Pettymys itseensä kun ei ole saanut "mitään" aikaiseksi elämässäni. Monet ovat naimisissa ja on lapsia, itse haahuilen päämäärättömästi
Joskus on epätodellista katsoa omaa elämäänsä.
Olen ollut aika isoissa ongelmissa jo nuoruudesta. En ole kyennyt lopulta muuta kuin vain selviämään jotenkuten. Vuodet vierivät ja olen samassa pisteessä
Olen myös alkoholisoitunut ja odotan jonkun ihmeen tapahtuvan. Samalla odotan, että kaikki vain loppuisi.
Oloni on ulkopuolinen ja olen ihan raihnistunut tässä viime vuosien aikana. Muutama ammatti on ja töitä riittää. En kuitenkaan hädin tuskin jaksaisi oravanpyörää mutta pakko sitä on jotenkin saada tilinsä tehtyä.
Miehistä ei merkkiäkään, ei niistä hyvistä.
Olen tosi ihana ihminen oikeastikin, olen ymmärtänyt sen näin jälkeen päin. Olen ollut liian hyväntahtoinen ja sitten vain menettänyt voimani ja nykyään on vaikeaa tehdä oikein mitään hyviä päätöksiä.
Menneisyys seuraa perässä vaikka yritän keskittyä tähän hetkeen.
Sitä ajelehtii. Pelkää, että on jäänyt paitsi ja juna meni jo. Onneksi tässä on vielä muutama vuosi aikaa kolmekymppisiin mutta en tiedä saanko elämässäni palasia kohdalleen.
Tämä on vain niin epätodellista, miten tähän tilanteeseen on oikein joutunut, ettei elämää juuri ole. On vain painava taakka ja olen ihan loppu kannattelemaan sitä. Voi kun jotain sellaista tapahtuisi itsessäni, että saisin vain tarmoa nousta ylös ja todella alkaa elämään.
Kommentit (76)
Olet oikeassa suunnassa ja mahdollisuuksia ei ole vielä menetetty. Hoida alkoholiongelma pois, vaikka vähentämällä tai naishypnoterapeutti tms. Silloin aistii selvemmin mitä haluaa ja kuka olisi sopivaa seuraa. Onko yrittäjyys tai eri paikkakunta parempi, jos etsii rauhaa. Voiko maapalloa tutkia laajemmin, mitä täällä on, usein jotkut katsovat vain yhtä tai kahta kohtaa. Entä saako vapaa-ajalle jotain kivaa tekemistä kotiin tms. Ideoi paperille.
Mitä elämä mielestäsi siis on, tai sellainen elämä, jonka oletat olevan hyvää elämää?
Alkoholi eka pois ainakin, siitä ei ole apua ikinä.
Ja siis et tarvitse lapsia onnellisuuteen, se löytyy itsestä ja muistakin asioista.
Minun pitäisi varmaan ajatella myös positiivisesti.
Löytää itsestäni jotain sellaista, että tunnen oman vahvuuteni.
Ehkä ongelma on siinä, että katson asioita epäonnistumisien kautta.
Olen aika suorittaja ihminen ja tavallaan en saa siitä mitään tyydytystä lopulta. Töitäni tykkään tehdä kun teen niitä sydämestäni ja olen kuullut aina paljon hyvää siitä.
Moni kannustaa ja näkee minussa jotain. Kannustavat opiskelemaan lisää, edelliset työnantajat ottavat yhteyttä jne. Olen saanut aina korotuksia ja vastuuta.
En kuitenkaan ole kokenut olevani kaiken sen arvoinen, joten siitä on tullut sellaista todella stressaavaa suorittamista lopulta. Olen pelännyt etten kuitenkaan riitä ja väsyttänyt itseni uuvuksiin.
Tämä on varmaan syy huonolle ololle, eli itsetunnon puute.
Sitä on ottanut sellaisia miehiä, jotka eivät ole kohdelleet hyvin, myöskin ystäviä. Ne olen heittänyt pois.
