Mies haluaa olla parisuhteessa, mutta ei halua muuttaa yhteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika luksusta, rusinat pullasta -ratkaisu, ja vielä miehen ehdottamana.

jos pulla tarkoittaa että seurusteluun kuuluu automaattisesti elättäminen niin saattaapi jäädä pitko homehtumaan yksinään-rusinoineen!

Ap:lle tarjotussa diilissä nainen on voittaja verrattuna yhteisasumiseen saati uusperheeseen miehen kanssa. On kumppani ja on oma koti ja rauha. Miksi valita, jos voi saada kaiken?

En ymmärrä millä perusteella näitä arvioita tehdään. Tunnetko molemmat osapuolet ja heidän tilanteensa? Millä logiikalla operoit kun oletat ettö kaikki miehet ja naiset ovat samanlaisia? Onko sinusta vähän lapsellista miettiä kuka on voittaja, jos se voittaja ei saa sitä mitä haluaa ja häviäjä saa? Avaatko logiikkaasi, haluaisin ymmärtää sitä?

Ymmärrän, että jos lapset ovat vielä hyvin nuoria ja siten vanhempana joutuu huolehtimaan, että lapsilla on kaikki välttämätön tarvittava saatavilla (, kuten saavat ruokaa ja laittavat vaatetta) ja vastuussa siitä, että arki sujuu mahdollsimman mutkattomasti.  Mutta kahden aikuisen parisuhde voi minusta olla monin tavoin erinomaisen hyvä, vaikkei muutettaisi ikinä saman katon alla. - Vaikka välillä harmittaisi se, että juuri se mitä kulloinkin kenties yllättäeän tarvitsisi, niin vastaavaa ei mahdollisesti löytyisikään kumppanilta mutta omasta kodista kenties useampikin vaihtoehto. 

Uskovainen mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt mä järkytän teitä joitakin kertomalla, että mä muutin nykyisen mieheni kanssa yhteen 10 kuukauden seurustelun jälkeen. Mun lapsi oli tuolloin 10 ja miehen lapsi 17. Meitä tympi asua erillään ja kumpikin vuokralla rivarissa. Yhteen muuttaessa vuokrasimme omakotitalon ja alle vuoden päästä ostimme oman talon. Ollaan nykyään naimisissa ja saman katon alla oltu melkein 9 vuotta. Yksi yhteinen lapsi joka alle kouluikäinen sekä mun 19v lapsi vielä tässä, miehen lapsi muuttanut omilleen jo muutama vuosi sitten.

Itsekkyys ei ole mikään leuhkimisen aihe.

Miksi otetaan leuhkimisena se, että kertoo vain miten omassa elämässä. On kyllä niin kummallista touhua täällä palstalla. Joo oltiin todella itsekäitä ja hyi kamalaa kun lapset saivat omat huoneet ja omassa talossa saivat itse valita tapetit yms. Hyi kamala. Paljon parempi olisi ollut vain asua siinä kunnan hikisessä rivarikaksiossa siihen asti, että lapsi muuttaa pois. Ei missään nimessä muuttaa yhtään mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt mä järkytän teitä joitakin kertomalla, että mä muutin nykyisen mieheni kanssa yhteen 10 kuukauden seurustelun jälkeen. Mun lapsi oli tuolloin 10 ja miehen lapsi 17. Meitä tympi asua erillään ja kumpikin vuokralla rivarissa. Yhteen muuttaessa vuokrasimme omakotitalon ja alle vuoden päästä ostimme oman talon. Ollaan nykyään naimisissa ja saman katon alla oltu melkein 9 vuotta. Yksi yhteinen lapsi joka alle kouluikäinen sekä mun 19v lapsi vielä tässä, miehen lapsi muuttanut omilleen jo muutama vuosi sitten.

Sinä uniikki teit sitten niin. Kerrotko tämän siksi että se on muillekkin oikea ratkaisu, vai haluat päteä?

