Olenko huono äiti jos menen sektioon enkä imetä?

Tähän piti lisätä vielä vaikka sikiöseulonnat, kattavammat kun ne mitä kaikille tarjotaan. Johan on sairaanhoitajat ja muutkin täpinöissään ja melkein diagnoosia alkaa pukata. Jos jollain kaikki nuo niin lasun paikka.

Vierailija kirjoitti:

Sektion jälkeen on kipeä pitkään ja siitä jää arpi. Omaan kohtuun jäi pieni pussukka josta on seurannut harmeja. Olin kateellinen alakautta synnyttäneille naisille synnytysosastolla, kun palautuivat niin nopeasti ja jaksoivat hoitaa vauvojaan. Imetys ei onnistunut koska maitoa ei tullut viikkoon. Päästyäni sairaalasta maito nousi nopeasti. Imetys oli minusta ihanaa, koska siitä tuli hyvä olo ja sain olla vauvan kanssa lähekkäin. Kannattaisiko kuitenkin jättää nämä vaihtoehdot vielä tutkittavaksi?

Ei voi yleistää. Itselläni ei ollut kipuja oikeastaan missään vaiheessa. Särkylääkkeet (burana ja panadol) pystyin lopettamaan viikon päästä leikkauksesta. Vatsaan ei jäänyt mtn pussukoita ja arpikin on tosi huomaamaton. Seuraava lapsikin tulee ehdottomasti sektiolla. Ihan 10/10 kokemus.

Äidinmaitoa ei korvaa ravintoarvollisesti vastike.

Myös se luonnollinen tapa ruokkia omaa lasta.

Imetys suojaa vauvaa ja kehittää lapsen älykkyyttä, myös emotionaalisesti tärkeä hetki olla äidin iholla.

Tämä ei ole syyllistävä kommentti, vain faktaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytykseni ja imetykseni ovat olleet ihania. Pikkuisen käy sääliksi ap, mutta eihän hän itse tiedä mitä menettää.

Tämä. Ei ole huono äiti, jos ei synnnytä alakautta ja imetä, mutta kaksi ihanaa voimaannuttavaa ja ainutkertaista asiaa jää kokematta. Itse en niistä luopuisi.

Voin kertoa, että sektio, vaikkakin kiireellisenä tehty, oli ihana kokemus. Imetys sen sijaan ei ollut, lopetin viiden viikon jälkeen. Rinnat koko ajan kipeänä, niin että jouduin syömään Tramalia urakalla. Imetys oli ainut, joka pieneksi hetkeksi helpotti kipua (nännit ei siis kipeät). En pystynyt olemaan kesähelteillä pihalla villaan vuorautuneena, koska tissit pauhahtivat kipeiksi, autossa ei pystynyt pitämään ilmastointia päällä eikä käymään pikkupaikkakunnan parhaassa ruokakaupassa, koska siellä oli ilmastointi. Maitoa tuli tulvimalla kyllä.

Kyselin sitten neuvolasta ohjeita miten lopettaa imetys. Käskettiin ryhtyä äidinmaidonluovuttajaksi.

Yritin saada maidonlopetukseen pillerit. Kävin läpi äitiysneuvolalääkärin, kaksi yksityistä gynekologia ja vielä synnytysosaston lääkärin. Kukaan ei suostunut kirjoittamaan minulle sitä lääkettä (Dostinex). Tai no, tuo synnytysosaston lääkäri sanoi, että sinähän voit kirjoittaa sen itse itsellesi, kun olet lääkäri - ja lopetti puhelun.

Juu, olen lääkäri (mutta ihan eri alalla), enkä tuntenut tuota lääkettä tai sen käyttötapaa ollenkaan. En ollut koskaan määrännyt sitä potilaalle. Ja Pharmacassa todetaan vielä kyseisen lääkkeen kohdalla "Suositellaan, että valmistetta määräävät asianomaisen alan erikoislääkärit tai muut lääkärit neuvoteltuaan erikoislääkärin kanssa."

Niin minä sitten päädyin määräämään lääkkeen itselleni, vaikken siitä mitään tiennytkään. Sain maidontulon loppumaan ja elämä alkoi hymyillä.

Tässä aloituksessa ei kuitenkaan käsittääkseni kysymys oo epäonnistuneesta imetyksestä. Kun imetys toimii niin se on hyväksi äidille ja vauvalle.

Nerokas provo tämän täytyy vain olla.

