Lue keskustelun säännöt.
Yliopistokoulutus, jossa varma työllistyminen?
Hei! Olen nelikymppinen alanvaihtaja ja haluaisin ehdottomasti yliopistoon. Olen siis innokas opiskelija ja jopa tutkimustyö mielenkiintoisesta aiheesta voisi vielä tulla kysymykseen. Minua kiinnostavat laajalti yhteiskunnalliset asiat, kielet, kulttuurit, viestintä ja journalismi ja maantiede. Ymmärrän kuitenkin, että kauhean yleisgeneralistiselle alalle ei ehkä tässä iässä kannata, vaan pitkien opintojen jälkeen olisi suotavaa nopea työllistyminen.
Kysyisin vinkkejä ja tietoja eri alojen työllistymisestä. Toki itsekin hieman olen asiaa tutkinut.
Työllistyäkseen esim. kirjallisuuden tutkimuksen alalla? Entä yhteiskuntatutkimus? Sosiaalityö taitaa olla melko varma juttu, ainakin sosiaalityöntekijöitä kovasti tunnutaan etsivään? Entä journalistiikkaa ja toimittajan työ?
Kommentit (373)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli pääseekö sosiaalityötä tekemään yhteiskuntatieteiden kautta? Mitä valitaan pääaineeksi?
Sosiaalityö on siis pääaine. Sosiaalityöntekijäksi jos haluaa niin on oltava sosiaalityö pääaineena. Muut ei kelpaa. Suosittelen! Opinnot on mielenkiintoiset ja antaa paljon mahdollisuuksia. Ja käsittääkseni sosiaalityön tutkijoista on myös pulaa. Ainakin meille on monesti yliopistossa puhuttu siihen tyyliin että yritetään houkutella osaa jäämään yliopistolle ja kerrottu, että tarvittaisiin. Kirkkaasti suurin osa kun haluaa tehdä just niitä sosiaalityöntekijän töitä eikä tutkimusta. Olen siis sosiaalityön opiskelija.
Onko järkevää/kannattavaa opiskella avoimen yliopiston kautta sosiaalityön opintoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli pääseekö sosiaalityötä tekemään yhteiskuntatieteiden kautta? Mitä valitaan pääaineeksi?
Sosiaalityö on siis pääaine. Sosiaalityöntekijäksi jos haluaa niin on oltava sosiaalityö pääaineena. Muut ei kelpaa. Suosittelen! Opinnot on mielenkiintoiset ja antaa paljon mahdollisuuksia. Ja käsittääkseni sosiaalityön tutkijoista on myös pulaa. Ainakin meille on monesti yliopistossa puhuttu siihen tyyliin että yritetään houkutella osaa jäämään yliopistolle ja kerrottu, että tarvittaisiin. Kirkkaasti suurin osa kun haluaa tehdä just niitä sosiaalityöntekijän töitä eikä tutkimusta. Olen siis sosiaalityön opiskelija.
Onko järkevää/kannattavaa opiskella avoimen yliopiston kautta sosiaalityön opintoja?
Avoimen kautta ei pysty työllistymään. Useimmat sossuopiskelijat menevät kandina töihin sijaisuuksiin, mutta avoimen kautta tehdyt opinnot siihen asti eivät riitä, vaan pitää olla tutkinto-opiskelija ja pitkä työharjoittelu tehtynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli pääseekö sosiaalityötä tekemään yhteiskuntatieteiden kautta? Mitä valitaan pääaineeksi?
Sosiaalityö on siis pääaine. Sosiaalityöntekijäksi jos haluaa niin on oltava sosiaalityö pääaineena. Muut ei kelpaa. Suosittelen! Opinnot on mielenkiintoiset ja antaa paljon mahdollisuuksia. Ja käsittääkseni sosiaalityön tutkijoista on myös pulaa. Ainakin meille on monesti yliopistossa puhuttu siihen tyyliin että yritetään houkutella osaa jäämään yliopistolle ja kerrottu, että tarvittaisiin. Kirkkaasti suurin osa kun haluaa tehdä just niitä sosiaalityöntekijän töitä eikä tutkimusta. Olen siis sosiaalityön opiskelija.
