Lue keskustelun säännöt.
Asumiskuvioita, aikuinen lapsi ja työharjoittelu
06.11.2022 |
Aikuisella lapsellani on alkamassa työharjoittelu alkuvuodesta. Hän opiskelee ja asuu toisella paikkakunnalla, josta tänne on noin tunnin matka. Meiltä työharjoittelupaikkaan on puolisen tuntia autolla, tai 45 min julkisilla.
No, hän pyysi päästä asumaan tänne kahdeksi kuukaudeksi. Ei siinä mitään, hirveän kiva olisi lapsi kotiin saada, mutta ei meillä oikeasti ole tilaa majoittaa häntä fiksusti noin pitkää aikaa. Meillä on hänen siskonsa huone, siellä on lyhyitä jaksoja nukkunut patjalla lattialla, sitten on olohuone, jossa vähän liian lyhyt sohva nukkumiseen ja sitten meidän aikuisten huone.
Siskon huoneen lattia olisi potentiaalisin, mutta siskolla on poikaystävä, joka viettää meillä paljon aikaa ja teini tosiaan sai aivan hepulin ideasta ja sanoi muuttavansa sitten poikaystävälleen mieluummin. Patjaa voisi toki tilanteen mukaan raahata sitten olohuoneeseen niiksi öiksi, kun poikaystävä on täällä, mutta hankalalta tuntuu sekin. Lisäksi ylipäätään se, että jo nyt melko ahtaassa asunnossa valloitettaisiin lattiatilaa ylimääräiselle patjalle pariksi kuukaudeksi tuntuu aikamoiselta.
Kysyin sitten tyttäreltä, että eikö hän kuitenkin voisi kulkea tuota väliä, hänellä kuitenkin tulee juna varsin sujuvasti lähelle työharjoittelupaikkaa. Eikä säästö meiltä nyt niin olennainen ole. Välillä voisi lainata autoakin kulkemiseen, jos meillä ei ole pakollisia työmenoja ja lähitöitä. Mutta siitä hän taas suuttui.
Sanokaa nyt viisaat, miten ratkoa tätä pulmaa?
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy lasta, kun äiti on potkinut perheestä pihalle :( lapsiparka, tuntuu varmasti todella yksinäiseltä
Mitäh?? Miten ap potkinut pihalle jos itse lapsi halunnut opiskelemaan??
Normaalisti ne opiskelijat ovat tervetulleita lapsuudenkotiinsa. Moni myös asuu siellä kesäisin, erilaisten haejoittelujen ja vaihtojen takia.
Meillä asui kotona vuoden ennen vaihtoon lähtöä. Ja ekan ja tokan vuoden välisen kesän.
Täällä eletään kyllä jossain menneessä maailmassa. Ei enää useinkaan ole enää mitään "lapsuudenkoteja" joihin muuttaneet lapset voivat palata oleskelemaan silloin kuin haluavat.
Monet vanhemmat muuttavat pienempiin koteihin säästösyistä tai että mm. omakotitalo ei enää sovi elämäntyyliin, vaikkapa huonontuneen kunnon takia tai ei enää vanhemmiten haluta tehdä pihatöitä. Joku kerrostaloluukku vaikuttaa paremmalta vaihtoehdolta.
Siinä sitten pitäisi majoittaa lapsiaan jossain 60 neliön kaksiossa. Nämä opiskelijalapset voisivat vuokrata oman halvan asunnon tai huoneen, jos kerta on pakko lähteä harjoitteluun kauas omalta asuinpaikkakunnaltaan, eikä yrittää tuppautua vanhempien nurkkiin, jos ei ole tilaa. Sopu kun ei aina anna sijaa.
