Masentunut, todella väsynyt olo. En jaksa käydä kaupassa, tehdä ruokaa, miltein käydä töissä.
Tätä on vaikeaa kuvailla.
Yritin tuossa tänään, että no nyt siivoan ja menen kauppaan, teen ruokaa moneksi päiväksi. Oikein motivoin itseäni ja puhelin kauniisti, että hyvin jaksat.
No siivosin jonkin verran. Tyhjensin tiskikoneen ja täytin. Pyyhin pinnat, osan pyykeistä viikkasin.
Laitoin roskat odottamaan eteiseen kauppareissulla veisin samalla.
Sitten laitoin hiuksia. Ja siihen se jäi.
En kertakaikkiaan päässyt kauppaan asti. Liikaa ponnisteluja. En vie roskia, en tänään.
Enkä aio syödäkään, lämmitin aamupäivällä lounasta ja se riittäkööt.
En vaan jaksa. Ei tätä olotilaa osaa kuvailla. Kuin sielu olisi kadoksissa, mikään ei sytytä.
Sitä on vain väsynyt ja elämää pelkäävä, kuin olisi juossut maratonin ja on pakko vetää henkeä maassa. Ei pysty mihinkään muuhun. Kaikki mitä pitäisi tehdä, on vain järkyttävän vaikeaa. Sitä tulee itseinhon ajatuksia kun tietää, että pitäisi mennä, toimia. En vain pysty. Olen ihan löysä rätti, ihan saamarin tyhjäksi mennyt.
Töihin menen huomenna. Päivä kerrallaan.
Ei voi käsittää.
Luen auswitchin tapahtumia ja ihailen selviytyneitä ja pahoillani sellaiselle leirille joutuneelle. Pohdin miten vahvoja ihmiset ovatkaan ja voivat nousta vaikka mistä.
Miksi minä olen tällainen? Yritän motivoitua mutta lennän taas perseelleni hetkessä.
Taustalla kaikkea, kaikenlaista kuten monilla muillakin.
Kommentit (37)
On ihan ok olla tekemättä mitään. Tekisin ihan minimin ja katsoisin telkkarista hömppää.
Onko kuvailemasi olotila pimeän vuodenajan mukanaan tuomaa tai onko vaikeaa myös muina aikoina, kesälläkin. Paikalle jämähtänyt huono olotila kertonee masennuksesta tai muista psyykeongelmista. Jos ohimenevä ilmiö, ei vakavaa silloin.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa opetella nauttimaan, ihmisen elämä on nimittäin hetkessä ohi. Ole oma itsesi ja unohda heikkoutesi. Jos sinulla on vara käydä kaupassa niin käy, tee siitä iloista ja ole muille myös positiivinen.
Totta, onhan se ilon aihe. Myöskin se, että saan hymyillä ihmisille, auttaa heitä. Onneksi saan tehdä sitä työkseni.
Yksin olen tällainen. Tätä on kestänyt nyt kyllä liian pitkään. Kaikki alkoi suhteesta joka veti alas, vei itsekunnioituksen ja itseluottamuksen. Tai oikeastaan minä inhoan itseäni, että annoin kaiken tapahtua.
Sen jälkeen olen sitten ollut pohjalla, vaikeissa tuntemuksissa. Yrittänyt lohduttaa juomalla ja kaikenlaista. Ei auta muuta kun hyväksyä koska pakenemalle näemmä vain pahennan omaa tilannettani.
Pakko vain kestää. Luottaa siihen, että joskus herään vielä henkiin taas henkisellä tasolla.
AP
Syöminen auttaisi edes vähän, tuo yllättävän paljon energiaa. Vaikket muuta tekisi niin yritä syödä kunnolla. Yleensä pienin askelin se olo kohenee. Tsemppiä.
Aku Kopakkalan kirja Masennuksen biologia oli aika hyvä keino itselleni ymmärtää, miten masennustakin voi hoitaa hyvin, eikä ne keinot ole lääkkeitä tai pelkkää terapiaa. Suosittelen :) voimia sinulle, kyllä se aurinko vielä sinullekin paistaa, vaikka ei siltä nyt tuntuisikaan.
Kirkasvalolamppu! Useampi tunti sitä päivässä niin kyllä piristää. Tämä vuodenaika väsyttää eniten.
