Lue keskustelun säännöt.
Lapset ja koirat hautausmaalla
05.11.2022 |
Hautausmaalla oli vipinää. Jokunen koira mutta hyvinkäyttäytyvä. Lapsia oli riehakkaita, kisasivat ja kirkuivat. Pari pientä lasta , itse kävelevää 2- 3 vuotiasta itki kovaa, mennään pois , tahdon pois. Pimeän aikaa oli kun kävin.
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun käydessäni puolen päivän jälkeen ei ollut yhtään lasta. Ei minua olisi haitannut, päinvastoin. Lasten äänet ja juoksentelu ovat normaalia elämänkulkua.
Joku tolkku sentään juoksentelullakin!
Itse en ole käynyt hautausmaalla vuosikymmeniin mutta ei se ole oikein että annetaan lasten juoksennella ja kiljua siellä tai leikkiä halloween juttuja!
Joku roti leikilläkin!
Minä käyn aika usein, nykyisin harvemmin kuin ennen. Kesällä tuli 24 vuotta tyttäreni kuolemasta. Eilen kävin lähes kaikilla vierailemillani haudoilla. Lapsuudenperhetutun haudalle vein kynttilän, pysähdyin juttelemaan ja muistelemaan minua kymmeniä kertoja kosineen ystäväni haudalle, kälyni vanhempien haudalla oikaisin lyhdyt, tyttäreni haudalle kynttilä ja uusi lyhty, enkeli mukaan, siitä kävelin appivanhempieni haudalle ja vein sinne muualla asuvan ex-puolisoni puolesta kynttilän, en jatkanut matkaa hänen kummipoikansa haudalle. Omat vanhempani on haudattu muualle.
Jos lapset eivät pääse hautausmaalle mukaan, miten he oppisivat hautausmaakulttuuria. Jos joku juoksee haudalle, siitä yleensä sanotaan ja niin tapa välttää haudoilla liikkumista siirtyy. Usein lapset tulevat juttelemaan hautausmaalla ja olen kertonut ihmisestä, jonka haudalla olen.
t. lainaamasi kommentoija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
, kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kauheeta. Anna kun arvaan, sulla ei ole lapsia.
Mulla on aikuiset lapset ja lastenlapset. Ylsi ei halunnut tulla pimeässä, sai istua autossa kännykkänsä kanssa.
Olen ikäluokkaa joka opetettiin kunnioittamaan hautausmaa rauhaa, samoin lapseni. Niin vainajia kuin heitä jotka vielä raskas suru päällä käyvät hautausmaalla.Riekkuminen kun väkeä käytävillä liikkuu tämmöusenä iltana voi aiheuttaa törmäyksiä ja kaatumisia. Taskulamppuleikeillekin joku muu paikka parempi .
Muistatko vielä ne keinot, joilla opetettiin kunnioittamaan? Tuliko tukkapöllyä, luunappia, vai saitko peräti selkääsi remmilla tai risulla, jos et ollut ihmisiksi? Vai peloteltiinko hiljaiseksi - jos et nyt ole kunnolla, niin kotona kyllä kuulet kunniasi!
Minä en ole sinun ikäluokkaasi, olen vm 1975, mutta myös minut kasvatettiin vielä pelolla ja väkivallan uhalla. Kuritusväkivalta kiellettiin vasta 80-luvulla, tosin meillä kotona sitä jatkettiin. "Tarpeen mukaan", vaikka olin tosi rauhallinen ja arka lapsi.
Nykylapsia ei kohdella näin. En sano että riekkuminenkaan oikein on, sellaiset viedään muualle juoksemaan. Mutta ei ollut oikein se pakolla "kunnioituksen" opettaminenkaan.
Minua ei ole piiskattu. Eikä väkisin opetettu. Se kasvatus tulee kodin hengessä, siitä, että äitikin kotiaskareitten ohessa antoi sitä hiljaista opetusta miten käyttäydytään. Etukäteen kertoili missä ollaan hiljaa, niiataan aikuisille, ei nenästellä ihmisille jne . Sen ajan koulussa oli myös paljon tapakasvatusta , sitä opeteltiin.