Minä rakastan omaa aikuista lastani, tulemme hyvin toimeen, mutta 2 kk samassa tilassa (42 neliön asunto), niin ei onnistuisi. Elämäntyylimme ovat kovin erilaisia, joten tulisi kovasti hankaluuksia sovittaa niitä. Ja vaikka tulemme hyvin toimeen, niin ei sentään niin hyvin, että jaksaisimme toisiamme katsoa enemmän kuin viikon verran. Sama itselläni omien vanhempieni kanssa, max viikon jaksaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota joo, työssäkäyvä nuori aikuinen ja koulua käyvä teini samassa huoneessa? Jooei. Niillähän on luultavasti aivan erilainen rytmikin.
Ottaisin nuoren aikuisen tavalla tai toisella vaikka sinne olohuoneeseen, ja koittaisimme sitten mennä sopu sijaa antaa meiningillä. Teini saisi kuitenkin pitää rauhansa.
Teini on koulussa 8-16 ja työharjoittelussa oleva opiskeleva (huom! Ei työssäkäyvä) lapsi 8-16. Miten siis eri rytmi? Vai saako teini kukkua kaiket yöt?
Onko jossain mainittu työajat? Voihan tuo toinen opiskella esim. sosiaali- ja terveysalaa ja työharjoittelussa vuorotyö, joten työajat voivat olla ihan mitä vaan. Toki tällöin olettaisin, että asuisi mieluummin kotonaan, koska tuskin saisi mm. yövuoroa varten nukuttua päivällä, kun muut palailevat kotiin koulusta ja töistä.
Ja kyllä, sote-alan työharjoittelussa noudatetaan samoja työvuoroja kuin vakkarit tekevät. Ehkä yövuoroja ei ole kuin muutama, mutta niitä on hyvä kokeilla miltä tuntuu tehdä niitä.
Ja ihan oikeasti, ei kaikki vanhemmat tai ylipäätään ihmiset, voi asua sillä ajatuksella, että mahdolliset yövieraat mahtuisivat asuntoon. Lähtökohtaisesti asutaan ja eletään itseään varten, eikä tehdä kodista sellaista, että jos nyt vaikka se oma lapsi saattaa tulla käymään sen kerran pari vuodessa.
Kaikki kun emme asu lyhyen matkan päässä sukulaisistamme, niin emme voi nähdä usein, joten ihan turhaa olisi pitää yhtä huonetta vapaana tai joku sohva valittu nukkumisen vuoksi. Ja kun rahaa ei tipu taivaasta, niin siksikin monet joutuvat asumaan ahtaammin kuin haluaisivat, varsinkin näinä aikoina, kun kaikki kallistuu lujaa vauhtia.
Hieman nyt ajatusta näihin vastauksiin teiltä ison asunnon omaavilta raharikkailta, joilta onnistuu uusien huonekalujenkin osto tuosta vaan.
Jos on niin vähän tilaa ettei omat lapset mahdu satunnaisesti siellä yöpymään niin silloin ei pitäisi olla tilaa poikaystävillekään
No poikaystävä, oletan, nukkuu teinin kanssa samassa sängyssä. Sisaruksen kanssa tuollainen ei ole kivaa kummallekaan. Että kyllä poikkis vaan vie vähemmän tilaa kuin aikuinen, jolle pitää oma sänky tms keksiä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nyt sen aikuisen lapsen roolissa, sain määrä-aikaisen 2kk sopparin työpaikkaan, johon ajan omasta kotoani 50min. Ei hurja matka, mutta teen myös aikaisia aamuja ja joudun heräämään tuntia aikaisemmin vain sen matkan takia.
Mummu ja pappa asuvat samalla paikkakunnalla kuin missä tää työpaikka on, ja he mielellään majoittavat mua tän 2kk ajan.
Oon noin 3-5 yötä viikossa mummulassa ja loput yöt kotona, yritän aina vapaa päivinä jaksaa ajaa kotia että saa vähän omaa aikaa.
Ei tuo nyt ihan sama ole. Isovanhempasi asuivat samalla paikkakunnalla kuin työpaikka oli. Ap:n tyttärellä on myös ap:n luota matkaa 30-45 minuuttia, kun kotoaan on tunti. Eli useina päivinä (jolloin ei voi lainata autoa) säästö olisi vartti.
