Lue keskustelun säännöt.
Kun kaikki entiset koulukaverit ja muutkin vanhat kaverit ovat menestyneet elämässä upeasti, mutta itse ei
09.11.2022 |
Olen oikeasti iloinen vanhojen kavereideni puolesta ja hieman yllättynytkin miten uskomattoman hyvin niin moni on pärjännyt. Useampi on menestynyt poikkeuksellisen hyvin elämässä ja työssään. On arvostettua taiteilijaa, kirjailijaa, muussa työssä menestynyttä, useampi julkisuudessakin ollut henkilö.
Itse sinnittelen huonosti palkatussa työssä, josta en edes nauti. Välillä mietin että mikä meni pieleen. Mutta tiedän, että itselläni on erilainen tausta kuin monilla näistä, enkä varmaan oikein koskaan uskonut tarpeeksi itseeni. Olin aivan yhtä hyvä, ellen jopa parempi koulussa kuin osa näistä menestyneistä vanhoista kavereistani. Vaikka iloiten seuraan vanhojen ystävieni menestystä, niin kyllähän se joskus vähän kirpaisee kun alkaa miettiä, että olen ainoa vanhasta tyttöporukasta, joka suoraan sanottuna melkeinpä epäonnistunut elämässään, etenkin mitä tulee työhön ja uraan.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten on hieno juttu,kun voi mainita olevansa naimisissa. Entäs jos ei ole vielä aikuisenakaan törmännyt siihen ihmiseen,jonka kanssa haluaisi yhteistä elämää? Siinä punnitsee,mitä onnellisuus. Onnellisuus voi olla vaikka elää mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa. Mutta kyllähän menestyjä on se,joka on naimisissa,perhe,hyvä työpaikka,vaikka vähän suhteilla,oma koti.
Kannattaa suhtautua niin, että välttämättä ei koskaan elämässään tapaa ketään, jonka kanssa voisi jakaa elämäänsä ja asua yhdessä.
Tai sitten menettää terveytensä ja kaikki elämässä muuttuu.
Tai menettää sen tavallisenkin työpaikkansa tai elämä menee etsiessä sitä oman alan työpaikkaa ikuisesti. Mitään ns. Uraa ei koskaan tule.
Koskaan kukaan ei ole luvannut meille tänne tullessamme, miten homma menee. Jokainen on yksin. Elämä etenee ja kaikenlaista tapahtuu. Mitään hyvän elämän standardia ei ole olemassakaan. On vain lapsena kuviteltu käsikirjoitus, johon tulee ajan mittaan variaatioita ja sattumia.
Niinpä. Koskaan kukaan ei ole luvannut,miten homma menee. Lapsuudesta asti olet vain kuvitellut,että elämä menee tietyllä tavalla,mutta totuus voi iskeä toisin aikuisuudessa. Ja kaikkeenhan et todellakaan pysty itse vaikuttamaan. Elämänkumppania et voi saada silloin kun haluat. Asiat tulee sattumalta,jos ollenkaan. Opintoihin pystyt vaikuttamaan,minkä koulutuksen hankit. Hyvän,varman työpaikan saaminen on tuuria,monet saa suhteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä sure. Minua on ihan työkaveritkin ihmetelleet, että miten näin pitkälle koulutettu ihminen ja niin hyvällä perhetaustalla ei ole halunnut edetä työelämässään tämän pidemmälle.
En vaan ole jaksanut enkä kyennyt. On ollut terveysongelmia nuoresta asti.
Sosiaaliset taitoni ovat huonot. Välillä jaksan ihmisiä, mutta usein en jaksa niin paljon kuin pitäisi.
Mulla ehkä vähän sama, että en aina yksinkertaisesti jaksa ihmisiä. Olen introvertti, vaikka toisaalta minulla on myös pari hyvää ystävää ja nautin välillä muidenkin seurasta. Mutta huonoa seuraa en jaksa, ja olen todennut että suurin osa ihmisistä on aika huonoa seuraa
Vierailija kirjoitti:
Se on totta, että toiset menestyy paremmin vaikka päällisin puolin lähtökohdat näyttäisivät samalle.
Hyvän itsetunnon voi kyllä hankkia myöhemminkin. Sehän on oikeastaan vain oma päätös, että mä olen hyvä ja riittävä ja arvokas just tällaisena.
