Lue keskustelun säännöt.
Jos sisaruksenne puolisoineen kuolisi, ottaisitteko heidän lapset?
10.11.2022 |
Tuli vaan mieleen viimeisimmän perhekolarin jälkeen pohtia tätä asiaa taas. En ole koskaan halunnut omia lapsia ja ikää on kohta 50, mutta kyllä varmaan ottaisin veljeni alle 10-vuotiaat, koska mihin he muuten joutuisivat jos menettäisivät vanhempansa kun äidillään ei ole sisaruksia.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Minulla ei ole varaa.
Jos lapset tulevat lasun kautta sijoitettuina, heistä saa palkkion ja kulukorvauksen.
Mietin juuri samaa, kun moni vetosi siihen ettei ole varaa. En siis tarkoita, että lapsista tulisi rahastamaan alkaa, mutta kyllähän lapsi kallis on, joten rahaakin tulisi tuossa kohtaa miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytännössä en ottaisi. Lapset sitovat niin kauheasti, mitään omaa elämää ei kauheasti jää jäljelle kun mihinkään ei voi itsenäisesti lähteä. Olen tarkoituksella pysynyt velana.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi tuollaisessa onnettomuustilanteessa lapset tarvitsevat ammattiapua. Ei minusta ole sitä heille antamaan.
Ei sinun sitä oletettaisikaan antavan. Ammattiapua antavat ammattilaiset, eivät vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se lähisuku on ensimmäinen vaihtoehto tuollaisessa tilanteessa. Lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen ja suurimmassa osassa tapauksista tuntee vanhempiensa sisarukset. Lastenkoti ja sijaisperhe tulee vasta sitten jos lähisukua ei ole tai kukaan ei lapsia halua. Ja jos suvussa on useampi joka voi lapset ottaa niin varmasti katsotaan kellä on parhaimmat puitteet kasvattaa lapset.
Aika vähän tunnut tietävän aiheesta.
Hän tiesi kyllä oikein hyvin.
On oikein lastensuojelulaissa, että suku kartoitetaan nykyään ensin. Jos sieltä ei löydy halukkaita kasvatusvanhempia niin vasta sen jälkeen mietitään seuraavia vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin kyllä ottaa. Vaikka olenkin sinkku, opiskelija eikä säännöllisiä tuloja ja lisäksi siskon lapset on vasta 2 ja 4- vuotiaat. Minä olen varmaan lapsille heidän vanhempiensa jälkeen tutuin ja rakkain henkilö, joten kyllä taistelisin, että saisin heidät jotenkin luokseni. Luoja paratkoon, aivan painajaismaista edes ajatella sellaista tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea kysymys. Veljen lapset ovat kovaäänisiä ja kovia tappelemaan. Ja heitä on kolme. Voisinko silti antaa mennä laitokseen, sijaisperherseen? En tiedä.
Olen toiminut lastensuojelun sossuna ja lähisuku kartoitetaan aina ensin. Päätös on kuitenkin sosiaalitoimen ja sijaisperhe kartoitetaan ensin huolellisesti ennen kuin lasta voi sinne siirtää. Omasta lastensuojelu-urasta on jo aikaa, mutta Finlexi ainakin sanoo:
50 (8.4.2011/316)
Sijaishuoltopaikan valinta
Sijaishuoltopaikan valinnassa tulee kiinnittää erityistä huomiota huostaanoton perusteisiin ja lapsen tarpeisiin sekä lapsen sisarussuhteiden ja muiden läheisten ihmissuhteiden ylläpitämiseen ja hoidon jatkuvuuteen. Lisäksi tulee mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon lapsen kielellinen, kulttuurinen sekä uskonnollinen tausta. Laitoshuoltoa järjestetään, jos lapsen sijaishuoltoa ei voida järjestää lapsen edun mukaisesti riittävien tukitoimien avulla perhehoidossa tai muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin. Itse asiassa asiasta on puhuttu ja sovittu että jos jomman kumman perheen vanhemmille tapahtuu jotain niin sitten huolehditaan niistä toisen lapsista.