Auktoriteettia ei kaikilla vanhemmilla nykyisin ole, lapsen täytyy saada toteuttaa itseään.Äitini oli tarkka, vaikka minäkin olen jo muumio, hän kaupunkikäynneilläkin opetti ettei roskia heitetä kadulle. Jos ostettiin karkkeja, kääreet laitettiin taskuun tai laukkuun ja heitettiin linja-autoasemalla olevaan roskikseen. Opettakaas sama lapsillenne, koulujen ympäristöt kaameita roskapesiä.
Helppoluonteiset lapset uskovat kun opetetaan. Omapäiset taas tarvitsisivat sen piiskan opetuksia tehostamaan. Monissa maissa tämä ymmärretään, mutta Suomessa ei.
Piiskaa tarvitsee vain kyvytön kasvattaja. Omapäisempien kanssa tarvitaan pitkää pinnaa. Ja se omaesumerkki, sitä ei saa unohtaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
, kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kauheeta. Anna kun arvaan, sulla ei ole lapsia.
Mulla on aikuiset lapset ja lastenlapset. Ylsi ei halunnut tulla pimeässä, sai istua autossa kännykkänsä kanssa.
Olen ikäluokkaa joka opetettiin kunnioittamaan hautausmaa rauhaa, samoin lapseni. Niin vainajia kuin heitä jotka vielä raskas suru päällä käyvät hautausmaalla.Riekkuminen kun väkeä käytävillä liikkuu tämmöusenä iltana voi aiheuttaa törmäyksiä ja kaatumisia. Taskulamppuleikeillekin joku muu paikka parempi .
Muistatko vielä ne keinot, joilla opetettiin kunnioittamaan? Tuliko tukkapöllyä, luunappia, vai saitko peräti selkääsi remmilla tai risulla, jos et ollut ihmisiksi? Vai peloteltiinko hiljaiseksi - jos et nyt ole kunnolla, niin kotona kyllä kuulet kunniasi!
Minä en ole sinun ikäluokkaasi, olen vm 1975, mutta myös minut kasvatettiin vielä pelolla ja väkivallan uhalla. Kuritusväkivalta kiellettiin vasta 80-luvulla, tosin meillä kotona sitä jatkettiin. "Tarpeen mukaan", vaikka olin tosi rauhallinen ja arka lapsi.
Nykylapsia ei kohdella näin. En sano että riekkuminenkaan oikein on, sellaiset viedään muualle juoksemaan. Mutta ei ollut oikein se pakolla "kunnioituksen" opettaminenkaan.
Minua ei ole piiskattu. Eikä väkisin opetettu. Se kasvatus tulee kodin hengessä, siitä, että äitikin kotiaskareitten ohessa antoi sitä hiljaista opetusta miten käyttäydytään. Etukäteen kertoili missä ollaan hiljaa, niiataan aikuisille, ei nenästellä ihmisille jne . Sen ajan koulussa oli myös paljon tapakasvatusta , sitä opeteltiin.
Auktoriteettia ei kaikilla vanhemmilla nykyisin ole, lapsen täytyy saada toteuttaa itseään.Äitini oli tarkka, vaikka minäkin olen jo muumio, hän kaupunkikäynneilläkin opetti ettei roskia heitetä kadulle. Jos ostettiin karkkeja, kääreet laitettiin taskuun tai laukkuun ja heitettiin linja-autoasemalla olevaan roskikseen. Opettakaas sama lapsillenne, koulujen ympäristöt kaameita roskapesiä.
Helppoluonteiset lapset uskovat kun opetetaan. Omapäiset taas tarvitsisivat sen piiskan opetuksia tehostamaan. Monissa maissa tämä ymmärretään, mutta Suomessa ei.
Piiskaa tarvitsee vain kyvytön kasvattaja. Omapäisempien kanssa tarvitaan pitkää pinnaa. Ja se omaesumerkki, sitä ei saa unohtaa!
Pitkä pinna = siedetään lapsen huonoa käytöstä loputtomiin koska ei mahdeta sille mitään = huono kasvattaja
Aikuisten taas toivoisin tupakoivan hautausmaan ulkopuolella. Enemmän se häiritsee kuin koirat tai lapset.