Helpommin sanottu kuin tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki itsetunto! Se auttaa aika moneen vaivaan.
T, lähihoitaja joka kokee olevansa menestynyt omassa elämämässään hyvin.Olipa empaattinen kommentti, ja vielä hoitoalalta... no se ei toivottavasti ollut "työminä" joka sieltä vastasi....
Itsetuntoa ei jälkikäteen hankita, kun se rakentuu varhaislapsuudessa. Myöhemmin sitä voi paikata kyllä, mutta koskaan ei tule niin hyvä itsetunto, kuin jos olis jo lapsena saanut oikean perustuksen.
Lässys lässyn eli mitään ei ole tehtävissä ja itsesäälissä voi velloa lopun elämänsä kun lapsuudessa ei mennyt ne nallekarkit tasan?
Älä lue rivien välistä jotain, mitä siellä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n mielestä siis onnellisuus/menestys on sama asia kuin julkisuus/ura.
Ei se ole. Ei kaikki arvosta sitä uraansa tai julkisuuttaan. Nuokin voivat olla osittain sattumaa. On ollut oikeasssa paikassa oikeaan aikaan tai tuntenut ihmisiä, joiden kautta asiat ovat vain loksahtaneet kohdalleen. Ei se julkisuus aina ole kivaa. Yhtä lailla niitä ihmisiä voi jännittää olla esillä. Tai ura ja työpaikka vaatii kaiken vapaa-ajan elämässä, ei kivaa sekään. Joskus on vaan päätynyt olosuhteiden pakosta tekemään työtä, joka ei oikeasti anna oikein mitään muuta kuin rahaa menetetyn vapaa-ajan vastineeksi. Sisäisesti ihminen on tyhjä.
Onnellisuus tulee sisältä. Että tekee sitä, mistä oikeasti nauttii ja huomaa hyvän elämässään. Onnellisuus ei ole pelkkä huipputyöpaikka tai ura. Tai edes raha ja tienestit. Onnea ei voi ostaa.
Minusta onnea on terveys, kyky toteuttaa itseään tavalla tai toisella, hyvä puoliso ja lapset sekä kiva koti ja rauhallinen, toimiva yhteiskunta ympärillä. Että voi elää vaan.
Mistä teidän onnellisuus koostuu?
No minulla ei ole hyvä terveys, mikä estää toteuttamasta itseäni haluamalla tavalla, enkä myöskään ole naimisissa, ja olen huomannut että yhteiskunta, kuten siinä esimerkiksi terveydenhuolto ei toimi kovin hienosti.
Huvittavaa, että jeesustelet kuinka onnellisuus tulee sisältä, ja sitten luettelet konkreettisia ja ulkoisia asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Eli kumpi se nyt olikaan? Voisitko sinä olla onnellinen sisältä päivittäisen kivun ja vaivan kanssa, ilman mahdollisuutta kuvailemiisi asioihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sydämen sivistystä ei saa rahalla. Valitettavasti oman kokemuksen mukaan ne ns. menestyjät ovat kaikista kamalimpia ihmisiä, jotka kasvattavat lapsistaan samanlaisia. Kunhan tulet toimeen, niin se riittää.
Vierailija kirjoitti:
Sydämen sivistystä ei saa rahalla. Valitettavasti oman kokemuksen mukaan ne ns. menestyjät ovat kaikista kamalimpia ihmisiä, jotka kasvattavat lapsistaan samanlaisia. Kunhan tulet toimeen, niin se riittää.
Minun kokemukseni mukaan kouluttamattomat duunarit ovat kamalimpia ihmisiä. Tylyjä, itsekkäitä, innokkaita nolaamaan muut. He tekevät duunarihommista kamalia, ei raskas työ eikä pieni palkka. Tuota kuuluisaa "sydämen sivistystä" löytyi tasan yhdeltä ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sydämen sivistystä ei saa rahalla. Valitettavasti oman kokemuksen mukaan ne ns. menestyjät ovat kaikista kamalimpia ihmisiä, jotka kasvattavat lapsistaan samanlaisia. Kunhan tulet toimeen, niin se riittää.
