Lue keskustelun säännöt.
Jos sisaruksenne puolisoineen kuolisi, ottaisitteko heidän lapset?
10.11.2022 |
Tuli vaan mieleen viimeisimmän perhekolarin jälkeen pohtia tätä asiaa taas. En ole koskaan halunnut omia lapsia ja ikää on kohta 50, mutta kyllä varmaan ottaisin veljeni alle 10-vuotiaat, koska mihin he muuten joutuisivat jos menettäisivät vanhempansa kun äidillään ei ole sisaruksia.
Kommentit (123)
En koska heillä on 4 pientä lasta. Meillä 2 joten ei riittäisi rahat tai tila. Valitettavasti.
Voisin vain toivoa että pääsisivät hyvään kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tähän voisi vastata joku sosiaalipuolen asiantuntija? Minua ainakin kiinnostaisi tietää, eikö testamenttiin virallisesti kirjatut sopimukset oman sisaruksen kanssa ole päteviä. Ymmärrän, että se on viranomaisille ensihätään suositus, mutta kai se mahdollisuus nyt ekana selvitetään, eikä mihinkään sijaisperheeseen tai lastenkotiin sijoiteta?!
Ottaisin, mutta haastavaa se olisi. Omat+siskon lapset niin olisi 8 lasta meillä sitten. Jotain tukitoimia varmasti tarvittaisiin lisäksi. Varmaan isovanhemmat voisi olla apuna myös.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se lähisuku on ensimmäinen vaihtoehto tuollaisessa tilanteessa. Lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen ja suurimmassa osassa tapauksista tuntee vanhempiensa sisarukset. Lastenkoti ja sijaisperhe tulee vasta sitten jos lähisukua ei ole tai kukaan ei lapsia halua. Ja jos suvussa on useampi joka voi lapset ottaa niin varmasti katsotaan kellä on parhaimmat puitteet kasvattaa lapset.
Oikeasti homma menee niin, että orpolapsi otetaan kiireesti huostaan, ei suinkaan käydä huutokauppaa sukulaisten kanssa siitä kuka lapsen haluaa. Jos joku haluaa lapselle sitten huoltajaksi alkaa, pitää huoltajuutta hakea oikeusteitse. Ja se ei ole ihan yksinkertainen prosessi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä itse voi päättää ottaako vai ei. Ei ole mikään ilmoitusluontoinen asia.
Kyllä lähisuku aina on ensimmäinen vaihtoehto. Tutkivat tietysti asiaa kaikilta puolilta.
Juu ei ole. Ottakee asioista selevee.
Se, ettet sinä ole nistinä saanut sisaruksiesi lapsia ei tarkoita, ettei kukaan normaali ihminen niitä saisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö tähän voisi vastata joku sosiaalipuolen asiantuntija? Minua ainakin kiinnostaisi tietää, eikö testamenttiin virallisesti kirjatut sopimukset oman sisaruksen kanssa ole päteviä. Ymmärrän, että se on viranomaisille ensihätään suositus, mutta kai se mahdollisuus nyt ekana selvitetään, eikä mihinkään sijaisperheeseen tai lastenkotiin sijoiteta?!
Mikä estää sinua kysymästä asiaa sosiaalipuolen asiantuntijalta? Täällähän voi kuka tahansa esiintyä minä tahansa, joten täältä et tule saamaan luotettavaa vastusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä itse voi päättää ottaako vai ei. Ei ole mikään ilmoitusluontoinen asia.
Kyllä lähisuku aina on ensimmäinen vaihtoehto. Tutkivat tietysti asiaa kaikilta puolilta.
Juu ei ole. Ottakee asioista selevee.
Se, ettet sinä ole nistinä saanut sisaruksiesi lapsia ei tarkoita, ettei kukaan normaali ihminen niitä saisi
Okei. Eli olet provojonne. No sitten onkin turha edes yrittää käydä keskustelua kanssasi. Et kuitenkaan osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos saisi noin vain valita niin kyllä ottaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä itse voi päättää ottaako vai ei. Ei ole mikään ilmoitusluontoinen asia.
