Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies haluaa olla parisuhteessa, mutta ei halua muuttaa yhteen
05.11.2022 |
Noin teilun vuoden verran olemme tämän miehen kanssa seurustelleet. Hän asuu omillaan ja minä asun kahdestaan alakouluikäisen lapseni kanssa. Olen puhunut yhteenmuutosta, mutta mies on ollut ajatukselle nihkeä. Toteaa ennen kaikkea, että ei halua sekoittaa lapsen arkielämää. Minusta taas tällainen parisuhde ei tunnu aivan oikealta parisuhteelta, jossa asutaan erillään. Miltä teistä tuntuisi vastaava tilanne?
Kommentit (167)
Hehheh. Viisas mieskun pitää huolen siitä että riittää kun tekee oman osansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaamieltä, että ei kannata muuttaa yhteen. Olen ollut yh ja uusperheellinen ja kyllä se elämä yh:na lapsen kanssa asuen on miljoona kertaa rennompaa ja helpompaa. Sehän on ihan täydellinen järjestely, jos itsellä olisi siinä sivussa aikuinen ihmissuhde jonkun miehen kanssa, saisi molemmista elämäpiireistä parhaat palat. Itsestäni tuntuu, että mies tekee arjesta kotona jollain tapaa raskaampaa kuin lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaa rehellisesti haluaisitko itse asua paikassa missä et mistään saa päättää ja koko paikka on rakennettu vain toista varten mutta kuitenkin sinun pitäisi maksaa siittä täysi hinta?
Vastaa itse rehellisesti, että haluatko mielummin aitoa kovaa kullia vai jotain Kiinassa valmistettua jellydildoa.
Ennkumpakaan kun en tunne seksuaalista vetoa kulleja kohtaan. Miten tämä liittyi millään tavalla asiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään haluaisi muuttaa yhteen miehen kanssa, jolla on kaksi lasta. Ei mitään mielenkiintoa alkaa hoitamaan ja elättämään toisten lapsia.
Suomi on siinä mielessä jännä paikka että sinä naisena voit hyvillä mielin tämän sanoa ja vastaukset on you go girl ja jos mies sanoisi ihan täsmälleen saman asian niin saa vihaa niskaansa todella paljon
Sitten mieheltä odotetaan, että hän elää hihnan päässä olevana koirana vastapuolen elämäntilanteen mukaan. Sitten pitäisikin muuttaa yhteen, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Mies halutaan naisen omilla ehdoilla elämään kussakin elämäntilanteessa. Parisuhteethan ei niin toimi, vaikka naiset miten luulisi.
Onko tuo yhteen muuttaminen vielä nykyaikana pakollista, olipa toisella lapsia tai ei? Itselle sopisi parhaiten tilanne, että asutaan erillään mutta toki toisen luona voi yöpyä ;)
En kaipaa talooni "äitiä" joka pesee pyykit, laittaa ruokaa ja siivoaa. Toki säästäähän siinä jos asuu saman katon alla.
T: M31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko sellainen nainen joka toitottaa "täältä tulee sitten koko paketti"? 😂😂😂 Suomeksihan se menee, että sinä maksat myös lapseni kuluja. Et onnistunut ensimmäisellä kerralla, niin jos kuuntelisit mitä se mies haluaa etkä kysyisi netistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika luksusta, rusinat pullasta -ratkaisu, ja vielä miehen ehdottamana.
jos pulla tarkoittaa että seurusteluun kuuluu automaattisesti elättäminen niin saattaapi jäädä pitko homehtumaan yksinään-rusinoineen!
Ap:lle tarjotussa diilissä nainen on voittaja verrattuna yhteisasumiseen saati uusperheeseen miehen kanssa. On kumppani ja on oma koti ja rauha. Miksi valita, jos voi saada kaiken?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka vähän välität lasten turvallisuudesta jos olet raahaamassa tuntemattoman(vuosi ei ole aika eikä mikään) miehen samaan osoitteeseen pienten lasten kanssa? Mutta ku minäminä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään haluaisi muuttaa yhteen miehen kanssa, jolla on kaksi lasta. Ei mitään mielenkiintoa alkaa hoitamaan ja elättämään toisten lapsia.
Suomi on siinä mielessä jännä paikka että sinä naisena voit hyvillä mielin tämän sanoa ja vastaukset on you go girl ja jos mies sanoisi ihan täsmälleen saman asian niin saa vihaa niskaansa todella paljon
Kuinka niin? Eihän tässäkään ketjussa mies ole saanut vihaa niskaansa, vaan pikemminkin ymmärrystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kävi niin, että mies muutti tänne, mutta ei halua olla missään parisuhteessa.
Alkupäivinä puhui kyllä ihan naimisiinmenosta ym:sta, mutta ei millään tavalla lähestynyt fyysisesti. Moneen otteeseen sanoi, että nyt mä haluaisin rakastella.
Ei edes halannut 😭
Nyt jo kaksi vuotta tällaista.
Eli vaikka asuisi sun kanssasi, niin ei se mikään onnen tae ole.
Nyt mä järkytän teitä joitakin kertomalla, että mä muutin nykyisen mieheni kanssa yhteen 10 kuukauden seurustelun jälkeen. Mun lapsi oli tuolloin 10 ja miehen lapsi 17. Meitä tympi asua erillään ja kumpikin vuokralla rivarissa. Yhteen muuttaessa vuokrasimme omakotitalon ja alle vuoden päästä ostimme oman talon. Ollaan nykyään naimisissa ja saman katon alla oltu melkein 9 vuotta. Yksi yhteinen lapsi joka alle kouluikäinen sekä mun 19v lapsi vielä tässä, miehen lapsi muuttanut omilleen jo muutama vuosi sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla kävi niin, että mies muutti tänne, mutta ei halua olla missään parisuhteessa.