No jos multa kysytään, niin omassa kuplassani sektiolla synnyttävä äiti, joka ei imetä, on lähinnä outo. Tulee olo, että ajatteleeko vain itseään vai miksi näin. Mutta toisaalta, omat lapset syntyneet helposti, imetys sujunut ja palautuminen ollut aina nopeaa. Kroppa on edelleen kuosissa ja urheilu sujuu melkein paremmin kuin nuorena. Mutta sitten on nämä, joilla ei ole yhtä hyvä onni ja siinä tilanteessa ymmärrän täysin, jos joku ei halua synnyttää alakautta tai imettää. On niitäkin, joita on seksuaalisesti kaltoinkohdeltu ja sen takia alatiesynnytys tai imetys ei onnistu. Ja sen ymmärrän hyvin.

Sektio ei ainakaan tee sinusta huonoa äitiä, päinvastoin. Tämähän on oikeastaan tosi epäitsekästä, koska sektio on turvallisempi vauvan kannalta kuin alatiesynnytys. Toki itseesi kohdistuvat riskit ovat tässä isommat.

Imettämättä jättäminen omasta halustaan saattaa äkkiseltään vaikuttaa itsekkäältä, mutta toisaalta, ei kellään muulla kuin äidillä itsellään ole mitään oikeutta tätä päätöstä oikeasti arvostella. Uskon, että jos ei tunnu hyvältä idealta imettää, kannattaa tässäkin kuunnella itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en ikinä suostuisi synnyttämään. Sen jälkeen alapää ja peräpää on yhtä ja löysiä kuin jotkut parkkihallit. Kaikkeen ei pidä suostua. Korjausleikkaus pitää itse maksaa.

N25

Peräpääkin? Haaveilitko kaksosista, jotka tulevat ulos eri reittejä?

Repeämä voi ulottua peräaukkoon asti

Ja sitä ei sitten kukaan ompele kokoon?

Eikö sinua pelota yhtään, että lääkäri jättää sektiohaavan ompelematta. Sehän lepattaa kuin Suviseurojen teltta.

Ommellaan se, mutta vakavat repeämät vaativat kandin tikkausharjoitusten lisäksi usein korjausleikkausta ja silti sulkijalihaksen toimintaa ei välttämättä saada enää normaaliksi.

Sektiohaavassa se pelottaisi, jos se olisi kovin näkyvällä paikalla, eli ei nätisti bikinirajassa ja jäisi ruman näköiseksi.

Tää on jännä ilmiö, mikä toistuu näissä keskusteluissa. Alatiesynnytyksessä menee aina kaikki vikaan, joka paikka repeää ja vauvalla on hapenpuutetta ja litistynyt pää. Sektiossa taas ei koskaan mene mikään vikaan Eiku

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en ikinä suostuisi synnyttämään. Sen jälkeen alapää ja peräpää on yhtä ja löysiä kuin jotkut parkkihallit. Kaikkeen ei pidä suostua. Korjausleikkaus pitää itse maksaa.

N25

Peräpääkin? Haaveilitko kaksosista, jotka tulevat ulos eri reittejä?

Repeämä voi ulottua peräaukkoon asti

Ja sitä ei sitten kukaan ompele kokoon?

Eikö sinua pelota yhtään, että lääkäri jättää sektiohaavan ompelematta. Sehän lepattaa kuin Suviseurojen teltta.

Ommellaan se, mutta vakavat repeämät vaativat kandin tikkausharjoitusten lisäksi usein korjausleikkausta ja silti sulkijalihaksen toimintaa ei välttämättä saada enää normaaliksi.

Sektiohaavassa se pelottaisi, jos se olisi kovin näkyvällä paikalla, eli ei nätisti bikinirajassa ja jäisi ruman näköiseksi.

Tää on jännä ilmiö, mikä toistuu näissä keskusteluissa. Alatiesynnytyksessä menee aina kaikki vikaan, joka paikka repeää ja vauvalla on hapenpuutetta ja litistynyt pää. Sektiossa taas ei koskaan mene mikään vikaan Eiku

Ainahan sektion riskeistä pelotellaan. Hyvä vaan, että keskusteluissa tuodaan esiin myös alatiesynnytyksen riskejä eikä vain glorifioida tätä. Kyllä itseäni ainakin harmittaisi revetä peräaukkoon asti ja mahdollisesti menettää pidätyskyky loppuelämäksi. Juu sektiossa on omat riskinsä, mutta niin on alatiesynnytyksessäkin ja näistä tulisi pystyä puhumaan ilman, että heittää aina mutku sektiossakin.. -kommentteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytykseni ja imetykseni ovat olleet ihania. Pikkuisen käy sääliksi ap, mutta eihän hän itse tiedä mitä menettää.

