Lue keskustelun säännöt.
Asumiskuvioita, aikuinen lapsi ja työharjoittelu
06.11.2022 |
Aikuisella lapsellani on alkamassa työharjoittelu alkuvuodesta. Hän opiskelee ja asuu toisella paikkakunnalla, josta tänne on noin tunnin matka. Meiltä työharjoittelupaikkaan on puolisen tuntia autolla, tai 45 min julkisilla.
No, hän pyysi päästä asumaan tänne kahdeksi kuukaudeksi. Ei siinä mitään, hirveän kiva olisi lapsi kotiin saada, mutta ei meillä oikeasti ole tilaa majoittaa häntä fiksusti noin pitkää aikaa. Meillä on hänen siskonsa huone, siellä on lyhyitä jaksoja nukkunut patjalla lattialla, sitten on olohuone, jossa vähän liian lyhyt sohva nukkumiseen ja sitten meidän aikuisten huone.
Siskon huoneen lattia olisi potentiaalisin, mutta siskolla on poikaystävä, joka viettää meillä paljon aikaa ja teini tosiaan sai aivan hepulin ideasta ja sanoi muuttavansa sitten poikaystävälleen mieluummin. Patjaa voisi toki tilanteen mukaan raahata sitten olohuoneeseen niiksi öiksi, kun poikaystävä on täällä, mutta hankalalta tuntuu sekin. Lisäksi ylipäätään se, että jo nyt melko ahtaassa asunnossa valloitettaisiin lattiatilaa ylimääräiselle patjalle pariksi kuukaudeksi tuntuu aikamoiselta.
Kysyin sitten tyttäreltä, että eikö hän kuitenkin voisi kulkea tuota väliä, hänellä kuitenkin tulee juna varsin sujuvasti lähelle työharjoittelupaikkaa. Eikä säästö meiltä nyt niin olennainen ole. Välillä voisi lainata autoakin kulkemiseen, jos meillä ei ole pakollisia työmenoja ja lähitöitä. Mutta siitä hän taas suuttui.
Sanokaa nyt viisaat, miten ratkoa tätä pulmaa?
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Ja näin ap huokaisee helpotuksesta kun ei tarvitse katsella aikuista lasta nurkissaan :D
Maksaako teinipoika edes vuokraa yöpymisistään ja ylläpidosta, tuskin osallistuu ruokakuluihin, veteen tai sähköön. Pojan hyysääminen näyttääkin olevan omaa lasta tärkeämpää.
Mitä te nyt jaksatte siitä pojasta? Jos itsellänne ei ole ollut teininä vakavaa parisuhdetta ei tarkoita, etteikö jollain muulla voisi olla. Ettekä tiedä myöskään kuinka paljon aloittaja esimerkiksi auttaa rahallisesti aikuista lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli ap:n ongelmasta elävästi mieleen oma äitini. Äitini piti sisareni random opiskelukavereitakin tärkeämpinä kuin minua ja perhettäni. En vaan voi käsittää sellaista suhtautumista omaan lapseen.
Ja minä en päästäisi poikiani teini-ikäisenä vieraaseen pikkuasuntoon yöksi koko ajan. Kyllähän siinä kärsii pojan koulu ja harrastukset.
Vierailija kirjoitti:
Tuli ap:n ongelmasta elävästi mieleen oma äitini. Äitini piti sisareni random opiskelukavereitakin tärkeämpinä kuin minua ja perhettäni. En vaan voi käsittää sellaista suhtautumista omaan lapseen.
Ja minä en päästäisi poikiani teini-ikäisenä vieraaseen pikkuasuntoon yöksi koko ajan. Kyllähän siinä kärsii pojan koulu ja harrastukset.
Mitäpä jos kyse ei ole pojasta itsestään vaan siitä, että toinen omista lapsista haluaa olla seurustelukumppaninsa kanssa? Ja vaikka poikaa ei olisi tässä kuviossa, olisi se sille nuoremmalle lapselle epäreilua vain ilmoittaa että jaat nyt huoneesi, haluat tai et. Asiasta voisi keskustella ja kuulostella teinin fiiliksiä ja sitten pohtia yhdessä parasta ratkaisua.
Äitinä tai vanhempana pitää yrittää tasapainoilla kummankin lapsen tarpeiden välillä, ei vain sen vanhemman.
Minä antaisin tunteiden laskeutua ja kummankin tyttären (???) pohtia hetken rauhassa. Sitten ottaisin kaikki osapuolet, myös siis lasten isän, keskustelemaan mikä olisi kaikille sopiva kompromissi. Kun lapset ovat omillaan miettineet, kumpikin ehkä kykenee hieman näkemään asiaa sen toisen näkökulmasta ja ehdottamaan jotain.
Kummankaan tunteita ja ajatuksia en lähtisi jyräämään tai suosimaan. Ne teinirakkaudet ovat koko maailman keskipiste silloin herkässä teini-iässä ja toisaalta varmaan sen harjoittelunkin osalta voidaan keksiä jotain - esim jos on työvuoroja tai vapaita tai mitä ikinä ja autonkin kanssa varmaan jotain sopua löytyy.
Tunnekuohussa tulee ajateltua itsekkäästi, mutta nyt pitää vaan kärsivällisesti jutella ja unohtaa se oma loukkaantuminen.