Onko järkevää/kannattavaa opiskella avoimen yliopiston kautta sosiaalityön opintoja?
Avoimen kautta ei pysty työllistymään. Useimmat sossuopiskelijat menevät kandina töihin sijaisuuksiin, mutta avoimen kautta tehdyt opinnot siihen asti eivät riitä, vaan pitää olla tutkinto-opiskelija ja pitkä työharjoittelu tehtynä.
Ei tietenkään pysty työllistymään, mutta kannattaako opintoja aloittaa avoimen yliopiston kautta?
Psykologi, varhaiskasvatuksen opettaja, kuraattori (sosiaalityö).
Myös hallintotiede voisi työllistää. Kunnissa on pulaa pätevistä hallintojohtajista ja kunnanjohtajan paikkoja on auki koko ajan maakunnissa. Ainakin jos on valmis muuttamaan. Ikäkin on vain plussaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös hallintotiede voisi työllistää. Kunnissa on pulaa pätevistä hallintojohtajista ja kunnanjohtajan paikkoja on auki koko ajan maakunnissa. Ainakin jos on valmis muuttamaan. Ikäkin on vain plussaa.
Hallintotiede on ihan hyvä, mutta että pula juuri pätevistä hallintojohtajista? Kyllä noihin ylimpiin virkoihin hakijoita riittää ja kunnanjohtaja nyt lähtökotaisesti ole se, mistä ura aloitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei yliopistoon oikeasti kannata mennä työllistymistarkoituksessa. Noi suunnittelee oikeasti että puolet nuorista olis tulevaisuudessa korkeastikoulutettuja, mutta eihän se tule milloinkaan toimimaan niin.
Jos varmasti töitä haluat niin kannattaa alkaa putkimieheksi. Yliopistosta sivistystä ja muuta kivaa
Huoh. Kannattaisi joskus kaivaa esiin ne työllisyysasteet eri koulutusaloilla. Korkeakoulutus työllistää edelleen matalaa paremmin.
Jos puolet ikäluokasta korkeakoulutettuja ei kerta toimi, niin miksi muut länsimaat pystyvät tähän?
Jos putkimies kerta työllistyy, niin sinun mielestä lvi- insinööri sitten ei työllisty? Silloin kun puhutaan vain korkeakoulutetuista, niin amk- tutkinnot on mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko ensin, mitä olet aiemmin tehnyt työksesi ja mikä on koulutuksesi? On täysin mahdotonta antaa neuvoja ilman näitä tietoja.
Hei, olen sairaanhoitaja AMK. En kuitenkaan halua enää tällä alalla jatkaa hoitotyössä, mutta tuo sosiaalityö on nyt alkanut kiinnostamaan kun siellä sentäs työllistyminen olisi näinkin "vanhana" lähes varmaa. Sh:n työkokemuksesta ja koulutuksesta varmasti olisi myös hyötyä sossun työssä. T. ap
En täysin tiedä tilannettasi ap, mutta olethan varma, ettet vaan hätiköi alanvaihdon kanssa? Nyt tästä jää vähän sellainen maku että "opiskelin varmasti työllistävälle alalle sairaanhoitajaksi, apua en pidäkään tästä, nyt äkkiä tilalle toinen varmasti työllistävä ala mutta tällä kertaa yliopistosta".
Olethan varmasti punninnut, mikä johti siihen, ettet pitänytkään sairaanhoitajan työstä? Jos vastaus on esim. alituinen kiire ja ettet ehdi hoitamaan potilaita kunnolla, ongelma tuskin poistuu vaihtamalla sosiaalityöntekijäksi.
