Koko elämä on mennyt kituuttaen, suurin summa mitä olen omistanut 43-vuotiaan elämäni aikani on ollut 5 tonnia ja sekin oli perintöä

Menee hieman enemmänkin asian vierestä, mutta tämä maa on "säästetty" ja "tehostettu" jo loppuun eikä tämä katastrofi oikene ennen kuin tuo pöljyys lopetetaan ihan tyystin.

Säästä sentti nyt ja maksa euro ensi vuonna niin mikä vatun säästö se on? Palkkoja ei voi nostaa koska se, tämä ja tuo sivukulu eikä työpaikoilla ole tarpeeksi työntekijöitä (eli ei ole niitä työpaikkojakaan) kun pitää säästää ja tehostaa jatkuvasti ainakin se yksi työpaikka veks.

Sitten kiireessä tehdään vähän sinnepäin kun parempaan ei ole aikaa eikä hirveästi enää kiinnostustakaan kun aiemmin kolmen ihmisen työt on "tehostettu" yhden niskaan. Ja sitten korjataan ja paikataan ja tehdään toiseen ja kolmanteen kertaan sama homma jonka kunnolla tekemällä olisi saanut valmiiksi ihan kerralla.

Eilen oli just tästä hyvä esimerkki sen "porvoo/porgå" opastekyltin muodossa. Tuollainenkin asia on ulkoistettu kunnalta alihankkijalle joka taas teettää sen omalla alihankkijalla ja lopulta sen sitten hyväksyy joku kielitaidoton "työvoimapulanpaikkaaja" ja pulttaa tolppaan.

Ja nyt se sitten pitää vaihtaa uuteen. Säästöä?

Vierailija kirjoitti:

Nämä säästä 50€/kk vinkit on melko turhia sen kannalta jos haluaisi pysyvästi taloudellista tilannettaan parantaa. Saat vuodessa 600€ ja kymmenessä 6000€. Jos ei tule mitään äkillistä rahan tarvetta. Jos puskuria, tai varallisuutta, haluaa kasvataa niin siihen tarvitsee sen verran riittävästi tuloja että vuodessa saa jokusen tonnin kasaan. Silloin puskuri ei hupene yllättäviin kodinkoneiden rikkoutumisiin tai sairasteluun.

Itse olen lähtöisin melko heikoista lähtökohdista eikä mitään perintöjä yms ole tullut mutta olen täysin tietoisesti kouluttautunut alalle missä palkka on ok ja mahdollisuuksia etenemiseen on, etsinyt aina parempi palkkaista työtä, järjestänyt asumisek edullisesti, käyttänyt rahaa niukasti, säätänyt ja sijoittanut yli 20 vuotta ensimmäisistä palkoista lähtien. Nyt on pesämunaa ja mahdollisuus elää niin ettei tarvitse joka penniä laskea. Onnea on toki varmaan ollut matkassa, kuitenkin isolta osalta hyvin tietoisia valintoja ja uhrauksia sen suhteen että elämä olisi taloudellisesti helpompaa jossain vaiheessa. En esim. unelma-ammattiin koskaan lähtenyt koska palkkataso on heikko enkä ole asunut siellä missä haluan vaan siellä missä on edullisempaa. Tiedä sitten onko se ollut sen arvoista.

Toisilla taasen se unelmatyö olisi antanut ihan kohtuullisen mukavankin palkka- ja elintason, mutta sen koulutuksen tavoitteluun ei missään vaiheessa ollut mahdollisuutta _kuten ei minkään muunkaan alan_ vaan töihin piti mennä mahdollisimman nopeasti ja alkaa kustantaa oma elämisensä.

Kyllä työ tekijäänsä opettaa. Harmi vaan, että se eteneminen sitten tyssääkin kerta toisensa jälkeen siihen että firma myydään/fuusioidaan alta ja jos tuuri käy ja saa vielä pitää työpaikkansa niin se etenemisen paremmin palkattuun työhön saa unohtaa.

Ja jos menee työ alta niin sitten saakin aloittaa ihan alusta jossain toisessa firmassa. Mikään määrä ahkeruutta ei tuota lyhyellä eikä pitkällä tähtäimellä taloudellista hyötyä ja jos vaikka saakin extravuoroja tai jotain urakkaa niin kas, sitten tuleekin tarve silmälaseille tai hammaslääkärille eikä mitään jää säästöön.

