Lue keskustelun säännöt.
Jos sisaruksenne puolisoineen kuolisi, ottaisitteko heidän lapset?
10.11.2022 |
Tuli vaan mieleen viimeisimmän perhekolarin jälkeen pohtia tätä asiaa taas. En ole koskaan halunnut omia lapsia ja ikää on kohta 50, mutta kyllä varmaan ottaisin veljeni alle 10-vuotiaat, koska mihin he muuten joutuisivat jos menettäisivät vanhempansa kun äidillään ei ole sisaruksia.
Kommentit (123)
Minun äitini oli alkoholisti ja isä kuoli jo varhain. Kun äiti ei alkoholisminsa takia kyennyt enää mihinkään, kukaan hänen normaaleista sisaruksistaan ei kysynytkään että voisi ottaa minut tai edes auttaa. Niin jouduin sitten lastenkotiin. Kyllä tämä on katkera ajatus vielä yli 50-vuotiaanakin, vaikka tokihan se ei kenenkään pakko ole ottaa. Mutta itse en olisi tuollaiseen hylkäämiseen kyennyt. Nämä ihmiset eivät ole sanoneet minulle asiasta mitään myöhemminkään, ei pahoitelleet, ei mitään. Ilmeisesti olen heidän silmissään täyttä roskaa, joka ei älynnyt tuhoutua pois silmistä kuten äitinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini oli alkoholisti ja isä kuoli jo varhain. Kun äiti ei alkoholisminsa takia kyennyt enää mihinkään, kukaan hänen normaaleista sisaruksistaan ei kysynytkään että voisi ottaa minut tai edes auttaa. Niin jouduin sitten lastenkotiin. Kyllä tämä on katkera ajatus vielä yli 50-vuotiaanakin, vaikka tokihan se ei kenenkään pakko ole ottaa. Mutta itse en olisi tuollaiseen hylkäämiseen kyennyt. Nämä ihmiset eivät ole sanoneet minulle asiasta mitään myöhemminkään, ei pahoitelleet, ei mitään. Ilmeisesti olen heidän silmissään täyttä roskaa, joka ei älynnyt tuhoutua pois silmistä kuten äitinsä.
Tai sitten kokivat, että sinun on parempi olla paikassa, jossa sinusta kyetään huolehtimaan. Sukulaisuushan ei automaationa takaa sitä, että olisi hyvä kasvattaja ja huoltaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se lähisuku on ensimmäinen vaihtoehto tuollaisessa tilanteessa. Lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen ja suurimmassa osassa tapauksista tuntee vanhempiensa sisarukset. Lastenkoti ja sijaisperhe tulee vasta sitten jos lähisukua ei ole tai kukaan ei lapsia halua. Ja jos suvussa on useampi joka voi lapset ottaa niin varmasti katsotaan kellä on parhaimmat puitteet kasvattaa lapset.
Oikeasti homma menee niin, että orpolapsi otetaan kiireesti huostaan, ei suinkaan käydä huutokauppaa sukulaisten kanssa siitä kuka lapsen haluaa. Jos joku haluaa lapselle sitten huoltajaksi alkaa, pitää huoltajuutta hakea oikeusteitse. Ja se ei ole ihan yksinkertainen prosessi.
Orpolapsi annetaan sukulaiselle, jotta lapsen normaali elämänrytmi pysyisi mahdollisimman samanlaisena kuin ennenkin. Sukulaiset ovat lapselle tuttuja, joten lapsi saa heistä turvaa, toisin kuin tuntemattomasta perheestä.
Onko sinusta lapsen elämänrytmi samanlainen kuin ennen, jos hänet siirretään tavallista lapsiperhearkea elävästä perheestä alkoholisti-peliriippuvaisen luokse asumaan? Näin kävisi meillä, jos sinun teoriasi siitä, että aina annetaan lähisukulaiselle pitäisi paikkansa.
Tässähän on taas kyse juuri Sinusta
Liian paljon lapsia, ei pysty kaikkia ottaa mitenkään. Onneksi niitä lapsia on eri kumppanien kanssa niin suurinosa jäisi jatkamaan elämäänsä toisen vanhempansa luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se lähisuku on ensimmäinen vaihtoehto tuollaisessa tilanteessa. Lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen ja suurimmassa osassa tapauksista tuntee vanhempiensa sisarukset. Lastenkoti ja sijaisperhe tulee vasta sitten jos lähisukua ei ole tai kukaan ei lapsia halua. Ja jos suvussa on useampi joka voi lapset ottaa niin varmasti katsotaan kellä on parhaimmat puitteet kasvattaa lapset.