Käyn kotipaikan hautausmaalla lenkkeilyni varrella viikottain jopa 2-3 kertaa. Matkaa on n 1, 5 km. Kävin eilen viemässä kynttilät yleiselle muistopaikalle. Ihmisiä oli paljon, oli lapsia, oli koiria, kynttilämeri haudoilla pimentyneessä illassa oli kaunis ja yleisen muistopaikan äärellä alusta täpötäynnä kynttilöitä, niin että siitä hehkui lämpöä pitkälle ympärille.
Minulla oli koira vielä kuusi vuotta sitten ja pidin " perheenjäsentä" tietenkin mukana myös hautausmaalla. Keskikoinen koirani ei tehnyt ikinä edes pissaakaan hautausmaalle, eikä ollut mitään ongelmia koskaan.
Useat kerrat syntyi keskusteluja haudoilla kävijän kanssa. Kerran eräs iäkäs mummo alkoi kertomaan sukunsa historiaa lähellä olevan haudan äärellä. Sitten huomasimme, että kas nyt tulee hautajaissaatto käytävää pitkin. Mummo sanoi, että nyt seisotaan asennossa kunnioittaen saattoa ja niin teimme. Koirani istui kiltisti vieressäni ja hiljennyimme. Saatto meni ohitsemme ja erkanimme tahoillemme toivotellen hyvää jatkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hautuumaalle ei tulisi viedä koiria, ne voivat kaivaa pahimmillaan luita tai jonkun vastahaudatun haudalla. Muutenkin alue pidetään siistinä.
Lapset käy hautuumaalla siinä missä aikuisetkin, mutta lemmikeille löytyy varmaan joku muukin paikka missä olla sillä aikaa kun siellä käydään.
Eiköhän suurempi riski koirilla ole että pissivät tai kakkaavat kivien nurkille kun kaivavat haudoista luita. Lisäksi koiria nyt ei kukaan siellä irti pidä jos nyt yleensäkään koirien vienti hautausmaalle on jossain edes sallittua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautuumaalle ei tulisi viedä koiria, ne voivat kaivaa pahimmillaan luita tai jonkun vastahaudatun haudalla. Muutenkin alue pidetään siistinä.
Lapset käy hautuumaalla siinä missä aikuisetkin, mutta lemmikeille löytyy varmaan joku muukin paikka missä olla sillä aikaa kun siellä käydään.
Eiköhän suurempi riski koirilla ole että pissivät tai kakkaavat kivien nurkille kun kaivavat haudoista luita. Lisäksi koiria nyt ei kukaan siellä irti pidä jos nyt yleensäkään koirien vienti hautausmaalle on jossain edes sallittua.
Koirien vienti kytkettynä yleiselle hautausmaalle on sallittua koko Suomessa, kieltomerkeistä riippumatta, kuten on todettu.
Yhden seurueen olen nähnyt juoksuttavan koiraansa holtittomasti vapaana, mutta sitä poikkeusta kohden on useampi kulkenut kauniisti kytkettynä kävelytiellä. Minulla ei koiraa ole, mutta hautausmaalla käyn lähes viikoittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni lapsi ei kuulu hautuumaalle samoin hautajaisiin. Lapsi hyvin todennäköisyydellä traumatisoituu ja hänestä tulee häirikkö ja tunnevammainen aikuisena. Yleisesti voitaisiin laittaa kieltotaulut hautuumaille ettei asiaa alle 16 vuotiaille. Kameravalvonta lisäksi. Erikois pyhinä myös porteille tarkastajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
, kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kauheeta. Anna kun arvaan, sulla ei ole lapsia.
Mulla on aikuiset lapset ja lastenlapset. Ylsi ei halunnut tulla pimeässä, sai istua autossa kännykkänsä kanssa.
Olen ikäluokkaa joka opetettiin kunnioittamaan hautausmaa rauhaa, samoin lapseni. Niin vainajia kuin heitä jotka vielä raskas suru päällä käyvät hautausmaalla.Riekkuminen kun väkeä käytävillä liikkuu tämmöusenä iltana voi aiheuttaa törmäyksiä ja kaatumisia. Taskulamppuleikeillekin joku muu paikka parempi .