Mikä sun ongelma on? Kerroin tämän vain siksi, että näin meillä ja ettei nopeasti yhteen muuttaminen aina ole huono asia. Muut tekee omat ratkaisunsa. En kuvittele olevani mitenkään uniikki tai halua päteä. Kummallista kun täällä ei saisi koskaan kertoa omista kokemuksistaaan kun heti joku vetää herneet nenään.

Se on ongelma että kerrot oman tarinasi, vaikka se ei liity tähän tilanteeseen, missä toinen ei halua muuttaa yhteen. Kysyinkin jo, että miksi kerrot, mutta et vastannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika luksusta, rusinat pullasta -ratkaisu, ja vielä miehen ehdottamana.

jos pulla tarkoittaa että seurusteluun kuuluu automaattisesti elättäminen niin saattaapi jäädä pitko homehtumaan yksinään-rusinoineen!

Ap:lle tarjotussa diilissä nainen on voittaja verrattuna yhteisasumiseen saati uusperheeseen miehen kanssa. On kumppani ja on oma koti ja rauha. Miksi valita, jos voi saada kaiken?

En ymmärrä millä perusteella näitä arvioita tehdään. Tunnetko molemmat osapuolet ja heidän tilanteensa? Millä logiikalla operoit kun oletat ettö kaikki miehet ja naiset ovat samanlaisia? Onko sinusta vähän lapsellista miettiä kuka on voittaja, jos se voittaja ei saa sitä mitä haluaa ja häviäjä saa? Avaatko logiikkaasi, haluaisin ymmärtää sitä?

Toki. Mies tietenkin ehdottaa itselleen parasta ratkaisua, jossa hän epäilemättä voittaa verrattuna yhteisasumiseen ap:n kanssa. Entisenä yksinhuoltajana ja entisenä uusperheellisenä rohkenen väittää, että ap:nkin elämä olisi helpompaa ja mukavampaa vain lasten kanssa asuessa, joten hänkin voittaa heidän asuessaan erillään. Win-win. Toki konkkaronkka mahtuu samankin katon alle, mutta sitä pitää kaikkien todella haluta, jotta se toimii, eikä se silti ole herkkua. Lapsellinen joutuu yllättävän usein välikäteen, jossa on oltava lojaali sekä puolisolle että lapsille, ja nämä eivät ole aina samalla puolella.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli aikoinaan saman suuntainen tilanne. Seurustelin naisen kanssa, joka ei halunnut yhteenmuuttoa lapsen takia. 16-vuotiaana lapsi muutti lukion perässä toiselle paikkakunnalle. Sitten nainen alkoikin puhumaan yhteenmuutosta, mutta minä halusin asua omillani. Lopulta tilanne kiristyi ja suhde kaatui. Ensin meni neljä vuotta ihan hyvin olemassa olevilla järjestelyillä, mutta yhtäkkiä ne eivät sitten muka enää kelvanneetkaan.

Pakko kysyä, kerroitko naiselle heti seurustelun alussa, että et halua koskaan muuttaa yhteen? Eli menittekö tällä naisen periaatteella koko sen neljä vuotta ja sitten vasta kerroit oman ajatuksesi ylipäänsä koko yhdessäasumisesta?

On monia kynnyskysymyksiä, jotka pitää ottaa esille heti suhteen alkuvaiheessa, mieluiten jo tapailuvaiheessa. Näin keski-ikäisenä yleisin lienee juuri tämä mahdollinen yhdessä asuminen. Itse en halua asua kenenkään kanssa, vaikka muuten sitoutusinkin parisuhteeseen, ja teen sen selväksi jo heti alussa. Vaikka voi kuulostaa tökeröltä selvittää jo alussa ne asiat, mistä ei voi tinkiä, on se kuitenkin parempi ettei tuhlata kummankin aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika luksusta, rusinat pullasta -ratkaisu, ja vielä miehen ehdottamana.

jos pulla tarkoittaa että seurusteluun kuuluu automaattisesti elättäminen niin saattaapi jäädä pitko homehtumaan yksinään-rusinoineen!

