se on hidas tie, mutta auttaisi tyttöäsi ja katkaisisi ketjun. Tämä ei ole syyllistämistä vaan realismia. Siinä sinun ymmärryksesi mukaisessa parhaassa on valuvikoja, jotka terapiassa voisivat korjaantua.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, ettei syömishäiriötä hoideta tuputtamalla nakkikeittoa suusta alas.

Mutta sitä en ymmärrä, miksi tällä palstalla SYYLLISTETÄÄN ja pidetään omituisena kontrollifriikkinä äitiä, joka on huolissaan, että kasvava nuori elää pelkillä nuudeleilla ja energiajuomilla. Siis mitä hittoa?

Koska hän omalla osaamattomuudellaan voi pahentaa lapsensa tilannetta. Mä en tajua miten ihminen voi olla niin tyhmä, ettei tajua niin tekevänsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun masentunut 14v elää kolmioleivillä ja kokiksella. En puutu asiaan,pääasia että syö.

Nämä on vaikeita juttuja. Olen itse traumalapsuuden elänyt ja aina, kun traumat aktivoituvat, ruokahalu lähtee kokonaan. Minulla on kyllä sen verran iso nälkä energialle, että syön kyllä saadakseni energiaa, mutta en pysty syömään normaalisti. Tilanne kestää yleensä puoli vuotta - puolitoista vuotta ja näitä jaksoja on ollut viitisen kappaletta elämän varrella. 

Sillon on ihan turha kertoa hyviä bowl-reseptejä tai kertoa terveellisistä ravinteista. Kun ei mene alas, ei mene alas. Kun ei ole nälkä, ei ole nälkä. Kun ei ole ruokahalua, ei ole ruokahalua. 

Sulla ei selkeästi ole kuitenkaan kyse syömishäiriöstä, vaan psyykkisen ahdingon aikaansaamasta ruokahaluttomuudesta. Anoreksiallahan ei ole mitään tekemistä ruokahalun kanssa. Anorektikko usein ajattelee pakonomaisesti ruokaa ja haaveilee herkuista, muttei pysty syömään niitä lihomisen pelossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, ettei syömishäiriötä hoideta tuputtamalla nakkikeittoa suusta alas.

Mutta sitä en ymmärrä, miksi tällä palstalla SYYLLISTETÄÄN ja pidetään omituisena kontrollifriikkinä äitiä, joka on huolissaan, että kasvava nuori elää pelkillä nuudeleilla ja energiajuomilla. Siis mitä hittoa?

Koska hän omalla osaamattomuudellaan voi pahentaa lapsensa tilannetta. Mä en tajua miten ihminen voi olla niin tyhmä, ettei tajua niin tekevänsä?

Niin että se ongelmistaan uliseva teini on säälittävä pikku ressukka, ja äiti on ilkeä ja paha?

Voisiko olla, että maailma on opettanut jo äidin aika katkeraksi. Ja sinä osoitat käsityksen oikeaksi.

Tietenkään äiti ei tyhmyyttään toimi noin, vaan koska ei itsekään näe kokonaisuutta eikä toimintansa syitä ja seurauksia.

miten ihminen voi olla niin tyhmä.. ei ole kovin kannustavasti sanottu.

Ja kannustusta tässä äitikin kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa kun nytkin tein suuren kattilallisen makkarakeittoa mutta pitää katsoa kun teini valmistaa nuudeleita tallvedenkeittimellä ja juo energiajuomaa päälle. Oli psykologille sanonut syövänsä nuudeleita koska niissä ei ole paljon kaloreita ja ne on helppo saada mahaan. Ja että tuntuu pahalta kun äiti tekee ruokaa  ja syyllistää kun   kun kukaan muu ei sitä syö (asumme kaksin).

En halua syyllistää, haluan vain hänen syövän! Muutakin kuin nuudeleita.

Ap

Ap on painajaismainen äiti. Ja kaiken lisäksi kertoo siitä palstalla.

Äiti ei ole painajaismainen. Hän yrittää ymmärtää mistä tässä asiassa on kyse.

On painajaismaista, että joku kirjoittaa näin. Syyllistäminen ei auta, eikä halveksiminen. Antaisit mieluummin jonkun hyvän neuvon, joka voisi auttaa äitiä ymmärtämään asia. Se auttaisi teiniä enemmän, jos sulla oli sellainen tarkoitus.

Neuvothan just on pahimpia. Ne on just niiden tapa toimia, jotka heittää käytännövinkkejä ("heitä sekaan kimchiä", "kyllä pitää kasviksia syödä" "ota vain itseäsi niskasta kiinni ja syö") ja yrittävät ratkaista pulmia, vaikka eivät ymmärrä ongelmaa.