Muistatko vielä ne keinot, joilla opetettiin kunnioittamaan? Tuliko tukkapöllyä, luunappia, vai saitko peräti selkääsi remmilla tai risulla, jos et ollut ihmisiksi? Vai peloteltiinko hiljaiseksi - jos et nyt ole kunnolla, niin kotona kyllä kuulet kunniasi!
Minä en ole sinun ikäluokkaasi, olen vm 1975, mutta myös minut kasvatettiin vielä pelolla ja väkivallan uhalla. Kuritusväkivalta kiellettiin vasta 80-luvulla, tosin meillä kotona sitä jatkettiin. "Tarpeen mukaan", vaikka olin tosi rauhallinen ja arka lapsi.
Nykylapsia ei kohdella näin. En sano että riekkuminenkaan oikein on, sellaiset viedään muualle juoksemaan. Mutta ei ollut oikein se pakolla "kunnioituksen" opettaminenkaan.
Minua ei ole piiskattu. Eikä väkisin opetettu. Se kasvatus tulee kodin hengessä, siitä, että äitikin kotiaskareitten ohessa antoi sitä hiljaista opetusta miten käyttäydytään. Etukäteen kertoili missä ollaan hiljaa, niiataan aikuisille, ei nenästellä ihmisille jne . Sen ajan koulussa oli myös paljon tapakasvatusta , sitä opeteltiin.
Auktoriteettia ei kaikilla vanhemmilla nykyisin ole, lapsen täytyy saada toteuttaa itseään.Äitini oli tarkka, vaikka minäkin olen jo muumio, hän kaupunkikäynneilläkin opetti ettei roskia heitetä kadulle. Jos ostettiin karkkeja, kääreet laitettiin taskuun tai laukkuun ja heitettiin linja-autoasemalla olevaan roskikseen. Opettakaas sama lapsillenne, koulujen ympäristöt kaameita roskapesiä.
Helppoluonteiset lapset uskovat kun opetetaan. Omapäiset taas tarvitsisivat sen piiskan opetuksia tehostamaan. Monissa maissa tämä ymmärretään, mutta Suomessa ei.
Piiskaa tarvitsee vain kyvytön kasvattaja. Omapäisempien kanssa tarvitaan pitkää pinnaa. Ja se omaesumerkki, sitä ei saa unohtaa!
Kaikkien kyvykkäin kasvattaja on se jolta on viety kaikki valtuudet kurinpitoon. Tällöin hän voi hyvällä omallatunnolla katsoa tottelemattomuutta sormien välistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
, kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kauheeta. Anna kun arvaan, sulla ei ole lapsia.
Mulla on aikuiset lapset ja lastenlapset. Ylsi ei halunnut tulla pimeässä, sai istua autossa kännykkänsä kanssa.
Olen ikäluokkaa joka opetettiin kunnioittamaan hautausmaa rauhaa, samoin lapseni. Niin vainajia kuin heitä jotka vielä raskas suru päällä käyvät hautausmaalla.Riekkuminen kun väkeä käytävillä liikkuu tämmöusenä iltana voi aiheuttaa törmäyksiä ja kaatumisia. Taskulamppuleikeillekin joku muu paikka parempi .
Muistatko vielä ne keinot, joilla opetettiin kunnioittamaan? Tuliko tukkapöllyä, luunappia, vai saitko peräti selkääsi remmilla tai risulla, jos et ollut ihmisiksi? Vai peloteltiinko hiljaiseksi - jos et nyt ole kunnolla, niin kotona kyllä kuulet kunniasi!
Minä en ole sinun ikäluokkaasi, olen vm 1975, mutta myös minut kasvatettiin vielä pelolla ja väkivallan uhalla. Kuritusväkivalta kiellettiin vasta 80-luvulla, tosin meillä kotona sitä jatkettiin. "Tarpeen mukaan", vaikka olin tosi rauhallinen ja arka lapsi.
Nykylapsia ei kohdella näin. En sano että riekkuminenkaan oikein on, sellaiset viedään muualle juoksemaan. Mutta ei ollut oikein se pakolla "kunnioituksen" opettaminenkaan.