Onko sydämen sivistys lopulta kovin vaalittava asia? Tätä olen kovasti miettinyt, kun jo kaksi lapsistani on joutunut kiusatuksi koulussa ja nimenomaan tällaisen ns. menestyjän lapsen toimesta. Olisiko ollut kuitenkin parempi opettaa lapselle ajattelemaan vain itseään ja että hän on parempi kuin muut? Hyvin tuntuu menevän näillä lapsilla ja perheillä. Kiusaamisenkin saavat käännettyä kiusatun syyksi.
Julkisuus ei ole menestymisen mittari.
Tiedät ystäviesi menestymisestä ainoastaan sen ulkokuoren, minkä he haluavat näyttää.
Moni tunkio pinnalta kaunis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tiedän mitä parempituloisten ja menestyneempien tuttujeni kulisseissa oikeasti tapahtuu, niin en ole enää kateellinen sekunnin vertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sydämen sivistystä ei saa rahalla. Valitettavasti oman kokemuksen mukaan ne ns. menestyjät ovat kaikista kamalimpia ihmisiä, jotka kasvattavat lapsistaan samanlaisia. Kunhan tulet toimeen, niin se riittää.
Onko sydämen sivistys lopulta kovin vaalittava asia? Tätä olen kovasti miettinyt, kun jo kaksi lapsistani on joutunut kiusatuksi koulussa ja nimenomaan tällaisen ns. menestyjän lapsen toimesta. Olisiko ollut kuitenkin parempi opettaa lapselle ajattelemaan vain itseään ja että hän on parempi kuin muut? Hyvin tuntuu menevän näillä lapsilla ja perheillä. Kiusaamisenkin saavat käännettyä kiusatun syyksi.
Onko hyvä itsetunto niilläkään jotka kiusaavat muita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun tiedän mitä parempituloisten ja menestyneempien tuttujeni kulisseissa oikeasti tapahtuu, niin en ole enää kateellinen sekunnin vertaa.
On monenlaisia menestyneitä ihmisiä. Myös sellaisia, jotka tasapainoisia ja joilla menee hyvin kaikilla osa-alueilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mulla ei ole mitään tietoa miten kouluaikaiset luokkakaverit on menestyneet tai mitä tekevät
Sama juttu, ei mitään tietoa muista kuin parista ystävästä.
Ap on joku ihme kyttääjä, joka kyttää muiden tekemisiä ja vänisee täällä turhuuksia.
FB-kavereina ovat säilyneet edelleen ja joskus jossain ollaan törmättykin ja vaihdettu kuulumisia.
T. Ap
Ovatko he onnellisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin kanssa teininä hikke joka vaan luki. Ajattelin että musta tulee supermenestyvä😄 no nyt 25 vuotiaana en ole ollenkaan elämääni tyytyväinen. Opiskelin sosionomiksi ja valmistuin. Jouduin kuitenkin niin monta kertaa työpaikkakiusatuksi että olen lopettanut alalla vaikka niin hyvä siinä olinkin. Ei pää kestänyt. Nyt muissa duunissa ja asun pienessä vuokra asunnossa. En ole koskaan seurustellut. Surkeaa. Itse uskon että elämä on hyvin pitkälti kiinni tuurista. Lisäksi esim mulle sanottiin että turha haaveillakaan lakiopinnoista vaikka ne pitkään olivat mielessäni... Elämä on epäreilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sydämen sivistystä ei saa rahalla. Valitettavasti oman kokemuksen mukaan ne ns. menestyjät ovat kaikista kamalimpia ihmisiä, jotka kasvattavat lapsistaan samanlaisia. Kunhan tulet toimeen, niin se riittää.
Minun kokemukseni mukaan kouluttamattomat duunarit ovat kamalimpia ihmisiä. Tylyjä, itsekkäitä, innokkaita nolaamaan muut. He tekevät duunarihommista kamalia, ei raskas työ eikä pieni palkka. Tuota kuuluisaa "sydämen sivistystä" löytyi tasan yhdeltä ihmiseltä.
No, tiedän tosiaan kokemuksesta miten nämä ns. menestyjät suhtautuvat muihin ihmisiin. Raha on kaikki kaikessa ja ns. status. Mitään muutahan niillä ei ole. Jos nuo otettaisiin pois heiltä jäisi tyhjä ihminen. Ei koske tietenkään kaikkia, mutta nähnyt riittävästi valitettavasti.