Entisenä anorektikkona huomauttaisin, että kontrolloimisen ja ruoan tuputtamisen lopettaminen ei tarkoita sitä, että läheisten täytyisi ummistaa silmät syömishäiriöltä, olla puhumatta siitä mitään tai olla koskaan puuttumatta siihen mitenkään. Kyseessä on kuitenkin sairaus, johon liittyy usein sairaudentunnottomuus ja joka pahimmiltaan vie hengen. Itsehän en olisi välttämättä edes elossa enää, jos lääkäri ei olisi lähestulkoon pakottanut minua hoitoon. Itse en olisi sairaalaan koskaan mennyt.

Kyse on siitä, kuinka asiansa esittää. On täysin eri asia kysellä vointia, kysyä, voiko jotenkin tukea syömisessä, kertoa omista peloista tilanteeseen liittyen kuin tunkea väkisin ruokaa naaman eteen ja hermostua, jo toinen ei syö. Pakottaminen myrkyttää läheiset ihmissuhteet helposti. Itse ainakin sanoin sairastaessani omille vanhemmilleni, että tulen kylään sillä ehdolla, ettei mua pakoteta syömään mitään. Olisin jättänyt menemättä, jos olisi painostettu, mikä olisi etäännyttänyt mua vanhemmistani. Asuin pahimmassa vaiheessa siis jo omillani.

Kuitenkin minä itse tarvitsin joskus sitä, että näin läheisten huolen. Tarvitsin sitä ymmärtääkseni, että olen sairas. Kaikenlainen ruoasta riitely sitten aiheutti lähinnä häpeää ja epäonnistumisen tunnetta. Kun ei pysty, niin ei pysty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, ettei syömishäiriötä hoideta tuputtamalla nakkikeittoa suusta alas.

Mutta sitä en ymmärrä, miksi tällä palstalla SYYLLISTETÄÄN ja pidetään omituisena kontrollifriikkinä äitiä, joka on huolissaan, että kasvava nuori elää pelkillä nuudeleilla ja energiajuomilla. Siis mitä hittoa?

Koska hän omalla osaamattomuudellaan voi pahentaa lapsensa tilannetta. Mä en tajua miten ihminen voi olla niin tyhmä, ettei tajua niin tekevänsä?

Niin että se ongelmistaan uliseva teini on säälittävä pikku ressukka, ja äiti on ilkeä ja paha?

Voisiko olla, että maailma on opettanut jo äidin aika katkeraksi. Ja sinä osoitat käsityksen oikeaksi.

Tietenkään äiti ei tyhmyyttään toimi noin, vaan koska ei itsekään näe kokonaisuutta eikä toimintansa syitä ja seurauksia.

miten ihminen voi olla niin tyhmä.. ei ole kovin kannustavasti sanottu.

Ja kannustusta tässä äitikin kaipaa.

Äiti vahingoittaa toiminnallaan toista, lapsi itseään. Toki molemmat on osa samaa ihmissuhdeongelmaa, mutta äiti on aikuinen ja hänellä on vastuu. Itse olen lapsena joutunut elämään perheessä, jossa aikuiset ei osanneet toimia vaikeissa tilanteissa. Edelleenkään en puhu heille mistään vaikeuksista, sillä tiedän, että he reagoi niihin niin tunteella eivätkä tavallaan kykene käsittelemään vaikeita asioita. Onneksi aikuisena en enää ole heidän eoärationaalisten reaktioittensa armolla.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla pakollista, että mielenterveysongelmaisen nuoren vanhemmatkin menisivät terapiaan. Ongelmat ovat ylisukupolvisia ja todennäköisesti alkaneet jo vuosikymmeniä tai vuosisatoja sitten.

Terapiasta ei ole haittaa, kunhan terapeutti on sopiva. Siksi suosittelen vahvasti, että op menee myös itse juttelemaan, edes muutaman kerran. Omasta lapsuudestasi, omista uskomuksistasi.

Todella syyllistävä kommentti. Mielenterveysongelmat eivät johdu aina vanhemmista. Ne voivat olla lapsuudesta lähtöisin, mutta on paljon muitakin tekijöitä, jotka hajottavat mielen. Tällainen voi olla esimerkiksi koulukiusaaminen tai seksuaalinen hyväksikäyttö jonkun muun kuin omien vanhempien toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla pakollista, että mielenterveysongelmaisen nuoren vanhemmatkin menisivät terapiaan. Ongelmat ovat ylisukupolvisia ja todennäköisesti alkaneet jo vuosikymmeniä tai vuosisatoja sitten.

Terapiasta ei ole haittaa, kunhan terapeutti on sopiva. Siksi suosittelen vahvasti, että op menee myös itse juttelemaan, edes muutaman kerran. Omasta lapsuudestasi, omista uskomuksistasi.

