Lue keskustelun säännöt.
Jos sisaruksenne puolisoineen kuolisi, ottaisitteko heidän lapset?
10.11.2022 |
Tuli vaan mieleen viimeisimmän perhekolarin jälkeen pohtia tätä asiaa taas. En ole koskaan halunnut omia lapsia ja ikää on kohta 50, mutta kyllä varmaan ottaisin veljeni alle 10-vuotiaat, koska mihin he muuten joutuisivat jos menettäisivät vanhempansa kun äidillään ei ole sisaruksia.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä itse voi päättää ottaako vai ei. Ei ole mikään ilmoitusluontoinen asia.
Kyllä lähisuku aina on ensimmäinen vaihtoehto. Tutkivat tietysti asiaa kaikilta puolilta.
Meinaatko vakavissasi, että lapselle harkitaan huoltajaksi ihmistä, joka hän ei ole koskaan tavannut vain siksi, että heillä on samat geenit? Se lähisukulainenhan voi olla vaikka minkälainen juoppo tms.
Musta vähän tuntuu, että kun sanotaan lähisuvun olevan ensimmäinen vaihtoehto, niin siinä puhutaan oikeasti suvusta, jonka kanssa ollaan läheisesti tekemisissä ja joka ne lapset haluaa. Ei mistään Dickens-tyyppisestä tapauksesta, jossa orpolapsi lähetetään jonnekin Intiaan lapsia inhoavan, kärttyisen sedän luokse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljillä ei ole lapsia mutta varmasti ottaisivat minun lapset jos sellainen tilanne tulisi.
Tietenkin huolehtisin sisareni lapsista parhaalla mahdollisella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
En. Minulla ei ole varaa.
Jos lapset tulevat lasun kautta sijoitettuina, heistä saa palkkion ja kulukorvauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Minulla ei ole varaa.
Jos lapset tulevat lasun kautta sijoitettuina, heistä saa palkkion ja kulukorvauksen.
No kiitos ei. Kyllä sitä rahaa pitää olla omasta takaa, jos lapsia haluaa.
No en todellakaan ottaisi. Alkaa ahdistaa, kun kylässä käy, kun lapset ovat tosi vilkkaita ja äännekkäitä. Huokaa aina helpotuksesta, että onneksi itsellä ei ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen sisaren lapset kyllä, toisen en (koska kehitysvamma).
Vierailija kirjoitti:
Toisen sisaren lapset kyllä, toisen en (koska kehitysvamma).
Mitä kehitysvamma ja kenellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen sisaren lapset kyllä, toisen en (koska kehitysvamma).
Mitä kehitysvamma ja kenellä?
Sillä toisen sisaren lapsella on kehitysvamma. Ei ole sen tarkempaa diagnoosia minulla tiedossa. Vaatii hoitoa kaikessa. Ei peseydy itse, täytyy syöttää, on vaipat vaikka jo iso lapsi.
Ottaisimme miehen siskon lapsen meille asumaan, jos hän haluaisi tulla. Asutaan nytkin lähekkäin ja ollaan oltu tekemisissä paljon. Omat lapsemme ovat aikuisia. Lapsen ei edes tarvitsisi vaihtaa koulua ja harrastuksia, jos asuisi meillä. Muita lapsia ei suvussa olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini oli alkoholisti ja isä kuoli jo varhain. Kun äiti ei alkoholisminsa takia kyennyt enää mihinkään, kukaan hänen normaaleista sisaruksistaan ei kysynytkään että voisi ottaa minut tai edes auttaa. Niin jouduin sitten lastenkotiin. Kyllä tämä on katkera ajatus vielä yli 50-vuotiaanakin, vaikka tokihan se ei kenenkään pakko ole ottaa. Mutta itse en olisi tuollaiseen hylkäämiseen kyennyt. Nämä ihmiset eivät ole sanoneet minulle asiasta mitään myöhemminkään, ei pahoitelleet, ei mitään. Ilmeisesti olen heidän silmissään täyttä roskaa, joka ei älynnyt tuhoutua pois silmistä kuten äitinsä.
Tai sitten kokivat, että sinun on parempi olla paikassa, jossa sinusta kyetään huolehtimaan. Sukulaisuushan ei automaationa takaa sitä, että olisi hyvä kasvattaja ja huoltaja.
Yksikään lastenkoti tai hoitolaitos ei automaationa takaa, että lapsesta pidetään hyvää huolta. Niissäkin on väärinkäytöksiä.
Aina ekana kartoitetaan sukulaiset. Jos ovat kelvollisia eli ihan tavallisia ihmisiä, niin kyllä saavat sisaruksen lapset.
t. sossu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun serkku meni tädin perheeseen, kun molemmat vanhemmat kuolivat muutaman vuoden sisään 90-luvun puolessavälissä syöpään. Ikää oli 14 siinä vaiheessa. Varmasti auttaisin jos sama osuisi näin aikuisena omaan lähipiiriin.
Jos he haluaisivat, niin ottaisin varmasti.
Sosiaalipuolen ihmisenä sanon, että lasta ei voida testamentata, mutta on hyvä jos vanhempien tahto on kirjallisena jossain esillä. Ihminen/ihmiset, jotka ovat tähän tahtoon laitettu kartoitetaan ensimmäisenä. Sen ei välttämättä tarvi olla sukulainen.
Mulla yksi veli ja ottaisin lapset ilman muuta ja tiedän että saisinkin. Toivon myös, että veljeni ottaisi meidän lapset samassa tilanteessa. Hirveetä olisi ja varmasti raskasta, mutta ei mulle olisi muita vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Helppo huudella täällä, että ottaisi. Vaan sepä ei olekaan ihan niin yksinkertainen asia. Ei voi vain ilmoittaa, että nytpä otan lapset, joiden huoltaja en ole. Huoltajuudesta päättäminen taasen on pitkä ja kivinen tie.
No ei aina.
Pikkusiskoni, joka ei ole kummankaan vanhempani biologinen lapsi, muutti meille lapsena samana aamuna kun äitinsä kuoli. Muutti seuraavan kerran parikymppisenä omilleen.
Vanhemmat ja siskon äiti oli sopineet ainakin jollain tavalla jo aiemmin keskenään, että jos äidilleen tapahtuu jotain, lapsi muuttaa meille vanhempien huollettaviksi. Sitten kun näin tapahtui, lapsi huolehdittiin suoraan meille. Vanhemmat sai heti väliaikaisen ja sitten pysyvän huoltajuuden.
No en todellakaan.
Siskoni on ylimielinen narsisti.
Vierailija kirjoitti:
No en todellakaan.
Siskoni on ylimielinen narsisti.
Tähän lisäys, mieheni sisarusten lapset ottaisin kyllä.
En. Minulla ei ole varaa.