Lue keskustelun säännöt.
Kun kaikki entiset koulukaverit ja muutkin vanhat kaverit ovat menestyneet elämässä upeasti, mutta itse ei
09.11.2022 |
Olen oikeasti iloinen vanhojen kavereideni puolesta ja hieman yllättynytkin miten uskomattoman hyvin niin moni on pärjännyt. Useampi on menestynyt poikkeuksellisen hyvin elämässä ja työssään. On arvostettua taiteilijaa, kirjailijaa, muussa työssä menestynyttä, useampi julkisuudessakin ollut henkilö.
Itse sinnittelen huonosti palkatussa työssä, josta en edes nauti. Välillä mietin että mikä meni pieleen. Mutta tiedän, että itselläni on erilainen tausta kuin monilla näistä, enkä varmaan oikein koskaan uskonut tarpeeksi itseeni. Olin aivan yhtä hyvä, ellen jopa parempi koulussa kuin osa näistä menestyneistä vanhoista kavereistani. Vaikka iloiten seuraan vanhojen ystävieni menestystä, niin kyllähän se joskus vähän kirpaisee kun alkaa miettiä, että olen ainoa vanhasta tyttöporukasta, joka suoraan sanottuna melkeinpä epäonnistunut elämässään, etenkin mitä tulee työhön ja uraan.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki itsetunto! Se auttaa aika moneen vaivaan.
T, lähihoitaja joka kokee olevansa menestynyt omassa elämämässään hyvin.Olipa empaattinen kommentti, ja vielä hoitoalalta... no se ei toivottavasti ollut "työminä" joka sieltä vastasi....
Itsetuntoa ei jälkikäteen hankita, kun se rakentuu varhaislapsuudessa. Myöhemmin sitä voi paikata kyllä, mutta koskaan ei tule niin hyvä itsetunto, kuin jos olis jo lapsena saanut oikean perustuksen.
Ei nyt ihan näinkään. Itse en omistanut nuorempana minkäänlaista itsetuntoa, pidin itseäni aina muita huonompana ja alisuoriuduin kaikesta, jännitin ja pelkäsin kaikkea. Nykyään omaan ihan normin itsetunnon, vuosien opettelu siinä oli mutta halusin tehdä töitä sen eteen. Lisäksi onni oli hyvä terapeutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Älä vertaa itseäsi muihin." Just joo. Koko halvatun yhteiskunta läpikotaisin perustuu juuri siihen, että vertaillaan ja kilpaillaan, aivan pienestä pitäen. Tämä palstakin on loputtoman täynnä sitä samaa vertailua, kenellä on mitäkin ja onko se riittävää. Kritiikkiä kyllä tulee kaikesta mahdollisesta. Täytyy olla todella vankka itsetunto, ettei ota itseensä joka puolelta tunkevaa painostusta olla tietynlainen.
Onko siihen vertailuun ja kilpailuun pakko lähteä mukaan? Sen ymmärrän, että työpaikoista on paljon kovempi kilpailu kuin mun nuoruudessani. Multa yhteiskunta ei ole vaatinut mitään muuta kuin aikoinaan oppivelvollisuuden suorittamisen ja sen jälkeen työssäkäynnin sekä verojen maksamisen. Ja josolisin ollut työtön, yhteiskunta olisi vaatinut mua ainakin hakemaan töitä. Niin ja lakeja on pitänyt noudattaa, jos ei ole halunnut rangaistuksia lakien rikkomisestakaan. Muuten yhteiskunta ei ole vaatinut multa mitään eikä painostanut mua yhtään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kuuluisa Facebook😂 menneiden ihmisten kyttäämiseen mahdollistaja, yksityisten tietojen keräilijä kaupalliseen tarkoitukseen. Ei kannata tuhlata aikaa ja energiaa siihen muiden elämisen kyttäämiseen, vaan rakentaa sitä omaa elämää. Facebook on täynnä mainontaa ja narinaa ja kiillotettua pintaa. Mitä siellä pinnan alla tapahtuu? Sitä Facebook ei sulle kerro, koska sinne on vain sitä muokattua pintaa.
