Koko elämä on mennyt kituuttaen, suurin summa mitä olen omistanut 43-vuotiaan elämäni aikani on ollut 5 tonnia ja sekin oli perintöä

Asuminen on isoin kulu. En koskaan maksaisi asumismenoista niin että palkkaa jäisi alle puolet jäljelle. On vain sopeutettava se kämppä ja kulut tulotasoon, jotta elämän mukavuuksiinkin riittää.

Olisi hirveää asua pääkaupungissa ja valittaa ettei rahaa riitä. Helsingistä voi nauttia halvemmalla kun asuu muualla ja matkustelee sinne tarvittaessa. Mikä hyöty on omistaa kämppä siellä ja tuskastella ettei ole varaa huvitella? Itse rakennettu vankila.

Pesukoneen ostamiseen sanoisin, että usein halvemmaksi tulee taloyhtiön pesula tai muu pesulapalvelu kuin oma kone. Näillä sähkönhinnoilla itse ainakin säästän kun en pyöritä omaa konetta.

Nyt pois sieltä Helsingistä ja heti! Sinulla on työkokemusta, saat varmasti töitä jostain muualta, missä elintasosi kohenisi välittömästi.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa pohtia huolella, mitä omat arvosi ovat. Jos arvostat elämistä Hgissä, niin sitten maksat siitä. Jos arvostat nykyistä osaamistasi etkä halua kehittää sitä, pysyt nykyisessä työpaikassa.

Olen samanikäinen, opiskellut aina (lainarahalla) töiden ohessa. Nyt palkka lähes 5000e, olen perheellinen emmekä asu Hgissä. Maksan edelleen opintolainaa 170e/kk vielä muutaman vuoden. Mutta onhan tähän nyt varaakin mun palkalla, joten ei tunnu arjessa. Isoin omaisuuserän on koti, nyt arvo lähes 300 000e. Se saatiin ostettua, vaikka olin vain kesätöissä lainapäätöksen aikaan. Mutta pankki arvioi tilanteen kehittyvän suotuisasti.

Niin sulla on puoliso maksamassa omaa osaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko miettinyt muuttamista vähän kauemmaksi Hesan keskustasta, jolloin vuokrataso huomattavasti alempi. Esim. itse asun Lohjalla ja käyn Helsingissä töissä, vajaa tunti bussilla.

Paljon sulla menee bussilippuihin kuukaudessa? Itseänikin kiinnostaa muutto kauemmaksi halvemman asumisen perässä. Muuttaminen vaan maksaa sekin ja jos bussimatkat vielä jatkossa vie suuren osan erotuksesta niin mietin kannattaako se lopulta.

Noin 230 euroa.

Eli jos nyt asunto 800e ja kauempana 500e niin matkakulujen jälkeen jäisi 70e enemmän käteen ( kuljen nyt fillarilla töihin kesät ja talvet aina kun voin) Lisäksi asuisin kaukana ystävistä ja tutuista ja olisin kenties vielä yksinäinen kroonisen rahapulan lisäksi?

Helsingissä voi köyhäkin tehdä ja harrastaa ilmaiseksi. Museoihin lähes kaikkialle pääsee tiettyinä päivinä ilmaiseksi, ulkona on kesäisin tapahtumia, ei tarvitse kävellä yhtä ja samaa raittia eestaas ja hajottaa päätä. On täälläkin etuja vähävaraiselle.

Eri asia on jos sieltä pieneltä paikalta saa työtä ja edullisen asunnon. Silloin hommassa on järkeä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vau. Itse asun pienessä muuttotappiokunnassa maalla. Kunnan vuokra rivarissa kaksiossa. Saan palkkaa verojen ja muiden jälkeen noin 2000e kk. Ikää on saman verran kuin ap:lla. Säästöjä ja sijoituksia on miljoonan euron edestä.

Jos saisin jostain 5000e ylimääräistä, en ostaisi sillä mitään. Sijoittaisin sen ja vasta kun raha on poikinut, ostaisin noi ap:n mainitsemat laitteet. Ja tietysti tarjousten perusteella.

Kuinka miljonääri saa asua kunnan vuokra- asunnossa?

Älä muuta sano. Miksi miljonääri ei hanki omistusasuntoa ja tee tilaa ihmiselle, joka tarvitsisi kunnan asunnon? Tämä ei varmastikaan ole ainoa miljonääri joka nauraa partaansa ja asuu halvasti ja hyötyy rahallisesti muiden piikkiin. Ällöttävää tuommoinen. 