Vierailija kirjoitti:
Aku Kopakkalan kirja Masennuksen biologia oli aika hyvä keino itselleni ymmärtää, miten masennustakin voi hoitaa hyvin, eikä ne keinot ole lääkkeitä tai pelkkää terapiaa. Suosittelen :) voimia sinulle, kyllä se aurinko vielä sinullekin paistaa, vaikka ei siltä nyt tuntuisikaan.
Kiitos suosituksesta. Aloitan tänään lukemaan mikäli löydän suoratoistopalvelustani.
AP
Vierailija kirjoitti:
Syöminen auttaisi edes vähän, tuo yllättävän paljon energiaa. Vaikket muuta tekisi niin yritä syödä kunnolla. Yleensä pienin askelin se olo kohenee. Tsemppiä.
Kiitos huolenpidosta mutta minulla on varaa laihtuakin. Syöminen on varmaan ollut yksi energiatasooni vaikuttavsta tekijöistä, syön aivan väärin ja liikaa. Ennen olin hoikka, nyt lihava.
Sekin tietysti ottaa päähän mutta yritän selvitä jotenkin ja sitten laihduttaa. Pitää alkaa kokkaamaan itse enemmän.
AP
Laita ylös juuri nyt, heti kun olet tämän viestin lukenut, paperille tai kännykälle ylös jokin asia, se voi olla hyvin pienikin sellainen, jonka teet tänään, vaikka nyt heti, joka parantaisi sun oloasi. Se voi olla vaikka lasillisen vettä juominen, kasvojen huuhtelu vedellä, mitä tahansa. Usein elämä näyttäytyy isolta möykyltä ja tuntuu ettei sitä voi oikein mitenkään parantaa, ainakin mitenkään pienin askelin. Mutta joskus nämä pienet askelet oikeasti ovat todella merkityksellisiä. Ainakin pienin askelin itse olen käynyt kaupassa kun joskus on sinne todella vaikea mennä, otan ensin tavoitteeksi, että laitan vaatteet päälle, jos se onnistuu seuraava tavoite on laittaa eteisessä ulkovaatteet päälle ja astua ovesta ulos, jos se onnistuu, sitten kävelen pyörävarastolle ja talutan pyörän ulos, jos se onnistuu niin poljen kauppaan ja jos pääsen sinne saakka niin menen kauppaan sisään ja tuote kerrallaan etenen saman kaavan mukaan. Sitten huomaankin, että pääsin käymään kaupassa ja nyt olenkin kotona, ruoat on jääkaapissa ja kaikki ihan hyvin. Pienin askelin, niin mitä etenen nyt kun on hankalaa. Tänään ollut raskasta, piti kasata ruokailuryhmä, mutta ruuvi kerrallaan etenemällä huomasin, että niin sekin valmistui vaikka tuntui aluksi jättimäiseltä työmaalta. Voimia sinun askeliisi :)
Kun sinulla on kerran työpaikka niin mitä jos kävisit työterveyslääkärillä. Kuulostat aika masentuneelta.
Voin samaistua hyvin. Itsellä samanlainen olotila. Onko sinulla lääkitystä?
Vierailija kirjoitti:
Kun sinulla on kerran työpaikka niin mitä jos kävisit työterveyslääkärillä. Kuulostat aika masentuneelta.
Keikkaa teen vain koska en jaksa nyt panostaa ja tehdä vakityötä. Normi suoritus työmaalla riittäkööt ja lähden kotiin. Otan vastaan sen mitä on pakko.
Lääkitystä ei ole. En halua lääkkeitä. Eivät ne minua estäneet yrittämästä viimeksi itm. enneminkin rohkaistuin tai en tiedä liittyivätkö asiaan mutta ei ainakaan auttaneet. Sen jälkeen en ole yrittänyt, lopetin lääkkeet, en halua sotkea aivojani kun ovat varmaan jo muutenkin sekaisin.
Luotan että patoa avaamalla, itkemällä ja antamalla aikaa minä selviän.
Kuten yksi teistä sanoi, että asia kerrallaan. Tsemppiä sinullekin. Yksi asia kerrallaan yritän. Tänään en jaksanut loppuun asti mutta huomenna yritän uudestaan, töihin nyt ainakin menen. Onneksi olen tunnollinen persoona siinä mielessä.
AP
Saatko tarpeeksi d vitamiinia ja rautaa? Entä c vitamiini.
D-vitamiinia syön päivittäin(yritän ainakin muistaa, joskus unohtuu viikoksi ja aloitan taas) .200 mikrog.
B-12 tbl imeytymään huulen alle.