Siis oikeastiko te tunnette jonkun rikkaan, joka Facebookissa postailee kaikki helikopterinsa ja pallokalaillallisensa? Itse tunnen useammankin hyvin varakkaan ihmisen, eivätkä postaa ikinä mitään mihinkään someen. En kyllä itsekään postailisi heidän asemassaan.
Tämä. Oikeasti varakkaat ja rikkaat eivät todellakaan brassaile omaisuudellaan. Ei tulisi mieleenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin kanssa teininä hikke joka vaan luki. Ajattelin että musta tulee supermenestyvä😄 no nyt 25 vuotiaana en ole ollenkaan elämääni tyytyväinen. Opiskelin sosionomiksi ja valmistuin. Jouduin kuitenkin niin monta kertaa työpaikkakiusatuksi että olen lopettanut alalla vaikka niin hyvä siinä olinkin. Ei pää kestänyt. Nyt muissa duunissa ja asun pienessä vuokra asunnossa. En ole koskaan seurustellut. Surkeaa. Itse uskon että elämä on hyvin pitkälti kiinni tuurista. Lisäksi esim mulle sanottiin että turha haaveillakaan lakiopinnoista vaikka ne pitkään olivat mielessäni... Elämä on epäreilua.
Nyt vain hakemaan niihin lakiopintoihin! Olet tosi nuori vielä. T. Yli 40v. jolla elämä meni samoin mutta sun ikäisenä sain jo lapset enkä enää jaksanut opiskella
Niin kyllähän sitä ehtisi vielä vaikka mitä..Olen kuitenkin todella pettynyt elämään. Oletin että olen tämänikäisenä jo seurustellut monta vuotta ja asuisin paremmin. Ei ole mennyt niin kuin toivoin ja se masentaa. Tuntuu että muut ihmiset ympärillä saavat kaiken helposti. Myös muut ovat sitä mieltä että olen jotenkin todella epäonninen.
Vierailija kirjoitti:
Nyyh nyyh nyyh, itsesääli on rumaa.
Tässä oiva esimerkki siitä, kun terve itsevarmuus on jäänyt varhaislapsuudessa kehittymässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki itsetunto! Se auttaa aika moneen vaivaan.
T, lähihoitaja joka kokee olevansa menestynyt omassa elämämässään hyvin.Olipa empaattinen kommentti, ja vielä hoitoalalta... no se ei toivottavasti ollut "työminä" joka sieltä vastasi....
Itsetuntoa ei jälkikäteen hankita, kun se rakentuu varhaislapsuudessa. Myöhemmin sitä voi paikata kyllä, mutta koskaan ei tule niin hyvä itsetunto, kuin jos olis jo lapsena saanut oikean perustuksen.
Lässys lässyn eli mitään ei ole tehtävissä ja itsesäälissä voi velloa lopun elämänsä kun lapsuudessa ei mennyt ne nallekarkit tasan?
Ja tässä toinen esimerkki siitä kuinka se terveen itsevarmuuden puute näkyy ulospäin.
Vierailija kirjoitti:
Julkisuus ei ole menestymisen mittari.
Tiedät ystäviesi menestymisestä ainoastaan sen ulkokuoren, minkä he haluavat näyttää.
Moni tunkio pinnalta kaunis.
Kuinka huono oman itsetunnon pitääkään olla, että automaattisesti "tietää" (toivoo) että jokaisen itseä menestyneemmän (tavalla tai toisella) elämä on todellisuudessa pelkkä sontatunkio sen itsessä kateutta herättävän ulkokuoren alla?
Miksi ihmeessä sillä vaikka työssään menestyneemmällä tai esim treenatummalla olisi yhtään sen enempää elämässään niitä normielämään kuuluvia vastoinkäymisiä ja ihan normiarkea kuin mitä itselläkään?
