Yliopistokoulutus, jossa varma työllistyminen?
Hei! Olen nelikymppinen alanvaihtaja ja haluaisin ehdottomasti yliopistoon. Olen siis innokas opiskelija ja jopa tutkimustyö mielenkiintoisesta aiheesta voisi vielä tulla kysymykseen. Minua kiinnostavat laajalti yhteiskunnalliset asiat, kielet, kulttuurit, viestintä ja journalismi ja maantiede. Ymmärrän kuitenkin, että kauhean yleisgeneralistiselle alalle ei ehkä tässä iässä kannata, vaan pitkien opintojen jälkeen olisi suotavaa nopea työllistyminen.
Kysyisin vinkkejä ja tietoja eri alojen työllistymisestä. Toki itsekin hieman olen asiaa tutkinut.
Työllistyäkseen esim. kirjallisuuden tutkimuksen alalla? Entä yhteiskuntatutkimus? Sosiaalityö taitaa olla melko varma juttu, ainakin sosiaalityöntekijöitä kovasti tunnutaan etsivään? Entä journalistiikkaa ja toimittajan työ?
Kommentit (373)
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri ja hoitaja taitavat olla ainoat.
Hoitajat eivöt kouluttaudu yliopistossa!!
Sosiaalityö ja psykologia on mainittu tässä ketjussa monta kertaa, mutta niiden osalta työllisyystilanne on muuttunut merkittävästi hyvinvointialueiden myötä. Sosiaalityöntekijöiden tilalle palkataan sosionomeja ja psykologeja korvataan psykiatrisilla sairaanhoitajilla.
Kotouttaja ed. kommentti sensuroitiin.
Vierailija kirjoitti:
Helvetti mikä " ammattikoulu" suomalaisesta yliopistosta on tullut, mene tai pysy mieluummin. töissä, typerää muutoinkin keski-iässä haaveilla korkeakoulusta, ja sitä paitsi , et edelleenkään ole mitään, vaikka sulla taskussa joku tutkinto olisikin, come on. Jos nyt ihan pakko on, niin opiskele koiranvirkaan eli opettajaksi.
Ryyppää vähemmän, niin olosi paranee.
Kasvatustieteen maisterin papereilla
voi toimia asiantuntijana monilla kasvatus- ja koulutusalan tehtävissä, kuten koulutuksen suunnittelussa, hallinnossa ja kehittämisessä. Tutkinto antaa myös valmiudet toimia tutkijana tai hakea opettajan kelpoisuutta suorittamalla pedagogiset opinnot. Lisäksi tutkinto avaa oven tieteellisiin jatko-opintoihin, kuten tohtorikoulutukseen. Kuitenkin esimerkiksi luokanopettajan pätevyyden saa vasta suoritettuaan lisäksi vastaavat aieoinnot ja pedagogiset opinnot.
Työtehtäviä
Koulutussuunnittelu: Vastaa koulutusohjelmien kehittämisestä ja suunnittelusta.
Hallinto ja kehittäminen: Työskentelee kehittämistehtävissä esimerkiksi kouluissa, varhaiskasvatuksessa tai muissa oppilaitoksissa.
Tutkimus: Toimii tutkijana kasvatustieteellisessä tutkimuksessa tai yliopistossa.
Asiantuntija: Toimii asiantuntijatehtävissä esimerkiksi varhaiskasvatuksen, opetuksen tai koulutuksen alalla.
Jatkokoulutus
Pedagogiset opinnot: Kasvatustieteellisten aineiden opettajan kelpoisuuden saavuttamiseksi on suoritettava pedagogiset opinnot.
Tieteellinen jatkokoulutus: Tutkinto antaa edellytykset suorittaa tohtorin tutkintoa.
Muita hyötyjä
Yleisosaaminen: Kasvatustieteellinen osaaminen on laaja-alaista ja hyödyllistä monissa tehtävissä, joissa tarvitaan ymmärrystä kasvun ja oppimisen prosesseista.
Työelämätaidot: Osaamista voi täydentää sivuaineilla ja muilla taidoilla, kuten it-osaamisella ja kielitaidolla.
Ei
Minua kiinnostavat laajalti yhteiskunnalliset asiat, kielet, kulttuurit, viestintä ja journalismi ja maantiede.
= varma TYÖTTÖMYYS EDESSÄ
Kysyisin vinkkejä ja tietoja eri alojen työllistymisestä. Toki itsekin hieman olen asiaa tutkinut.
Työllistyäkseen esim. kirjallisuuden tutkimuksen alalla?
= varma TYÖTTÖMYYS EDESSÄ
Entä yhteiskuntatutkimus? Sosiaalityö taitaa olla melko varma juttu, ainakin sosiaalityöntekijöitä kovasti tunnutaan etsivään? Entä journalistiikkaa ja toimittajan työ?"