Todella syyllistävä kommentti. Mielenterveysongelmat eivät johdu aina vanhemmista. Ne voivat olla lapsuudesta lähtöisin, mutta on paljon muitakin tekijöitä, jotka hajottavat mielen. Tällainen voi olla esimerkiksi koulukiusaaminen tai seksuaalinen hyväksikäyttö jonkun muun kuin omien vanhempien toimesta.

Mutta voipi olla, ettei vanhempi kykene tuota ulkopuolelta tulevaa pahaa kohtaamaan ja olemaan lapsensa tukena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla pakollista, että mielenterveysongelmaisen nuoren vanhemmatkin menisivät terapiaan. Ongelmat ovat ylisukupolvisia ja todennäköisesti alkaneet jo vuosikymmeniä tai vuosisatoja sitten.

Terapiasta ei ole haittaa, kunhan terapeutti on sopiva. Siksi suosittelen vahvasti, että op menee myös itse juttelemaan, edes muutaman kerran. Omasta lapsuudestasi, omista uskomuksistasi.

Todella syyllistävä kommentti. Mielenterveysongelmat eivät johdu aina vanhemmista. Ne voivat olla lapsuudesta lähtöisin, mutta on paljon muitakin tekijöitä, jotka hajottavat mielen. Tällainen voi olla esimerkiksi koulukiusaaminen tai seksuaalinen hyväksikäyttö jonkun muun kuin omien vanhempien toimesta.

Mutta voipi olla, ettei vanhempi kykene tuota ulkopuolelta tulevaa pahaa kohtaamaan ja olemaan lapsensa tukena.

Jep. Mua ahdisteli aikuinen. Mitä teki äiti? Pimahti. Suuttui ensin mulle ("Miksi juttelit vieraalle"), sitten jakoi asian koko suvun kanssa (mä häpesin, kun tunsin tehneeni jotain väärää) ja alkoi mesoa joka paikassa siitä, miten vaarallisia p e d a r I t on. Miten se auttoi mua, ei mitenkään.

Syömishäiriöt syntyvät perheessä, missä lapsi kokee ettei muuhun voi vaikuttaa kuin omaan syömiseensä.

KONTROLLOIVA ÄITI.

Vaarallisia vastauksia ketju täynnä ja ap:n psykologi tuskin ymmärtää syömishäiriöstä tai sen hoidosta paljonkaan kommenttinsa perusteella!

Anoreksia on hengenvaarallinen sairaus, jota uusimman tiedon ja ymmärryksen valossa hoidetaan ensisijaisesti ruualla. Monipuolisella, riittävällä ruualla. Ja siis todellakin pakottamalla syömään, vaikka pakottaminen ahdistaisi. Jos (lapsi)syöpäpotilasta ahdistaa leikkaus tai sädehoito, niitä ei jätetä silti väliin...

Älkää antako neuvoja ilman parempaa tietoa

Vierailija kirjoitti:

Vaarallisia vastauksia ketju täynnä ja ap:n psykologi tuskin ymmärtää syömishäiriöstä tai sen hoidosta paljonkaan kommenttinsa perusteella!

Anoreksia on hengenvaarallinen sairaus, jota uusimman tiedon ja ymmärryksen valossa hoidetaan ensisijaisesti ruualla. Monipuolisella, riittävällä ruualla. Ja siis todellakin pakottamalla syömään, vaikka pakottaminen ahdistaisi. Jos (lapsi)syöpäpotilasta ahdistaa leikkaus tai sädehoito, niitä ei jätetä silti väliin...

Älkää antako neuvoja ilman parempaa tietoa

Tämä kommentti vasta on vaarallinen. Anoreksian syy pitää hoitaa ja siitä vasta alkaa paraneminen. Siellä on aina taustalla, jotakin mikä sen aiheuttaa. Pakkosyöttäminen on pahinta mitä voi tehdä ellei ole pakko, jotta ihminen pysyisi hengissä. Ilmeisesti tässä ei olla siinä tilanteessa. Pakottamalla saa anoreksian pahenemaan kun ei olla vielä sairaalakunnossa. Entisenä anorektikkona tiedän ihan tasan tarkkaan mistä puhun. Kommenttisi on vastuuton. Jos anorektikon vanhempi alkaa toimimaan ohjeesi mukaan niin kaikki menee vielä pahemmaksi ja lopulta ollaan sairaalassa letkuissa.

Vierailija kirjoitti:

Vaarallisia vastauksia ketju täynnä ja ap:n psykologi tuskin ymmärtää syömishäiriöstä tai sen hoidosta paljonkaan kommenttinsa perusteella!