Olettehan tehneet asiasta viralliset paperit? Jos ette, kipikapi tekemään. Ei nimittäin sopimukset auta, jos niistä ei ole näyttöä.
Ei ole sopimusasia pelkästään.
Nimenomaan ei ole sopimusasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä itse voi päättää ottaako vai ei. Ei ole mikään ilmoitusluontoinen asia.
Kyllä lähisuku aina on ensimmäinen vaihtoehto. Tutkivat tietysti asiaa kaikilta puolilta.
Juu ei ole. Ottakee asioista selevee.
No kerro, hyvä ihminen, jos tiedät.
Tunnen yhden tapauksen, jossa lapset jäivät täysorvoiksi, ja nimenomaan sisarukselle menivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse mietin sitä, että jos menehtyisin vaikka kolarissa, kun lapsi on vielä alaikäinen, ex-puoliso jäisi yksin pojan huoltajaksi ja varmaan pistäisi omaan taskuunsa minulta pojalle jäävän perinnön ja poika jäisi ilman taloudellista turvaa.
Tästä selviät testamentin tekemisellä! On mahdollisuus sulkea pois ihmisiä, esim. omien lasten puolisot. Jos on testamentti, voisi ainakin kuvitella että lapsen etua valvottaisiin paremmin kuin ilman eikä annettaisi miehen hassata sinun pojallesi kuuluvaa omaisuutta.
Onneksi kaikki ovat jo aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö tähän voisi vastata joku sosiaalipuolen asiantuntija? Minua ainakin kiinnostaisi tietää, eikö testamenttiin virallisesti kirjatut sopimukset oman sisaruksen kanssa ole päteviä. Ymmärrän, että se on viranomaisille ensihätään suositus, mutta kai se mahdollisuus nyt ekana selvitetään, eikä mihinkään sijaisperheeseen tai lastenkotiin sijoiteta?!
Et sinä voi mitään lapsia testamentata kenellekään. Ne ei ole mitään tavaraa! Luuletko että lastensuojelua ihan hirveesti lasten etu todellisuudessa kiinnostaa?
Tää ei nyt liity suoraan aloituksen aiheeseen, mut lastensuojelun toimintaan liittyy. Ei kiinnosta sillonkaan jos lapsi asettaa itsensä hengenvaaraan, vaan sillonkin lapsen vanhemman pitää VAATIA lapselle kiireellistä sijoitusta, koska sossupäivystäjä ei halunnut ottautua asiaan. Nyt se samainen lapsi asuu lastenkodissa, josta ne päästää tän lapsen toisen vanhemman luokse joka toinen viikonloppu ryyppäämään. Kyse on 12-vuotiaasta, mutta koska lapsi haluaa niin lapsen sana on sossun laki... Sossut on aina puolustelemassa vanhempia, jotka kaltoinkohtelee lapsia, mut onhan ne nyt parempia huoltajia kuin ne jotka välittää lapsistaan aidosti. Tosin ton 12-vuotiaan kohdalla ei ole yhtään välittävää vanhempaa. Toinen vanhempi on psykopaatti ja toinen on lempannut hänet laitokseen uusperheensä tieltä.
Tottakai ottaisin, tosin sisaruksillani ei ole lapsia tällä hetkellä. Ollaan sovittu kaveriperheen kanssa että puolin ja toisin ottaisimme toistemme lapset jos näin kävisi, mutta ei sekään taida olla niin yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Aina ekana kartoitetaan sukulaiset. Jos ovat kelvollisia eli ihan tavallisia ihmisiä, niin kyllä saavat sisaruksen lapset.
t. sossu
Valitettavasti tuntuu, että tätä ei aina lastensuojelun sossut muista tai ainakaan sisäistä. Lastensuojelulain 32 § on velvoittava säännös eli se velvoittaa lastensuojelun kartoittamaan lähisukulaisten mahdollisuus ottaa lapsi luokseen asumaan.