Tämä. Ei ole huono äiti, jos ei synnnytä alakautta ja imetä, mutta kaksi ihanaa voimaannuttavaa ja ainutkertaista asiaa jää kokematta. Itse en niistä luopuisi.

Voin kertoa, että sektio, vaikkakin kiireellisenä tehty, oli ihana kokemus. Imetys sen sijaan ei ollut, lopetin viiden viikon jälkeen. Rinnat koko ajan kipeänä, niin että jouduin syömään Tramalia urakalla. Imetys oli ainut, joka pieneksi hetkeksi helpotti kipua (nännit ei siis kipeät). En pystynyt olemaan kesähelteillä pihalla villaan vuorautuneena, koska tissit pauhahtivat kipeiksi, autossa ei pystynyt pitämään ilmastointia päällä eikä käymään pikkupaikkakunnan parhaassa ruokakaupassa, koska siellä oli ilmastointi. Maitoa tuli tulvimalla kyllä.

Kyselin sitten neuvolasta ohjeita miten lopettaa imetys. Käskettiin ryhtyä äidinmaidonluovuttajaksi.

Yritin saada maidonlopetukseen pillerit. Kävin läpi äitiysneuvolalääkärin, kaksi yksityistä gynekologia ja vielä synnytysosaston lääkärin. Kukaan ei suostunut kirjoittamaan minulle sitä lääkettä (Dostinex). Tai no, tuo synnytysosaston lääkäri sanoi, että sinähän voit kirjoittaa sen itse itsellesi, kun olet lääkäri - ja lopetti puhelun.

Juu, olen lääkäri (mutta ihan eri alalla), enkä tuntenut tuota lääkettä tai sen käyttötapaa ollenkaan. En ollut koskaan määrännyt sitä potilaalle. Ja Pharmacassa todetaan vielä kyseisen lääkkeen kohdalla "Suositellaan, että valmistetta määräävät asianomaisen alan erikoislääkärit tai muut lääkärit neuvoteltuaan erikoislääkärin kanssa."

Niin minä sitten päädyin määräämään lääkkeen itselleni, vaikken siitä mitään tiennytkään. Sain maidontulon loppumaan ja elämä alkoi hymyillä.

Tässä aloituksessa ei kuitenkaan käsittääkseni kysymys oo epäonnistuneesta imetyksestä. Kun imetys toimii niin se on hyväksi äidille ja vauvalle.

Kommentoinkin tähän: Ei ole huono äiti, jos ei synnnytä alakautta ja imetä, mutta kaksi ihanaa voimaannuttavaa ja ainutkertaista asiaa jää kokematta.

Olet kun sinulle tärkein asia on sinä itse ja sinun ulkonäkö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en ikinä suostuisi synnyttämään. Sen jälkeen alapää ja peräpää on yhtä ja löysiä kuin jotkut parkkihallit. Kaikkeen ei pidä suostua. Korjausleikkaus pitää itse maksaa.

N25

Peräpääkin? Haaveilitko kaksosista, jotka tulevat ulos eri reittejä?

Repeämä voi ulottua peräaukkoon asti

Ja sitä ei sitten kukaan ompele kokoon?

Eikö sinua pelota yhtään, että lääkäri jättää sektiohaavan ompelematta. Sehän lepattaa kuin Suviseurojen teltta.

Ommellaan se, mutta vakavat repeämät vaativat kandin tikkausharjoitusten lisäksi usein korjausleikkausta ja silti sulkijalihaksen toimintaa ei välttämättä saada enää normaaliksi.

Sektiohaavassa se pelottaisi, jos se olisi kovin näkyvällä paikalla, eli ei nätisti bikinirajassa ja jäisi ruman näköiseksi.

Tää on jännä ilmiö, mikä toistuu näissä keskusteluissa. Alatiesynnytyksessä menee aina kaikki vikaan, joka paikka repeää ja vauvalla on hapenpuutetta ja litistynyt pää. Sektiossa taas ei koskaan mene mikään vikaan Eiku

Ainahan sektion riskeistä pelotellaan. Hyvä vaan, että keskusteluissa tuodaan esiin myös alatiesynnytyksen riskejä eikä vain glorifioida tätä. Kyllä itseäni ainakin harmittaisi revetä peräaukkoon asti ja mahdollisesti menettää pidätyskyky loppuelämäksi. Juu sektiossa on omat riskinsä, mutta niin on alatiesynnytyksessäkin ja näistä tulisi pystyä puhumaan ilman, että heittää aina mutku sektiossakin.. -kommentteja.