Ap:lle tarjotussa diilissä nainen on voittaja verrattuna yhteisasumiseen saati uusperheeseen miehen kanssa. On kumppani ja on oma koti ja rauha. Miksi valita, jos voi saada kaiken?

En ymmärrä millä perusteella näitä arvioita tehdään. Tunnetko molemmat osapuolet ja heidän tilanteensa? Millä logiikalla operoit kun oletat ettö kaikki miehet ja naiset ovat samanlaisia? Onko sinusta vähän lapsellista miettiä kuka on voittaja, jos se voittaja ei saa sitä mitä haluaa ja häviäjä saa? Avaatko logiikkaasi, haluaisin ymmärtää sitä?

Toki. Mies tietenkin ehdottaa itselleen parasta ratkaisua, jossa hän epäilemättä voittaa verrattuna yhteisasumiseen ap:n kanssa. Entisenä yksinhuoltajana ja entisenä uusperheellisenä rohkenen väittää, että ap:nkin elämä olisi helpompaa ja mukavampaa vain lasten kanssa asuessa, joten hänkin voittaa heidän asuessaan erillään. Win-win. Toki konkkaronkka mahtuu samankin katon alle, mutta sitä pitää kaikkien todella haluta, jotta se toimii, eikä se silti ole herkkua. Lapsellinen joutuu yllättävän usein välikäteen, jossa on oltava lojaali sekä puolisolle että lapsille, ja nämä eivät ole aina samalla puolella.

Ääh, ei ihme kun suhteet on kariutunu kun kyse on taas voittamisesta. Se miten homma menee riippuu niistä ihmisistä, ei siitä kuka on nainen ja kuka mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli aikoinaan saman suuntainen tilanne. Seurustelin naisen kanssa, joka ei halunnut yhteenmuuttoa lapsen takia. 16-vuotiaana lapsi muutti lukion perässä toiselle paikkakunnalle. Sitten nainen alkoikin puhumaan yhteenmuutosta, mutta minä halusin asua omillani. Lopulta tilanne kiristyi ja suhde kaatui. Ensin meni neljä vuotta ihan hyvin olemassa olevilla järjestelyillä, mutta yhtäkkiä ne eivät sitten muka enää kelvanneetkaan.

Pakko kysyä, kerroitko naiselle heti seurustelun alussa, että et halua koskaan muuttaa yhteen? Eli menittekö tällä naisen periaatteella koko sen neljä vuotta ja sitten vasta kerroit oman ajatuksesi ylipäänsä koko yhdessäasumisesta?

On monia kynnyskysymyksiä, jotka pitää ottaa esille heti suhteen alkuvaiheessa, mieluiten jo tapailuvaiheessa. Näin keski-ikäisenä yleisin lienee juuri tämä mahdollinen yhdessä asuminen. Itse en halua asua kenenkään kanssa, vaikka muuten sitoutusinkin parisuhteeseen, ja teen sen selväksi jo heti alussa. Vaikka voi kuulostaa tökeröltä selvittää jo alussa ne asiat, mistä ei voi tinkiä, on se kuitenkin parempi ettei tuhlata kummankin aikaa.

Jokainen järkevä ihminen KYSYY ne kynnyskysymyksey, eikä oleta että toinen tietää mitä ne juuri sinulle ovat. Herranjestas mitä uunoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli aikoinaan saman suuntainen tilanne. Seurustelin naisen kanssa, joka ei halunnut yhteenmuuttoa lapsen takia. 16-vuotiaana lapsi muutti lukion perässä toiselle paikkakunnalle. Sitten nainen alkoikin puhumaan yhteenmuutosta, mutta minä halusin asua omillani. Lopulta tilanne kiristyi ja suhde kaatui. Ensin meni neljä vuotta ihan hyvin olemassa olevilla järjestelyillä, mutta yhtäkkiä ne eivät sitten muka enää kelvanneetkaan.