Tämä miljonääri kertoi asuvansa muuttotappiopaikkakunnalla, joten kunnan vuokra-asuntoja lienee jatkuvasti vapaana kriteerit täyttäville halukkaille.

Ainakin osasit käyttää rahat järkevästi. 

Kyllähän se elämä kieltämättä on melko perseestä, jos ei ole ikinä rahaa. Kaikesta joutuu säästämään, jokaista hankintaa joutuu moneen kertaan harkitsemaan, aina on rahapula ja ikinä ei voi käyttää rahaa mihinkään ylelliseen saati normaaliin ja  ihmiselämään kuuluvat jutut kuten oma auto, oma asunto, lomamatkat ja ulkona syöminen ovat myös poissuljettuja. Ei ole enää keski-iässä herkkua matkustaa kaikkialle bussilla tai polkupyörällä ja metsästää kaupasta punalaputettuja tuotteita, jotta olisi edes välillä mahdollisuus ostaa muutakin kuin halvinta. Monesta asiasta joutuu kieltäytymään, kun rahaa ei yksinkertaisesti ole ja lopulta tämän seurauksena kaveritkin kaikkoavat, kun ei kukaan halua katsella sitä yhtä köyhää, jolla ei ole varaa mihinkään eikä edes omaa autoa, jotta pääsisi helposti liikkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se elämä kieltämättä on melko perseestä, jos ei ole ikinä rahaa. Kaikesta joutuu säästämään, jokaista hankintaa joutuu moneen kertaan harkitsemaan, aina on rahapula ja ikinä ei voi käyttää rahaa mihinkään ylelliseen saati normaaliin ja  ihmiselämään kuuluvat jutut kuten oma auto, oma asunto, lomamatkat ja ulkona syöminen ovat myös poissuljettuja. Ei ole enää keski-iässä herkkua matkustaa kaikkialle bussilla tai polkupyörällä ja metsästää kaupasta punalaputettuja tuotteita, jotta olisi edes välillä mahdollisuus ostaa muutakin kuin halvinta. Monesta asiasta joutuu kieltäytymään, kun rahaa ei yksinkertaisesti ole ja lopulta tämän seurauksena kaveritkin kaikkoavat, kun ei kukaan halua katsella sitä yhtä köyhää, jolla ei ole varaa mihinkään eikä edes omaa autoa, jotta pääsisi helposti liikkumaan.

Tässä näkyy taas tämä köyhien/vähävaraisten asenne. Kuvitellaan ja luulotellaan, että "kaikilla muilla" on varaa johonkin ylelliseen, ja että kaikilla "kuuluisi olla" auto, oma asunto, lomamatkoja ja syödä jatkuvasti ulkona. Eivät nuo ole mitään ihmisoikeuksia. Hyvinvointivaltiossa kuitenkin pyritään takaamaan kaikille asunto ja muut perustarpeet, sitä varten on erilaisia tukia kuten asumistuki, toimeentulotuki jne. On toki kurjaa, jos rahat eivät koskaan riitä mihinkään "ylimääräiseen", vaikka käy töissä - ja minusta näihin tukiloukkuihin pitäisi puuttua, että töissäkäynti olisi aina kannattavampaa kuin pelkillä tuilla eläminen. 

Mutta silti monella vähävaraisella on joku ihmeellinen käsitys siitä, että esim. keskituloisilla on varaa kaikkeen tuohon lueteltuun, ilman että joutuu tinkimään jostain muusta. Että se raha vain tipahtaisi jostain tekemättä itse mitään sen eteen. Kyllä keskituloisenkin on mietittävä, mihin rahansa käyttää. Jos haluaa lomamatkalle, siihen säästetään ja tingitään jostain muusta, esim. ulkona syömisestä. Tai pitkällä tähtäimellä saadakseen sen oman asunnon täytyy opiskella ja tehdä töitä, ehkä pitkiäkin päiviä, että saa säästettyä asunnon hankintaa varten. On aivan selvää, että esim. 5000 euron bruttopalkalla pärjää paremmin kuin 2000 euron bruttopalkalla, mutta toki progressiivinen verotus pitää huolen, ettei tuosta 5000 euron palkasta jää suhteessa niin paljon käteen. Enemmän toki kuitenkin, kuin pienemmästä palkasta. Mutta niin on vastuutkin erilaiset, usein joutuu venymään, tekemään töitä työajan ulkopuolella jne. 