No en ikinä luottaisi omaa alapäätäni jonkun kätilön käsiin. Aivan varmasti osa tahallaan myös tekee virheitä ja aiheuttaa näitä repeytymisiä. Niitähän voidaan ehkäistä esim sillä että ponnistetaan oikeaan aikaan ja sillä että kätilö tukee oikeaan aikaan. Näin olen kuullut. En tiedä yhtäkään naista jolla olisi hyvät kokemukset synnytyksestä.

Syystä että? Miksi edes hankkia lasta jos ei aseta hänen hyvinvointia etusijalle! Nää on niitä asioita mihin pitäisi ruveta vasta kun luonnollisesti ei kykene, maito ei nouse ja alatiesynnytys on riski.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en ikinä suostuisi synnyttämään. Sen jälkeen alapää ja peräpää on yhtä ja löysiä kuin jotkut parkkihallit. Kaikkeen ei pidä suostua. Korjausleikkaus pitää itse maksaa.

N25

Peräpääkin? Haaveilitko kaksosista, jotka tulevat ulos eri reittejä?

Repeämä voi ulottua peräaukkoon asti

Ja sitä ei sitten kukaan ompele kokoon?

Eikö sinua pelota yhtään, että lääkäri jättää sektiohaavan ompelematta. Sehän lepattaa kuin Suviseurojen teltta.

Ommellaan se, mutta vakavat repeämät vaativat kandin tikkausharjoitusten lisäksi usein korjausleikkausta ja silti sulkijalihaksen toimintaa ei välttämättä saada enää normaaliksi.

Sektiohaavassa se pelottaisi, jos se olisi kovin näkyvällä paikalla, eli ei nätisti bikinirajassa ja jäisi ruman näköiseksi.

Tää on jännä ilmiö, mikä toistuu näissä keskusteluissa. Alatiesynnytyksessä menee aina kaikki vikaan, joka paikka repeää ja vauvalla on hapenpuutetta ja litistynyt pää. Sektiossa taas ei koskaan mene mikään vikaan Eiku

Ainahan sektion riskeistä pelotellaan. Hyvä vaan, että keskusteluissa tuodaan esiin myös alatiesynnytyksen riskejä eikä vain glorifioida tätä. Kyllä itseäni ainakin harmittaisi revetä peräaukkoon asti ja mahdollisesti menettää pidätyskyky loppuelämäksi. Juu sektiossa on omat riskinsä, mutta niin on alatiesynnytyksessäkin ja näistä tulisi pystyä puhumaan ilman, että heittää aina mutku sektiossakin.. -kommentteja.

No en ikinä luottaisi omaa alapäätäni jonkun kätilön käsiin. Aivan varmasti osa tahallaan myös tekee virheitä ja aiheuttaa näitä repeytymisiä. Niitähän voidaan ehkäistä esim sillä että ponnistetaan oikeaan aikaan ja sillä että kätilö tukee oikeaan aikaan. Näin olen kuullut. En tiedä yhtäkään naista jolla olisi hyvät kokemukset synnytyksestä.

Sieltä leikkaussalista sitten ei voi saada vaikka sairaalabakteeria?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en ikinä suostuisi synnyttämään. Sen jälkeen alapää ja peräpää on yhtä ja löysiä kuin jotkut parkkihallit. Kaikkeen ei pidä suostua. Korjausleikkaus pitää itse maksaa.

N25

Peräpääkin? Haaveilitko kaksosista, jotka tulevat ulos eri reittejä?

Repeämä voi ulottua peräaukkoon asti

Ja sitä ei sitten kukaan ompele kokoon?

Eikö sinua pelota yhtään, että lääkäri jättää sektiohaavan ompelematta. Sehän lepattaa kuin Suviseurojen teltta.

Ommellaan se, mutta vakavat repeämät vaativat kandin tikkausharjoitusten lisäksi usein korjausleikkausta ja silti sulkijalihaksen toimintaa ei välttämättä saada enää normaaliksi.

Sektiohaavassa se pelottaisi, jos se olisi kovin näkyvällä paikalla, eli ei nätisti bikinirajassa ja jäisi ruman näköiseksi.