Oikeasti homma menee niin, että orpolapsi otetaan kiireesti huostaan, ei suinkaan käydä huutokauppaa sukulaisten kanssa siitä kuka lapsen haluaa. Jos joku haluaa lapselle sitten huoltajaksi alkaa, pitää huoltajuutta hakea oikeusteitse. Ja se ei ole ihan yksinkertainen prosessi.
Orpolapsi annetaan sukulaiselle, jotta lapsen normaali elämänrytmi pysyisi mahdollisimman samanlaisena kuin ennenkin. Sukulaiset ovat lapselle tuttuja, joten lapsi saa heistä turvaa, toisin kuin tuntemattomasta perheestä.
Onko sinusta lapsen elämänrytmi samanlainen kuin ennen, jos hänet siirretään tavallista lapsiperhearkea elävästä perheestä alkoholisti-peliriippuvaisen luokse asumaan? Näin kävisi meillä, jos sinun teoriasi siitä, että aina annetaan lähisukulaiselle pitäisi paikkansa.
Tässähän on taas kyse juuri Sinusta
No enpä minä ole ainut, jolla on addikteja lähisuvussa. Että aika turhaan kiukuttelet siitä, kun tuon ripauksen realismia näihin "sukulainen on aina lapselle turvallinen" idealimeihin.
En ota. Itse ovat penskansa hankkineet ei ole minun ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini oli alkoholisti ja isä kuoli jo varhain. Kun äiti ei alkoholisminsa takia kyennyt enää mihinkään, kukaan hänen normaaleista sisaruksistaan ei kysynytkään että voisi ottaa minut tai edes auttaa. Niin jouduin sitten lastenkotiin. Kyllä tämä on katkera ajatus vielä yli 50-vuotiaanakin, vaikka tokihan se ei kenenkään pakko ole ottaa. Mutta itse en olisi tuollaiseen hylkäämiseen kyennyt. Nämä ihmiset eivät ole sanoneet minulle asiasta mitään myöhemminkään, ei pahoitelleet, ei mitään. Ilmeisesti olen heidän silmissään täyttä roskaa, joka ei älynnyt tuhoutua pois silmistä kuten äitinsä.
Tai sitten kokivat, että sinun on parempi olla paikassa, jossa sinusta kyetään huolehtimaan. Sukulaisuushan ei automaationa takaa sitä, että olisi hyvä kasvattaja ja huoltaja.
Voihan se olla, tosin heillä oli omat lapset ja hyvä toimeentulo. Minusta tuntuu että minua ei haluttu koska edustin heille äitini jatketta ja kuvotin heitä. Ehkä he ajattelivat, että pilaisin heidän kivan todellisuutensa ja kenties lapsensakin (serkkuni). No mitäpä noita enää murehtimaan, meni jo.
No jos en halua omia lapsia, niin vielä sitten vähemmän toisen lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kovinkaan yksinkertaista. Yleensä toki kartoitetaan lähisuku ja heidän mahdollisuudet huoltajiksi. Mutta siinäkin on säädöksiä yms. Meillä kävi niin, että veljeni ei kyennyt isyyteen, joten hänen lapsensa on meillä sijoituksessa. Mutta emme saa huoltajuutta emmekä adoptiota. En tiedä, olisiko tilanne eri jo veljeni olisi kuollut. Lapsen äiti ei halua lasta asumaan itselleen.
Olemme nyt kaksi kertaa jo olleet oikeudessa asiasta.
Tilanne olisi ihan eri, jos vanhemmat olisivat kuolleet. Meillä kuitenkin on hyvin lapsen etu siitä näkökulmasta, että hänellä on oikeus olla vanhempiensa hoidossa jos siihen kykenevät joten vanhemmille halutaan "säilyttää mahdollisuus" olla kunnollisia vanhempia. Etenkin adoptio vaatii vanhempien suostumuksen, vaikka olisibat aivan kelvottomia vanhemmiksi itse.
Jos vanhempia ei ole, tilanne on huomattavasti yksinkertaisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tähän voisi vastata joku sosiaalipuolen asiantuntija? Minua ainakin kiinnostaisi tietää, eikö testamenttiin virallisesti kirjatut sopimukset oman sisaruksen kanssa ole päteviä. Ymmärrän, että se on viranomaisille ensihätään suositus, mutta kai se mahdollisuus nyt ekana selvitetään, eikä mihinkään sijaisperheeseen tai lastenkotiin sijoiteta?!