Itse en miettisi tilanteessasi niinkään pelkästään tulevan alan työllistävyyttä tai opintojen kiinnostavuutta (joillain aloilla opiskelu ei vastaa yhtään työtehtäviä), vaan ennen kaikkea tulevan työn ominaisuuksia ja niiden sopivuutta itselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli pääseekö sosiaalityötä tekemään yhteiskuntatieteiden kautta? Mitä valitaan pääaineeksi?
Sosiaalityö on siis pääaine. Sosiaalityöntekijäksi jos haluaa niin on oltava sosiaalityö pääaineena. Muut ei kelpaa. Suosittelen! Opinnot on mielenkiintoiset ja antaa paljon mahdollisuuksia. Ja käsittääkseni sosiaalityön tutkijoista on myös pulaa. Ainakin meille on monesti yliopistossa puhuttu siihen tyyliin että yritetään houkutella osaa jäämään yliopistolle ja kerrottu, että tarvittaisiin. Kirkkaasti suurin osa kun haluaa tehdä just niitä sosiaalityöntekijän töitä eikä tutkimusta. Olen siis sosiaalityön opiskelija.
Onko järkevää/kannattavaa opiskella avoimen yliopiston kautta sosiaalityön opintoja?
Avoimen kautta ei pysty työllistymään. Useimmat sossuopiskelijat menevät kandina töihin sijaisuuksiin, mutta avoimen kautta tehdyt opinnot siihen asti eivät riitä, vaan pitää olla tutkinto-opiskelija ja pitkä työharjoittelu tehtynä.
Ei tietenkään pysty työllistymään, mutta kannattaako opintoja aloittaa avoimen yliopiston kautta?
Jos kiinnostusta riittää ja on mahdollisuus niin miksipä ei. Ne saa kuitenkin hyväksiluettua kun pääset tutkinto-opiskelijaksi. Itselläni oli myös hakiessa sellainen suunnitelma, että jos en olisi päässyt niin olisin tehnyt joitain kursseja ennen seuraavaa hakua. Säästyyhän siinä aikaa ja saa parempaa kuvaa siitä millaisia opinnot ovat. Avoimen opinnoista olisi varmasti hyötyä myös pääsykokeisiin lukiessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli pääseekö sosiaalityötä tekemään yhteiskuntatieteiden kautta? Mitä valitaan pääaineeksi?
Voin jo tässä vaiheessa sanoa, että tiedonhaun itsenäiset valmiudet on oltava paremmat jos sossuna haluaa pärjätä. Työ on äärimmäisen itsenäistä, kukaan ei pitele kädestä ja päätöksiä on pystyttävä itsenäisesti tekemään jatkuvasti. Lait, säädökset ja palvelut muuttuvat tiuhaan, eikä kukaan tule näitä kertomaan. Vastaukset on etsittävä itse ja pystyttävä varmistamaan, että menettelee oikein. Työ vaatii enemmän päättelyvalmiuksia, kun on ehkä totuttu ajattelemaan. Ja tämä on tehtävä usein paineisessa tilanteessa. Vastuu on myös suuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskele psykiatrian erikoislääkäriksi. Se vie noin 12 vuotta, mutta työpaikka on varma. Tuttu naispsykiatri kyllästyi sairaalatyöhön 60-vuotiaana ja päätti vaihtaa työpaikkaa. Soitti 10 paikkaan ja kaikissa olisi ollut työtä tarjolla. Palkkakin on hyvä jopa virkapuolella, yksityispuolesta puhumattakaan.
Haloo- ap kertoi , että on nelikymppinen + siihen 12v opiskelua= 62 v , siis kohta eläkeikäinen,,,mitä järkeä?