Ap täällä vielä, kiitos keskustelusta. Ihmettelen hieman miten jaksatte vetää johtopäätöksiä, etten rakastaisi aikuista lastani tai olisin hänet hylännyt lukioiässä tai ettei hän koskaan voi tulla kotiimme. Tottakai voi, lyhyen ajan on helppo kaikkien joustaa ja patja mahtuu sinne siskon huoneeseen. 2 kuukautta yhteen putkeen on ihan eri asia. Nuorten seurustelu on minusta ihan tärkeää sekin, enkä ollenkaan jaksa ymmärtää ilkeitä kommenttejanne siitä. Poikaystävä ei ole mikään vieras, vaan ihan osa perhettä hän myös, kuten on aina vanhemmankin lapsen seurustelukumppanit olleet.
Joka tapauksessa, oma äitini asuu lähes kävelymatkan päässä tästä harjoittelupaikasta tai viiden minuutin bussimatkan, ja hänen luonaan on tyhjä huone. Soitin hänelle tässä ja kysyin, ja hän toivotti tervetulleeksi sinne asumaan. Tämä sopi myös toiselle lapselle. Joten homma tältä osin ratkaistu ja rauha maassa toistaiseksi. Äitini luota hänen on helppo myös käydä meillä halutessaan, saa jonkinverran autoa käyttöön siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy lasta, kun äiti on potkinut perheestä pihalle :( lapsiparka, tuntuu varmasti todella yksinäiseltä
Mitäh?? Miten ap potkinut pihalle jos itse lapsi halunnut opiskelemaan??
Normaalisti ne opiskelijat ovat tervetulleita lapsuudenkotiinsa. Moni myös asuu siellä kesäisin, erilaisten haejoittelujen ja vaihtojen takia.
Meillä asui kotona vuoden ennen vaihtoon lähtöä. Ja ekan ja tokan vuoden välisen kesän.
Täällä eletään kyllä jossain menneessä maailmassa. Ei enää useinkaan ole enää mitään "lapsuudenkoteja" joihin muuttaneet lapset voivat palata oleskelemaan silloin kuin haluavat.
Monet vanhemmat muuttavat pienempiin koteihin säästösyistä tai että mm. omakotitalo ei enää sovi elämäntyyliin, vaikkapa huonontuneen kunnon takia tai ei enää vanhemmiten haluta tehdä pihatöitä. Joku kerrostaloluukku vaikuttaa paremmalta vaihtoehdolta.
Siinä sitten pitäisi majoittaa lapsiaan jossain 60 neliön kaksiossa. Nämä opiskelijalapset voisivat vuokrata oman halvan asunnon tai huoneen, jos kerta on pakko lähteä harjoitteluun kauas omalta asuinpaikkakunnaltaan, eikä yrittää tuppautua vanhempien nurkkiin, jos ei ole tilaa. Sopu kun ei aina anna sijaa.
Minä rakastan omaa aikuista lastani, tulemme hyvin toimeen, mutta 2 kk samassa tilassa (42 neliön asunto), niin ei onnistuisi. Elämäntyylimme ovat kovin erilaisia, joten tulisi kovasti hankaluuksia sovittaa niitä. Ja vaikka tulemme hyvin toimeen, niin ei sentään niin hyvin, että jaksaisimme toisiamme katsoa enemmän kuin viikon verran. Sama itselläni omien vanhempieni kanssa, max viikon jaksaa olla.
