Lue keskustelun säännöt.
Jos sisaruksenne puolisoineen kuolisi, ottaisitteko heidän lapset?
10.11.2022 |
Tuli vaan mieleen viimeisimmän perhekolarin jälkeen pohtia tätä asiaa taas. En ole koskaan halunnut omia lapsia ja ikää on kohta 50, mutta kyllä varmaan ottaisin veljeni alle 10-vuotiaat, koska mihin he muuten joutuisivat jos menettäisivät vanhempansa kun äidillään ei ole sisaruksia.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole vanhempia, mutta pari sisarusta on. Tiedän, että he eivät laittaisi tikkua ristiin jos minulla olisi lapsi ja minulle kävisi jotakin. Se olisi lapsi laitokseen ja pois silmistä ja mielestä. Kummallakaan ei ole sielua eikä sydäntä, he ovat pelkkiä kylmiä ja omahyväisiä robotteja.
Sinä kuulostat jotenkin kylmältä ja jopa ilkeältä ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähisuku on ensimmäinen vaihtoehto, jota sosiaalipuoli suosittaa, jos sieltä löytyy asiallinen ja halukas huoltajaksi. Tämä on ihan kustannuskysymys kunnalle. Lastenkoti tulee kalliiksi ja sijaisperheistä on huutava pula. Varsinkaan isompia lapsia ei huoli kukaan. Karua, mutta totta.
Itse mietin sitä, että jos menehtyisin vaikka kolarissa, kun lapsi on vielä alaikäinen, ex-puoliso jäisi yksin pojan huoltajaksi ja varmaan pistäisi omaan taskuunsa minulta pojalle jäävän perinnön ja poika jäisi ilman taloudellista turvaa.
Vierailija kirjoitti:
Lähisuku on ensimmäinen vaihtoehto, jota sosiaalipuoli suosittaa, jos sieltä löytyy asiallinen ja halukas huoltajaksi. Tämä on ihan kustannuskysymys kunnalle. Lastenkoti tulee kalliiksi ja sijaisperheistä on huutava pula. Varsinkaan isompia lapsia ei huoli kukaan. Karua, mutta totta.
Itse mietin sitä, että jos menehtyisin vaikka kolarissa, kun lapsi on vielä alaikäinen, ex-puoliso jäisi yksin pojan huoltajaksi ja varmaan pistäisi omaan taskuunsa minulta pojalle jäävän perinnön ja poika jäisi ilman taloudellista turvaa.
Miten voi pistää taskuunsa alaikäisen perinnön?
Sisarukseni lapset olisivat meille tervetulleita. Ovat kuitenkin jo teini-ikäisiä ja asuneet ikänsä pääkaupunkiseudulla, joten en tiedä haluaisivatko muuttaa syrjäseudulle huomattavasti huonompien harrastusmahdollisuuksien yms. vuoksi. Lasten toisen vanhemman sisaruksia perheineen asuu lähempänä, joten veikkaisin, että jos tällainen kamala tilanne ikinä tulisi, he varmaan mieluummin haluaisivat asumaan heidän luokseen.
No ainoastaan yhdellä sisaruksella on lapsi, hänkin jo 20v. Asuu kyllä kotonaan ja siihen varmaan jäisi asumaan. Kun on veljeni talo, lähes velaton. Samalla kadulla asuu toinen sukulainen joka varmaan vähän perään katsoisi, jos tarve olisi. Mutta tuskin tarvitsisi, työssä käyvä nuori kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ottaisi. Minulla ei ole lapsia koska en heitä elämääni halua.
Olisi aika vaikea valinta kyllä. Ajatuksen tasolla tekee mieli sanoa kyllä, mutta meidän kohdalla se tarkoittaisi todella suurta elämänmuutosta. Siskolla on viisi lasta, meillä on nelihenkinen perhe. Asutaan melko ahtaissa neliöissä Helsingissä, meille ei mitenkään mahtuisi edes yhtä perheenjäsentä lisää. Täytyisi siis muuttaa muualle ja siinä menisi omilla lapsilla koulut ja kaverit uusiksi... Meillä sellaiset ammatit, että ei välttämättä löydettäisi töitä tuosta noin vain jostain kauempaa.
Varmasti siis oltaisiin siskon lasten tukena, mutta ensisijaisesti taidettaisiin etsiä muuta ratkaisua kuin heidän adoptoimistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mettinyt tätä moneen kertaan.
Kun heillä oli vain yksi lapsi, niin sen olisin pienenä ottanut. Se lapsi oli vain kasvatettu ilman sääntöjä, rajoja ja rutiineja "lasta ei saa kieltää eikä komentaa, lapsella pitää olla aina hyvä mieli :)" -mentaliteetilla, niin oli hyvin nopeasti sellainen, että kaikesta piti maanitella, kun komentaa ei voinut. Siitä olisi saanut hyväkäytöksisen vähällä vaivalla, niin kuin hekin lopulta saivat, kun ottivat apua ja neuvoja vastaan, mutta valitettavasti lapsi oli tuolloin jo aika "vanha". Tämän lapsen voisin kuitenkin nykyäänkin ottaa itselleni.