Minua ei ole piiskattu. Eikä väkisin opetettu. Se kasvatus tulee kodin hengessä, siitä, että äitikin kotiaskareitten ohessa antoi sitä hiljaista opetusta miten käyttäydytään. Etukäteen kertoili missä ollaan hiljaa, niiataan aikuisille, ei nenästellä ihmisille jne . Sen ajan koulussa oli myös paljon tapakasvatusta , sitä opeteltiin.
Auktoriteettia ei kaikilla vanhemmilla nykyisin ole, lapsen täytyy saada toteuttaa itseään.Äitini oli tarkka, vaikka minäkin olen jo muumio, hän kaupunkikäynneilläkin opetti ettei roskia heitetä kadulle. Jos ostettiin karkkeja, kääreet laitettiin taskuun tai laukkuun ja heitettiin linja-autoasemalla olevaan roskikseen. Opettakaas sama lapsillenne, koulujen ympäristöt kaameita roskapesiä.
Helppoluonteiset lapset uskovat kun opetetaan. Omapäiset taas tarvitsisivat sen piiskan opetuksia tehostamaan. Monissa maissa tämä ymmärretään, mutta Suomessa ei.
Piiskaa tarvitsee vain kyvytön kasvattaja. Omapäisempien kanssa tarvitaan pitkää pinnaa. Ja se omaesumerkki, sitä ei saa unohtaa!
Kaikkien kyvykkäin kasvattaja on se jolta on viety kaikki valtuudet kurinpitoon. Tällöin hän voi hyvällä omallatunnolla katsoa tottelemattomuutta sormien välistä.
Ja jos hän sitten käyttääkin kurinpidon sijasta kärsivällisyyttä, suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta, eli aivojaan ja nokkeluuttaan, voivat hölmömmät taas huudella, että ei olleet sitten omapäisiä jos noinkin oppivat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
, kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kauheeta. Anna kun arvaan, sulla ei ole lapsia.
Mulla on aikuiset lapset ja lastenlapset. Ylsi ei halunnut tulla pimeässä, sai istua autossa kännykkänsä kanssa.
Olen ikäluokkaa joka opetettiin kunnioittamaan hautausmaa rauhaa, samoin lapseni. Niin vainajia kuin heitä jotka vielä raskas suru päällä käyvät hautausmaalla.Riekkuminen kun väkeä käytävillä liikkuu tämmöusenä iltana voi aiheuttaa törmäyksiä ja kaatumisia. Taskulamppuleikeillekin joku muu paikka parempi .
Muistatko vielä ne keinot, joilla opetettiin kunnioittamaan? Tuliko tukkapöllyä, luunappia, vai saitko peräti selkääsi remmilla tai risulla, jos et ollut ihmisiksi? Vai peloteltiinko hiljaiseksi - jos et nyt ole kunnolla, niin kotona kyllä kuulet kunniasi!
Minä en ole sinun ikäluokkaasi, olen vm 1975, mutta myös minut kasvatettiin vielä pelolla ja väkivallan uhalla. Kuritusväkivalta kiellettiin vasta 80-luvulla, tosin meillä kotona sitä jatkettiin. "Tarpeen mukaan", vaikka olin tosi rauhallinen ja arka lapsi.
Nykylapsia ei kohdella näin. En sano että riekkuminenkaan oikein on, sellaiset viedään muualle juoksemaan. Mutta ei ollut oikein se pakolla "kunnioituksen" opettaminenkaan.
Minua ei ole piiskattu. Eikä väkisin opetettu. Se kasvatus tulee kodin hengessä, siitä, että äitikin kotiaskareitten ohessa antoi sitä hiljaista opetusta miten käyttäydytään. Etukäteen kertoili missä ollaan hiljaa, niiataan aikuisille, ei nenästellä ihmisille jne . Sen ajan koulussa oli myös paljon tapakasvatusta , sitä opeteltiin.
Auktoriteettia ei kaikilla vanhemmilla nykyisin ole, lapsen täytyy saada toteuttaa itseään.Äitini oli tarkka, vaikka minäkin olen jo muumio, hän kaupunkikäynneilläkin opetti ettei roskia heitetä kadulle. Jos ostettiin karkkeja, kääreet laitettiin taskuun tai laukkuun ja heitettiin linja-autoasemalla olevaan roskikseen. Opettakaas sama lapsillenne, koulujen ympäristöt kaameita roskapesiä.