Ferrit oli yli 100 vuosi sitten joka oli outoa koska ennen sitä oli vain 32 muutama vuosi takaperin.
Ilmeisesti ruokavalio auttoi silloin kun pidin huolta itsestäni vielä 2020 ja sen jälkeen alamäkeen ryminällä. Kaikki on muuttunut, jopa minä itse enkä parempaan suuntaan. No, ainakaan en ole niin herkkä ja empaattinen ehkä kuin ennen. Ehkä jotkut asiat ovat paremminkin.
AP
Ap, ystävällinen halaus sinulle. Toivotaan asioiden muuttuvan parempaan suuntaan.
Sama. En jaksa mitään muuta kuin työn juuri ja juuri. Kaiken muun ajan makaan sängyssä ja selaan nettiä tai katson ohjelmia etten ajattelisi masentuneita ajatuksia. Lapsille on pakko antaa ruokaa välillä ja avustaa iltatoimissa. Muuten saavat leikkiä keskenään ja pelata pleikkaria.
Mitään kotitöitä en saa aikaseksi, en ulkoilua, en ruuanlaittoa. Lämmitän lapsille valmisruokaa. Ja kerran kuukaudessa siivoan. Pyykit pesen viikonloppuna pakon edessä. Vien lapset isovanhemmille joka viikonloppu kun en jaksa mitään. Joka viikonloppu toivon että jaksaisin jotain tehdä ja yritän saada itseni ylös mutta voi mennä puoli päivää ennen kuin raahaudun syömään. Jos teen yhdenkin tehtävän niin väsyn ja lepään sen jälkeen.
Ja joo vaikeita psyykkisiä ongelmia on. Myös lääkitys. Sairaslomalla ja määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä olen ollut pitkiäkin aikoja vuosien varrella, mutta ei se helpottanut tilannetta ollenkaan. Työt jaksan joten kuten nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ystävällinen halaus sinulle. Toivotaan asioiden muuttuvan parempaan suuntaan.
Kiitos
AP
Menopaussista tulee tollanen olo. Kaikki on merkityksetöntä ja väsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Sama. En jaksa mitään muuta kuin työn juuri ja juuri. Kaiken muun ajan makaan sängyssä ja selaan nettiä tai katson ohjelmia etten ajattelisi masentuneita ajatuksia. Lapsille on pakko antaa ruokaa välillä ja avustaa iltatoimissa. Muuten saavat leikkiä keskenään ja pelata pleikkaria.
Mitään kotitöitä en saa aikaseksi, en ulkoilua, en ruuanlaittoa. Lämmitän lapsille valmisruokaa. Ja kerran kuukaudessa siivoan. Pyykit pesen viikonloppuna pakon edessä. Vien lapset isovanhemmille joka viikonloppu kun en jaksa mitään. Joka viikonloppu toivon että jaksaisin jotain tehdä ja yritän saada itseni ylös mutta voi mennä puoli päivää ennen kuin raahaudun syömään. Jos teen yhdenkin tehtävän niin väsyn ja lepään sen jälkeen.Ja joo vaikeita psyykkisiä ongelmia on. Myös lääkitys. Sairaslomalla ja määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä olen ollut pitkiäkin aikoja vuosien varrella, mutta ei se helpottanut tilannetta ollenkaan. Työt jaksan joten kuten nykyään.
Kuulostaa kyllä siltä, että olet aivan loppu. Toivoisin kovasti, että saisit apua mitä tarvitset. Onneksi kuitenkin ilmeisesti olet saanut asiat voimavaroihisi suhteutettuna jotenkuten järjestykseen ja sinulla on tukihenkilöitä.
Saanko kysyä mistä epäilet masennuksesi johtuvan?
Ikävää, että ihmisillä on vuosikausia masennusta. Siis minulla myös vaihdellen (monisävyinen juttu) mutta tiedän juurisyyt nykyään, ne pitäisi vaan osata jotenkin nyt kohdata. Odotan terapiaa joka päivä, että pääsen aloittamaan prosessin. Jonot vain ovat todella pitkät tällä hetkellä päästä psykiatrille. Sinne ensin ennen terapiaa.
Paljon voimia.
AP
Kannattaa opetella nauttimaan, ihmisen elämä on nimittäin hetkessä ohi. Ole oma itsesi ja unohda heikkoutesi. Jos sinulla on vara käydä kaupassa niin käy, tee siitä iloista ja ole muille myös positiivinen.