Kyllä lähisuku aina on ensimmäinen vaihtoehto. Tutkivat tietysti asiaa kaikilta puolilta.
Meinaatko vakavissasi, että lapselle harkitaan huoltajaksi ihmistä, joka hän ei ole koskaan tavannut vain siksi, että heillä on samat geenit? Se lähisukulainenhan voi olla vaikka minkälainen juoppo tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljellä ei ole lapsia ja siskon lapsikin on jo aikuinen. En olisi ottanut silloin kun oli nuori, koska itsellä on neljä lasta, hekin jo aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se lähisuku on ensimmäinen vaihtoehto tuollaisessa tilanteessa. Lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen ja suurimmassa osassa tapauksista tuntee vanhempiensa sisarukset. Lastenkoti ja sijaisperhe tulee vasta sitten jos lähisukua ei ole tai kukaan ei lapsia halua. Ja jos suvussa on useampi joka voi lapset ottaa niin varmasti katsotaan kellä on parhaimmat puitteet kasvattaa lapset.
Oikeasti homma menee niin, että orpolapsi otetaan kiireesti huostaan, ei suinkaan käydä huutokauppaa sukulaisten kanssa siitä kuka lapsen haluaa. Jos joku haluaa lapselle sitten huoltajaksi alkaa, pitää huoltajuutta hakea oikeusteitse. Ja se ei ole ihan yksinkertainen prosessi.
Orpolapsi annetaan sukulaiselle, jotta lapsen normaali elämänrytmi pysyisi mahdollisimman samanlaisena kuin ennenkin. Sukulaiset ovat lapselle tuttuja, joten lapsi saa heistä turvaa, toisin kuin tuntemattomasta perheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kovinkaan yksinkertaista. Yleensä toki kartoitetaan lähisuku ja heidän mahdollisuudet huoltajiksi. Mutta siinäkin on säädöksiä yms. Meillä kävi niin, että veljeni ei kyennyt isyyteen, joten hänen lapsensa on meillä sijoituksessa. Mutta emme saa huoltajuutta emmekä adoptiota. En tiedä, olisiko tilanne eri jo veljeni olisi kuollut. Lapsen äiti ei halua lasta asumaan itselleen.
Olemme nyt kaksi kertaa jo olleet oikeudessa asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se lähisuku on ensimmäinen vaihtoehto tuollaisessa tilanteessa. Lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen ja suurimmassa osassa tapauksista tuntee vanhempiensa sisarukset. Lastenkoti ja sijaisperhe tulee vasta sitten jos lähisukua ei ole tai kukaan ei lapsia halua. Ja jos suvussa on useampi joka voi lapset ottaa niin varmasti katsotaan kellä on parhaimmat puitteet kasvattaa lapset.
Oikeasti homma menee niin, että orpolapsi otetaan kiireesti huostaan, ei suinkaan käydä huutokauppaa sukulaisten kanssa siitä kuka lapsen haluaa. Jos joku haluaa lapselle sitten huoltajaksi alkaa, pitää huoltajuutta hakea oikeusteitse. Ja se ei ole ihan yksinkertainen prosessi.
Orpolapsi annetaan sukulaiselle, jotta lapsen normaali elämänrytmi pysyisi mahdollisimman samanlaisena kuin ennenkin. Sukulaiset ovat lapselle tuttuja, joten lapsi saa heistä turvaa, toisin kuin tuntemattomasta perheestä.
Mikä saa sinut kuvittelemaan, että kaikki sukulaiset elävät samalaista elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskolla lapset otettiin huostaan isältään ja sijoitettiin siis äidin luo. Eivät halunneet laittaa lapsia mihinkään lastenkotiin. Isä menetti loppujen lopuksi huoltajuutensa ja lapset asuvat edelleen äidiltään. Mitä lienee sitten olisi tapahtunut, jos äitiä ei olisi ollut. Näin sivusta.