jos haluat työllistyä, lue SOSIOLOGIAAA, SAAT töitä Kelalta ja jopa hyvän palkan, kaikki kultuuritutkimukset ja maantieto tai viestintä, yms paska johtaa työttömyyteen, masennukseen ja huomaat parissa kuukaudessa v almistumisen jälkeen, ettet muista mitään lukemistasi kirjoista eikä graduasi ole lukenut kukaan eikä sillä tee mitään koskaan
tv mies 54v, opintoja 9 vuotta. ensimmäinen tutkinto kulttuurihistoria pääaine, ei opettajan pätevyyttä koska sellaista ei kultuurihistoriassa voi tehdä, sivuaineet kirjallisuus, psykologia, filosofia, yleinen historia, elokuva -j a tv tiede jne paskaa, toinen tutkintio 20 vuotta myöhemmin teologian maisteri
= työttömyys ja ruokajono. pari vuotta ala-asteen opettajana olin mutta se oli paskaa ja lapsellista ja palkka on epäpätevänä 2000 e kk
parempi olisi ollut jäädä ikuiseksi opiskelijaksi ja tehdä väitöskirjaa ja haahuilla yliopistolla koko elämä. NHyt haen tutkimusapurahaa paskan tutkimiseen eli ihan huuhaa aiheeseen, ja jos sewn saan vuodeksi, meen Thaimaahana vuodeksi ja pistän tekoälyn tekemään tutkimuksen ja keksimään tutkimustuloksia ja kuvia jne
Vierailija kirjoitti:
Ala tehdä vertailevaa tutkimusta
kyrpämaailmasta. Oletan, että olet
mies tai ainakin "mies".
Uimahalleihin, rannoille, kirjastoihin, homosaunoihin, räkäläbaariwn wessoihin jne.
Jos sinulla esim. keskenjääneet sosiologian opinnot, tee temput, ei se oo temppu eikä mikään, lähteä takaisin ns. Opintopolulle. Lukioikäisillekin jopa kädestä ja jalasta pitäen annetaan neuvoja yksityisesti(kin) tai ryhmässä.
Eläkeikäsikin kun on 79 vuotta, kannattanee vielä terhakkaasti etupainotteisesti painaa, painaa.
Sinä pääset opiskelemaan lisää.
Kaikkea hyvää sinulle.
RYYPPÄÄ VÄHEMMÄN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatus. Lääkis. Luokanopettaja, erityisopettaja, aineenopettaja. Psyka, oma firma pystyyn ja psykoterapiaopinnot.
Opettajilla ei todellakaan ole varma työllistyminen ellei ole erityisopettaja.
Tulevaisuudessa on. Ei mene montaa vuotta. Väki voi alalla todella huonosti ja pako alalta on jo hyvässä vauhdissa. Ruotsin tiellä ollaan. Sietämätön työympäristö, riehuvat ja monesti suorastaan vaarallisen sairaat oppilaat, kajahtaneet ja joka asiaan puuttuvat vanhemmat, resurssipula, avoimet oppimisympäristöt, erityisluokkien lakkautus, heikko kielitaito monella, diagnoosia diagnoosin perään lapsilla, pelkkiä oikeuksia oppilailla velvollisuuksien sijaan... En suosittele, vaikka työllistää kyllä tulevaisuudessa hyvin. Hoitajapula on jo, kohta tässä maassa on opettajapula.
NYT OOT ASIAN YTIMESSÄ. ONNEKSI ITSE EHDIN ELÄKKEELLE, ENNEN KUIN OPETUSALA RÄJÄHTI TUUSAN NUUSKAKSI.
Vierailija kirjoitti:
Mikäänhän ei ole varmaa, kyllä kai sellainen lääkärikin voi olla, joka ei töitä saa, jos on henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan tarpeeksi outo. Mutta noin yleisesti ottaen sote-alan työt ovat niitä, joissa on eniten työvoimapulaa ja siten helpoin työllistyä; lääkäri, sosiaalityöntekijä, puheterapeutti, psykologi (huomaa, että psykoterapeutti tarvitsee vielä erillisen koulutuksen psykologin tai muun soveltuvan tutkinnon lisäksi).
Tutkijan uralle ainakaan yliopistoihin ei ole mitään järkeä pyrkiä, jos aloittaa alan perustutkinto-opinnot vasta keski-ikäisenä. Tutkijoiksi haluavia on paljon, kilpailu on kovaa, ja työ on huonosti palkattua pätkätyötä ainakin uran ensimmäisen vuosikymmenen tai kaksi. Useimmilla aloilla työn perässä joutuu myös muuttamaan uran aikana useita kertoja ympäri Eurooppaa tai Maapalloa.
Toimittajien määrää on järjestelmällisesti vähennetty useiden vuosien ajan, joten alalla on ylitarjontaa ammattita
Tutkijan uralle on järkeä pyrkiä, jos tutkimustyö kiinnostaa, eikä muuttamista koe haittana. Ulkomailla asuminen ja kansainvälistyminen on myös rikkaus, mutta jos ei koe sitä sellaisena, vaan ajattelee että "joutuu" muuttamaan, niin ei tietenkään kannata siihen lähteä. Halukkaita tulijoita on paljon.
Noissa sosiaalityöntekijän, lastentarhanopettajan töissä on se huono puoli, että töitä on kyllä, mutta työpaikat voivat sillti loppua, jos ei ole varaa palkata. Näinhän on tilanne jo nyt hoitotyössä: hallitus pienensi vanhustyön hoitajamitoitusta niin hoitajapula poistui kertalaakista. Sama ihmetemppu voidaan tehdä sosiaalityössä tai varhaiskasvatuksessakin.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri ja hoitaja taitavat olla ainoat.
Lääkärin ammatti korvautuu ainakin osittain tekoälyn kautta tulevaisuudessa. Hammaslääkäri luultavasti ei yhtä helposti. Logopedi myös vaikeasti korvattavissa.
Mitä tämä koodaus on joka työllistää?