Keskimmäinen lapsi oli vauvana ihan kiva, ja veikkaan, että hänestäkin olisi saanut ihan hyväkäytöksisen ja kivan lapsen, jos olisi viitsinyt kasvattaa. Mutta eivät viitsi, kun lapsi saa kaikessa periksi jos vähän vinkaisee. Tälle lapselle on haettu apua kaiken maailman eltolta, psykologilta ja vaikka miltä. Mitään diagnoosia ei ole saatu, vaikka siskoni väittää kiven kovaan, että pakko sillä on olla joku autismi tai ADHD. No, veikkaan edelleen, että vain kasvatuksesta kiinni... Samaa mieltä on myös äitimme, joka sentään on lasten kasvun ja kehityksen ammattilainen... Tuolla lapsella ei vain ole mitään sääntöjä, rajoja eikä rutiineja, kun ei saa kieltää eikä komentaa, ettei lapsi suutu... Tätä lasta en ottaisi itselleni. En jaksaisi tapella lapsen kanssa, joka on saanut kasvaa pellossa kouluikäiseksi asti.
Nuorin lapsi on saanut muiden tavoin kasvaa pellossa, mutta esikoinen on saanut häneen vähän järkeä, ja hän on ihan kiva lapsi ja tottelee kyllä, jos muita ei ole perseilemässä vieressä. Tämän lapsen ottaisin kyllä itselleni, on vasta eskari-ikäinen.
Eli ottaisin esikoisen ja kuopuksen. Keskimmäistä en. En ennen kuin joku on opettanut hänelle edes jonkinlaiset peruskäytöstavat.
Veikkaan, että keskimmäinen lapsi ei ole mikään ongelmalapsi, mutta häntä on hyvin vaikea yrittää opettaa tavoille, kun häntä näkee vain hetkittäin, hän on aina vähintään jomman kumman perseilevän sisaruksen kanssa, eikä vanhemmat opeta minkäänlaisia käytöstapoja, niin en minäkään jaksa vääntää. En käsitä, miksi siskoni ja miehensä voivat sanoa esikoiselle ja kuopukselle että "Istu pöydän ääressä kun syöt", mutta keskimmäiselle ei voi sanoa, ettei hän suutu... Ja sitten ne muut lapset ihmettelevät, miksi tuo saa juosta hunajavoileivän kanssa pitkin taloa ja kaataa maitolasin kangassohvalle, kun muiden on istuttavat tiukasti pöydän ääressä. Tai miksi muilla lapsilla on se sääntö, että jotain pleikkari- tietokone- tabletti- tai kännykkäpeliä saa pelata yhden pelin vuorollaan ja sitten on seuraavan vuoro, mutta keskimmäinen saa pelata putkeen niin monta peliä kuin haluaa, kun hän vain vähän potkaisee ja vinkaisee ja kääntää naaman nurin päin. Ei ole kovin reilua, ja olen aika varma, että tulevat ihmettelemään tuota vielä silloinkin kun ovat aikuisia ja muuttaneet kotoa.
Eivätköhän mene siskon puolison suvulle, ovat läheisempiä. En tiedä minne omat menisivät, varmaan vielä melko nuorille isovanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia ei voi testamentata. Toiveen voi esittää kirjallisenakin, mutta sos. toimi päättäisi mihin lapset sijoitetaan. Ei voi siis sopia tuollaista asiaa.
Huoltajuus ja asuminen eivät ole sama asia. Ko tapauksessakin lapset voitaisiin sijoittaa joko sukuun tai muualle ja heillä olisi huoltaja muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tähän asuntoon lapsia mahdu eikä ole varaa isompaan asuntoon.
Ei ole mitään tunnesiteitä sisarusten lapsiin, joten en varmaan ottaisi huollettavaksi valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ottaisi. Asun 3000 km päässä. Olen rakentanut koko aikuiselämäni ulkomaille. Minulla ei ole Suomessa mitään muuta kuin sukulaiset. Ei sisarusten lapset edes tunne minua muuten kuin sinä ulkomailla asuvana tätinä jota ne näkee kerran vuodessa.
(Mutta siis eihän heitä edes annettaisi minulle.)
Periaatteessa voisin. Yhdellä siskolla yksi lapsi ja toisella kotona alakoululainen sekä lukiolainen. Tähän kämppään ei mahdu yhtäkään asukasta lisää, mutta olosuhteiden ollessa kunnossa, voisin harkita . Oma teini tuskin enää vuosia kotona asuu.
En ottanut, tai siis ilmoittautunut kiinnostuneeksi, kun sisaruksen kahta alle 3-vuotiasta sijoitettiin kodin ulkopuolelle. En halua edes omia lapsia saatika sitten toisten. Olisi mennyt koko elämä aivan uusiksi. En usko että mielipiteeni muuttuisi, vaikka lasten vanhemmat olisivat kuolleita.
Kylmä totuus on ettei lapset kuulu nyt elämääni. Sijoitukseen varmaan menisivät.
Eipä tarttis. Omia sisaruksia ei ole ja miehen sisarusten lapset aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ottaisin. Olen tämän siskolleni luvannut.
Sehän ei kyllä pelkällä lupauksellasi onnistu. Entä jos sinulla on tuolloin puoliso, joka kiivaasti vastustaa ajatusta? Entä jos olet jollain lailla sopimaton huoltajaksi, esimerkiksi käytät päihteitä, rikostelet, podet vaikeaa sairautta? Ei lapsia anneta kelle tahansa. Eivät lapset ole omaisuutta, jonka voi jollekulle testamentata.
No mitä jos ei vaan tykkää lapsista eikä ole ajatellut haluavan lapsia. Eikö ole parempi, että lapset löytävät oikean kodin? Miksi haluaisit, että lapsiasi hoitaisi sellainen, joka ei ole kiinnostunut lapsista. Ei se silti sitä tarkoita, että tämä henkilö on kylmä ja omahyväinen robotti.