Todennäköisesti en koska he eivät asu suomessa. Varmaan siskon puolison perhe huolehtisi heistä heidän kotimaassaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se lähisuku on ensimmäinen vaihtoehto tuollaisessa tilanteessa. Lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen ja suurimmassa osassa tapauksista tuntee vanhempiensa sisarukset. Lastenkoti ja sijaisperhe tulee vasta sitten jos lähisukua ei ole tai kukaan ei lapsia halua. Ja jos suvussa on useampi joka voi lapset ottaa niin varmasti katsotaan kellä on parhaimmat puitteet kasvattaa lapset.
Oikeasti homma menee niin, että orpolapsi otetaan kiireesti huostaan, ei suinkaan käydä huutokauppaa sukulaisten kanssa siitä kuka lapsen haluaa. Jos joku haluaa lapselle sitten huoltajaksi alkaa, pitää huoltajuutta hakea oikeusteitse. Ja se ei ole ihan yksinkertainen prosessi.
Orpolapsi annetaan sukulaiselle, jotta lapsen normaali elämänrytmi pysyisi mahdollisimman samanlaisena kuin ennenkin. Sukulaiset ovat lapselle tuttuja, joten lapsi saa heistä turvaa, toisin kuin tuntemattomasta perheestä.
Kumpikaan lauseesi ei perustu tosiasioihin. Ensinnäkään: kaikki sukulaiset eivät elä samassa rytmissä ja noudata samanlaisia elämäntapoja. Toisekseen: se, että ihminen on sukua, ei automaationa tarkoita, että hän on lapselle läheinen. Esimerkiksi minä en ole ikinä edes tavannut isäni sisaruksia. En edes lapsena. Ei kaikilla ole läheiset välit sukulaisiin ja vaikka olisikin, ei sukulaisuus ole mikään tae siitä, että on lapselle sopiva huoltaja.
Totta kai ottaisin, jos vaan annettaisiin ottaa. Sisarusten lapset ovat minulle melkein kuin omia lapsia.
Kyllä ottaisin, ja olemme siskoni kanssa näin sopineet. Juristina olen asian myös järjestänyt niin pitkälle kuin se on mahdollista ja paperit ovat valmiina.
Lastahan ei voi testamentata eikä vain "ottaa", mutta ei se mitenkään äärettömän hankala prosessi lähisukulaiselle ole, jos siihen on valmistauduttu. Ongelmia tulee lähinnä tilanteessa, jossa huoltajuutta hakeva sukulainen on täysin sopimaton huoltajaksi tai huoltajuutta hakee useampi sukulainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se lähisuku on ensimmäinen vaihtoehto tuollaisessa tilanteessa. Lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen ja suurimmassa osassa tapauksista tuntee vanhempiensa sisarukset. Lastenkoti ja sijaisperhe tulee vasta sitten jos lähisukua ei ole tai kukaan ei lapsia halua. Ja jos suvussa on useampi joka voi lapset ottaa niin varmasti katsotaan kellä on parhaimmat puitteet kasvattaa lapset.
Oikeasti homma menee niin, että orpolapsi otetaan kiireesti huostaan, ei suinkaan käydä huutokauppaa sukulaisten kanssa siitä kuka lapsen haluaa. Jos joku haluaa lapselle sitten huoltajaksi alkaa, pitää huoltajuutta hakea oikeusteitse. Ja se ei ole ihan yksinkertainen prosessi.
Orpolapsi annetaan sukulaiselle, jotta lapsen normaali elämänrytmi pysyisi mahdollisimman samanlaisena kuin ennenkin. Sukulaiset ovat lapselle tuttuja, joten lapsi saa heistä turvaa, toisin kuin tuntemattomasta perheestä.
Onko sinusta lapsen elämänrytmi samanlainen kuin ennen, jos hänet siirretään tavallista lapsiperhearkea elävästä perheestä alkoholisti-peliriippuvaisen luokse asumaan? Näin kävisi meillä, jos sinun teoriasi siitä, että aina annetaan lähisukulaiselle pitäisi paikkansa.
Ei niitä vaan oteta, vaikka lähisukua olisi.