Pakko kysyä, kerroitko naiselle heti seurustelun alussa, että et halua koskaan muuttaa yhteen? Eli menittekö tällä naisen periaatteella koko sen neljä vuotta ja sitten vasta kerroit oman ajatuksesi ylipäänsä koko yhdessäasumisesta?

On monia kynnyskysymyksiä, jotka pitää ottaa esille heti suhteen alkuvaiheessa, mieluiten jo tapailuvaiheessa. Näin keski-ikäisenä yleisin lienee juuri tämä mahdollinen yhdessä asuminen. Itse en halua asua kenenkään kanssa, vaikka muuten sitoutusinkin parisuhteeseen, ja teen sen selväksi jo heti alussa. Vaikka voi kuulostaa tökeröltä selvittää jo alussa ne asiat, mistä ei voi tinkiä, on se kuitenkin parempi ettei tuhlata kummankin aikaa.

KynnysKYSYMYS! Esitä se! Odotat vain aivottomana kynnysvastausta 🤭🤭🤭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika luksusta, rusinat pullasta -ratkaisu, ja vielä miehen ehdottamana.

jos pulla tarkoittaa että seurusteluun kuuluu automaattisesti elättäminen niin saattaapi jäädä pitko homehtumaan yksinään-rusinoineen!

moni yh pulla on löytänyt epätoivoisen miehen elättämään toisen miehen lapsia. ei ehkä pitkäksi ajaksi, mutta onhan noita puutteessaolevia miehiä jonossa lisää. saa niiltä jonkin aikaa nyhdettyä rahaa

Lopettakaa nyt se yh-äideille irvaileminen, yh-äitejä on kaikenlaisia. Itse olen ollut yh siitä lähtien kun lapsi oli 3 v ja nyt lapsi on jo aikuinen. Koko ajan olen ollut hyvätuloinen, asunut omakotitalossa ja hoitanut itse omat asiani. Lapsen isä ei ole osallistunut juurikaan lapsen elatukseen saati hoitoon ja minulle se on se ja se sama, itse hoidan ja elätän lapseni.

Kummasti vaan on aina jossain nurkalla norkoilemassa joku epätoivoinen mieslapsi, joka haluaisi myös tulla elätettäväksi ja passattavaksi. Tai sitten joku alkoholisoitunut traumakasa tai narsistinen rasite, joka tarvitsisi jonkun kiusattavakseen. Kaikki luulevat olevansa jotain jumalan lahjoja naisille ja sitten se naama venähtää, kun ilmoitan etten tee tuollaisella miehellä mitään.

Niin että älkää miehet viitsikö lässyttää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli aikoinaan saman suuntainen tilanne. Seurustelin naisen kanssa, joka ei halunnut yhteenmuuttoa lapsen takia. 16-vuotiaana lapsi muutti lukion perässä toiselle paikkakunnalle. Sitten nainen alkoikin puhumaan yhteenmuutosta, mutta minä halusin asua omillani. Lopulta tilanne kiristyi ja suhde kaatui. Ensin meni neljä vuotta ihan hyvin olemassa olevilla järjestelyillä, mutta yhtäkkiä ne eivät sitten muka enää kelvanneetkaan.

Pakko kysyä, kerroitko naiselle heti seurustelun alussa, että et halua koskaan muuttaa yhteen? Eli menittekö tällä naisen periaatteella koko sen neljä vuotta ja sitten vasta kerroit oman ajatuksesi ylipäänsä koko yhdessäasumisesta?

On monia kynnyskysymyksiä, jotka pitää ottaa esille heti suhteen alkuvaiheessa, mieluiten jo tapailuvaiheessa. Näin keski-ikäisenä yleisin lienee juuri tämä mahdollinen yhdessä asuminen. Itse en halua asua kenenkään kanssa, vaikka muuten sitoutusinkin parisuhteeseen, ja teen sen selväksi jo heti alussa. Vaikka voi kuulostaa tökeröltä selvittää jo alussa ne asiat, mistä ei voi tinkiä, on se kuitenkin parempi ettei tuhlata kummankin aikaa.

