Uskaltaako kukaan muu myöntää, että v***taa, kun miehen
aikaisemmasta suhteesta oleva lapsi tulee teille esim. joka toine vkl?
Itse pidän niitä "toisen luokan" vkonloppuina ja suurinpiirtein odotan, että lapsi on täysikäinen eikä enää (luultavammin) tule.
V***ttaa suoraan sanoen! Ja ennen kaikkea itseni, kun menin sekaantumaan tällaiseen mieheen. Muuten suhde on ihan ok.
Kommentit (93)
eikä tule, en tykkää miehen lapsista niin paljoa että haluaisin oman lapseni heidän sisaruspuolekseen :/
Mulla on omat lapset joita rakastan yli kaiken, eivät he tarvite mitään puolisisaruksia, ja miehen kakaroille en sisaruksia synnytä, se on varma, lapseni ansaitsee parempaa.
[iSiksi kaikki pahat äitipuolet pitäisi viedä ladon taakse ja...
[/quote]
joillakin lapsilla on huonommat eväät elämään kuin muilla. Itse ainakin teen kaikkeni, että omilla lapsillani on hyvä perheympäristö, enkä kanna miehen lapsen (joka muuten oli "kaksinkertainen" vahinko) pärjäämisestä taakkaa. Se on lapsen äidin tehtävä. Ei minun.
Se on lapsen äidin tehtävä. Ei minun.
Ja sellaiselle olet vielä lisääntynyt. Noh, eiköhän se tuu äitipuoli sunkin lapsille.
Kyllä, oma lapsi on aina oma. Eikö sama koske miestäkin? Hänen oma lapsensa on hänen OMANSA, oli lapsi sitten edellisestä tai nykyisestä suhteesta. En ymmärrä miten pystyy hylkäämään täysin omansa.
Niin kuin nytkin huolehtii, kun lähdin omien lasten kanssa mökille, ja mies huolehtii tästä omastaan. Se on vähän niin kuin kaksinkert. hyöty: ei tarvitse edes nähdä miehen lasta + omat lapset pääsee mökille.
eikä tule, en tykkää miehen lapsista niin paljoa että haluaisin oman lapseni heidän sisaruspuolekseen :/
Mulla on omat lapset joita rakastan yli kaiken, eivät he tarvite mitään puolisisaruksia, ja miehen kakaroille en sisaruksia synnytä, se on varma, lapseni ansaitsee parempaa.
Vai etkö ees tiedä kuka isä on? Kuollut sydäriin kanssasi? Lapsilla eri isät?
Ymmärrän kyllä että joskus vituttaa, mutta kyllähän se vaan on niin että lapsilla on ainutlaatuinen lapsuus- ja äiti ja isä ja se on korvaamatonta. Aikuinen sen sijaan voi vaihtaa kumppania, seurustella, hässiä, lomailla, avioitua vaikka kuinka monen ihmisen kanssa- kysymys on aikuisten ihmisten omista valinnoista. Lapsilla ei tällaista mahdollisuutta ole.
Ymmärrän kyllä jos mies on epäreilu ja epälojaali uutta vaimoaan kohtaan, eikä osaa kantaa vastuutaan uusperheen isänä niin että kaikki osapuolet tuntevat tulevansa huomioiduksi- sehän onkin vaikeaa. Mut lapselle ei miehen luuserielämää saa kostaa.
On aivan törkeää halveksia lasta, kenen tahansa ja varsinkin hänen lähisuhteissaan. Hänellä on vaan se yksi lapsuus ja sen varassa olis pärjättävä sitten aikuisena. Esim. siinä kuinka hyväksi ja rakastettavaksi itsensä tuntee.
Siihen juttuun naapurinlapsista vielä; meidän naapurustossa asuu paljon lapsia,ovat jatkuvasti yökylässä- hoidossa toistensa luona- ja tykkään todella paljon naapurien lapsista niinkuin hekin mun lapsista. kestän hyvin kodissani vieraita lapsia, koska meillä on säännöt joita kaikki noudattavat. Ja olen tinkinyt omista menoistani koska naapurit ovat tarvinneet lapsilleen hoitopaikkaa. Näin toimin myös serkkujeni lasten kohdalla. Meillä on siis usein vieraita lapsia hoidossa. Mutta ehkä olenkin ihan juntti.
(eri asia tietysti kuin ne miehen lapset, mutta siis vieraasta lapsestakin voi tykätä:)))
tiesittekö, että se lapsi useimmissa tapauksissa aistii ajatuksenne ja tunteenne? Ei sitä alsta tarvitsekaan rakastaa, mutta jonkinasteisesti välittää. Taitaa olla vain niin, että moni näkee miehen entisen liiton lapset uhkana. Sääli.
Miettiikääpä hetki: jos teille tulee ero... MIten haluatte, että lapsianne kohdellaan isän kotona?
Ja kokemusta äitipuolena olosta löytyy monen vuoden ajalta.
tiesittekö, että se lapsi useimmissa tapauksissa aistii ajatuksenne ja tunteenne? Ei sitä alsta tarvitsekaan rakastaa, mutta jonkinasteisesti välittää. Taitaa olla vain niin, että moni näkee miehen entisen liiton lapset uhkana. Sääli.
Miettiikääpä hetki: jos teille tulee ero... MIten haluatte, että lapsianne kohdellaan isän kotona?
Ja kokemusta äitipuolena olosta löytyy monen vuoden ajalta.