Ei puhettakaan että näitä rahoja olisi myöskään voinut joskus tuhlata johonkin turhuuteen ja lähteä vaikka lomamatkalle etelään. Kyllä ne menee aina johonkin yllättävään pakolliseen menoon ja se ei paljon lohduta, että ilman noita extravuoroja sitä olisi vielä enemmän k*sessa.

Tuossa työtilanteessa ei todellakaan tietoisesti tehdä valintoja edullisemman asumismuodon eikä edes paikan suhteen vaikka naapurusto saisi aikaan vain sen, että pian lähinnä suunnittelee jo narukaupoille lähtöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä säästä 50€/kk vinkit on melko turhia sen kannalta jos haluaisi pysyvästi taloudellista tilannettaan parantaa. Saat vuodessa 600€ ja kymmenessä 6000€. Jos ei tule mitään äkillistä rahan tarvetta. Jos puskuria, tai varallisuutta, haluaa kasvataa niin siihen tarvitsee sen verran riittävästi tuloja että vuodessa saa jokusen tonnin kasaan. Silloin puskuri ei hupene yllättäviin kodinkoneiden rikkoutumisiin tai sairasteluun.

Itse olen lähtöisin melko heikoista lähtökohdista eikä mitään perintöjä yms ole tullut mutta olen täysin tietoisesti kouluttautunut alalle missä palkka on ok ja mahdollisuuksia etenemiseen on, etsinyt aina parempi palkkaista työtä, järjestänyt asumisek edullisesti, käyttänyt rahaa niukasti, säätänyt ja sijoittanut yli 20 vuotta ensimmäisistä palkoista lähtien. Nyt on pesämunaa ja mahdollisuus elää niin ettei tarvitse joka penniä laskea. Onnea on toki varmaan ollut matkassa, kuitenkin isolta osalta hyvin tietoisia valintoja ja uhrauksia sen suhteen että elämä olisi taloudellisesti helpompaa jossain vaiheessa. En esim. unelma-ammattiin koskaan lähtenyt koska palkkataso on heikko enkä ole asunut siellä missä haluan vaan siellä missä on edullisempaa. Tiedä sitten onko se ollut sen arvoista.

Toisilla taasen se unelmatyö olisi antanut ihan kohtuullisen mukavankin palkka- ja elintason, mutta sen koulutuksen tavoitteluun ei missään vaiheessa ollut mahdollisuutta _kuten ei minkään muunkaan alan_ vaan töihin piti mennä mahdollisimman nopeasti ja alkaa kustantaa oma elämisensä.

Kyllä työ tekijäänsä opettaa. Harmi vaan, että se eteneminen sitten tyssääkin kerta toisensa jälkeen siihen että firma myydään/fuusioidaan alta ja jos tuuri käy ja saa vielä pitää työpaikkansa niin se etenemisen paremmin palkattuun työhön saa unohtaa.

Ja jos menee työ alta niin sitten saakin aloittaa ihan alusta jossain toisessa firmassa. Mikään määrä ahkeruutta ei tuota lyhyellä eikä pitkällä tähtäimellä taloudellista hyötyä ja jos vaikka saakin extravuoroja tai jotain urakkaa niin kas, sitten tuleekin tarve silmälaseille tai hammaslääkärille eikä mitään jää säästöön.

Ei puhettakaan että näitä rahoja olisi myöskään voinut joskus tuhlata johonkin turhuuteen ja lähteä vaikka lomamatkalle etelään. Kyllä ne menee aina johonkin yllättävään pakolliseen menoon ja se ei paljon lohduta, että ilman noita extravuoroja sitä olisi vielä enemmän k*sessa.

Tuossa työtilanteessa ei todellakaan tietoisesti tehdä valintoja edullisemman asumismuodon eikä edes paikan suhteen vaikka naapurusto saisi aikaan vain sen, että pian lähinnä suunnittelee jo narukaupoille lähtöä.

mutta sen koulutuksen tavoitteluun ei missään vaiheessa ollut mahdollisuutta _kuten ei minkään muunkaan alan_ vaan töihin piti mennä mahdollisimman nopeasti ja alkaa kustantaa oma elämisensä.