40+12=52, ei 62
Muutenkin lääkärit jo töissä käytännössä kandista alkaen ja sillä 6 vuoden koulutuksella saa jo luvat ja tutkinnon. Erikoistua ei tarvitse, mutta tämähän tapahtuu joka tauksessa työn lomassa, ihan täysipäivisenä työskennellään ja erikoistumiskoulutus on limitetty siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli pääseekö sosiaalityötä tekemään yhteiskuntatieteiden kautta? Mitä valitaan pääaineeksi?
Voin jo tässä vaiheessa sanoa, että tiedonhaun itsenäiset valmiudet on oltava paremmat jos sossuna haluaa pärjätä. Työ on äärimmäisen itsenäistä, kukaan ei pitele kädestä ja päätöksiä on pystyttävä itsenäisesti tekemään jatkuvasti. Lait, säädökset ja palvelut muuttuvat tiuhaan, eikä kukaan tule näitä kertomaan. Vastaukset on etsittävä itse ja pystyttävä varmistamaan, että menettelee oikein. Työ vaatii enemmän päättelyvalmiuksia, kun on ehkä totuttu ajattelemaan. Ja tämä on tehtävä usein paineisessa tilanteessa. Vastuu on myös suuri.
Yhdestä vauvapalstan viestistä nyt ei kannata kovin suuria päätelmiä tehdä. Opinnot kestää sen viitisen vuotta eli siinä on ihan hyvin aikaa oppia tarvittavia asioita. Eikä sosiaalityöntekijät elä missään eristyksissä. Apua voi pyytää esimieheltä ja työyhteisöstä.
-218&231
Keski-ikäinen uudelle alalle hakeutuva, joka "voisi kuvitella" vai miten se nyt oli, tutkijantyötä, elää ihan kummallisessa haavemaailmassa.
Tutkijaksi, siis sellaiseksi ihan oikeaksi, jolle palkkaakin maksetaan, pääseminen vaatii väitöskirjan ihan minimissään. Eli sellaiset 10 vuotta opiskelua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijöistä on pulaa, palkka huono, työ palokuntahommaa, ei ehdi paneutua mihinkään. Nykyisetkin hakeutuu alalta pois. Sama koskee opettajia.
Yksi teekkari meillä tiivisti asian hyvin: Aloilla, jotka on kivoja, paikkoja ei ole. Aloilla, jotka on skeidaa, on huutava pula tekijöistä.Sosiaalityöntekijän keskipalkka on nykyään lähes 4000 euroa kuussa ja palkka nousee, jos etenee johtotehtäviin. Työpaikan pääsee valitsemaan.
Opettajapula on myytti. Jokaiseen virkaan riittää päteviä hakijoita enemmän kuin on työpaikkoja.
Miksi sitten sosiaalityöntekijöilläkin näkee tilanteita, että päteviä hakijoita on ollut, mutta ketään ei ole palkattu?
ohis
Missä olet nähnyt tällaisia tilanteita? En ole kuullutkaan. Ehkä sekoitat nyt sijaispätevät, jotka eivät virkaa voi saada, jolloin se jätetään täyttämättä toistaiseksi. Silti sijainen saattaa tehtävää hoitaa määräaikaisena.
Virkatehtäviähän ohjaa vahvasti laki niiden täyttämisessä, ei ole samoin kuin yksityisellä, jossa palkkajalla on enemmän päätäntävaltaa kelpoisuuksista tai työvoiman tarpeesta. Kunnalla jos virkoja ei voida jättää täyttämättä yksikön esimiehen mielen mukaan, vaan perusteissa on oltava tarkkana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli pääseekö sosiaalityötä tekemään yhteiskuntatieteiden kautta? Mitä valitaan pääaineeksi?
Voin jo tässä vaiheessa sanoa, että tiedonhaun itsenäiset valmiudet on oltava paremmat jos sossuna haluaa pärjätä. Työ on äärimmäisen itsenäistä, kukaan ei pitele kädestä ja päätöksiä on pystyttävä itsenäisesti tekemään jatkuvasti. Lait, säädökset ja palvelut muuttuvat tiuhaan, eikä kukaan tule näitä kertomaan. Vastaukset on etsittävä itse ja pystyttävä varmistamaan, että menettelee oikein. Työ vaatii enemmän päättelyvalmiuksia, kun on ehkä totuttu ajattelemaan. Ja tämä on tehtävä usein paineisessa tilanteessa. Vastuu on myös suuri.
