Lapsi kiukuttelee usein tyhjästä?
Onko kellään muulla tällaista? Lapsi alkaa usein kiukuttelemaan ilman mitään näkyvää syytä. Eikä hän osaa kertoa mikä on syy tai tapahtuiko jotain mikä suututtaa, eli ei tiedä itsekään syytä, kiukuttelee vain lisää jos kovin kyselee. Ei kiukuttele mistään asiasta vaan yhtäkkiä vain alkaa puhumaan kiukkuisella äänellä, mikään ei kelpaa ja on selvästi kiukkuinen, saattaa tulla kiukkuitkukin.
Ei kuitenkaan pitäisi olla erityisen väsynyt tai nälkäinen näissä tilanteissa ja kiukku usein loppuu ilman unta tai ruokaa. Joskus tulee mieleen onko kyseessä vain tapa kommunikoida, mutta siis aika huono tapa koska moni ihminen lopulta hermostuu sitten hänelle takaisin kun ilman syytä yhtäkkiä kiukuttelee. Ikää viisi.
Kommentit (29)
Lapsi on ihan normi 5 vuotias lapsi, mutta sulla on aika monet säädöt pielessä, kun edes vanhempana tuollaista kyselet. Millainen botti sen lapsen oikein sitten mielestäsi pitäisi olla? Älä ainakaan lisäänny enempää, tuollaiset niitä tulevaisuuden tunnevammaisia juuri kasvattavat.
On meneillään ihmiskoe, jonka seuraukset ovat uhkapeliä. Tulokset nähdään 15 vuoden sisällä.
Kumpi parempi? En tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä auttoi joskus aamukiukutteluun se, että otin lapsen hetkeksi syliin ja rauhoituimme yhdessä. Siis vain istuimme sylikkäin. Tähän riitti n. 0,5-2 minuuttia. Eli niin lyhyt aika, ettei se kaatanut mitään aamurutiineja, emmekä sen vuoksi myöhästyneet mistään. Päinvastoin. Rauhoittumisen jälkeen saatiin pukeutumiset ym. hoidettua nopeammin kuin se olisi kiukun kanssa tapahtunut.
Tämähän on nykyohjeiden mukaan rajoittamista ja lapsen pahoinpitely.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä auttoi joskus aamukiukutteluun se, että otin lapsen hetkeksi syliin ja rauhoituimme yhdessä. Siis vain istuimme sylikkäin. Tähän riitti n. 0,5-2 minuuttia. Eli niin lyhyt aika, ettei se kaatanut mitään aamurutiineja, emmekä sen vuoksi myöhästyneet mistään. Päinvastoin. Rauhoittumisen jälkeen saatiin pukeutumiset ym. hoidettua nopeammin kuin se olisi kiukun kanssa tapahtunut.
Tämähän on nykyohjeiden mukaan rajoittamista ja lapsen pahoinpitely.
TÄ? Kumpi on enemmän pahoinpitelyä, rauhallinen syliin ottaminen vai vaatteiden pukeminen väkisin lapselle, joka rimpuilee vastaan?
Onko kyseessä tyttö? Naisethan ovat aina olleet sellaisia, että he itkevät, kiukuttelevat ja huutavat aina ihan turhasta.
Eihän lapsella ole kipuja? Itse huomasin joskus olevani kiukkuinen ilman syytä. Myöhemmin yhdistin kiukun kipuun. Eli kipu teki kiukkuiseksi ennen kuin huomasin kivun.
Omalla kohdalla kyseessä oli jalkojen kipu työssä jossa olin paljon jaloillani.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla ADHD? Lapseni myös kiukuttelee tosi paljon, tosin on muutenkin ylivilkkautta ja huonoa keskittymiskykyä ja sai diagnoosiksi ADHD:n.
Näitä diagnooseja viljellään kummasti joka toiselle nykyään..
Kiukuttelu on huonoa käytöstä. Huomioimalla voi vaan palkita ja vahvistaa sitä. Vähäisen kiukuttelun voi siis jättää huomiotta.
Rajojen hakija-kiukuttelijan oikeus olisi löytää ne rajat yhdessä vanhemman/kasvattajan kanssa. Valitettavasti tämä ei läheskään aina toteudu, jolloin lapsen kiukkukohtaukset pyörittävät enemmän tai vähemmän koko perheen elämää.
Meillä auttoi joskus aamukiukutteluun se, että otin lapsen hetkeksi syliin ja rauhoituimme yhdessä. Siis vain istuimme sylikkäin. Tähän riitti n. 0,5-2 minuuttia. Eli niin lyhyt aika, ettei se kaatanut mitään aamurutiineja, emmekä sen vuoksi myöhästyneet mistään. Päinvastoin. Rauhoittumisen jälkeen saatiin pukeutumiset ym. hoidettua nopeammin kuin se olisi kiukun kanssa tapahtunut.