KynnysKYSYMYS! Esitä se! Odotat vain aivottomana kynnysvastausta 🤭🤭🤭

Vauva-palstan kiintiötyperys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika luksusta, rusinat pullasta -ratkaisu, ja vielä miehen ehdottamana.

jos pulla tarkoittaa että seurusteluun kuuluu automaattisesti elättäminen niin saattaapi jäädä pitko homehtumaan yksinään-rusinoineen!

Ap:lle tarjotussa diilissä nainen on voittaja verrattuna yhteisasumiseen saati uusperheeseen miehen kanssa. On kumppani ja on oma koti ja rauha. Miksi valita, jos voi saada kaiken?

En ymmärrä millä perusteella näitä arvioita tehdään. Tunnetko molemmat osapuolet ja heidän tilanteensa? Millä logiikalla operoit kun oletat ettö kaikki miehet ja naiset ovat samanlaisia? Onko sinusta vähän lapsellista miettiä kuka on voittaja, jos se voittaja ei saa sitä mitä haluaa ja häviäjä saa? Avaatko logiikkaasi, haluaisin ymmärtää sitä?

Toki. Mies tietenkin ehdottaa itselleen parasta ratkaisua, jossa hän epäilemättä voittaa verrattuna yhteisasumiseen ap:n kanssa. Entisenä yksinhuoltajana ja entisenä uusperheellisenä rohkenen väittää, että ap:nkin elämä olisi helpompaa ja mukavampaa vain lasten kanssa asuessa, joten hänkin voittaa heidän asuessaan erillään. Win-win. Toki konkkaronkka mahtuu samankin katon alle, mutta sitä pitää kaikkien todella haluta, jotta se toimii, eikä se silti ole herkkua. Lapsellinen joutuu yllättävän usein välikäteen, jossa on oltava lojaali sekä puolisolle että lapsille, ja nämä eivät ole aina samalla puolella.

Ääh, ei ihme kun suhteet on kariutunu kun kyse on taas voittamisesta. Se miten homma menee riippuu niistä ihmisistä, ei siitä kuka on nainen ja kuka mies.

Jep, se vaatii valtavasti yhteen hiileen puhaltamista ja joustoa, molemmilta, jos perheeksi lähdetään. Mun ensimmäinen avio.ieheni ei sitä haltsannut, tämän toisen kanssa ollaan jo kaksin ja hyvin pyyhkii. Me ollaan sen verran iällä, että roolitus on vielä ollut varsin perinteinen, ja se on aivan helkkarin rankkaa sille naisosapuolelle (toinen työpäivä kotona). Siitä tämä mp, joka toki on kuin pyllynsilmä, jokaisella omansa.

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo yhteen muuttaminen vielä nykyaikana pakollista, olipa toisella lapsia tai ei? Itselle sopisi parhaiten tilanne, että asutaan erillään mutta toki toisen luona voi yöpyä ;)

En kaipaa talooni "äitiä" joka pesee pyykit, laittaa ruokaa ja siivoaa. Toki säästäähän siinä jos asuu saman katon alla.

T: M31

Itse yrittänyt virittää parisuhdetta jossa asuttaisiin erillään, mutta joka kerta tyssännyt siihen että kuitenkin mies haluaa muuttaa yhteen. Mistä löytää teitä miehiä jotka haluatte asua omassa asunnossa, mutta kuitenkin parisuhteessa? Itseäni ei edes välimatka suuremmin haittaa kun täysi introvertti olen ja keskityn yhteen mieheen kerrallaan, että turha sitä muiden kanssa vehtailua vetää tähän.

Ja joo, lapsista haaveilen välillä itsellisesti, mutta kumppanin kanssa olisi mielekkäämpää.