Kaikilla ei tietysti ole esim. sairauden vuoksi samoja mahdollisuuksia kuin muilla, mutta kyllä pääsääntöisesti ihmisellä itsellään on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten elämä menee. Jäätkö siihen pienipalkkaiseen työhön ja valitat kurjaa kohtaloasi, vai pyritkö eteenpäin elämässä työpaikkaa vaihtamalla ja opiskelemalla. 

Tsemppiä ap. Minäkin pienituloinen jo kolmannessa polvessa.

Itse kyllä ymmärrän se että jos on helsinkiläinen ja koko elämää on rakennettu siellä 43 vuotta, niin on aika itsestäänselvää ettei sieltä pois lähdetä noin vaan.

Nuo "muuta Kainuuseen" -kommentoijat ovat niitä täysin toisten asemaan samaistumiskyvyttömiä joiden mielestä omasta tilanteestaan ei saa valittaa.

Saahan yh äiditkin valittaa miten ikävää ja rankkaa kokoajan on muttei kukaan sano "anna lapset pois" tai "mitäs teit tuon valinnan Ihan Itse"

Terkuin nainen Imatralta

En olisi ostanut 5000 euron perinnöllä tavaroita vaan olisin sijoittanut rahat pieneen asumisoikeusasuntoon tai yksiöön halvasta lähiöstä tai vaikkapa naapurikunnasta. Ensiasunnon ostajalle olisi riittänyt 5% omarahoitusosuus. Kahden tonnin palkalla olisit saanut asuntolainan, jos kutakuinkin säännöllinen työ.

Sitten omaa asuntoa maksellessasi olisi asumiskulut muuttuneet omaksi varallisuudeksesi.

Kun olisit saanut ensimmäisen omistusasunnon maksetuksi, asumiskuluina olisi ollut enää pieni yhtiövastike ja palkastasi olisi jäänyt suurin osa muuhun käyttöön. Pienessä asunnossa ei taloyhtoön putki-ym. remontit talouttasi kaataisi. Voisit jopa laittaa ensimmäisen omistusasuntosi vuokralle käyttäen sitä takauksena ja hankkia tilalle paremman itsellesi.

Nyt suosittelisin sinulle todella jotain kimppakämppää mikäli mielit jotakin pääomaa saada kerättyä. Tai parisuhdetta, jossa yhdessä kerättäisiin pääomaa ja kulut jaettaisiin.

Tai jos saisit 200 euroa kuussa säästöön, sinulla olisi vähän yli kahdessa vuodessa se 5000 euroa kasassa, joka alkaisi olla alkupääoma asuntoon.

Vuokralla asuessasi toimit vain muiden lypsylehmänä.

Vierailija kirjoitti:

Sinun on löydettävä halvempi asunto, asuinkunta tms. Monet ihmiset elävät samansuuruisella palkalla kuin sinä tai jopa pienemmällä......r

Niin mutta kun pk-seudulla on niitä työpaikkoja. Jonkun sielläkin on pakko asua. Pakon jauhaminen ei tässä nyt auta.

Vierailija kirjoitti:

Onko työsi sellainen että sen alan työpaikkkoja ei ole missään muualla Suomessa? Vaikea uskoa. Ratkaisu on muuttaa halvemman asumisen piiriin. Juu juu kaikki sukulaisesi ja ystäväsi ovat Helsingissä. Mutta sellaista se on, joskus on pakko tehdä ikäviä asioita.

Onhan tuo nyt ihan naurettavaa muuttaa paskempien työmahdollisuuksien ääreen jotta säästää 300 euroa asumiskuluissa. Ja kyllä, kyllä ovat ystävät ja sukulaiset tärkeitä.

Tämäkö sinun ratkaisusi on Ap:n ongelmaan, oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä tai ylipäänsä Etelä-Suomessa asuminen on toki kalliimpaa kuin muualla Suomessa, ja suuri osa tuloista menee asumiseen. 

Mutta ap:n tekstistä paistaa läpi hyvin tyypillinen henkisesti köyhän asenne. Näin on aina ollut, tulee aina olemaan, eikä itse voi tehdä asialle mitään muuta. Samalla kadehditaan muita, jotka saavat kaikki elämässä helposti. 