No jep. Omalla lapsellani, joka on 25, on käytännössä saman kokoinen asunto kuin meillä isänsä kanssa. Ei hänellä ole sisustettuna meille majapaikkaa kuten ei meilläkään hänelle. Asumme lähekkäin ja jos nyt joskus harvoin on tarvetta vaikkapa jouluna olla yötä, sohvalla tai patjalla onnistuu, mutta mikään pidempiaikainen ei kyllä onnistuisi millään. Ja miksi pitäisi pitää aikuiselle lapselle nukkumapaikkaa valmiudessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä vielä, kiitos keskustelusta. Ihmettelen hieman miten jaksatte vetää johtopäätöksiä, etten rakastaisi aikuista lastani tai olisin hänet hylännyt lukioiässä tai ettei hän koskaan voi tulla kotiimme. Tottakai voi, lyhyen ajan on helppo kaikkien joustaa ja patja mahtuu sinne siskon huoneeseen. 2 kuukautta yhteen putkeen on ihan eri asia. Nuorten seurustelu on minusta ihan tärkeää sekin, enkä ollenkaan jaksa ymmärtää ilkeitä kommenttejanne siitä. Poikaystävä ei ole mikään vieras, vaan ihan osa perhettä hän myös, kuten on aina vanhemmankin lapsen seurustelukumppanit olleet.
Joka tapauksessa, oma äitini asuu lähes kävelymatkan päässä tästä harjoittelupaikasta tai viiden minuutin bussimatkan, ja hänen luonaan on tyhjä huone. Soitin hänelle tässä ja kysyin, ja hän toivotti tervetulleeksi sinne asumaan. Tämä sopi myös toiselle lapselle. Joten homma tältä osin ratkaistu ja rauha maassa toistaiseksi. Äitini luota hänen on helppo myös käydä meillä halutessaan, saa jonkinverran autoa käyttöön siellä.
Kiva kun löytyi noin hyvä ratkaisu :)
Vierailija kirjoitti:
Miksi se vanhempi lapsi ei voi saada olohuonetta itselleen? Miksi pitäisi sulloutua sinne nuoremman huoneeseen?
No kai sinne patjan voi laittaa. Asun tosin itsekin aika pienessä asunnossa, missä olohuone on ainoa oleskelutila ja samalla ruokatila. Enkä ilahtuisi jos joku, vaikka sitten oma lapsi, veisi kaiken oleskelutilan kuukausiksi. Kai se aikuinen lapsikin yksityisyyttä kaipaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se vanhempi lapsi ei voi saada olohuonetta itselleen? Miksi pitäisi sulloutua sinne nuoremman huoneeseen?
No kai sinne patjan voi laittaa. Asun tosin itsekin aika pienessä asunnossa, missä olohuone on ainoa oleskelutila ja samalla ruokatila. Enkä ilahtuisi jos joku, vaikka sitten oma lapsi, veisi kaiken oleskelutilan kuukausiksi. Kai se aikuinen lapsikin yksityisyyttä kaipaa?
Tuota minäkin ihmettelen, eikö hän tosiaan kaipaa omaa rauhaa ollenkaan? Siskon huoneessa olisi tosiaan teini omine touhuineen, olohuone yleensä pienemmissä asunnoissa on jotenkin keittiön ja ruokatilan kanssa samaa, ja vanhempien makuuhuone sitten taas heidän käytössään.
Itse ainakin tulisin ihan sekopäiseksi, jos en saisi työpäivien jälkeen olla edes jonkin aikaa vain omissa oloissani. Vaikka olen sosiaalinen ja rakastan perhettäni.
T. Nuori aikuinen 24 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaat ihmiset, ei tämä ole mikään "valitse mieluisin lapsi" -tilanne. Vaan tilanne, johon pitäisi löytää kohtuullinen ratkaisu.
Itse ehdottaisin tosiaan osa viikosta teillä, osa omassa kodissaan ja nuorempi sisarus ajoittaa poikaystävän kanssa olemisen sen mukaan. Se on reiluinta kaikille.
Jos teinin poikaystävän on syy miksi oma lapsi ei mahdu kotiin, niin on mopo karannut käsistä ... myös äidiltä.
No ihan aikuisten oikeasti, tuskin teini muutenkaan haluaa kahdeksi kuukaudeksi siskoaan tai veljeään huoneensa lattialle? Teini-iässä yksityisyys on tärkeää, oli poika- tai tyttöystäviä tai ei.