Anoreksia on hengenvaarallinen sairaus, jota uusimman tiedon ja ymmärryksen valossa hoidetaan ensisijaisesti ruualla. Monipuolisella, riittävällä ruualla. Ja siis todellakin pakottamalla syömään, vaikka pakottaminen ahdistaisi. Jos (lapsi)syöpäpotilasta ahdistaa leikkaus tai sädehoito, niitä ei jätetä silti väliin...

Älkää antako neuvoja ilman parempaa tietoa

Ei tuolla tytöllä mitään pahaa anoreksiaa ole, syö mieluummin nuudeleita kuin keittioa ja äitikin kirjoitti "muka anoreksian oireita"

Vierailija kirjoitti:

Teidän välit on todennäköisesti muutenkin huonot, niin älä painosta ja tyrkytä siihen päälle.

Hyvä että syö jotain vaikka se onkin laadultaan huonoa ruokaa.

Asuin kanssa mun mutsin kanssa kaksin ja mulla oli anoreksia, mun syömishäiriö johtui siitä että mutsi oli hyljännyt mut henkisesti jo lapsena eikä osannut olla aidosti välittävä.

Syömishäiriööni hän reagoi sitten samoin kuin kaikkeen muuhunkin, huutamalla ja painostamalla ja kertomalla miten asiat hänen mielestään ovat. Se vain työnsi minua kauemmas pois.

Suurin toiveeni olisi ollut että hän olisi edes kerran osoittanut vilpitöntä kiinnostusta minua kohtaan ilman kontrollointia ja kohtaisi minut kuin toisen ihmisen.

Se että mitä hän tässä kohtaa syö on yhdentekevää. En sano että teillä on täsmälleen sama tilanne kuin meillä, sanon vaan että käytöksesi on todennäköisesti enemmän haitallista kuin hyödyllistä.

Ymmärrän kyllä apn huolen, olisin itsekin sekaisin huolesta. Sairastin anoreksiaa 25 v sitten, olin aikaani edellä, eikä tuota osattu hoitaa oikein mitenkään silloin. Kävin lähellä kuolemaa, mutta tajusin itse alkaa syödä kun jalat ei enää kantaneet ja sydän alkoi hiipua. Anoreksia on selvä vedenjakaja elämässäni. Mikää ei ole ollut ennallaan sen jälkeen kehossani. Veikkaan että äärimmilleen viety syömättömyys ja ravintoainepuutokset teki sen. Olen nyt 40 ja kehoni on pettänyt ennen aikojaan..

Ei ole yhdentekevää mitä syö, jos puhutaan kovin pitkistä ajoista, mutta on tietenkin parempi että syö edes jotain. Pitää olla varovainen hänelle sanoissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en äitinä huolestuisi liikaa siitä ettei lapsi saa ruoasta tarpeeksi ravintoaineita. Tytär ei kuitenkaan tule aina olemaan teini, aivot ja keho kehittyvät ja olennaista ei ole ruoan laatu vaan se että sitä ylipäänsä on. Nuudeleissa on paljon kaloreita ja voivat altistaa metaboliselle oireyhtymälle, mutta nuudeliaddiktina voin kertoa ettei niitä pysty syömään määräänsä enempää. Kun syö liikaa niin ei kiitos vähään aikaan :D

Teinin ongelma tässä ei nyt ole metabolinen oireyhtymä. 

Ei ole, eikä oikeastaan riskikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, ettei syömishäiriötä hoideta tuputtamalla nakkikeittoa suusta alas.

Mutta sitä en ymmärrä, miksi tällä palstalla SYYLLISTETÄÄN ja pidetään omituisena kontrollifriikkinä äitiä, joka on huolissaan, että kasvava nuori elää pelkillä nuudeleilla ja energiajuomilla. Siis mitä hittoa?

Koska hän omalla osaamattomuudellaan voi pahentaa lapsensa tilannetta. Mä en tajua miten ihminen voi olla niin tyhmä, ettei tajua niin tekevänsä?

Näin voi olla, mutta tässä ketjussa on syyllistetty siitä, että äiti ylipäätään murehtii asiasta. Kaikki on väärin. Pitäisi vain kohauttaa olkapäitä ja unohtaa koko asia, ja se olisi teinin kannalta parasta tämän ketjun mukaan.

Pääasia että syö jotain, että ruoansulatus toimii jotenkin. Jos vaihtoehdot on ettei syö mitään tai että syö karkkia, anna syödä karkkia. Voi tietysti antaa vitamiinipillerin päivässä.

Tuossa on kyse myös erillistymisestä, hänellä on oma tahto ja kunnioita sitä.

Psykologi oli oikeassa.

Jospa äiti hankkii kotiin monipuolisen makuvalikoiman nuudeleita.