Näin ehkä jossain Nigeriassa, mutta Suomessa on mahdollista elättää itsensä ja kouluttautua samalla. Minä elätin itseni kun kävin lukion iltakoulussa, pääsykokeisiin lukiessa ja yliopistossa opiskelessa kävin myös koko ajan töissä. Vanhemmilta tai muilta en saanut mitään tukea. Tosin jos synnyit ennen sotia, niin uskon ettei ollut mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Suomi on paljon muutakin kuin pääkaupunki. Hesaan pääsee sitten käymään, kun tarvitsee.

Voihan sitä vaihtelun vuoksi muuttaa myös, vaikka toiseen E.U.maahan.

Toki se ammatti on hyvä olla sellainen, joka kiinnostaa muuallakin työnantajia.

Ja mitenkäs näitä ammatteja aletaan hankkimaan reilusti +40-vuotiaana? Ja millä rahalla kun elämiseen ei riitä edes palkka niin kuinka sitten se eläminen onnistuisi opintotuella?

Työn ohessa ei opiskelua voi edes harkita koska työ vie aivan kaikki mehut eikä ylimääräisistä tunneista ja vuoroista ole varaa edes kieltäytyä joten aikaakaan opiskelulle ei työn ohessa juurikaan olisi. Tai joo, voisihan sitä opiskella tässä samalla vartin verran kun syö aamupala-lounasta, odottaa että saa pyykit koneesta kuivumaan ja tekee lähtöä duuniin josta on kotona taas noin puoliltaöin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä säästä 50€/kk vinkit on melko turhia sen kannalta jos haluaisi pysyvästi taloudellista tilannettaan parantaa. Saat vuodessa 600€ ja kymmenessä 6000€. Jos ei tule mitään äkillistä rahan tarvetta. Jos puskuria, tai varallisuutta, haluaa kasvataa niin siihen tarvitsee sen verran riittävästi tuloja että vuodessa saa jokusen tonnin kasaan. Silloin puskuri ei hupene yllättäviin kodinkoneiden rikkoutumisiin tai sairasteluun.

Itse olen lähtöisin melko heikoista lähtökohdista eikä mitään perintöjä yms ole tullut mutta olen täysin tietoisesti kouluttautunut alalle missä palkka on ok ja mahdollisuuksia etenemiseen on, etsinyt aina parempi palkkaista työtä, järjestänyt asumisek edullisesti, käyttänyt rahaa niukasti, säätänyt ja sijoittanut yli 20 vuotta ensimmäisistä palkoista lähtien. Nyt on pesämunaa ja mahdollisuus elää niin ettei tarvitse joka penniä laskea. Onnea on toki varmaan ollut matkassa, kuitenkin isolta osalta hyvin tietoisia valintoja ja uhrauksia sen suhteen että elämä olisi taloudellisesti helpompaa jossain vaiheessa. En esim. unelma-ammattiin koskaan lähtenyt koska palkkataso on heikko enkä ole asunut siellä missä haluan vaan siellä missä on edullisempaa. Tiedä sitten onko se ollut sen arvoista.

Toisilla taasen se unelmatyö olisi antanut ihan kohtuullisen mukavankin palkka- ja elintason, mutta sen koulutuksen tavoitteluun ei missään vaiheessa ollut mahdollisuutta _kuten ei minkään muunkaan alan_ vaan töihin piti mennä mahdollisimman nopeasti ja alkaa kustantaa oma elämisensä.

Kyllä työ tekijäänsä opettaa. Harmi vaan, että se eteneminen sitten tyssääkin kerta toisensa jälkeen siihen että firma myydään/fuusioidaan alta ja jos tuuri käy ja saa vielä pitää työpaikkansa niin se etenemisen paremmin palkattuun työhön saa unohtaa.

Ja jos menee työ alta niin sitten saakin aloittaa ihan alusta jossain toisessa firmassa. Mikään määrä ahkeruutta ei tuota lyhyellä eikä pitkällä tähtäimellä taloudellista hyötyä ja jos vaikka saakin extravuoroja tai jotain urakkaa niin kas, sitten tuleekin tarve silmälaseille tai hammaslääkärille eikä mitään jää säästöön.