On ulkopuolinen olo. En tiedä mitä meni vikaan minussa, ehkä lapsuuden aikaiset asiat kun vanhemmat joi runsaasti eikä viettänyt kanssamme aikaa oikeastaan muuta kuin humalassa tai krapulassa.
En kuitenkaan voi heitäkään syyttää.
Sitä vain monesti pohtii, että mikä hitto minun on. Ei pääse elämään kiinni. Sitä vain pelkää niin paljon ja kokee ettei ole riittävä. Sitten nykyään on jo niin passiiviseksi ja melankoliseksi muuttunut, että ei ole edes jaksamista olla niin ahkera kuin joskus olin.
Ap
Minulla on ihan sama tilanne. Olen myös tosi yksinäinen, kun ainoat ihmiset joiden kanssa voisi viettää aikaa ovat päihdeongelmaisia ja siitä pyrin itse pääsemään irti. Olen miettinyt muuttoa pois täältä, mutta ensin pitää saada raha-asiat kuntoon. En tiedä olisiko siitäkään lopulta hyötyä eiköhän tämä sama olisi edessä myös muualla. Olen ollut ihan liian kiltti väärille ihmisille ja se on vienyt multa halun edes tutustua kehenkään, kun pelkään sen tekevän taas niin kipeää, kun paljastuu ettei ne ihmiset ole sitä mitä antavat ymmärtää.
Tulkaa minun luokseni kaikki työn ja kuormien uuvuttamat, niin minä annan teille levon.
- Jeesus
No se nyt ei ole mikään saavutus jos jonkun lapsen pukkaa. Siihen nyt pystyy periaatteessa ihan kuka tahansa.
Ja toi naimisiinmrnokin.. höh hoijaa.
AP, kuulostaa nyt että sulla on jotenkin vähän vanhakantaiset ajatukset elämästä.
Miksi edes yleensä pitäis saavuttaa jotain? Ihminen voi olla tyytyväinen ja onnellinen ihan ilman yhtään mitään " saavutuksia ".
Ei kannata mennä tollasen typerään ajatteluun mukaan mitä meille markkinoidaan. Ihan järjetöntä. Itse päätät oletko onnellinen, näin kärjistettynä.
Vierailija kirjoitti:
Olet oikeassa suunnassa ja mahdollisuuksia ei ole vielä menetetty. Hoida alkoholiongelma pois, vaikka vähentämällä tai naishypnoterapeutti tms. Silloin aistii selvemmin mitä haluaa ja kuka olisi sopivaa seuraa. Onko yrittäjyys tai eri paikkakunta parempi, jos etsii rauhaa. Voiko maapalloa tutkia laajemmin, mitä täällä on, usein jotkut katsovat vain yhtä tai kahta kohtaa. Entä saako vapaa-ajalle jotain kivaa tekemistä kotiin tms. Ideoi paperille.
Millä tavalla olen oikeassa suunnassa?
Huomaan, että näköalani on supistunut. Ennen olin todella suurpiirteinen, jopa iloinen ja sellainen omanlaisensi persoonaa, vähän hajamielinen mutta silti pidetty.
Nykyään sitä on tyhjä kuori.
Olen yrittänyt vähentää. Juon 1-2 krt viikossa mutta on myös viikkoja kun en ota mitään. Yleensä olen vain kotona ja yksin kuuntelen musiikkia. Sitä rentoutuu mutta ei sekään ole kivaa siinä mielessä, että seuraavana päivä tuntee taas itsensä huonoksi ihmiseksi ja likaiseksi.
Terapeuttia haen ja odottelen kelan päätöstä.
Nyt ajattelin jäädä yhteen kaupunkiin tuon terapian ajaksi. Minulla on ollut taipumusta muuttaa, olen käynyt eri kaupungeissa. Elänyt uteliaasti ja rohkeasti eteenpäin vaikka on pelottanut.
Nyt se innostus on kadonnut ja pelkään, että mihin menenkin, se on kuin miinaan astuisi. Samalla häpeää itseään niin paljon, että on hankalaa mennä sellaisiin paikkoihin missä tutustuisi hyviin tyyppeihin ja olisi oma itsensä, olisi harrastuksia.