Yhdestä vauvapalstan viestistä nyt ei kannata kovin suuria päätelmiä tehdä. Opinnot kestää sen viitisen vuotta eli siinä on ihan hyvin aikaa oppia tarvittavia asioita. Eikä sosiaalityöntekijät elä missään eristyksissä. Apua voi pyytää esimieheltä ja työyhteisöstä.
-218&231
En nyt halua lannistaa, mutta sanotaanko että niinhän sitä toivoisi. Kaikkia tarvittavia asioita ei opi opinnoissa, työnkuvat ovat niin vaihtelevia ja mm. lakiopintoja on verrattain vähän. Antaa raamit, joita täytyy sitten osata soveltaa muuttuviin tilanteisiin.
Esimiehen ja työyhteisön tuki riippuu paikasta, vaihtelee hyvästä sietämättömään tilanteeseen. Itsenäisenä viranhaltijana olet kuitenkin aina itse vastuussa päätöksistä ja menettelyistä. Ei voi vedota siihen, että "kun tuo sanoi". Edes esimieheen viitaten. Täytyy käyttää omaa harkintaa, aina. Omien ja kollegojen kokemusten mukaan perehdytys on edelleen valitettavasti usein puutteellista, jopa olematonta ja silti toimit heti virassa vastuineen. On siinä moni hetken henkeään haukkonut, mutta onneksi on fiksua porukkaa :) Samalla opettelet asiakaskohtaamiset, joihin ei koulutus anna erityisiä valmiuksia harjoitteluja lukuunottamatta (kannattaakin valita harjoittelupaikka jossa asiakastyötä pääsee tekemään).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös hallintotiede voisi työllistää. Kunnissa on pulaa pätevistä hallintojohtajista ja kunnanjohtajan paikkoja on auki koko ajan maakunnissa. Ainakin jos on valmis muuttamaan. Ikäkin on vain plussaa.
Hallintotiede on ihan hyvä, mutta että pula juuri pätevistä hallintojohtajista? Kyllä noihin ylimpiin virkoihin hakijoita riittää ja kunnanjohtaja nyt lähtökotaisesti ole se, mistä ura aloitetaan.
Samaa mieltä, hj ja kj paikoista kova kilpailu, syrjäseuduillakin. Oman seudun tuttujen kasvojen kesken näitä jaetaan, hyväpalkkaisia hommia kun ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli pääseekö sosiaalityötä tekemään yhteiskuntatieteiden kautta? Mitä valitaan pääaineeksi?
Voin jo tässä vaiheessa sanoa, että tiedonhaun itsenäiset valmiudet on oltava paremmat jos sossuna haluaa pärjätä. Työ on äärimmäisen itsenäistä, kukaan ei pitele kädestä ja päätöksiä on pystyttävä itsenäisesti tekemään jatkuvasti. Lait, säädökset ja palvelut muuttuvat tiuhaan, eikä kukaan tule näitä kertomaan. Vastaukset on etsittävä itse ja pystyttävä varmistamaan, että menettelee oikein. Työ vaatii enemmän päättelyvalmiuksia, kun on ehkä totuttu ajattelemaan. Ja tämä on tehtävä usein paineisessa tilanteessa. Vastuu on myös suuri.
Yhdestä vauvapalstan viestistä nyt ei kannata kovin suuria päätelmiä tehdä. Opinnot kestää sen viitisen vuotta eli siinä on ihan hyvin aikaa oppia tarvittavia asioita. Eikä sosiaalityöntekijät elä missään eristyksissä. Apua voi pyytää esimieheltä ja työyhteisöstä.