Täsmälleen samaa mieltä. En todellakaan pakottaisi teiniä ottamaan ketään huoneeseensa asumaan kuin korkeintaan pariksi päiväksi silloin tällöin. Aikuinen lapsi voi olla patjalla olohuoneessa, jos sinne sellainen mahtuu, ja itse siivoaa nukkumapaikkansa aina jonnekin komeroon/kaappiin päivien ajaksi.
No voi helevata. Me asuttiin kolmiossa 5-henkinen perhe koko minun lapsuuden ja nuoruuden. Siskon kanssa minulla oli jaettu huone aina. Kun pikkuveli halusi oman huoneen, isä ja äiti muuttivat nukkumaan olkkariin, kirjahylly siihen vaan tilanjakajaksi. Sopu sijaa antaa ja jos lapset on opetettu siihen, että kiukutellaan kaikesta eikä olla valmiita tekemään kompromissejä niin onnea vaan heille jatkoon. En jotenkin saata uskoa, että tämä on oikeasti totta.
Itsekin nukuin välillä olkkarissa silloin kun mun pojat halusivat omat huoneet. Ja vanhempi opiskeli korkeakoulussa Helsingissä ja joka kesä oli toukokuun alusta syyskuun puoliväliin kesätöissä kotipaikkakunnalla ja aina meiltä löytyi tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymyksenä, miksei se 23(?) vuotias hanki jotain omaa halpaa autoa harjoittelun ajaksi? Tai miksi ylipäätään lähtee kauas kotipaikkakunnalta harjoitteluun ja olettaa ylläpitoa, autoa, tilaa teinin huoneesta??
Onneksi kuitenkin aloittajan tapauksessa löysivät nyt kaikille sopivan ratkaisun pulmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa kuviota tarkemmin tuntematta ja lasten luonteita. Ehkä lähtökohta olisi itsellä, että etusijalla on kotona vielä asuva teini, ei ole kohtuullista hänen huonettaan luvata käyttöön.
Mutta sitä olohuoneessa nukkumista kannattaa vahvasti harkita tai ainakin niin että silloin kun ei voi lainata autoa, voisi olla teillä ja silloin kun voi lainata autoa, menisi ehkä omaan kotiinsa?
Ja patjan voi rullata päiväksi sivuun, joten ei se nyt hirveästi tilaa vie.
Ehdottamasi siellä ja täällä on aika hyvä kompromissi. Jos olisi oma lapseni, antaisin tulla kotiin, koska voi olla jokin muukin syy kuin matka, mutta jota ei halua kertoa (ainakaan vielä). Ehkä kaipaa vanhoja kavereita tai vielä vähän kodin tukea ja turvaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä vielä, kiitos keskustelusta. Ihmettelen hieman miten jaksatte vetää johtopäätöksiä, etten rakastaisi aikuista lastani tai olisin hänet hylännyt lukioiässä tai ettei hän koskaan voi tulla kotiimme. Tottakai voi, lyhyen ajan on helppo kaikkien joustaa ja patja mahtuu sinne siskon huoneeseen. 2 kuukautta yhteen putkeen on ihan eri asia. Nuorten seurustelu on minusta ihan tärkeää sekin, enkä ollenkaan jaksa ymmärtää ilkeitä kommenttejanne siitä. Poikaystävä ei ole mikään vieras, vaan ihan osa perhettä hän myös, kuten on aina vanhemmankin lapsen seurustelukumppanit olleet.
Joka tapauksessa, oma äitini asuu lähes kävelymatkan päässä tästä harjoittelupaikasta tai viiden minuutin bussimatkan, ja hänen luonaan on tyhjä huone. Soitin hänelle tässä ja kysyin, ja hän toivotti tervetulleeksi sinne asumaan. Tämä sopi myös toiselle lapselle. Joten homma tältä osin ratkaistu ja rauha maassa toistaiseksi. Äitini luota hänen on helppo myös käydä meillä halutessaan, saa jonkinverran autoa käyttöön siellä.
Kiva kun löytyi noin hyvä ratkaisu :)
Todellakin.