Ei puhettakaan että näitä rahoja olisi myöskään voinut joskus tuhlata johonkin turhuuteen ja lähteä vaikka lomamatkalle etelään. Kyllä ne menee aina johonkin yllättävään pakolliseen menoon ja se ei paljon lohduta, että ilman noita extravuoroja sitä olisi vielä enemmän k*sessa.

Tuossa työtilanteessa ei todellakaan tietoisesti tehdä valintoja edullisemman asumismuodon eikä edes paikan suhteen vaikka naapurusto saisi aikaan vain sen, että pian lähinnä suunnittelee jo narukaupoille lähtöä.

mutta sen koulutuksen tavoitteluun ei missään vaiheessa ollut mahdollisuutta _kuten ei minkään muunkaan alan_ vaan töihin piti mennä mahdollisimman nopeasti ja alkaa kustantaa oma elämisensä.

Näin ehkä jossain Nigeriassa, mutta Suomessa on mahdollista elättää itsensä ja kouluttautua samalla. Minä elätin itseni kun kävin lukion iltakoulussa, pääsykokeisiin lukiessa ja yliopistossa opiskelessa kävin myös koko ajan töissä. Vanhemmilta tai muilta en saanut mitään tukea. Tosin jos synnyit ennen sotia, niin uskon ettei ollut mahdollista.

Nykyään on eri mahdollisuudet ja kaikillehan jopa taataan se 2.asteen koulutuskin toisin kuin esim 35-40 vuotta sitten. Muutenkin melko alentuva asenne sinulla.

Ei silloin ollut samanlaisia mahdollisuuksia edes saada tietoa mahdollisuuksista tai ylipäätään erilaisesta elämästä kuin mihin oli lapsuudessaan ja asuinympäristössään tottunut. Ei silloin ollut nettiä. Sitä oli ihan sen varassa mitä omat vanhemmat neuvoi ja kaverien vanhemmat kertoi/opasti heille ihan samaa että työ kuin työ nyt vaan on pskaa eri paketissa eikä koulussa ollut varsinaisesti mitään ohjausta jatko-opintoihin.

Se oli tasoa kauppikseen jos pankkiin tahdot ja kampaajalinjalle jos kampaajan työ kiinnostaa ja muuten sitten vaan johonkin työnsyrjään kiinni ja jalkaa oven rakoon. Kyllä työ tekijäänsä opettaa. Ei pahemmin opastettu, että näin pääset opiskelemaan vaikka lääkäriksi tai farmaseutiksi ja muutenkin se asenne oli, että ainoastaan fyysinen työ on oikeaa työtä ja jotkut vaan pyörittelee papereita kun eivät muuhun kykene.

Vähän siis samanlainen ajatusmalli kuin nykyään on näitä somevaikuttajia kohtaan, että ei tuollainen ole "oikeaa" työtä vaan ihan liian helppoa rahantuloa ja sitä tekee ne jotka ei kunnon töihin pysty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on paljon muutakin kuin pääkaupunki. Hesaan pääsee sitten käymään, kun tarvitsee.

Voihan sitä vaihtelun vuoksi muuttaa myös, vaikka toiseen E.U.maahan.

Toki se ammatti on hyvä olla sellainen, joka kiinnostaa muuallakin työnantajia.

Ja mitenkäs näitä ammatteja aletaan hankkimaan reilusti +40-vuotiaana? Ja millä rahalla kun elämiseen ei riitä edes palkka niin kuinka sitten se eläminen onnistuisi opintotuella?

Työn ohessa ei opiskelua voi edes harkita koska työ vie aivan kaikki mehut eikä ylimääräisistä tunneista ja vuoroista ole varaa edes kieltäytyä joten aikaakaan opiskelulle ei työn ohessa juurikaan olisi. Tai joo, voisihan sitä opiskella tässä samalla vartin verran kun syö aamupala-lounasta, odottaa että saa pyykit koneesta kuivumaan ja tekee lähtöä duuniin josta on kotona taas noin puoliltaöin.

Jännä kun juuri sinulta se ei onnistuisi, mutta monella muulla se on onnistunut. Aikuiskoulutustuki on tavallista opintotukea korkeampi, ja opintojen ohella voi tehdä töitä osa-aikaisesti. Ota selvää oikeudestasi opintovapaaseen ja aikuiskoulutustukeen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on paljon muutakin kuin pääkaupunki. Hesaan pääsee sitten käymään, kun tarvitsee.