-218&231En nyt halua lannistaa, mutta sanotaanko että niinhän sitä toivoisi. Kaikkia tarvittavia asioita ei opi opinnoissa, työnkuvat ovat niin vaihtelevia ja mm. lakiopintoja on verrattain vähän. Antaa raamit, joita täytyy sitten osata soveltaa muuttuviin tilanteisiin.
Esimiehen ja työyhteisön tuki riippuu paikasta, vaihtelee hyvästä sietämättömään tilanteeseen. Itsenäisenä viranhaltijana olet kuitenkin aina itse vastuussa päätöksistä ja menettelyistä. Ei voi vedota siihen, että "kun tuo sanoi". Edes esimieheen viitaten. Täytyy käyttää omaa harkintaa, aina. Omien ja kollegojen kokemusten mukaan perehdytys on edelleen valitettavasti usein puutteellista, jopa olematonta ja silti toimit heti virassa vastuineen. On siinä moni hetken henkeään haukkonut, mutta onneksi on fiksua porukkaa :) Samalla opettelet asiakaskohtaamiset, joihin ei koulutus anna erityisiä valmiuksia harjoitteluja lukuunottamatta (kannattaakin valita harjoittelupaikka jossa asiakastyötä pääsee tekemään).
Harvassapa taitaa ne koulutukset olla, joissa opitaan kaikki työssä tarvittava. "Raamit" saa kuten mainitsit ja keinoja tiedon soveltamiseen. Viestini varsinainen pointti oli siinä, että ei sitä tarvitse kummoisia valmiuksia ollakaan jos ei edes ole päivääkään sosiaalityötä opiskellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijöistä on pulaa, palkka huono, työ palokuntahommaa, ei ehdi paneutua mihinkään. Nykyisetkin hakeutuu alalta pois. Sama koskee opettajia.
Yksi teekkari meillä tiivisti asian hyvin: Aloilla, jotka on kivoja, paikkoja ei ole. Aloilla, jotka on skeidaa, on huutava pula tekijöistä.Sosiaalityöntekijän keskipalkka on nykyään lähes 4000 euroa kuussa ja palkka nousee, jos etenee johtotehtäviin. Työpaikan pääsee valitsemaan.
Opettajapula on myytti. Jokaiseen virkaan riittää päteviä hakijoita enemmän kuin on työpaikkoja.
Miksi sitten sosiaalityöntekijöilläkin näkee tilanteita, että päteviä hakijoita on ollut, mutta ketään ei ole palkattu?
ohis
Missä olet nähnyt tällaisia tilanteita? En ole kuullutkaan. Ehkä sekoitat nyt sijaispätevät, jotka eivät virkaa voi saada, jolloin se jätetään täyttämättä toistaiseksi. Silti sijainen saattaa tehtävää hoitaa määräaikaisena.
Virkatehtäviähän ohjaa vahvasti laki niiden täyttämisessä, ei ole samoin kuin yksityisellä, jossa palkkajalla on enemmän päätäntävaltaa kelpoisuuksista tai työvoiman tarpeesta. Kunnalla jos virkoja ei voida jättää täyttämättä yksikön esimiehen mielen mukaan, vaan perusteissa on oltava tarkkana.
Helsingin kaupungin sivuilla oli ainakin joskus näitä päätöksiä. Usein muodollisesti päteviä hakijoita oli ollut, mutta ketään ei palkattu ja paikka laitetaan uudelleen auki. Kuulostaa ihan siltä, että halutaan säästää epäpätevillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli pääseekö sosiaalityötä tekemään yhteiskuntatieteiden kautta? Mitä valitaan pääaineeksi?