Tai väheneekö se oman elämän ankeuden määrä sillä, että kaikilla muillakin on ankeuttakin? Ei sen määrä maailmassa ole mikään vakio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kuuluisa Facebook😂 menneiden ihmisten kyttäämiseen mahdollistaja, yksityisten tietojen keräilijä kaupalliseen tarkoitukseen. Ei kannata tuhlata aikaa ja energiaa siihen muiden elämisen kyttäämiseen, vaan rakentaa sitä omaa elämää. Facebook on täynnä mainontaa ja narinaa ja kiillotettua pintaa. Mitä siellä pinnan alla tapahtuu? Sitä Facebook ei sulle kerro, koska sinne on vain sitä muokattua pintaa.
Siis oikeastiko te tunnette jonkun rikkaan, joka Facebookissa postailee kaikki helikopterinsa ja pallokalaillallisensa? Itse tunnen useammankin hyvin varakkaan ihmisen, eivätkä postaa ikinä mitään mihinkään someen. En kyllä itsekään postailisi heidän asemassaan.
Tunnen useita varakkaita jotka ovat kyllä kaikki somessa. Mutta eivät kyllä postaa mitään mistä voisi päätellä kuinka paljon varallisuutta on. Esimerkiksi yksi tuttu perhe omistaa valtavan luksusjahdin (ovat perijöitä). Eivät koskaan postaa niin että vene näkyisi kuvissa, satamasta saattavat muuten laittaa kuvia. Eli sieltä missä ne muutkin veneilijät käyvät, myös me pienellä edullisella purjeveneellämme (olemme keskiluokkaisia).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkisuus ei ole menestymisen mittari.
Tiedät ystäviesi menestymisestä ainoastaan sen ulkokuoren, minkä he haluavat näyttää.
Moni tunkio pinnalta kaunis.Kuinka huono oman itsetunnon pitääkään olla, että automaattisesti "tietää" (toivoo) että jokaisen itseä menestyneemmän (tavalla tai toisella) elämä on todellisuudessa pelkkä sontatunkio sen itsessä kateutta herättävän ulkokuoren alla?
Miksi ihmeessä sillä vaikka työssään menestyneemmällä tai esim treenatummalla olisi yhtään sen enempää elämässään niitä normielämään kuuluvia vastoinkäymisiä ja ihan normiarkea kuin mitä itselläkään?
Tai väheneekö se oman elämän ankeuden määrä sillä, että kaikilla muillakin on ankeuttakin? Ei sen määrä maailmassa ole mikään vakio.
En ole tuo jolta kysyit, mutta itse näkisin tämän niin päin, että nuo päälle päin näkyvät asiat eivät juuri kerro ihmisen onnellisuudesta suuntaan tai toiseen. Totta kai varakas ja menestynyt voi olla myös hyvin onnellinen, mutta yhtä lailla hän voi olla onneton kuten ns tavallinenkin pulliainen. Varsinaisen köyhyyden uskon aiheuttavan onnettomuutta, joskin köyhäkin voi olla onnellinen. Mutta useita varakkaita/menestyneitä ihmisiä tuntevana olen huomannut että ihan samoja ongelmia he käyvät läpi kuin esimerkiksi minä ei niin menestyneenä. Eli nämä kaksi asiaa (ulkoinen menestys ja onnellisuus) eivät usein korreloi keskenään, positiivisessa tai negatiivisessa mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkisuus ei ole menestymisen mittari.
Tiedät ystäviesi menestymisestä ainoastaan sen ulkokuoren, minkä he haluavat näyttää.
Moni tunkio pinnalta kaunis.Kuinka huono oman itsetunnon pitääkään olla, että automaattisesti "tietää" (toivoo) että jokaisen itseä menestyneemmän (tavalla tai toisella) elämä on todellisuudessa pelkkä sontatunkio sen itsessä kateutta herättävän ulkokuoren alla?
Miksi ihmeessä sillä vaikka työssään menestyneemmällä tai esim treenatummalla olisi yhtään sen enempää elämässään niitä normielämään kuuluvia vastoinkäymisiä ja ihan normiarkea kuin mitä itselläkään?