Voihan sitä vaihtelun vuoksi muuttaa myös, vaikka toiseen E.U.maahan.

Toki se ammatti on hyvä olla sellainen, joka kiinnostaa muuallakin työnantajia.

Ja mitenkäs näitä ammatteja aletaan hankkimaan reilusti +40-vuotiaana? Ja millä rahalla kun elämiseen ei riitä edes palkka niin kuinka sitten se eläminen onnistuisi opintotuella?

Työn ohessa ei opiskelua voi edes harkita koska työ vie aivan kaikki mehut eikä ylimääräisistä tunneista ja vuoroista ole varaa edes kieltäytyä joten aikaakaan opiskelulle ei työn ohessa juurikaan olisi. Tai joo, voisihan sitä opiskella tässä samalla vartin verran kun syö aamupala-lounasta, odottaa että saa pyykit koneesta kuivumaan ja tekee lähtöä duuniin josta on kotona taas noin puoliltaöin.

Taas tulee ne selitykset X, Y ja Z. Oletko edes ottanut selvää mahdollisuuksista?

Tässä muutama vinkki, googleta itse lisää: 

https://www.tyollisyysrahasto.fi/aikuiskoulutustuki/

http://opintovapaa.fi/

Jos kokonaan opiskelijaksi ryhtyminen ei ole vaihtoehto, nykyään on paljon kokonaan verkossa suoritettavia opintoja ja kursseja. Tällöin opintoja voi tehdä silloin, kun itsellä on aikaa. Ihan samat 24 tuntia sinulla on vuorokaudessa kuin muillakin työn ohessa opiskelevilla. Vähän viitseliäisyyttä se toki vaatii, ja sen, että hetkeksi pitää jättää ns. kaikki kiva kuten ystävien tapaamiset ja harrastukset vähemmälle. Lopettaa niitäkään ei tarvitse, mutta vaatii enemmän suunnittelua ja aikataulutusta. 

t. työn ohessa korkeakoulututkintoa tekevä

Ymmärrän kyllä että jos on ystäviä ja sukua Helsingissä sieltä ei halua pois muuttaa. Ja jos muutenkin tykkää Suomen mittakaavassa ison kaupungin ilmapiiristä ja mahdollisuuksista. Helsinkihän tarjoaa paljon tehtävää ja nähtävää pienelläkin budjetilla.

Kallis asuminen on ongelma, tiedän sen omasta kokemuksesta. Kaupungin vuokra-asunnon saa vain jos on asunnoton, häätöuhan alla tai toimeentulotukiasiakas jolta vaaditaan halvempaan asuntoon muuttoa. Muuten saa Hekan jonossa roikkua kuolemaansa asti.

Kenen syy se on että ei ole tyytyväinen elämäänsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vau. Itse asun pienessä muuttotappiokunnassa maalla. Kunnan vuokra rivarissa kaksiossa. Saan palkkaa verojen ja muiden jälkeen noin 2000e kk. Ikää on saman verran kuin ap:lla. Säästöjä ja sijoituksia on miljoonan euron edestä.

Jos saisin jostain 5000e ylimääräistä, en ostaisi sillä mitään. Sijoittaisin sen ja vasta kun raha on poikinut, ostaisin noi ap:n mainitsemat laitteet. Ja tietysti tarjousten perusteella.

Kuinka miljonääri saa asua kunnan vuokra- asunnossa?

Pienellä paikkakunnalla saa. Ei siellä ole vuokralaisiakaan jonoksi asti.

Kateus ja kyvyttömyys aihettaa negatiivisia tunteita.

Miksi valittaa, kun senkin energian voisi käyttää asioiden parantamiseen?

Huonoja valintoja ei kannata surra, vaan niistä pitää ottaa opiksi ja tehdä parempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n elämänasenne ja -valinnat poikkeavat täysin omistani. Olen köyhä mutten katkera tai lamaantunut.

Lämmitän juuri ilmaisilla polttopuilla omakotitaloa, jollaisen maksaa neljän vuoden vuokraa vastaavalla summalla. Pitää tietenkin muuttaa pois Helsingistä mutta elämä todellakin on valintoja. Asuin ennen isossa kaupungissa ja elämä oli ihan hyvää alle tonnilla kuussa. Nyt se sama raha venyy puolta pidemmälle ja lisäksi omistan auton, talon ja puutarhan. Harrastukset ovat ilmaisia.