Siihen juttuun naapurinlapsista vielä; meidän naapurustossa asuu paljon lapsia,ovat jatkuvasti yökylässä- hoidossa toistensa luona- ja tykkään todella paljon naapurien lapsista niinkuin hekin mun lapsista. kestän hyvin kodissani vieraita lapsia, koska meillä on säännöt joita kaikki noudattavat. Ja olen tinkinyt omista menoistani koska naapurit ovat tarvinneet lapsilleen hoitopaikkaa. Näin toimin myös serkkujeni lasten kohdalla. Meillä on siis usein vieraita lapsia hoidossa. Mutta ehkä olenkin ihan juntti.
(eri asia tietysti kuin ne miehen lapset, mutta siis vieraasta lapsestakin voi tykätä:)))
olet juntti. Oikeasti, ei voi verrata, että naapuriston lapset on teillä silloin tällöin ja, että miehen ex-suhteen lapset on teillä silloin tällöin. Tai sitten, olet äiti-teresa-tyyppi, joka on aika harvinaista.
Huomenaamulla, kun istut sun lasten kanssa aamupalalla, kuvittelepa hetken, miltä tuntuis istua siinä sun miehen ex-suhteesta olevan lapsen kanssa, joka ehkäpä näyttäisi kaikin puolin eleillään, että olis mielummin jossakin muualla. Kuvittele edes 5min, ja kerro meille sitten huomenna oliko kiva aamupala.
! Ja tunsitko rakkautta yli rajojen vai oliko sulle tärkeintä SUN lasten aamupala?
Sääliksi käy miehesi lapsi ja omat lapsesi, jotka oppivat käyttäytymismallisi sinulta. Otapa järki käteen ja mieti MIKSI SE LAPSI HALUAISI OLLA MISSÄ TAHANSA MUUALLA. Idiootti!!!!!!!!!!!!!!!!!!! kirjoittaa tosi v''ttuuntunut uusperheen äiti joka osaa erottaa lapset aikuisista
Huomenaamulla, kun istut sun lasten kanssa aamupalalla, kuvittelepa hetken, miltä tuntuis istua siinä sun miehen ex-suhteesta olevan lapsen kanssa, joka ehkäpä näyttäisi kaikin puolin eleillään, että olis mielummin jossakin muualla. Kuvittele edes 5min, ja kerro meille sitten huomenna oliko kiva aamupala.
! Ja tunsitko rakkautta yli rajojen vai oliko sulle tärkeintä SUN lasten aamupala?
Mulla on kokemuksia lukuisista äitipuolista ja kaikkien ihanien kanssa tulin toimeen. Se viimeisin norsunvittuinen tuli jäädäkseen ja häivyin kotoa 16 v.
Isäni oli siis yh.
varmasti haluavat olla jossain muualla ja aika usein, niitä ei voi edes lähettää viikonlopun jälkeen kahdeksi viikoksi pois kotoa.
Miten miehesi voi olla niin tyhmä, että tuollaisen puolison ottaa ja vielä toisella kerralla. Mahtaa se ekojen lasten äiti olla itse piru, kun ilmeisesti on mielestään parempaan vaihtanut.
miehen lapsi tajuaa häipyä mahdoll. pian pilaamasta meidä perheonnea! Näyttää sille, ettei mene enää kauan.... Eniten ehkä mietityttää, miten miehen ex maksaa sitten vuokransa, kun ei tuu enää elareita.
katoin just areenalta ylen sivuilta silminnäkijät jakson kirje isälle, kattokaapa tekin.
miehen lapsi tajuaa häipyä mahdoll. pian pilaamasta meidä perheonnea! Näyttää sille, ettei mene enää kauan.... Eniten ehkä mietityttää, miten miehen ex maksaa sitten vuokransa, kun ei tuu enää elareita.
kyllä tolla asenteella "perheonni" täytyy olla tosi kaukana?! Tuskin sun miehes kovin onnelinen on jos sä aikuisena käyttäydyt noin. Lapsen kiukuttelun ymmärtää tässä tilanteessa todella hyvin. Olet säälittävä ja toivottavasti pian yksin.
en osaa sanoa mitään mitä ei olisi jo nasevammin sanottu, mutta kun olette sen miehen ottaneet jolla jo on lapsia (tai parhaassa tapauksessa olette siinä olleet miehen kanssa rikkoneet yhden perheen) niin on kai se nyt selvä että LAPSI tulee siinä kaupassa sitten myös? Tuliko ihan yllätyksenä?
Miten ihmeessä tuo lapsiparka, olkoon vaikka mikä norsunv-ttuinen murkku, voi selvitä siitä että hänen täytyy vähän väliä istua jonkun hirviönaisen aamupalapöydässä, kun muuallakaan sitä aamupalaa ei saa?
ennen kuin on itse samassa tilanteessa. Jos tunnesiteestä puhutaan, se on sama kuin ottais lapsen kadulta ja alkais yhtäkkiä rakastamaan sitä. Jokainen äiti -joka siis on omat lapsensa tehnyt- tietää kyllä, mitä on rakkkaus omaan lapseen.
ennen kuin on itse samassa tilanteessa. Jos tunnesiteestä puhutaan, se on sama kuin ottais lapsen kadulta ja alkais yhtäkkiä rakastamaan sitä. Jokainen äiti -joka siis on omat lapsensa tehnyt- tietää kyllä, mitä on rakkkaus omaan lapseen.
Ymmärrän ja tiedän että usein pännii mutta niin pitkälle ei ikinä saisi mennä että lapsi ei tuntisi olevansa tervetullut.