Helppoluonteiset lapset uskovat kun opetetaan. Omapäiset taas tarvitsisivat sen piiskan opetuksia tehostamaan. Monissa maissa tämä ymmärretään, mutta Suomessa ei.
Piiskaa tarvitsee vain kyvytön kasvattaja. Omapäisempien kanssa tarvitaan pitkää pinnaa. Ja se omaesumerkki, sitä ei saa unohtaa!
Kaikkien kyvykkäin kasvattaja on se jolta on viety kaikki valtuudet kurinpitoon. Tällöin hän voi hyvällä omallatunnolla katsoa tottelemattomuutta sormien välistä.
Ja jos hän sitten käyttääkin kurinpidon sijasta kärsivällisyyttä, suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta, eli aivojaan ja nokkeluuttaan, voivat hölmömmät taas huudella, että ei olleet sitten omapäisiä jos noinkin oppivat!
Vankeinhoidossa oltaisiin kiitollisia tällaisesta ihmeterapeutista joka vain puhumalla tekee kaikista kuuliaisia. Ihmiset kuulivat hänen sanansa ja sitten he näkivät valon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
, kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kauheeta. Anna kun arvaan, sulla ei ole lapsia.
Mulla on aikuiset lapset ja lastenlapset. Ylsi ei halunnut tulla pimeässä, sai istua autossa kännykkänsä kanssa.
Olen ikäluokkaa joka opetettiin kunnioittamaan hautausmaa rauhaa, samoin lapseni. Niin vainajia kuin heitä jotka vielä raskas suru päällä käyvät hautausmaalla.Riekkuminen kun väkeä käytävillä liikkuu tämmöusenä iltana voi aiheuttaa törmäyksiä ja kaatumisia. Taskulamppuleikeillekin joku muu paikka parempi .
Muistatko vielä ne keinot, joilla opetettiin kunnioittamaan? Tuliko tukkapöllyä, luunappia, vai saitko peräti selkääsi remmilla tai risulla, jos et ollut ihmisiksi? Vai peloteltiinko hiljaiseksi - jos et nyt ole kunnolla, niin kotona kyllä kuulet kunniasi!
Minä en ole sinun ikäluokkaasi, olen vm 1975, mutta myös minut kasvatettiin vielä pelolla ja väkivallan uhalla. Kuritusväkivalta kiellettiin vasta 80-luvulla, tosin meillä kotona sitä jatkettiin. "Tarpeen mukaan", vaikka olin tosi rauhallinen ja arka lapsi.
Nykylapsia ei kohdella näin. En sano että riekkuminenkaan oikein on, sellaiset viedään muualle juoksemaan. Mutta ei ollut oikein se pakolla "kunnioituksen" opettaminenkaan.
Minua ei ole piiskattu. Eikä väkisin opetettu. Se kasvatus tulee kodin hengessä, siitä, että äitikin kotiaskareitten ohessa antoi sitä hiljaista opetusta miten käyttäydytään. Etukäteen kertoili missä ollaan hiljaa, niiataan aikuisille, ei nenästellä ihmisille jne . Sen ajan koulussa oli myös paljon tapakasvatusta , sitä opeteltiin.
Auktoriteettia ei kaikilla vanhemmilla nykyisin ole, lapsen täytyy saada toteuttaa itseään.Äitini oli tarkka, vaikka minäkin olen jo muumio, hän kaupunkikäynneilläkin opetti ettei roskia heitetä kadulle. Jos ostettiin karkkeja, kääreet laitettiin taskuun tai laukkuun ja heitettiin linja-autoasemalla olevaan roskikseen. Opettakaas sama lapsillenne, koulujen ympäristöt kaameita roskapesiä.
Helppoluonteiset lapset uskovat kun opetetaan. Omapäiset taas tarvitsisivat sen piiskan opetuksia tehostamaan. Monissa maissa tämä ymmärretään, mutta Suomessa ei.