Tietenkin voisin suhtautua tilanteeseen eri tavalla, mikäli en olisi oppinut jotain elämänmittaisesta köyhyysharjoituksesta.

Miten voit asua omakotitalossa jos olet köyhä?

Köyhä voi hyvin asua ok-talossa jos on ahkera. Luithan esim. "ilmaiset polttopuut" ja ymmärsit niiden olevan rahallisesti ilmaiset. Kirjoittaja on raahannut ne jostain hakkuutyömaalta omalle pihalleen ja pätkinyt & pilkkonut ne. Heitellyt keolle kuivumaan ja rahdannut ne puuvarastoon odottamaan käyttöä. Siihen saikin varata useamman viikon vapaa-ajat. Jos käytössä on vielä kaikki herkut eli takka, leivinuuni, puuhella ja puulämmitteinen kiuas niin sähkökulut pysyvät hyvin aisoissa. Mahdollisesti myös kuuma vesi lämpiää puilla.

Hänellä on myös puutarha. Piha ei pysy puutarhana ilman hoitoa ja itse ajattelin, että kirjoittaja puhui hyötypuutarhasta, koska puhe oli säästäväisestä asenteesta. Siellä puutarhassa kun kykkii puolet kesän vapaa-ajasta niin saa monenmoista suuhun pantavaa, "ilmaiseksi" eli käytännössä omalla työllään. Siemenpussit eivät paljon maksa ja tomaatintaimen hinnalla saa jo kymmeniä itse kasvattamia tomaatintaimia. Puhumattakaan yrteistä, joita voi kuivata ja pakastaa talven käyttöön. Perunat ja porkkanat säilyvät hyvin varastoituna koko talven.

Eli omalla ahkeruudella voit hyvinkin asua pienessä ok-talossa hyvinkin kohtuullisilla kuluilla.

Kyllä ja kaikki tämä vaikka hänellä oli vain yksi terve jalka ja toinen oli puujalka. Öisin toimi vielä vapaaehtoistyössä Äiti Teresana. Tulisijatkin ovat tulleet taloon itsestään ja ne huoltuvat itsestään, samoin talon korjaukset. Sähkökin tulee nykyään pyhästä hengestä eikä maksa mitään, mutta hänpä ei Pyhän Hengen apua huolinut vaan polki ihan itse dynamolla sähköt taloonsa!!1! Ihan hyvin kyllä elämäkin oli ennen alle tonnilla kuussa (ja vi tut oli, jotain on jäänyt kertomatta).

Älä ihan oikeasti viitsi.

Älä sinä viitsi. Väitän, että tällainen elämä on mahdollista saavuttaa kenen tahansa ja siksi osallistun näihin ruikutusketjuihin. Itselläni tosiaan on vain yksi terve jalka (tunnetko minut?) ja useita kroonisia sairauksia, mieheni puolestaan on työkyvyttömyyseläkkeellä. Äiti Teresana en varsinaisesti toimi, mutta aikaani toki riittää myös lähipiirin auttamiseen. Apua tarvitsevat suvun vanhukset ja lapset olivat yksi syy muuttaa tänne syrjään.

Tulisijat olivat talossani valmiina, koska tämä on seissyt paikoillaan kohta 80 vuotta. Korjauskohteita on mutta niin on myös taitoa tekemiseen. Kaikki ollaan saatu korjattua kierrätetyllä tai dyykatulla materiaalilla ja varmaan saadaan taloa tekohengitettyä oman eliniän ajaksi.

Tässä elämäntavassa on hyötyä siitä, että lähipiirillä on samanlainen eetos. Jos tarvitsee jotain, sen voi saada tuttavalta vaihtokaupalla. Tänä kesänä ilmaiseksi ja vaihtokaupoilla saatua: polttopuut, kaksi kasvihuonetta, henkilöauto, 30 lavakaulusta, vessanpönttö, suihkun hana, marjapensaiden taimia. Kaupungissa olisin joutunut tienaamaan niiden eteen kolme kuukausipalkkaa.

Ehkä kaupunkielämän vaihtaminen tähän oli helppoa, koska olen maalta kotoisin ja nähnyt, kuinka helppoa ja rikasta elämä voi olla isompien kaupunkien ulkopuolella.