Tai väheneekö se oman elämän ankeuden määrä sillä, että kaikilla muillakin on ankeuttakin? Ei sen määrä maailmassa ole mikään vakio.
En ole tuo jolta kysyit, mutta itse näkisin tämän niin päin, että nuo päälle päin näkyvät asiat eivät juuri kerro ihmisen onnellisuudesta suuntaan tai toiseen. Totta kai varakas ja menestynyt voi olla myös hyvin onnellinen, mutta yhtä lailla hän voi olla onneton kuten ns tavallinenkin pulliainen. Varsinaisen köyhyyden uskon aiheuttavan onnettomuutta, joskin köyhäkin voi olla onnellinen. Mutta useita varakkaita/menestyneitä ihmisiä tuntevana olen huomannut että ihan samoja ongelmia he käyvät läpi kuin esimerkiksi minä ei niin menestyneenä. Eli nämä kaksi asiaa (ulkoinen menestys ja onnellisuus) eivät usein korreloi keskenään, positiivisessa tai negatiivisessa mielessä.
Totta kai kaikilla on elämässään vaikeuksia. Pointti onkin siinä, että näillä varakkaammilla/menestyneillä on niiden vastoinkäymisten vastapainoksi myös kaikkea mukavaa minkä se varallisuus/menestys mahdollistaa.
Toisilla taas elämässä on ihan samalla tavalla sitä vastoinkäymistä ja arkea mutta tämän vastapainoksi ei sitten ole niitä hyviä asioita. Rahalla ei voi ostaa onnea, mutta kyllä se mahdollistaa paljon asioita jotka tuottaa hyvää oloa ja tekee elämästä elämisen arvoista ja tuo onnellisuuden tunnetta.
Ei kukaan kuvittele että se siloteltu somekuva on koko totuus kenenkään elämästä. Monella vaan ei ole mahdollisuutta edes niiden siloteltujen somekuvien julkaisuun kun puuttuu ne puitteet joissa tuollaisia kuvia voisi ottaa.
(Ja joo, tiedän että luxuselämän voi feikata facessa ym, mutta tarkoitan nyt heitä joilla esim oikeasti on se kiva, kaunis, mieluinen koti kivalla paikalla. Siitä sitten voi toki ottaa vaan niitä viimeisen päälle nättejä kuvia julkaistavaksi, mutta ei se sitä tosiasiaa muuksi muuta, että kyseisellä ihmisellä ihan oikeastikin on se kiva, kaunis ja mieluisa koti kivalla paikalla. Eikä sitä poista sekään, että tietää kuinka hälläkin on välillä ripulia ja koirakin oksentaa)
Se, joka löytää itsensä, menettää riippuvuutensa muiden mielipiteistä.
Albert Einstein
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leo Tolstoi.
USKO ITSEESI
(Nuorille puhuttelu)
Uskokaa itseenne, nuoret pojat ja tytöt, kun sielussanne herää ensimmäistä kertaa kysymys: kuka minä olen, miksi minä elän ja miksi kaikki ihmiset ympärilläni elävät? Ja tärkein, jännittävin kysymys: elänkö minä ja kaikki ihmiset ympärilläni näin? Uskokaa itseänne myös silloin, kun vastaukset näihin kysymyksiin ovat eri mieltä niiden vastausten kanssa, joita teille on opetettu lapsuudessanne, ovat eri mieltä sen elämän kanssa, jossa huomaatte elävänne yhdessä kaikkien ympärillänne olevien ihmisten kanssa. Älkää pelätkö tätä erimielisyyttä; päinvastoin, tietäkää, että tässä erimielisyydessä teidän ja kaikkien ympärillänne olevien ihmisten välillä ilmaistaan parasta, mitä teissä on, sitä jumalallista alkuperää, jonka ilmentyminen elämässä ei ole vain olemassaolomme tärkein, vaan ainoa tarkoitus. Älkää siis uskoko itseenne, tunnettuun yksilöön - Vanjaan, Petjaan, Liisaan, Mashaan, tsaarin poikaan tai tyttäreen, ministeriin tai työläiseen, kauppiaaseen tai talonpoikaan - vaan itseenne, tuohon ikuiseen, järkevään, hyvään elementtiin, joka elää meissä jokaisessa ja joka heräsi teissä ensimmäisenä ja kysyi teiltä nämä maailman olennaiset kysymykset sekä etsii ja vaatii niiden ratkaisua. Älkää siis uskoko ihmisiä, jotka kertovat teille alentuvasti hymyillen, että hekin etsivät kerran vastauksia näihin kysymyksiin, mutta eivät löytäneet niitä, koska muita vastauksia ei voi löytää kuin ne, jotka kaikki hyväksyvät.