Tää on jännä ilmiö, mikä toistuu näissä keskusteluissa. Alatiesynnytyksessä menee aina kaikki vikaan, joka paikka repeää ja vauvalla on hapenpuutetta ja litistynyt pää. Sektiossa taas ei koskaan mene mikään vikaan Eiku

Ainahan sektion riskeistä pelotellaan. Hyvä vaan, että keskusteluissa tuodaan esiin myös alatiesynnytyksen riskejä eikä vain glorifioida tätä. Kyllä itseäni ainakin harmittaisi revetä peräaukkoon asti ja mahdollisesti menettää pidätyskyky loppuelämäksi. Juu sektiossa on omat riskinsä, mutta niin on alatiesynnytyksessäkin ja näistä tulisi pystyä puhumaan ilman, että heittää aina mutku sektiossakin.. -kommentteja.

No en ikinä luottaisi omaa alapäätäni jonkun kätilön käsiin. Aivan varmasti osa tahallaan myös tekee virheitä ja aiheuttaa näitä repeytymisiä. Niitähän voidaan ehkäistä esim sillä että ponnistetaan oikeaan aikaan ja sillä että kätilö tukee oikeaan aikaan. Näin olen kuullut. En tiedä yhtäkään naista jolla olisi hyvät kokemukset synnytyksestä.

Sieltä leikkaussalista sitten ei voi saada vaikka sairaalabakteeria?

Voi saada mutta oletteko miettineet miksi repeämisiä sattuu niin paljon? Eikö kätilöiden pitäisi osata hommansa? Lisäksi kuulemma kätilöt eivät laita puudutuksia eivätkä ompele kunnolla.

Minulle on tehty kolme sektiota. En itse niitä valinnut, vaan lääkäri totesi, että alatiesynnytys olisi liian vaarallista vauvalle. 

Yhtä lasta en ole imettänyt, koska veressäni oli liikaa kaliumia ja sen siirtyminen vauvaan olisi ollut riskialtista. En ole kokenut itseäni sen huonommaksi kuin muutkaan. 

Et ole, semmoinen ehkä että se imettäminen vahvistaa vauvan immuniteettia ja voi olla kun tarhan aloitatte niin ei se taapero yhtä helposti sairasta jos on imetetty.

Moi. En jaksanut lukea koko ketjua, mutta voin kuvitella millaisia vastauksia olet saanut. Eli olen saanut 2 lasta suunnitelluilla sektioilla ja kumpaakaan en ole imettänyt, koska en halunnut. Lapset ovat nyt 12 ja 14 ja aivan ihania tyyppejä heistä on kasvanut. Ja rehellisesti voin sanoa olleeni heille hyvä äiti. Älä välitä muiden mielipiteistä äläkä itsekään edes mieti, että synnytystapa tai imetys mitenkään korreloisi hyvää äitiyttä. Siihen vaikuttaa ihan muut jutut. Tsemppiä!

Miksi olisit huono äitinä ? Pääasia että lapsi syntyy elävänä. Synnytin yhden alapään kautta, imetin kolme kuukautta ja sitten maito katosi. Toisen sain 3kk liian aikaisin sektiolla enkä imettänyt ollenkaan koska maitoa ei tullut. Lapsi sai kuitenkin äidinmaitoa letkussa koska äidit joilla oli ylimääräistä maitoa olivat sitä lahjoittaneet/myyneet ennenaikaisina syntyneiden osastolle. Nämä asiat eivät ole mitenkään vaikuttaneet siihen miten olen ollut äitinä. Tässä näiden kahden välilä odotin lasta joka kuoli kohtuun noin vuorokausi ennen synnytystä. Koska minulla oli jotenkin vaikea olo menin sairaalaan tutkimuksiin mutta sanoivat että kaikki näyttää hyvältä ja laittoivat minut takaisin kotiin. Vuorokauden kuluttua menin takaisiin sairaalaan kun synnytyspoltot alkoivat, mutta vain selässä, vatsassa ei tuntunut mitään. Sain sitten tietää että vauva oli kuollut ja jouduin hänet synnyttämään normaalisti. Siinä vaiheessa tuli mieleen että olinko hyvä äiti kun en pystynyt pitämään lastani hengissä tai ainakin taistelemaan että minut olisi otettu sisään tarkkailuun. 

Hyvänä äitinä oleminen on niin monimuotoinen ja monivuotinen juttu, että se on ihan sama miten olet synnyttänyt ja kuinka kauan imetit. Ihan muut asiat ratkaisevat ja loppujen lopuksi voit kysyä sitä lapseltasi.