Voin jo tässä vaiheessa sanoa, että tiedonhaun itsenäiset valmiudet on oltava paremmat jos sossuna haluaa pärjätä. Työ on äärimmäisen itsenäistä, kukaan ei pitele kädestä ja päätöksiä on pystyttävä itsenäisesti tekemään jatkuvasti. Lait, säädökset ja palvelut muuttuvat tiuhaan, eikä kukaan tule näitä kertomaan. Vastaukset on etsittävä itse ja pystyttävä varmistamaan, että menettelee oikein. Työ vaatii enemmän päättelyvalmiuksia, kun on ehkä totuttu ajattelemaan. Ja tämä on tehtävä usein paineisessa tilanteessa. Vastuu on myös suuri.
Yhdestä vauvapalstan viestistä nyt ei kannata kovin suuria päätelmiä tehdä. Opinnot kestää sen viitisen vuotta eli siinä on ihan hyvin aikaa oppia tarvittavia asioita. Eikä sosiaalityöntekijät elä missään eristyksissä. Apua voi pyytää esimieheltä ja työyhteisöstä.
-218&231En nyt halua lannistaa, mutta sanotaanko että niinhän sitä toivoisi. Kaikkia tarvittavia asioita ei opi opinnoissa, työnkuvat ovat niin vaihtelevia ja mm. lakiopintoja on verrattain vähän. Antaa raamit, joita täytyy sitten osata soveltaa muuttuviin tilanteisiin.
Esimiehen ja työyhteisön tuki riippuu paikasta, vaihtelee hyvästä sietämättömään tilanteeseen. Itsenäisenä viranhaltijana olet kuitenkin aina itse vastuussa päätöksistä ja menettelyistä. Ei voi vedota siihen, että "kun tuo sanoi". Edes esimieheen viitaten. Täytyy käyttää omaa harkintaa, aina. Omien ja kollegojen kokemusten mukaan perehdytys on edelleen valitettavasti usein puutteellista, jopa olematonta ja silti toimit heti virassa vastuineen. On siinä moni hetken henkeään haukkonut, mutta onneksi on fiksua porukkaa :) Samalla opettelet asiakaskohtaamiset, joihin ei koulutus anna erityisiä valmiuksia harjoitteluja lukuunottamatta (kannattaakin valita harjoittelupaikka jossa asiakastyötä pääsee tekemään).
Harvassapa taitaa ne koulutukset olla, joissa opitaan kaikki työssä tarvittava. "Raamit" saa kuten mainitsit ja keinoja tiedon soveltamiseen. Viestini varsinainen pointti oli siinä, että ei sitä tarvitse kummoisia valmiuksia ollakaan jos ei edes ole päivääkään sosiaalityötä opiskellut.
No ei siellä yliopistossa nyt ihan googlen käytöstä lähdetä liikenteeseen, viitaten siis siihen että ettei voisi selvittää internetistä, mitkä ovat minkäkin tehtävän tutkintovaatimukset ja mitä niihin hakeutuminen edellyttää. Mutta tsemppiä opintoihin, alassa on hyvät ja huonot puolensa mutta tylsää ei ainakaan tule :). Rakenteellisissakin asioissa on edistytty työvoimapulan myötä, työhyvinvointiin ja perehdytykseen kiinnitetään jatkuvasti enemmän huomiota ja mm. laissa määritellyt uudet asiakasmitoitukset ovat erittäin hyvä asia, kunhan tekijöitä saadaan tarpeeksi. On tärkeää tunnistaa alan epäkohdat, jottei itse uuvu niiden alle.
"Hyvin vaikea" ei edes riitä kuvaamaan asiaa. Tiedän paran, joka pääsi (onneksi!) lukemaan lääketiedettä 12 vuoden yrittämisen jälkeen. En edes aio kommentoida asiaa, mutta monella jää tuon takia elämä aivan paussille, varsinkin nykyisin kun ei voida käyttää ensikertalaisuutta mihinkään, eikä sitten uskalleta kuin hakea uudestaan vuodesta toiseen. Jossain vaiheessa olisi jo melkein parempi mennä ulkomaille lukemaan.