Älkää uskoko sitä, vaan uskokaa vain itseänne, älkääkä pelätkö erimielisyyttä ympärillänne olevien ihmisten näkemysten ja ajatusten kanssa, kunhan vastauksenne kysymyksiin, joita joudutte kohtaamaan, eivät perustu henkilökohtaisiin toiveisiinne vaan haluunne täyttää elämänne tarkoitus, tehdä sen voiman tahto, joka on lähettänyt teidät elämään. Uskokaa itseänne, varsinkin kun saamanne vastaukset saavat vahvistusta niistä inhimillisen viisauden ikuisista periaatteista...
...
...
ei ulkoisen inspiraation vaikutuksen alaisena, vaan itsenäisesti ja vilpittömästi heränneenä elämänsä tärkeyteen, kyllä, älkää uskoko niitä, jotka sanovat teille, että teidän pyrkimyksenne ovat vain nuoruuden haaveilua, että hekin haaveilivat ja tavoittelivat samaa, mutta että elämä osoitti heille pian, että sillä on vaatimuksensa ja että meidän ei pidä haaveilla siitä, mitä elämämme voisi olla, vaan meidän on pyrittävä olemaan hyödyksi yhteiskunnalle, ja pyrittävä vain olemaan johdonmukaisia sen kanssa, mitä tekomme ovat parhaalla mahdollisella tavalla.
Älkää myöskään uskoko, että erityisesti lisääntynyt aikamme vaarallinen kiusaus, joka koostuu siitä, että ihmisen korkein tarkoitus - on edistää uudelleenjärjestelyä nykyisten tietyssä paikassa tiettyyn aikaan yhteiskunnan, käyttäen tähän kaikki mahdolliset keinot, jopa suoraan vastakohta moraalinen parannus. Älkää uskoko tätä, sillä tämä tavoite ei ole mitään ennen sielussanne olevan jumalallisen periaatteen ilmenemistä. Ja tämä tavoite on väärä, jos se sallii sinun irtautua sielullesi luontaisesta hyvän alkulähteestä.
Älkää uskoko tätä. Älkää uskoko, että hyvän ja totuuden oivaltaminen on mahdotonta sielussanne. Tällainen hyvän ja totuuden oivaltaminen ei ole mahdotonta ainoastaan sielussasi, vaan koko elämä, sekä sinun että kaikkien ihmisten elämä, on ainoastaan tässä, ja ainoastaan tämä oivaltaminen jokaisessa ihmisessä johtaa paitsi yhteiskunnan parempaan uudelleenjärjestelyyn myös koko ihmiskunnan hyvään, joka on tarkoitettu sille ja joka toteutuu ainoastaan jokaisen yksittäisen ihmisen henkilökohtaisten ponnistelujen kautta.
...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, luota itseesi, kun sielussasi ei puhu halu ylittää muut, erottua muista, olla voimakas, kuuluisa, maineikas, olla ihmisten pelastaja, vapauttaa heidät elämän haitallisesta järjestelystä (tällaiset toiveet usein korvaavat hyvän halun), vaan luota itseesi, kun sielusi tärkein halu on olla parempi, en sano parantamaan itseään, koska itsensä parantamisessa on jotain henkilökohtaista.