Itseasiassa sama kuin joku harjoittelussa oleva kertoi omana ratkaisunaan tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä tuli mieleen, miten yleensä ihmiset majoittuu, kun osakeasunnon putkiremontin alta pitää muuttaa pois ja ei ole varaa rinnakkaisasuntoon?
Telttamajoitus lähimetsässä vai tuttavien tai sukulaisten luona?
Nykyään on näitä forenomeja, joista voi vuokrata kalustetun asunnon lusikoineen ja telkkareineen viikoksi tai kuukaudeksi.
Hintaa tällaisella noin 1200-1500€ kk ja putkirempat kestää yleisimmin 2-3 kk. Melko kallis lasku tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy lasta, kun äiti on potkinut perheestä pihalle :( lapsiparka, tuntuu varmasti todella yksinäiseltä
Mitäh?? Miten ap potkinut pihalle jos itse lapsi halunnut opiskelemaan??
Normaalisti ne opiskelijat ovat tervetulleita lapsuudenkotiinsa. Moni myös asuu siellä kesäisin, erilaisten haejoittelujen ja vaihtojen takia.
Meillä asui kotona vuoden ennen vaihtoon lähtöä. Ja ekan ja tokan vuoden välisen kesän.
Täällä eletään kyllä jossain menneessä maailmassa. Ei enää useinkaan ole enää mitään "lapsuudenkoteja" joihin muuttaneet lapset voivat palata oleskelemaan silloin kuin haluavat.
Monet vanhemmat muuttavat pienempiin koteihin säästösyistä tai että mm. omakotitalo ei enää sovi elämäntyyliin, vaikkapa huonontuneen kunnon takia tai ei enää vanhemmiten haluta tehdä pihatöitä. Joku kerrostaloluukku vaikuttaa paremmalta vaihtoehdolta.
Siinä sitten pitäisi majoittaa lapsiaan jossain 60 neliön kaksiossa. Nämä opiskelijalapset voisivat vuokrata oman halvan asunnon tai huoneen, jos kerta on pakko lähteä harjoitteluun kauas omalta asuinpaikkakunnaltaan, eikä yrittää tuppautua vanhempien nurkkiin, jos ei ole tilaa. Sopu kun ei aina anna sijaa.
Minä rakastan omaa aikuista lastani, tulemme hyvin toimeen, mutta 2 kk samassa tilassa (42 neliön asunto), niin ei onnistuisi. Elämäntyylimme ovat kovin erilaisia, joten tulisi kovasti hankaluuksia sovittaa niitä. Ja vaikka tulemme hyvin toimeen, niin ei sentään niin hyvin, että jaksaisimme toisiamme katsoa enemmän kuin viikon verran. Sama itselläni omien vanhempieni kanssa, max viikon jaksaa olla.
Täsmälleen samaa mieltä. Omat vanhempani muuttivat pienempään kun molemmat pikkusisarukseni muuttivat pois. Ei heille mahdu kuin ihan tilapäismajoitukseen eikä minusta tarvitsekaan. Toinen pikkusiskoistani opiskelee kaukana ja jos hän tulee kotipaikkakunnalle, paljon paremmin hän mahtuu vaikka minun luokseni kuin vanhempiemme.
Opiskelijalla ei ole työharjoittelua, ää.liö. Se on työssäoppiminen, TJK, työelämäjakso 😑😑
Ja näin ap huokaisee helpotuksesta kun ei tarvitse katsella aikuista lasta nurkissaan :D
Maksaako teinipoika edes vuokraa yöpymisistään ja ylläpidosta, tuskin osallistuu ruokakuluihin, veteen tai sähköön. Pojan hyysääminen näyttääkin olevan omaa lasta tärkeämpää.
Vierailija kirjoitti:
Ja näin ap huokaisee helpotuksesta kun ei tarvitse katsella aikuista lasta nurkissaan :D
Maksaako teinipoika edes vuokraa yöpymisistään ja ylläpidosta, tuskin osallistuu ruokakuluihin, veteen tai sähköön. Pojan hyysääminen näyttääkin olevan omaa lasta tärkeämpää.
