Ystäväni on aina minun tukenani, mutta ei koskaan kerro omasta elämästään
Olen tuntenut ystäväni tosi pitkään ja hän on tukenani aina kun tarvitsen. Ainakin itse ajattelen, että me ollaan tosi läheisiä. Hän on pysynyt aina silloinkin, kun elämä on ympärillä muuttunut.
Minulla on takanani elämäni raskain puolivuotinen, joten olen ollut viime aikoina suhteellisen usein itse tuettavana. Hän on myös itse kehottanut ja kannustanut minua tukeutumaan häneen.
Mutta kun kyselen häneltä hänen kuulumisiaan, hän ei koskaan oikeastaan kerro mitään. Hänellä ilmeisesti menee kyllä aika tasaisen hyvin. Haluaisin, että minuun voisi puolestaan myös tukeutua, jos tarvis. Nyt kun ei ole niin, minulle tulee syyllinen olo. En viitsi kovin paljoa kertoilla vain monologina omia asioitani.
Huomaan vähän tiedostamattanikin kääntyneeni ystävien puoleen, joiden kanssa keskustelu on vastavuoroista ja olen myös itse välillä kuuntelija ja olkapää.
Mitä ajatuksia teillä tästä herää?
Kommentit (86)
Tälleen omasta näkökulmasta katsottuna voin kertoa sen johtuvan siitä, että keskitymme aina sinun ongelmiin. Jos joskus erehdyn sisintäni avaamaan tai kerron ongelmistani, niin sinä vastaat onpa kurjaa, voimahalaus. Sitten vaihdanme heti takaisin sinjn ongelmien pariin. Eipä sillä että koskaan kysyisitkään mitä minulle kuuluu.
Ystäväni elää hiljaiseloa miehen ja koiran kanssa, hän on tehnyt samaa duunia nyt jo kohta 10 vuotta eli melkein sen ajan minkä olemme tunteneet, ja hän vaikuttaa olevan henkisesti hyvin tasapainoinen ihminen, jolla on ollut turvallinen lapsuus eikä juurikaan ahdistusta jne. Ja siltä hän oikeasti kyllä vaikuttaakin. Ehkä tosiaan on vain niin, että olemme erilaisia.
Mitä tulee tuohon, että jaksaisinko jos ystävälläni olisi yhtä vaikeaa. Olen ollut olkapää muille ystäville heidän kriisiensä yli. Joskus saatoin ottaa päivän pari taukoa mutta olin paljon läsnä kuukausien ajan putkeen niin, että puhuimme minun asioistani minimaalisen vähän. Yksi tällainen tapaus johti siis ystäväni järkyttymiseen, kun en ollut kertonut miten itselläni menee, kun en halunnut kuormittaa häntä vaikeassa tilanteessa.
Uskoisin, että toimisin samoin myös tämän aloituksessa olevan ystäväni kanssa. Hän on minulle tosi tärkeä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni elää hiljaiseloa miehen ja koiran kanssa, hän on tehnyt samaa duunia nyt jo kohta 10 vuotta eli melkein sen ajan minkä olemme tunteneet, ja hän vaikuttaa olevan henkisesti hyvin tasapainoinen ihminen, jolla on ollut turvallinen lapsuus eikä juurikaan ahdistusta jne. Ja siltä hän oikeasti kyllä vaikuttaakin. Ehkä tosiaan on vain niin, että olemme erilaisia.
Mitä tulee tuohon, että jaksaisinko jos ystävälläni olisi yhtä vaikeaa. Olen ollut olkapää muille ystäville heidän kriisiensä yli. Joskus saatoin ottaa päivän pari taukoa mutta olin paljon läsnä kuukausien ajan putkeen niin, että puhuimme minun asioistani minimaalisen vähän. Yksi tällainen tapaus johti siis ystäväni järkyttymiseen, kun en ollut kertonut miten itselläni menee, kun en halunnut kuormittaa häntä vaikeassa tilanteessa.
Uskoisin, että toimisin samoin myös tämän aloituksessa olevan ystäväni kanssa. Hän on minulle tosi tärkeä.
Ap
Mä uskoisin, että olet ihan oikeassa tuon ekan kappaleesi suhteen. Pystyn samaistumaan ystävääsi.
Minulla on tällainen ystävä. Hyvin utelias, tietää minusta kaiken. Minulle ei kerro mitään. Mitään ei muka tapahdu, mutta välillä kuulen yhteisiltä ystäviltä, että on tehnyt maailmanympärysmatkan, ollut presidentin luona illallisella tai mennyt naimisiin. Juttelee minulle hyvin triviaaleja juttuja korkeintaan: työpaikan siivooja heitti lehden roskiin tai hissin seinässä oli purkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tällainen ystävä. Hyvin utelias, tietää minusta kaiken. Minulle ei kerro mitään. Mitään ei muka tapahdu, mutta välillä kuulen yhteisiltä ystäviltä, että on tehnyt maailmanympärysmatkan, ollut presidentin luona illallisella tai mennyt naimisiin. Juttelee minulle hyvin triviaaleja juttuja korkeintaan: työpaikan siivooja heitti lehden roskiin tai hissin seinässä oli purkkaa.
Mulla oli tällainen ystävä! Kovasti vannotti läheisyyttä mutta kuulin aina yllärinä kaikki isot ja kiinnostavat jutut.
Tämä aloituksessa mainittu ystävä taas elää tosi tasaista arkea ihan oikeasti. No jännintä on ehkä Lapissa asuva suku jonka luona reissaa paljon. Mutta sekin on sellaista tavallista elämää hänelle.
Ap
Empatiaahan tuo on, haluaa olla vastavuoroinen ystävä. Mitä hassua siinä on? -ei ap