Alkupäivinä puhui kyllä ihan naimisiinmenosta ym:sta, mutta ei millään tavalla lähestynyt fyysisesti. Moneen otteeseen sanoi, että nyt mä haluaisin rakastella.
Ei edes halannut 😭
Nyt jo kaksi vuotta tällaista.
Eli vaikka asuisi sun kanssasi, niin ei se mikään onnen tae ole.
Kävi? 🤭 kaks vuotta! 🤣🤣 Ootko sä nyt edes tosissasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt mä järkytän teitä joitakin kertomalla, että mä muutin nykyisen mieheni kanssa yhteen 10 kuukauden seurustelun jälkeen. Mun lapsi oli tuolloin 10 ja miehen lapsi 17. Meitä tympi asua erillään ja kumpikin vuokralla rivarissa. Yhteen muuttaessa vuokrasimme omakotitalon ja alle vuoden päästä ostimme oman talon. Ollaan nykyään naimisissa ja saman katon alla oltu melkein 9 vuotta. Yksi yhteinen lapsi joka alle kouluikäinen sekä mun 19v lapsi vielä tässä, miehen lapsi muuttanut omilleen jo muutama vuosi sitten.
Sinä uniikki teit sitten niin. Kerrotko tämän siksi että se on muillekkin oikea ratkaisu, vai haluat päteä?
Vierailija kirjoitti:
En minäkään haluaisi muuttaa yhteen miehen kanssa, jolla on kaksi lasta. Ei mitään mielenkiintoa alkaa hoitamaan ja elättämään toisten lapsia.
Ap:lla ne lapset ovat, avi olenko muuttunut uuslukutaidottomaksi?
Vierailija kirjoitti:
Nyt mä järkytän teitä joitakin kertomalla, että mä muutin nykyisen mieheni kanssa yhteen 10 kuukauden seurustelun jälkeen. Mun lapsi oli tuolloin 10 ja miehen lapsi 17. Meitä tympi asua erillään ja kumpikin vuokralla rivarissa. Yhteen muuttaessa vuokrasimme omakotitalon ja alle vuoden päästä ostimme oman talon. Ollaan nykyään naimisissa ja saman katon alla oltu melkein 9 vuotta. Yksi yhteinen lapsi joka alle kouluikäinen sekä mun 19v lapsi vielä tässä, miehen lapsi muuttanut omilleen jo muutama vuosi sitten.
Itsekkyys ei ole mikään leuhkimisen aihe.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas naisena en halua muuttaa yhteen. Mun lapseni nimittäin tulee ensin.
Mä en halua edes lapsettomana yhteistä kotia miehen kanssa. Tämä on miehille yllättävän iso ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt mä järkytän teitä joitakin kertomalla, että mä muutin nykyisen mieheni kanssa yhteen 10 kuukauden seurustelun jälkeen. Mun lapsi oli tuolloin 10 ja miehen lapsi 17. Meitä tympi asua erillään ja kumpikin vuokralla rivarissa. Yhteen muuttaessa vuokrasimme omakotitalon ja alle vuoden päästä ostimme oman talon. Ollaan nykyään naimisissa ja saman katon alla oltu melkein 9 vuotta. Yksi yhteinen lapsi joka alle kouluikäinen sekä mun 19v lapsi vielä tässä, miehen lapsi muuttanut omilleen jo muutama vuosi sitten.
Sinä uniikki teit sitten niin. Kerrotko tämän siksi että se on muillekkin oikea ratkaisu, vai haluat päteä?
Mikä sun ongelma on? Kerroin tämän vain siksi, että näin meillä ja ettei nopeasti yhteen muuttaminen aina ole huono asia. Muut tekee omat ratkaisunsa. En kuvittele olevani mitenkään uniikki tai halua päteä. Kummallista kun täällä ei saisi koskaan kertoa omista kokemuksistaaan kun heti joku vetää herneet nenään.
Itselläni on lapsia ja ajattelen niin, että saisi olla melko kovatasoinen mies jonka kanssa muuttaisin asumaan. Tykkään siististä kodista, koululaiseni osaavat tehdä kotityönsä ja elämä on tasapainoista. Mieti ennen kuin haikailet, mitä jos mies onkin omiin asumisen kuvioihinsa urautunut sotkija? Muistuttaisin, että hänellä on oikeus omassa kodissaan toteuttaa itseään. Mitä, jos et kestäkään? Ja oletko valmis makselemaan syömiään ruokia? Ainakin vanhempien miesyksilöiden kohdalla tuntuvat ajattelevan, että se on nainen joka käy kaupassa. En ikinä jaksaisi miehen pyörimistä nurkissa.
Alue: Aihe vapaa
Mä olen lapsettomana ollut 5 vuotta miehen kanssa jolla on lapsia, ja asutaan erillään. Nyt mies on alkanut ehdotella yhteenmuuttoa - ei, ei ja EI. Mun kotona on siistiä, hiljaista, rauhallista ja kaunista. Miehen luona eloa ja elämää ja sen myötä sotkua, ääntä ja sekasortoa riittää. En sopeutuisi, tiedän sen jo.
Lisäksi, ei huvittaisi maksaa korkeampaa vuokraa siksi, että asunnossa on oltava lastenhuone. Ei huvita olla lapsenvahti silloin kun mies on omilla menoilla (olen ammattikasvattaja, hoidan siis lapsia jo kaikki arkipäivät). En myöskään halua kotia, johon on mahduttava miehen kotisali jne.
Eli todellakin, otan rusinat pullasta :D