Työrooli on erikseen. Silloin olen onneksi toistaiseksi osannut olla itsevarman oloinen ja tekevä.
Sitten kun vietän omaa elämääni kaikki katoaa, sitä pelkää eikä uskalla oikein elää.
Tämä on tosiaan se muuri minun ja maailman välissä. Pelko ja häpeä.
Ap
Luulin että aloittaja on vanha - lähes kuolemassa piakkoin. Mutta hän on omien sanomansa mukaan alle 30 vuotias.
Vierailija kirjoitti:
No se nyt ei ole mikään saavutus jos jonkun lapsen pukkaa. Siihen nyt pystyy periaatteessa ihan kuka tahansa.
Ja toi naimisiinmrnokin.. höh hoijaa.
AP, kuulostaa nyt että sulla on jotenkin vähän vanhakantaiset ajatukset elämästä.
Miksi edes yleensä pitäis saavuttaa jotain? Ihminen voi olla tyytyväinen ja onnellinen ihan ilman yhtään mitään " saavutuksia ".
Ei kannata mennä tollasen typerään ajatteluun mukaan mitä meille markkinoidaan. Ihan järjetöntä. Itse päätät oletko onnellinen, näin kärjistettynä.
No kyse ei varsinaisesti ole näistä asioista.
Vaan enemmänkin siitä, että toiset elää elämäänsä ja näyttävät osaavansa kuulua.
Itse jotenkin pelkään elämää enkä anna itselleni oikeiden asioiden tapahtua.
Olisi se sitten lapsi, hyvä suhde, rikkaudet tms.
Toki tiedän, ettei nuo ole mitään automaattisia onnen asioista, ei todellakaan. Enkä tiedä haluanko niitä itsekään, en ainakaan vielä mutta se päämäärättömyys vaivaa.
Kun tuntuu ettei ole elämässä "kiinni".
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sitä vain monesti pohtii, että mikä hitto minun on. Ei pääse elämään kiinni.
Ap
Olethan sinä päässyt, jos sinulla on töitä ja ilmeisesti koulutustakin takana.
Siinä taidat olla oikeassa, että katsot asioita vain epäonnistumisten kautta.
Olemme itse tehneet itsellemme tämän kuplan että elämä on tietynlaista suoritusta toisen perään. Jos asuisit vaikka New Yorkin jossain hipster-alueella, olisit siinä kuplassa se "normaali".
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan sama tilanne. Olen myös tosi yksinäinen, kun ainoat ihmiset joiden kanssa voisi viettää aikaa ovat päihdeongelmaisia ja siitä pyrin itse pääsemään irti. Olen miettinyt muuttoa pois täältä, mutta ensin pitää saada raha-asiat kuntoon. En tiedä olisiko siitäkään lopulta hyötyä eiköhän tämä sama olisi edessä myös muualla. Olen ollut ihan liian kiltti väärille ihmisille ja se on vienyt multa halun edes tutustua kehenkään, kun pelkään sen tekevän taas niin kipeää, kun paljastuu ettei ne ihmiset ole sitä mitä antavat ymmärtää.
Juuri näin. Tunnen samoin.
Olen myös yksinäinen tai jos haluan seuraa niin ne ovat juuri sitten sellaisia joiden kanssa juodaan ja saunotaan. Ei siinäkään vikaa ole silloin tällöin mutta silti, ei niitä todellisia tärkeitä suhteita oikein ole.
Ymmärrän, että sekin on oma vikani koska oikeasti pohjimmiltani tuntuu etten ole edes niiden arvoinen.
Siksi olen sabotoinut elämääni.
Tämä on aika hurjaa oivaltaa ja toivoisi, että jotain muutossa itsessään tapahtuisi. Voisi oikeasti alkaa elämään arvojensa mukaisesti.
Tsemppiä sinullekin. Ehkä me vielä löydetään oma tapa elää ja nauttia siitä aidosti.