Piiskaa tarvitsee vain kyvytön kasvattaja. Omapäisempien kanssa tarvitaan pitkää pinnaa. Ja se omaesumerkki, sitä ei saa unohtaa!
Kaikkien kyvykkäin kasvattaja on se jolta on viety kaikki valtuudet kurinpitoon. Tällöin hän voi hyvällä omallatunnolla katsoa tottelemattomuutta sormien välistä.
Ja jos hän sitten käyttääkin kurinpidon sijasta kärsivällisyyttä, suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta, eli aivojaan ja nokkeluuttaan, voivat hölmömmät taas huudella, että ei olleet sitten omapäisiä jos noinkin oppivat!
Vankeinhoidossa oltaisiin kiitollisia tällaisesta ihmeterapeutista joka vain puhumalla tekee kaikista kuuliaisia. Ihmiset kuulivat hänen sanansa ja sitten he näkivät valon.
Ei siellä vankilassa kyllä taida pahemmin semmoisia lempeällä, mutta jämäkällä otteella kasvatettuja rakastettuja lapsia taida olla. Se kun on varhaislapsuudesta saakka mennyt kasvatus pieleen niin on vaikeampi korjata sitten enää aikuisena, kun on jo siellä vankilassa. No, toki on poikkeuksia, mutta kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
, kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kauheeta. Anna kun arvaan, sulla ei ole lapsia.
Mulla on aikuiset lapset ja lastenlapset. Ylsi ei halunnut tulla pimeässä, sai istua autossa kännykkänsä kanssa.
Olen ikäluokkaa joka opetettiin kunnioittamaan hautausmaa rauhaa, samoin lapseni. Niin vainajia kuin heitä jotka vielä raskas suru päällä käyvät hautausmaalla.Riekkuminen kun väkeä käytävillä liikkuu tämmöusenä iltana voi aiheuttaa törmäyksiä ja kaatumisia. Taskulamppuleikeillekin joku muu paikka parempi .
Muistatko vielä ne keinot, joilla opetettiin kunnioittamaan? Tuliko tukkapöllyä, luunappia, vai saitko peräti selkääsi remmilla tai risulla, jos et ollut ihmisiksi? Vai peloteltiinko hiljaiseksi - jos et nyt ole kunnolla, niin kotona kyllä kuulet kunniasi!
Minä en ole sinun ikäluokkaasi, olen vm 1975, mutta myös minut kasvatettiin vielä pelolla ja väkivallan uhalla. Kuritusväkivalta kiellettiin vasta 80-luvulla, tosin meillä kotona sitä jatkettiin. "Tarpeen mukaan", vaikka olin tosi rauhallinen ja arka lapsi.
Nykylapsia ei kohdella näin. En sano että riekkuminenkaan oikein on, sellaiset viedään muualle juoksemaan. Mutta ei ollut oikein se pakolla "kunnioituksen" opettaminenkaan.
Minua ei ole piiskattu. Eikä väkisin opetettu. Se kasvatus tulee kodin hengessä, siitä, että äitikin kotiaskareitten ohessa antoi sitä hiljaista opetusta miten käyttäydytään. Etukäteen kertoili missä ollaan hiljaa, niiataan aikuisille, ei nenästellä ihmisille jne . Sen ajan koulussa oli myös paljon tapakasvatusta , sitä opeteltiin.
Auktoriteettia ei kaikilla vanhemmilla nykyisin ole, lapsen täytyy saada toteuttaa itseään.Äitini oli tarkka, vaikka minäkin olen jo muumio, hän kaupunkikäynneilläkin opetti ettei roskia heitetä kadulle. Jos ostettiin karkkeja, kääreet laitettiin taskuun tai laukkuun ja heitettiin linja-autoasemalla olevaan roskikseen. Opettakaas sama lapsillenne, koulujen ympäristöt kaameita roskapesiä.
Helppoluonteiset lapset uskovat kun opetetaan. Omapäiset taas tarvitsisivat sen piiskan opetuksia tehostamaan. Monissa maissa tämä ymmärretään, mutta Suomessa ei.
Piiskaa tarvitsee vain kyvytön kasvattaja. Omapäisempien kanssa tarvitaan pitkää pinnaa. Ja se omaesumerkki, sitä ei saa unohtaa!