Teinirakkaudet, ne ovat niitä elämän parhaita hetkiä. Vain totaalisen nuoria tajuamaton vanhempi asettuu niiden esteeksi, jos kyseessä on ihan mukava ja hyväkäytöksinen kumppani. Tiedän useita, jotka ovat pilanneet välinsä omiin teineihinsä sillä, etteivät ole suhtautuneet myönteisesti tämän tyttö- tai poikaystäviin. Tällä palstalla on kummallinen asenne nuorten seurusteluun. Ja jos oikein ymmärsin, myös vanhemman lapsen seurusteluun aloittajan perheessä oli suhtauduttu myötämielisesti ja annettu nuorten olla yhdessä öitäkin.
Itse hakisin tällaiseen tilanteeseen sellaisen kompromissin, että vanhin lapsi halutessaan voi nukkua olohuoneessa joko patjalla tai sohvalla. Pyytäisin kuitenkin huomioimaan, että tilaa ei ole liiaksi, ja esim viikonloppuisin olisi kiva, jos hän menisi omaan kotiinsa, jotta voidaan olla hieman väljemmin. Aikuisen lapsen pitää tuollainen ymmärtää, ei nyt sentään voi olettaa ihan täyttä kahden kuukauden ylläpitoa ahtaissa tiloissa koko perheen mukavuuden kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ihan rehellisesti, en ottaisi omia aikuisia lapsia pitkiksi ajoiksi kotiini asumaan. Lyhyet kyläilyt eri asia.
Olemme muuttaneet mieheni kanssa pienehköön asuntoon lasten poismuuton jälkeen, teemme kumpikin etätöitä pääosin ja jokainen neliö on käytössä ihan peruselämiseen. Arvostamme omaa rauhaa, ja vaikka lapsia on tosi kiva nähdä ja tavata, pitkät ajat yhdessä eivät vaan toimi meillä.
Jos jollakin lapsistamme olisi syystä tai toisesta erityisesti tarve asua täällä suunnalla pidempi jakso, voisin vuokrata hänelle kalustetun asunnon tätä varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaat ihmiset, ei tämä ole mikään "valitse mieluisin lapsi" -tilanne. Vaan tilanne, johon pitäisi löytää kohtuullinen ratkaisu.
Itse ehdottaisin tosiaan osa viikosta teillä, osa omassa kodissaan ja nuorempi sisarus ajoittaa poikaystävän kanssa olemisen sen mukaan. Se on reiluinta kaikille.
Jos teinin poikaystävän on syy miksi oma lapsi ei mahdu kotiin, niin on mopo karannut käsistä ... myös äidiltä.
No ihan aikuisten oikeasti, tuskin teini muutenkaan haluaa kahdeksi kuukaudeksi siskoaan tai veljeään huoneensa lattialle? Teini-iässä yksityisyys on tärkeää, oli poika- tai tyttöystäviä tai ei.
Täsmälleen samaa mieltä. En todellakaan pakottaisi teiniä ottamaan ketään huoneeseensa asumaan kuin korkeintaan pariksi päiväksi silloin tällöin. Aikuinen lapsi voi olla patjalla olohuoneessa, jos sinne sellainen mahtuu, ja itse siivoaa nukkumapaikkansa aina jonnekin komeroon/kaappiin päivien ajaksi.
No voi helevata. Me asuttiin kolmiossa 5-henkinen perhe koko minun lapsuuden ja nuoruuden. Siskon kanssa minulla oli jaettu huone aina. Kun pikkuveli halusi oman huoneen, isä ja äiti muuttivat nukkumaan olkkariin, kirjahylly siihen vaan tilanjakajaksi. Sopu sijaa antaa ja jos lapset on opetettu siihen, että kiukutellaan kaikesta eikä olla valmiita tekemään kompromissejä niin onnea vaan heille jatkoon. En jotenkin saata uskoa, että tämä on oikeasti totta.
Itsekin nukuin välillä olkkarissa silloin kun mun pojat halusivat omat huoneet. Ja vanhempi opiskeli korkeakoulussa Helsingissä ja joka kesä oli toukokuun alusta syyskuun puoliväliin kesätöissä kotipaikkakunnalla ja aina meiltä löytyi tilaa.
Kun molemmat lapset asuivat meillä, molemmilla oli omat huoneet. Vanhemmalla oli poikaystävä myös paljon kylässä ja hän oli supertarkka siitä, ettei pikkusisko todellakaan saa tulla häiritsemään. Tytöt eivät ole meillä koskaan jakaneet huonetta pitkiä aikoja, joten hieman eri asia.
Nyt sitten pikkusiskon pitäisi ilomielin vanhempi sisko ottaa omaan huoneeseen asumaan ja poikaystävälle sanottaisiin, että sori, sinä et nyt voi täällä olla. Se varmaan jättäisi todella tasapuolisen kohtelun olon teinille?
Ap
Huomaatko miten taas ajattelet vain pikkusiskoa ja hänen tunteitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi muuten perheen isä ei esiinny ollenkaan tässä seikkailussa?
.. ja nyt poikaystävä voi kompensoida omaa asumistaan kun tytär on poissa.