T. N30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaa rehellisesti haluaisitko itse asua paikassa missä et mistään saa päättää ja koko paikka on rakennettu vain toista varten mutta kuitenkin sinun pitäisi maksaa siittä täysi hinta?

Vastaa itse rehellisesti, että haluatko mielummin aitoa kovaa kullia vai jotain Kiinassa valmistettua jellydildoa.

Kuulehan Jarmo, jos sen kovan päässä on aivoton olutmaha tai haban pumppaaja, niin kyllä valitsen sen muovihärpäkkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika luksusta, rusinat pullasta -ratkaisu, ja vielä miehen ehdottamana.

jos pulla tarkoittaa että seurusteluun kuuluu automaattisesti elättäminen niin saattaapi jäädä pitko homehtumaan yksinään-rusinoineen!

moni yh pulla on löytänyt epätoivoisen miehen elättämään toisen miehen lapsia. ei ehkä pitkäksi ajaksi, mutta onhan noita puutteessaolevia miehiä jonossa lisää. saa niiltä jonkin aikaa nyhdettyä rahaa

Lopettakaa nyt se yh-äideille irvaileminen, yh-äitejä on kaikenlaisia. Itse olen ollut yh siitä lähtien kun lapsi oli 3 v ja nyt lapsi on jo aikuinen. Koko ajan olen ollut hyvätuloinen, asunut omakotitalossa ja hoitanut itse omat asiani. Lapsen isä ei ole osallistunut juurikaan lapsen elatukseen saati hoitoon ja minulle se on se ja se sama, itse hoidan ja elätän lapseni.

Kummasti vaan on aina jossain nurkalla norkoilemassa joku epätoivoinen mieslapsi, joka haluaisi myös tulla elätettäväksi ja passattavaksi. Tai sitten joku alkoholisoitunut traumakasa tai narsistinen rasite, joka tarvitsisi jonkun kiusattavakseen. Kaikki luulevat olevansa jotain jumalan lahjoja naisille ja sitten se naama venähtää, kun ilmoitan etten tee tuollaisella miehellä mitään.

Niin että älkää miehet viitsikö lässyttää...

Kun sulla on noin, niin millä aivoilla sä ajattelet että kaikilla on? Olis kiva kuulla näitä "viisaiden" ajatusten perusteluita, vai oletko säkin vaan pätemässä? Tossahan ei väitetty että kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli aikoinaan saman suuntainen tilanne. Seurustelin naisen kanssa, joka ei halunnut yhteenmuuttoa lapsen takia. 16-vuotiaana lapsi muutti lukion perässä toiselle paikkakunnalle. Sitten nainen alkoikin puhumaan yhteenmuutosta, mutta minä halusin asua omillani. Lopulta tilanne kiristyi ja suhde kaatui. Ensin meni neljä vuotta ihan hyvin olemassa olevilla järjestelyillä, mutta yhtäkkiä ne eivät sitten muka enää kelvanneetkaan.

Pakko kysyä, kerroitko naiselle heti seurustelun alussa, että et halua koskaan muuttaa yhteen? Eli menittekö tällä naisen periaatteella koko sen neljä vuotta ja sitten vasta kerroit oman ajatuksesi ylipäänsä koko yhdessäasumisesta?

On monia kynnyskysymyksiä, jotka pitää ottaa esille heti suhteen alkuvaiheessa, mieluiten jo tapailuvaiheessa. Näin keski-ikäisenä yleisin lienee juuri tämä mahdollinen yhdessä asuminen. Itse en halua asua kenenkään kanssa, vaikka muuten sitoutusinkin parisuhteeseen, ja teen sen selväksi jo heti alussa. Vaikka voi kuulostaa tökeröltä selvittää jo alussa ne asiat, mistä ei voi tinkiä, on se kuitenkin parempi ettei tuhlata kummankin aikaa.

KynnysKYSYMYS! Esitä se! Odotat vain aivottomana kynnysvastausta 🤭🤭🤭

Vauva-palstan kiintiötyperys.

Eikö hän ollut oikeassa, vai miksi haukut?