Ap, itse se on elämänsä suunta muutettava, sitä ei kukaan sinun puolestasi tee. Jos on mahdollista säästää 50 euroa kuukaudessa, mikset tee niin? Raha kannattaa laittaa automaattisesti sivuun tilipäivänä, ennen kuin sille edes ehtii keksiä muuta käyttötarkoitusta. Jos ei sijoittamisesta ymmärrä, eikä sitä halua aloittaa, voi tuon 50 euroa laittaa esim. pankin rahastoihin, niin saa ajan mittaan edes jonkinlaista korkoa. Nettipankissa onnistuu helposti, ja pankki varmasti neuvoo tässä. Pienistäkin tuloista voi säästää, ei tokikaan yhtä paljon kuin suuremmista tuloista. Mutta suomalaisethan mieluummin lottoavat kuin säästävät tai sijoittavat. Vaurastuminen säästämisen ja sijoittamisen kautta on kuitenkin todennäköisempää kuin lottoamalla. 

Tästä tullaankin sitten seuraavaan asiaan. Olet ilmeisesti koko ikäsi tehnyt samaa työtä, kun palkka ei ole noussut. Jos haluat suuremmat tulot, on asialle tehtävä jotain. Kouluttaudu lisää työn ohessa, hae uutta parempipalkkaista työpaikkaa. Tähän tulee aina vastaukseksi en voi koska X, Y ja Z. Kyllä voit. Niin olen minäkin tehnyt. Olen aloittanut työurani 20 vuotta sitten 1600 euron palkalla. Jossain vaiheessa vaihdoin työpaikkaa, ja aloin opiskella työn ohessa. Ensin työhön liittyviä täydennyskoulutuksia, jotka työnantaja maksoi ja sain tehdä työaikana. Vastuu lisääntyi ja palkka nousi. Tämän jälkeen suoritin avoimessa yliopistossa opintoja 60 opintopisteen edestä. Pikkuhiljaa vastuu lisääntyi ja palkka nousi. Nyt suoritan työn ohessa YAMK-tutkintoa. Tämä on vaikuttanut jo opiskelujen ohessa työn kuvaan ja palkkaan. Oletan urakehitykseni jatkuvan tästä, ja jos ei nykyisellä työnantajalla jatku, etsin koulutustani vastaavaa työtä muualta valmistumisen jälkeen. 

Minulla on lapsia, eli lasten harrastusrumbat, sairastamiset ym. on hyvin tuttua. Toki minulla on myös aviomies, eli vastuu lapsista ei ole ollut yksin minulla. Ymmärsin, ettei ap:lla ole lapsia. Jos opiskelu ja uralla eteneminen on mahdollista lapsiperheessä, miksei se olisi lapsettomalle? 

Henkisesti köyhät jumiutuvat tuohon ajatukseen, ettei säästäminen, vaurastuminen, opiskelu, asunnon ostaminen, mikä tahansa ole itselle mahdollista, koska on köyhä eikä voi asialle mitään. Kaikilla muilla on elämä helpompaa ja tämän taakse mennään, eikä tehdä itse asioille mitään. 

Ap, olet vielä suhteellisen nuori, työelämää on paljon jäljellä. Nyt otat elämäsi omiin käsiin ja alat tehdä tilanteellesi jotain konkreettista valittamisen sijaan. 

Että mua oksettaa nämä sinun kaltaisesi oman elämänsä Kosket ja Sarkomaat. "Te olette henkisesti köyhiä mutta minä olen parempi ihminen". Rahaksi vaan muututaan kun uskotaan, oujee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko työsi sellainen että sen alan työpaikkkoja ei ole missään muualla Suomessa? Vaikea uskoa. Ratkaisu on muuttaa halvemman asumisen piiriin. Juu juu kaikki sukulaisesi ja ystäväsi ovat Helsingissä. Mutta sellaista se on, joskus on pakko tehdä ikäviä asioita.

Onhan tuo nyt ihan naurettavaa muuttaa paskempien työmahdollisuuksien ääreen jotta säästää 300 euroa asumiskuluissa. Ja kyllä, kyllä ovat ystävät ja sukulaiset tärkeitä.

Tämäkö sinun ratkaisusi on Ap:n ongelmaan, oikeasti?

En ole tuo kelle vastasit, mutta jos Helsingistä muuttaminen ei ole vaihtoehto, ja haluaa että palkasta jää enemmän käteen vuokran jälkeen, sitten on vaihdettava parempipalkkaiseen työhön. Jos se ei onnistu ilman jatko-opintoja, sitten opiskelemaan. Vaikka työn ohessa, ja ap on jo sen ikäinen että saa aikuisopintorahaa, voi ottaa työstä opintovapaata, etsiä koulutusohjelman, jonka voi suorittaa työn ohessa jne. 