Kuulostaa oikein hyvältä elämältä. Lähes samalla tavalla elelen itse ulkomailla (Italia). Hyötypuutarha ja säilöminen on harrastukseni. Talo on 100 v. wanha ja tulisijat ovat uudet. Näköala on päätähuimaavan kaunis kukkulalta laaksoon ja laakson takana oleviin toisiin kukkuloihin. Metsää valtavasti ja pari järveäkin aika lähellä. Marjoja ja sieniä löytyy, naapureilla isompia puutarhoja ja tuovat usein hedelmiä, pähkinöitä, kastanjoita ym. minulle ja auttavat monessa asiassa. Apteekki ja lääkäritalo sekä posti ja muutama pikkupuoti löytyy kylältä. Kaupunkiin on 12 km. Olen myös kasvanut maaseudulla Suomessa joten monenlaista osaamista löytyy. Muunlaista elämää jossain betoniluukuussa en halunnut eläkkeellä viettää toimettomana ja pitkästyneenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä pakko sinun on asua Helsingissä? Etsi järkevämmän hintainen asumus muualta ja hyväksy työmatkat. Niin muutkin tekevät.

Ap:n elämänlaatu ei varmaan parane jos muuttaa muualle ja istuu julkisissa/autossa 2-3 h päivässä:)

Maaseudulla ja pikkukaupungeissa ne työpaikatkin saattaa olla vähän kauempana.

Maalla ne työpaikat saattaa myös olla hyvinkin lähellä. Helsingissähän työmatkat on usein pitkiä kun jostain lähiöstä körötellään ruuhkassa keskustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä pakko sinun on asua Helsingissä? Etsi järkevämmän hintainen asumus muualta ja hyväksy työmatkat. Niin muutkin tekevät.

Ap:n elämänlaatu ei varmaan parane jos muuttaa muualle ja istuu julkisissa/autossa 2-3 h päivässä:)

Maaseudulla ja pikkukaupungeissa ne työpaikatkin saattaa olla vähän kauempana.

Muutin pikkukylään vailla mitään suunnitelmia. Parissa kuukaudessa löytyi vakituinen työpaikka. Kk-palkka 2000€ brutto ja työmatka 2 km. Voi ne työpaikat olla lähelläkin.

Pikkukylät ei vaan oo kaikille. Itsellä ainakin mielenterveys kärsisi jos pitäisi muuttaa pois ystävien ja perheen luota johonkin kauas.

Ja vaikka niin puhutaan kuinka muualla on halvempaa asua kuin Helsingissä, niin ei silti nykypäivänä 2000 euron palkalla herroiksi missään elellä.

Jaa. Nyt kysyn ihan uteliaisuudesta ja tosissani, miksi pitäisi "elellä herroiksi"? Jotkut kirjoittavat fraasia, että tuolla summalla "ei juhlita". Eli eikö tavallinen elämä kelpaa? Pitää olla sellainen palkka ja työ, että voi juhlia ja elellä herroiksi, mitä se sitten sisältääkään, en tiedä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi valittaa, kun senkin energian voisi käyttää asioiden parantamiseen?

Mutta hintojen nousu on poliittisia päätöksiä. Niille ei pysty yksittäinen kansalainen mitään tekemään. Jos tarkemmin ajattelet asiaa niin huomaat että, yllättävän monet keinot parantaa asioita tyssää siihen tämä on poliittinen päätös. Suomessa ei mellakoita ole ollut viime aikoina eikä nuo nykyiset kyltti, marssi ja puhe mielenilmoitukset ole mitään muuttaneet. Näistäkin syistä moni päätyy narun jatkoksi Suomessa. On niin vähän mihin pystyt vaikuttamaan yhteiskunnallisissa asioissa etenkin kun jos haluaa pois eu:sta, ei natolle, hintoja alas, pysytään polttomoottoriautoissa jne. Kun päätöksen tekijät tekee kiihtyvästi päätöksiä vastapalloon. Ei sulle jää kuin itsemurha jos et hyväksy tuota ja omat ajatukset miten pitäisi tehdä on päinvastaiset.

Ei oo pakko asua siellä kallissa hesassa. Mä tienaan saman verran ja hyvin menee. Kohta pitää miettiä toistakin pankkia kun talletussuojan raja lähestyy.