Ap
Kehottaisin siihen että keskityt luomaan itsellesi pieniä tavoitteita ilman paineita, ja opettelet arvostamaan itseäsi. Mitään ei ole menetetty, olet nuori.. ja löydät vielä paikkasi.
Haluat siis suunnan elämälle. Mitkä ne asiat on mitkä tuovat sitä suuntaa sinulle? Mikä muutos toisi sinut onnellisemmaksi? Kenties ensin alkoholin vähennys ja hyvinvointi ykköseksi... Toiseksi, mikä on jokin asia mikä tekee sinut onnelliseksi töiden vastapainona: Leivonta, urheilu, käsityöt.. ?
Lapsen ehdit hankkimaan vielä yli 30v jälkeen. Miesten kanssa ei tarvitse olla niin vakavaa, tutustu ja etsi.. ja ole mielummin yksin kuin huonossa seurassa. 💛 Tsemppiä, ja muista että elämä voi muuttua myös vuodessa paljon.
Toivottavasti pääset hakemaasi terapiaan ja saat sieltä apua. Kuulostat osaavan todella hyvin itsereflektoida, joten varmasti saat hyödyn irti myös terapiasta. Jospa saat omaa ajatteluasi muutettua hyvään suuntaan ja pystyisit vaikka lopettamaan alkoholin käytön jo ennen terapian alkua kokonaan. Terapiaa odotellessa yritä etsiä jotain selfhelp-lukemista tai podcasteja, josko saisit jotain ajattelemisen aihetta. Esim. Lisa Marie Bobby: Love, Happiness & Success. Siellä on paljon ihmissuhdeasiaa, mutta jos valitsee itselleen sopivat jaksot niin voisi löytyä mielenkiintoista kuunneltavaa.
Monilla on tyhjyyden ja saamattomuuden ja masentuneisuuden tunne, se on merkki siitä että on muutoksessa. Etsikää niitä hengenheimolaisia jotka ovat samassa tilanteessa niin ette vertaa itseänne vääränlaisiin ihmisiin jotka tuolla paahtavat aikatauluineen. Hengittäkää, rentoutukaa. Kannattaa kuunnella tämä marraskuun 2022 video kokonaan, montakin ahaa -hetkeä tulee.
Enpä ole minäkään kauheasti saanut aikaiseksi. Osan syystä kaadan kuitenkin muidenkin niskaan. Okei valitsin seurani väärin, mutta jälkiviisaus ei vaan kanna, kun harvoin ihminen onnistuu yksin saamaan aikaan juurikaan mitään merkittävää. Toisaalta olen elänyt hyvän elämän ja tehnyt asioita, joista aidosti nautin. Se, etteivät muut ole ymmärtäneet tekemisteni arvoa - tai minun itseni arvoa - ei ole kenenkään muunkaan syy.
Epäonnistuin pitämään itseni työmarkkinoilla, ja luonnollisesti se vesitti keskiluokkaisen unelman omasta kodista ja paikasta yhteiskunnassa. Parhaani tein. Perhe jäi perustamatta, parhaani tein. Ehkä syy kaikkeen on minussa, mutta jollen varsinaista syytä tiedä ja ymmärrä, on ihan turha jäädä vellomaan itsesyytöksissä, sillä enhän vikojani pysty korjaamaan, jollen tiedä mitä korjata.
Huh, mikä avautuminen. 😎👍
Ai niin tykkään itse käydä rauhallisilla kävelyillä ulkona metsäpolulla tms. ja kuunnella noita selfhelp-podcasteja, niin saa helppiä ja liikuntaa samalla. Ei nuo podcastit nyt autuaaksi tee, mutta ainakin minulla on jotain yritystä kehittyä kuitenkin.
Tota tunnetta että et oo kiinni missään ja oot vailla päämäärää voi hyvin aiheuttaa päihdeongelma. Kannattaa alkaa kiinnittämään huomiota siihen ja jättää alkoholin ottaminen kokonaan pois. Ja tietty kaikki muutkin päihteet
Maistele zazikia, se auttaa.