Juuri parhaillaan odotellaan hallinto-oikeuden päätöstä, että lapsi (3 v) sijoitettaisiin aika nuorelle isoäidille sen sijaan, että on sijoitettuna aivan vieraaseen perheeseen. Missään vaiheessa ei kysytty tältä isoäidiltä eikä myöskään äidin sisarelta halukkuutta ottaa lapsi luokseen. Myös äidin sisar olisi ottanut lapsen luokseen. Sekä isoäiti että myös äidin sisar ovat täysin kelvollisia eikä ole mitään elämänhallintaongelmaa.
asianajaja
https://www.suomi.fi/kansalaiselle/parisuhde-ja-perhe/laheisen-kuolema/…
Viranomaisten näkemys asiasta siis:
Mikäli lapsi on menettänyt molemmat vanhempansa, lastensuojeluviranomaiset huolehtivat lapsen sijoituksesta esimerkiksi lähipiirissä olevaan perheeseen. Käräjäoikeus ratkaisee lapsen huollon järjestämisen eli määrää lapselle uuden huoltajan. Tarvittaessa sosiaaliviranomaiset selvittävät käräjäoikeutta varten, kuka olisi huoltajaksi soveltuvin. Lapsen mielipidettä kuullaan päätöstä tehtäessä, ja sisarukset pyritään pitämään yhdessä.
Huomatkaa, tuossa ei edes puhuta lähisuvusta, vaan lähipiiristä, kyseeseen voi siis tulla vaikkapa naapuri, jonka luona lapsella on hyvä olla. Tyypillisesti kyseeseen tulee isovanhemmat (jos ovat vielä suht' nuoria), vanhempien sisarukset, mutta myös täysi-ikäinen sisarus, jos kykenee huolehtimaan pikkusisaristaan. Ja joku jo kertoikin, miten uusperheissä voikin lapsi päätyä onnellisesti asumaan ei-biologisten vanhempien luokse.
Lisäksi täällä on taas kerran sekoitettu iloisesti lapsen sijoittaminen ja huoltajuus. Lapsen asumisjärjestelyillä ei välttämättä ole mitään tekemistä huoltajuuden kanssa. Huoltajuus voi olla vaikka virkaholhoojalla (ja saattaa ollakin ainakin tilapäisesti sen aikaa, kun perunkirjoitukset ja perinnönjako on suoritettu).
Ja kyllä, ottaisin sisarukseni lapset luokseni asumaan, jos niin ikävä tilanne tulisi. Ottaisin luokseni asumaan pikkuserkkunikin lapset, jos he eivät pystyisi muuttamaan esimerkiksi tätinsä luokse, tai aikuisten sisarpuoliensa luokse. Meille mahtuu ja kaikki ovat tervetulleita, mutta en usko, että olisin ensimmäisenä jonossa kuitenkaan, kaikilla on muitakin läheisiä (siskoni lapsilla isän vanhemmat, jotka ovat nippanappa kuusikymppisiä, meidän vanhempamme, 70v mutta siskoni lapsille hyvin tuttuja, miehen sisarukset, miehen serkut, jotka ovat siskolle ja miehelleen hyvin läheisiä jne).
Omien lapsieni osalta tilanne on mutkikkaampi, koska lapsista kaksi on täysi-ikäisiä ja kaksi alaikäisiä, mutta 19v ei ehkä ole ihan paras mahdollinen vaihtoehto 16v huoltajaksi (tai sijaisvanhemmaksi).
Ottaisin, mutta todennäköisesti menisivät mieluummin puolison siskolle, kun asuvat samalla paikkakunnalla, jolloin säilyisi sama koulu yms.
Suomessa ei valitettavasti ole. Sivistysmaissa ihan yleistä, että paperilla sovitaan mihin lapset menevät jos vanhemmat kuolevat. Suomessa toki valtio päättää aina kaikesta.