Kaikkien kyvykkäin kasvattaja on se jolta on viety kaikki valtuudet kurinpitoon. Tällöin hän voi hyvällä omallatunnolla katsoa tottelemattomuutta sormien välistä.
Ja jos hän sitten käyttääkin kurinpidon sijasta kärsivällisyyttä, suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta, eli aivojaan ja nokkeluuttaan, voivat hölmömmät taas huudella, että ei olleet sitten omapäisiä jos noinkin oppivat!
Vankeinhoidossa oltaisiin kiitollisia tällaisesta ihmeterapeutista joka vain puhumalla tekee kaikista kuuliaisia. Ihmiset kuulivat hänen sanansa ja sitten he näkivät valon.
Ei siellä vankilassa kyllä taida pahemmin semmoisia lempeällä, mutta jämäkällä otteella kasvatettuja rakastettuja lapsia taida olla. Se kun on varhaislapsuudesta saakka mennyt kasvatus pieleen niin on vaikeampi korjata sitten enää aikuisena, kun on jo siellä vankilassa. No, toki on poikkeuksia, mutta kuitenkin.
Uskot siis siihen, että kaikki ihmiset kasvavat tottelevaisiksi, kunhan heitä lempeästi lapsena opetetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää tämä yhden ihmisryhmän leimaaminen.
Omat lapseni ovat istuneet aina hiiren hiljaa ravintoloissa ja käyttäytyneet hyvin kirjastossa ja mm. hautajaisissa. Kerran lapsi oli oman mummonsa hautajaisissa. 5v tyttö istui koko ajan ihan hiljaa. Kun hän oli istunut jo lähemmäs tunnin kirkossa, niin hän huokaisi yhden kerran, niin eikös joku kaukainen sukulaisen sukulainen ollut sihistelemässä sormensa kanssa. Teki mieli sanoa tälle rouvalle, että voi lähteä kotiinsa, kun ei osaa käytöstapoja, eikä edes tuntenut vainajaa. Kuulin, että muutkin olivat ihmetelleet tämän aikuisen ihmisen käytöstä, koska lapsi oli koko ajan hiljaa.
Täälläkin huudellaan heti, että lapset eivät saa nojailla hautakiviin. En ole koskaan nähnyt yhtään pikkulasta nojumassa hautakiviin. Onko suurikin ongelma teilläpäin?
Mietin, että onko tässä sitten syy-yhteyttä laskevaan syntyvyyteen kun tuntuu, ettei lapsia saisi ottaa mukaan minnekään.
Luin kerran palstoilta jopa ketjua jossa oltiin sitä mieltä, ettei lapsia sovi ottaa mukaan kosmetiikkaliikkeeseen, vaan olisi kyllä hankittava hoitaja siksi aikaa.
Erehdyin kertomaan käyneeni juuri kosmetiikkaliikkeessä nelivuotiaani kanssa. Oli käyttäytynyt oikein mallikelpoisesti.
Sain sellaisen lynkkauksen päälle, että miten olen kehdannut toimia noin 😅
Itse en tänä päivänäkään näe mitään ongelmaa asiassa.Juu, sekin oli nyt kamalaa jos taapero on itkenyt siellä hautausmaalla. Siis oikeasti, hautausmaa ja siellä ei saisi edes itkeä? Vai onko se vain aikuisten etuoikeus, lasten pitäisi olla kuin nuket etteivät vaan häiritsisi kenenkään Oikeaa Surua?
Minä aikuinen ihminen itkin eilen illalla hautausmaalla. En voi käydä lapseni haudalla liikuttumatta.
Anteeksi kovasti, jos olin häiriöksi jollekulle kanssaihmiselle.
Niin. Sama pätee niihin lapsiinkin. On siistejä ja sotkuisia. Ei kaikki lapset heittele roskia kaduille. Toisaalta niistäkin jotka heittelee, suurinta osaa on kyllä opetettu eivätkä äidin tai mummon tai muunkaan aikuisen edessä heittäisi roskia, mutta kaveripaine ja epäkypsät aivot tekevät sen ettei välitetä, se roskaaminen loppuu sitten kun järki lisääntyy.