No kyllä. Ainoa mistä olen pahoillani on se, että äitini luona hän saa oman huoneen käyttöönsä ja enemmän asumismukavuutta. 🤦🤦 Ap
Olen 42 -vuotias ja vanhempani ovat aina sanoneet minulle, että lapsuudenkotiin saa aina tulla jos elämäntilanne sen vaatii. Ei ole vaatinut, mutta olen aina pitänyt tätä asennetta turvana ja lämpimänä eleenä vanhemmiltani. Sitten kävikin toisinpäin, vanhempani asuvat maalla ja minä perheineni isossa kaupungissa. Isäni joutui yllättäen useiksi viikoiksi yliopistosairaalaan kaupunkiin, jossa me silloin vielä kahdestaan mieheni kanssa asuimme pienessä kaksiossa. Oli päivänselvää, että äitini muutti isäni sairaalajakson ajaksi meille, jotta sai olla lähellä miestään tukalassa tilanteessa. Ei se hetkellinen tilanpuute maailmaa kaada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaat ihmiset, ei tämä ole mikään "valitse mieluisin lapsi" -tilanne. Vaan tilanne, johon pitäisi löytää kohtuullinen ratkaisu.
Itse ehdottaisin tosiaan osa viikosta teillä, osa omassa kodissaan ja nuorempi sisarus ajoittaa poikaystävän kanssa olemisen sen mukaan. Se on reiluinta kaikille.
Jos teinin poikaystävän on syy miksi oma lapsi ei mahdu kotiin, niin on mopo karannut käsistä ... myös äidiltä.
No ihan aikuisten oikeasti, tuskin teini muutenkaan haluaa kahdeksi kuukaudeksi siskoaan tai veljeään huoneensa lattialle? Teini-iässä yksityisyys on tärkeää, oli poika- tai tyttöystäviä tai ei.
Täsmälleen samaa mieltä. En todellakaan pakottaisi teiniä ottamaan ketään huoneeseensa asumaan kuin korkeintaan pariksi päiväksi silloin tällöin. Aikuinen lapsi voi olla patjalla olohuoneessa, jos sinne sellainen mahtuu, ja itse siivoaa nukkumapaikkansa aina jonnekin komeroon/kaappiin päivien ajaksi.
No voi helevata. Me asuttiin kolmiossa 5-henkinen perhe koko minun lapsuuden ja nuoruuden. Siskon kanssa minulla oli jaettu huone aina. Kun pikkuveli halusi oman huoneen, isä ja äiti muuttivat nukkumaan olkkariin, kirjahylly siihen vaan tilanjakajaksi. Sopu sijaa antaa ja jos lapset on opetettu siihen, että kiukutellaan kaikesta eikä olla valmiita tekemään kompromissejä niin onnea vaan heille jatkoon. En jotenkin saata uskoa, että tämä on oikeasti totta.
Itsekin nukuin välillä olkkarissa silloin kun mun pojat halusivat omat huoneet. Ja vanhempi opiskeli korkeakoulussa Helsingissä ja joka kesä oli toukokuun alusta syyskuun puoliväliin kesätöissä kotipaikkakunnalla ja aina meiltä löytyi tilaa.
Kun molemmat lapset asuivat meillä, molemmilla oli omat huoneet. Vanhemmalla oli poikaystävä myös paljon kylässä ja hän oli supertarkka siitä, ettei pikkusisko todellakaan saa tulla häiritsemään. Tytöt eivät ole meillä koskaan jakaneet huonetta pitkiä aikoja, joten hieman eri asia.
Nyt sitten pikkusiskon pitäisi ilomielin vanhempi sisko ottaa omaan huoneeseen asumaan ja poikaystävälle sanottaisiin, että sori, sinä et nyt voi täällä olla. Se varmaan jättäisi todella tasapuolisen kohtelun olon teinille?
Ap
Viikko ja kahdeksan viikkoa. Olisiko pikkuisen eri asia?