Muuttamatta halvempaan asuntoon tai pysymällä 20 vuotta samassa pienipalkkaisessa työssä ei varallisuuden kasvattaminen onnistu. Jotain muutoksia täytyy tehdä, valittaminen ei auta muuten kuin hetkellisesti keventää omaa mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n elämänasenne ja -valinnat poikkeavat täysin omistani. Olen köyhä mutten katkera tai lamaantunut.

Lämmitän juuri ilmaisilla polttopuilla omakotitaloa, jollaisen maksaa neljän vuoden vuokraa vastaavalla summalla. Pitää tietenkin muuttaa pois Helsingistä mutta elämä todellakin on valintoja. Asuin ennen isossa kaupungissa ja elämä oli ihan hyvää alle tonnilla kuussa. Nyt se sama raha venyy puolta pidemmälle ja lisäksi omistan auton, talon ja puutarhan. Harrastukset ovat ilmaisia.

Tietenkin voisin suhtautua tilanteeseen eri tavalla, mikäli en olisi oppinut jotain elämänmittaisesta köyhyysharjoituksesta.

Miten voit asua omakotitalossa jos olet köyhä?

Köyhä voi hyvin asua ok-talossa jos on ahkera. Luithan esim. "ilmaiset polttopuut" ja ymmärsit niiden olevan rahallisesti ilmaiset. Kirjoittaja on raahannut ne jostain hakkuutyömaalta omalle pihalleen ja pätkinyt & pilkkonut ne. Heitellyt keolle kuivumaan ja rahdannut ne puuvarastoon odottamaan käyttöä. Siihen saikin varata useamman viikon vapaa-ajat. Jos käytössä on vielä kaikki herkut eli takka, leivinuuni, puuhella ja puulämmitteinen kiuas niin sähkökulut pysyvät hyvin aisoissa. Mahdollisesti myös kuuma vesi lämpiää puilla.

Hänellä on myös puutarha. Piha ei pysy puutarhana ilman hoitoa ja itse ajattelin, että kirjoittaja puhui hyötypuutarhasta, koska puhe oli säästäväisestä asenteesta. Siellä puutarhassa kun kykkii puolet kesän vapaa-ajasta niin saa monenmoista suuhun pantavaa, "ilmaiseksi" eli käytännössä omalla työllään. Siemenpussit eivät paljon maksa ja tomaatintaimen hinnalla saa jo kymmeniä itse kasvattamia tomaatintaimia. Puhumattakaan yrteistä, joita voi kuivata ja pakastaa talven käyttöön. Perunat ja porkkanat säilyvät hyvin varastoituna koko talven.

Eli omalla ahkeruudella voit hyvinkin asua pienessä ok-talossa hyvinkin kohtuullisilla kuluilla.

Kyllä ja kaikki tämä vaikka hänellä oli vain yksi terve jalka ja toinen oli puujalka. Öisin toimi vielä vapaaehtoistyössä Äiti Teresana. Tulisijatkin ovat tulleet taloon itsestään ja ne huoltuvat itsestään, samoin talon korjaukset. Sähkökin tulee nykyään pyhästä hengestä eikä maksa mitään, mutta hänpä ei Pyhän Hengen apua huolinut vaan polki ihan itse dynamolla sähköt taloonsa!!1! Ihan hyvin kyllä elämäkin oli ennen alle tonnilla kuussa (ja vi tut oli, jotain on jäänyt kertomatta).

Älä ihan oikeasti viitsi.

Minäjotäällä kirjoitti:

Muuta pohjoiseen, yksiöiden vuokrat 350.

Asuntojen vastikkeet nousevat energiakriisin myötä ja 350 euron vuokria on kohta enää pahimmissa nistitaloissa Suomen kalseimmissa muuttotappiokunnissa jos sielläkään. Siellä kelpaa sitten iloita siitä säästöstä kun ei ole töitä ja tehdä kiljua vessassa. Voi hitto teidän ideoidenne kanssa.

Siis mihin hittoon sulla se raha menee? Ei lapsia, ei autoa. Onko jotain typerää velkaa? Siis jotain muuta kuin opintolaina?