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli aikoinaan saman suuntainen tilanne. Seurustelin naisen kanssa, joka ei halunnut yhteenmuuttoa lapsen takia. 16-vuotiaana lapsi muutti lukion perässä toiselle paikkakunnalle. Sitten nainen alkoikin puhumaan yhteenmuutosta, mutta minä halusin asua omillani. Lopulta tilanne kiristyi ja suhde kaatui. Ensin meni neljä vuotta ihan hyvin olemassa olevilla järjestelyillä, mutta yhtäkkiä ne eivät sitten muka enää kelvanneetkaan.

Ei halunnut yhteenmuuttoa lapsen takia. Tottakai tilanne on sitten eri, kun lapsi ei asu enää kotona, vai mitä kuvittelit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo yhteen muuttaminen vielä nykyaikana pakollista, olipa toisella lapsia tai ei? Itselle sopisi parhaiten tilanne, että asutaan erillään mutta toki toisen luona voi yöpyä ;)

En kaipaa talooni "äitiä" joka pesee pyykit, laittaa ruokaa ja siivoaa. Toki säästäähän siinä jos asuu saman katon alla.

T: M31

Itse yrittänyt virittää parisuhdetta jossa asuttaisiin erillään, mutta joka kerta tyssännyt siihen että kuitenkin mies haluaa muuttaa yhteen. Mistä löytää teitä miehiä jotka haluatte asua omassa asunnossa, mutta kuitenkin parisuhteessa? Itseäni ei edes välimatka suuremmin haittaa kun täysi introvertti olen ja keskityn yhteen mieheen kerrallaan, että turha sitä muiden kanssa vehtailua vetää tähän.

Ja joo, lapsista haaveilen välillä itsellisesti, mutta kumppanin kanssa olisi mielekkäämpää.

T. N30

Onhan meitä aivan kuten naisiakin. Minulla on kokemusta vain naisista jotka haluavat muuttaa yhteen.

Mitä mieltä ap:n lapset ovat? Haluavatko kotiinsa äidin poikaystävän asumaan? Poikaystävän, joka on heille vieras ihminen? Korkeintaan vuoden vanha tuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli aikoinaan saman suuntainen tilanne. Seurustelin naisen kanssa, joka ei halunnut yhteenmuuttoa lapsen takia. 16-vuotiaana lapsi muutti lukion perässä toiselle paikkakunnalle. Sitten nainen alkoikin puhumaan yhteenmuutosta, mutta minä halusin asua omillani. Lopulta tilanne kiristyi ja suhde kaatui. Ensin meni neljä vuotta ihan hyvin olemassa olevilla järjestelyillä, mutta yhtäkkiä ne eivät sitten muka enää kelvanneetkaan.

Pakko kysyä, kerroitko naiselle heti seurustelun alussa, että et halua koskaan muuttaa yhteen? Eli menittekö tällä naisen periaatteella koko sen neljä vuotta ja sitten vasta kerroit oman ajatuksesi ylipäänsä koko yhdessäasumisesta?

On monia kynnyskysymyksiä, jotka pitää ottaa esille heti suhteen alkuvaiheessa, mieluiten jo tapailuvaiheessa. Näin keski-ikäisenä yleisin lienee juuri tämä mahdollinen yhdessä asuminen. Itse en halua asua kenenkään kanssa, vaikka muuten sitoutusinkin parisuhteeseen, ja teen sen selväksi jo heti alussa. Vaikka voi kuulostaa tökeröltä selvittää jo alussa ne asiat, mistä ei voi tinkiä, on se kuitenkin parempi ettei tuhlata kummankin aikaa.

Jossain vaiheessa olin avoin yhteenmuutolle, mutta kun nainen ei halunnut, niin loppui aikaa myöten kiinnostus itseltänikin. Ei kiinnostanut olla koriste, jonka merkitys on riippuvainen siitä, että mitä kaikkea toinen milloinkin laittaa elämässään itseni edelle.