En tiedä, minkä a ikäinen ap on, mutta kyllä elämäänsä voi muuttaa aikuisenakin. Itse olen hakenut suuntaa koko elämäni ja haen vieläkin. Alkuperäiset haaveet eivät ole toteutuneet, mutta uusia tulee tilalle. Sen olen jo hyväksynyt, että minusta ei tule menestynyttä tutkijaa tai kirjailijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sydämen sivistystä ei saa rahalla. Valitettavasti oman kokemuksen mukaan ne ns. menestyjät ovat kaikista kamalimpia ihmisiä, jotka kasvattavat lapsistaan samanlaisia. Kunhan tulet toimeen, niin se riittää.
Onko sydämen sivistys lopulta kovin vaalittava asia? Tätä olen kovasti miettinyt, kun jo kaksi lapsistani on joutunut kiusatuksi koulussa ja nimenomaan tällaisen ns. menestyjän lapsen toimesta. Olisiko ollut kuitenkin parempi opettaa lapselle ajattelemaan vain itseään ja että hän on parempi kuin muut? Hyvin tuntuu menevän näillä lapsilla ja perheillä. Kiusaamisenkin saavat käännettyä kiusatun syyksi.
Ei kukaan hyvinvoiva ihminen kiusaa toista. Jotain on silloin pahasti vialla omassa elämässä. Olisko kuunnellut kotoa kuinka vanhemmat puhuvat muista ihmisistä, halveksien ja me ollaan parempia ihmisiä tyylisesti. Tuskin paljon rakkautta saavat kotoa. Hyvinvoiva ihminen haluaa hyvää myös muille, pahoinvoiva haluaa että muillakin on paha olla, jotta tuntisi itsensä paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki itsetunto! Se auttaa aika moneen vaivaan.
T, lähihoitaja joka kokee olevansa menestynyt omassa elämämässään hyvin.Olipa empaattinen kommentti, ja vielä hoitoalalta... no se ei toivottavasti ollut "työminä" joka sieltä vastasi....
Itsetuntoa ei jälkikäteen hankita, kun se rakentuu varhaislapsuudessa. Myöhemmin sitä voi paikata kyllä, mutta koskaan ei tule niin hyvä itsetunto, kuin jos olis jo lapsena saanut oikean perustuksen.
Nyt tulee toisen hoitajan kommentti tähän heti: Itsetunto on nimenomaan se, mitä kasvatetaan pitkin elämää. Ja se löytyy itsensä arvostamisesta ja siitä ettei anna toisten ihmisten kommenttien, valintojen, ammattien, tulojen tai menestymisten tai minkään muunkaan heihin liittyvän asian aiheuttaa huonommuuden tunnetta.
Meidän omat valintamme muovaavat elämämme.
Joku voi olla omasta mielestään maailman onnellisin asuessaan metsän keskellä pienessä puulämmitteisessä mökissä. Toinen ei pystyisi kuvittelemaankaan itselleen sellaista elämää. Arvomaailma on se mikä ratkaisee. Mitkä asiat ovat juuri sinulle tärkeitä? Ja mitkä olisivat? Kulje niitä kohti, omin askelin, ei toisten mukaan.
En minäkään ole rahallisesti menestynyt, eläke jää alle keskiarvon. En valita.
Avioliitossa olen edelleen ekalla kierroksella ja lapset ovat töissä puolisoineen.
Eikö jokainen tiedä jonkun oman käden ratkaisuun päätyneen? Tai sairastuneen, joka ei näe 60v päiväänsä? En usko, että mun luokkakavereista kukaan on päätynyt miljonääriluokkaan.
Kannattaa suhtautua niin, että välttämättä ei koskaan elämässään tapaa ketään, jonka kanssa voisi jakaa elämäänsä ja asua yhdessä.
Tai sitten menettää terveytensä ja kaikki elämässä muuttuu.
Tai menettää sen tavallisenkin työpaikkansa tai elämä menee etsiessä sitä oman alan työpaikkaa ikuisesti. Mitään ns. Uraa ei koskaan tule.
Koskaan kukaan ei ole luvannut meille tänne tullessamme, miten homma menee. Jokainen on yksin. Elämä etenee ja kaikenlaista tapahtuu. Mitään hyvän elämän standardia ei ole olemassakaan. On vain lapsena kuviteltu käsikirjoitus, johon tulee ajan mittaan variaatioita ja sattumia.