Jos nettona jää vaikkapa 1700 euroa käteen ja asumiskustannukset olisi 1000 euroa (liioittelua mutta mahdollista), niin edelleen on 700 euroa kaikkeen muuhun. Siitä menee vaikka 400 euroa ruokaan, niin EDELLEEN jää 300 euroa. Siitä puhelin, netti ja kotivakuutus, edelleen jää varmasti ainakin 200 euroa. Ok, jossain kuussa tulee se yllättävä hammaslääkärilasku, mutta ei niitä koko ajan tule.

Menot on liian isot. Parin tonnin tuloilla saa yksi ihminen ihan helposti säästöön ja kulutukseenkin rahaa irrotettua. Ja jos asumiskustannuksesi oikeasti olisivat tuon tonnin, niin muuta halvempaan kämppään, niitä on muitakin kuin Hekan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se elämä säälittävää paskaa kun ei ole rahaa. Pahinta on se, että kun tajuaa ettei se siitä koskaan tule muuttumaan, kortit on pelattu ja tämä elämä meni kituuttaen. Oma vika, joo, mutta kaipa tässä saa olla surkimuksellakin unelmia.

Oma vika? Tämä on suomalaisten ajattelussa väärää. Miten se voi olla yksilön vika, jos yhteiskunta on mätä? Jos työllä ei saa elämää, on yhteiskunta todella mennyt väärille urille. Suomalainen ihminen häpeää hiljaa nurkassa ja syyttää itseään kaikesta. Toisaalta, massa on äänestänyt päättäjät. Itse en äänestä, koska kaikki on takin kääntäjiä tavalla tai toisella.

Ap:n tapauksessa ainakin on kyse myös omista valinnoista.

Kahden tonnin kuukausipalkalla eläminen on hänen mukaansa kituuttamista, mutta hän asuu Helsingissä.

Tuolla rahalla voisi asua ihan mukavasti jossain muualla Suomessa.

Pitkään on jo puhuttu siitä, ettei edes keskituloisilla enää ole varaa asua Helsingissä, vaan muuttavat kauemmas kehyskuntiin.

Turha kaikesta yhteiskuntaa syyttää.

Nimenomaan, ja kun sama ilmiö on kaikissa länsimaissa; maan pääkaupunki on kallis paikka asumisen puolesta, siellä ei pienituloiset valitettavasti pärjää (tai pärjäävät esim kimppakämpissä). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko työsi sellainen että sen alan työpaikkkoja ei ole missään muualla Suomessa? Vaikea uskoa. Ratkaisu on muuttaa halvemman asumisen piiriin. Juu juu kaikki sukulaisesi ja ystäväsi ovat Helsingissä. Mutta sellaista se on, joskus on pakko tehdä ikäviä asioita.

Onhan tuo nyt ihan naurettavaa muuttaa paskempien työmahdollisuuksien ääreen jotta säästää 300 euroa asumiskuluissa. Ja kyllä, kyllä ovat ystävät ja sukulaiset tärkeitä.

Tämäkö sinun ratkaisusi on Ap:n ongelmaan, oikeasti?

En ole tuo kelle vastasit, mutta jos Helsingistä muuttaminen ei ole vaihtoehto, ja haluaa että palkasta jää enemmän käteen vuokran jälkeen, sitten on vaihdettava parempipalkkaiseen työhön. Jos se ei onnistu ilman jatko-opintoja, sitten opiskelemaan. Vaikka työn ohessa, ja ap on jo sen ikäinen että saa aikuisopintorahaa, voi ottaa työstä opintovapaata, etsiä koulutusohjelman, jonka voi suorittaa työn ohessa jne. 

Muuttamatta halvempaan asuntoon tai pysymällä 20 vuotta samassa pienipalkkaisessa työssä ei varallisuuden kasvattaminen onnistu. Jotain muutoksia täytyy tehdä, valittaminen ei auta muuten kuin hetkellisesti keventää omaa mieltä. 

Älä jauha soopaa. Tunnen ihmisiä joilla on useita korkeakoulututkintoja ja jotka ovat työttömiä tai taas uudessa koulutusrumbassa. Joku hikinen AMK-tutkinto ei ole useimmiten tie hyväpalkkaiseksi eikä moni yliopistotutkintokaan. Ota ne ruusunpunaiset lasit jo silmiltäsi.

Mutta eihän pari tonnia kuussa jos saa nettona käteen ole edes ihan pieni palkka. Kyllä sen nyt johonkin pitäisi riittää.

Rahaa vain ei tässä tapauksessa oikein osata käyttää.