Mikä estää sinua kysymästä asiaa sosiaalipuolen asiantuntijalta? Täällähän voi kuka tahansa esiintyä minä tahansa, joten täältä et tule saamaan luotettavaa vastusta.
Missä on tällaisia sosiaalipuolen asiantuntijoita, joilta niin vaan käydä kyselemässä hypoteettisiä kysymyksiä? "Hei, jos siskoni ja hänen miehensä sattuisivat yhtäkkiä kuolemaan, saanko minä heidän lapsensa?" Jep, jep.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole vanhempia, mutta pari sisarusta on. Tiedän, että he eivät laittaisi tikkua ristiin jos minulla olisi lapsi ja minulle kävisi jotakin. Se olisi lapsi laitokseen ja pois silmistä ja mielestä. Kummallakaan ei ole sielua eikä sydäntä, he ovat pelkkiä kylmiä ja omahyväisiä robotteja.
Valitettavasti heidän terveys tuhottu fyysisesti ja psyykkisesti. Minusta ei ole korjaajaksi heidän tilanteessaan, jossa toinen on jo valmiiksi nepsylapsi (siitä ei haittaa, koska omanikin on, mutta siitä on mitä hänelle tehty). He tarvitsisivat muutenkin kodin, jossa ainakin toisella aikuisella olisi hyvin paljon osaamista toimia juuri heidän kanssaan. Esim. kun lapsi ei pienenä rauhoittunut nukkumaan vaan nousi koko ajan sängystä hänet laitettiin häkkiin, josta ei päässyt pois ja nukahti sinne kun oli aikansa riehunut. Jätettiin yksin huoneeseen tuohon häkkiin, joka kylläkin pehmustettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai ottaisin. Rakastan heitä kuin omiani.
Tosin ovat jo 18 ja 17v, että ei ns. Tarvitsisi x)
Mutta aina ovat meille tervetulleita <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tähän voisi vastata joku sosiaalipuolen asiantuntija? Minua ainakin kiinnostaisi tietää, eikö testamenttiin virallisesti kirjatut sopimukset oman sisaruksen kanssa ole päteviä. Ymmärrän, että se on viranomaisille ensihätään suositus, mutta kai se mahdollisuus nyt ekana selvitetään, eikä mihinkään sijaisperheeseen tai lastenkotiin sijoiteta?!
Mikä estää sinua kysymästä asiaa sosiaalipuolen asiantuntijalta? Täällähän voi kuka tahansa esiintyä minä tahansa, joten täältä et tule saamaan luotettavaa vastusta.
Missä on tällaisia sosiaalipuolen asiantuntijoita, joilta niin vaan käydä kyselemässä hypoteettisiä kysymyksiä? "Hei, jos siskoni ja hänen miehensä sattuisivat yhtäkkiä kuolemaan, saanko minä heidän lapsensa?" Jep, jep.
Sosiaalitoimella on neuvontapuhelin. Numero löytyy kuntasi nettisivuilta. Tuolla tavalla muotoiltuun kysymykseen he eivät voi vastata, koska siihen ei ole suoraa vastausta. Sen sijaan voit tiedustella, millaisia papereita vaaditaan, jotta voi mahdollisimman hyvin varmistaa, että tuonkaltaisessa tilanteessa lapset tulisivat sinulle. Varmaksi sitä ei lain nojalla voi luvata, mutta asian voi aika hyvin valmistella etukäteen. Tarvittaessa konsultointia lakimieheltä.
On varmaan muutakin sukua.
Kuka ottaa.
Puolisoilla kummallakin sukua, sitä tarkoitan.
En ottanut. Toinen vanhempi tappoi toisen, lapset olivat niin traumatisoituneita ettei minulla olisi ollut kykyjä heidän huolehtimiseen. Viisi lasta kerralla kun meillä ei ollut ainuttakaan eikä mitään kokemusta.
En ottaisi ja elämäntyylini olisi sopimaton huoltajaksi. Enkä halua sossun valvonnan alaiseksi sillä luulisi että valvonta olisi tiukempaa huostaanotetuissa lapsissa ja niin pitäisikin olla.
Esimerkiksi tuollaisessa onnettomuustilanteessa lapset tarvitsevat ammattiapua. Ei minusta ole sitä heille antamaan.
En ottaisi. Kyllä he ansaitsevan paremman perheen kuitenkin.