...
Älkää sammuttako tätä valoa, vaan pitäkää siitä kaikin voimin huolta ja antakaa sen puhjeta. Tässä, tämän valon sytyttämisessä, on jokaisen ihmisen elämän ainoa suuri ja iloinen kohta...
Leo Tolstoi.
Sympatia on sitä, että pidät ulkonäöstä, rakastuminen on sitä, että pidät ulkonäöstä ja luonteesta, ja rakkaus on sitä, että pidät jopa puutteista.
Antoine de Saint-Exupery
Albert Einstein, lainauksia
Jos haluat elää onnellista elämää, sinun on oltava kiintynyt päämäärään, ei ihmisiin tai asioihin.
Jos haluat muuttaa jotain pientä asiaa elämässäsi - muuta asennettasi, mutta jos tarvitset suurta muutosta - muuta ajattelutapaasi.
Et koskaan ratkaise ongelmaa, jos ajattelet kuten ne, jotka sen loivat.
Olemme kaikki neroja. Mutta jos kalaa arvioidaan sen perusteella, miten se osaa kiivetä puuhun, se elää koko elämänsä pitäen itseään hölmönä.
On vain kaksi tapaa elää elämääsi:
Yksi, ikään kuin ihmeitä ei olisi olemassa.
Toinen on ikään kuin kaikki maailmassa olisi ihme.
En tiedä, millä aseilla kolmas maailmansota käydään, mutta neljäs maailmansota käydään kepeillä ja kivillä.
Älä pyri menestymään vaan tekemään elämästäsi mielekästä.
Asemamme maapallolla on todella hämmästyttävä. Kaikki esiintyvät siinä lyhyen hetken ilman selkeää tarkoitusta, vaikka jotkut onnistuvat keksimään tarkoituksen. Mutta tavallisessa elämässä yksi asia on selvä: me elämme muita varten - ja ennen kaikkea niitä varten, joiden hymystä ja hyvinvoinnista oma onnemme riippuu.
Jos jonain päivänä joudut valitsemaan koko maailman ja rakkauden välillä, muista: jos valitset maailman, jäät ilman rakkautta, mutta jos valitset rakkauden, voit valloittaa koko maailman.
Kun mieli on kerran löytänyt uuden ajatuksen, se ei koskaan palaa entiseen tilaansa!
Mielikuvituksella on enemmän merkitystä kuin argumenteilla ja faktoilla.
He elävät ikään kuin he eivät koskaan kuolisi, ja kun he kuolevat, he huomaavat, etteivät he koskaan eläneetkään.
Konfutse
Menestyvällä ja varakkaalla voi olla myös paljon lainoja ja luottokortti velkaa jne.
Mulla on juuri tuo tilanne. Mun luokalta kaikki ovat menestyneet, ovat naimisissa, on lapsia, omakotitalo, varallisuutta ja titteleitä ymv., kun taas itse olen Kelan tuilla elävä rotta. Tämän vuoksi en ole ikinä osallistunut yhteenkään luokkakokoukseen - enkä osallistu jatkossakaan. En saanut ikinä haluamaani naista vaimoksi, joten ei kiinnosta työt eikä mikään muukaan. Elämässä kaikki ratkeaa ikävuosien 20 ja 30 välillä. Jos siinä vaiheessa ei ole pakka kasassa, niin sitten se ei tule ikinä olemaankaan, eikä sille mahda mitään. Sen jälkeen näet ei tervepäisiä, hyvännäköisiä ja hyväluonteisia naisia vain ole vapaana. Ja vaikka olisikin, eivät he tämmöistä ottaisi, kun saavat paremmankin.
Siis oikeastiko te tunnette jonkun rikkaan, joka Facebookissa postailee kaikki helikopterinsa ja pallokalaillallisensa? Itse tunnen useammankin hyvin varakkaan ihmisen, eivätkä postaa ikinä mitään mihinkään someen. En kyllä itsekään postailisi heidän asemassaan.