Lue keskustelun säännöt.
Miten ajattelette entisistä kumppaneistanne nykyään?
02.11.2022 |
Otsikossa kysymys.
Minulla on muutama suhde takana, mutta en vain voi ymmärtää miten olen ollut sellaisten tyyppien kanssa enkä ottanut eroa heti, kun tajusin suhteen mahdottomuuden! Yksikin oli korviaan myöten veloissa, peliriippuvainen, mustasukkainen, asui vanhemmillaan (josta sittemmin muutti luokseni eikä maksanut vuokrasta senttiäkään) ja jätti minut hoitamaan kaikki yhteiset kulut ja minun olisi pitänyt maksaa hänen tupakatkin!
Nyttemmin olen miettinyt, että mikä hel*etti minua vaivasi, miksi olen ylipäätään ollut tuollaisten kanssa??
Haen tässä ehkä vertaistukea siihen, että onko jonkun kanssa yhdessä ollessaan sokea niille huonoille asioille ja tajuaa ne vasta eron jälkeen vai mistä on kysymys. Itseäni oikein harmittaa vielä vuosienkin jälkeen, että tuli tuhlattua aikaa ja rahaa ikäviin tyyppeihin.
Kommentit (102)
Höh, tykkään kaikista naisistani.
En kaipaa, vaan ajattelen useinkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen mitä näin tyypissä. Suhteessa oli rajua henkistä väkivaltaa. Ällöttää, oksettaa. Eron jälkeen nähtiin koska piti tehdä yksi asia yhdessä. Tapaamisen aikana jo 2 ekan minuutin kuluessa huomasin hänen kommunikoinnissa ensimmäisen red flagin. Se oli aika pysäyttävä hetki. Hänen kanssaan olin ollut vuosikausia, ymmärtämättä miten kauhea hän oli. Ja miten sokea olin itse asioille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että ensirakkaudessa on sitä jotakin oikeaa ja ettei ensirakkautta pitäisi jättää. Jää muuten kaihertamaan loppuiäksi sydämeen.
Ensirakkaus oli etärakkautta pelkästä mielikuvasta toisesta ihmisestä, jonka kanssa arki oli aivan toisenlaista. Ei kaiherra yhtään. Silti toivon, että hän löysi ihmisen, joka on hänelle sopivampi kuin itse ole.
Ensirakkaudella voi myös ymmärtää sen, jonka kanssa oli ensimmäistä kertaa ihan oikeasti ja vuosia, ja tunteet suurimmat ikinä nuoruuden huumassa. Yhtä suurta tunnetta ei voi enää koskaan olla..
Minulla on vain yksi exä. Aloitimme suhteen lukiossa, enkä oikeastaan koskaan vakavissani edes ajatellut, että siinä olisi loppuelämäni mies. Silkkaa saamattomuuttani olimme kuitenkin yhdessä viisi vuotta. Harmitti, koska mies otti aika raskaasti eromme. Olisi pitänyt saada aikaiseksi jättää hänet aiemmin. Miehessä ei ollut varsinaisesti mitään vikaa, mutta en vain koskaan oikeasti rakastanut häntä. Kun sitten kohtasin mieheni, tajusin mitä vailla olin ollut. Kesällä tuli täyteen 27 vuotta yhdessä, joista naimisissa 26. Exä meni sittemmin naimisiin toisen koulukaverimme kanssa, mutta he ovat jo eronneet. Nyt en ole muutamaan vuoteen kuullut kummastakaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen mitä näin tyypissä. Suhteessa oli rajua henkistä väkivaltaa. Ällöttää, oksettaa. Eron jälkeen nähtiin koska piti tehdä yksi asia yhdessä. Tapaamisen aikana jo 2 ekan minuutin kuluessa huomasin hänen kommunikoinnissa ensimmäisen red flagin. Se oli aika pysäyttävä hetki. Hänen kanssaan olin ollut vuosikausia, ymmärtämättä miten kauhea hän oli. Ja miten sokea olin itse asioille.
Ja tosiaan eromme ja tuon tapaamisen välillä oli 3 vuotta. Olin kasvanut siinä välissä henkisesti ja hoitanut lapsuudentraumojani. Sen takia näin kyseisten tyypin ihan eri valossa kuin aiemmin. Ekan red flagin huomaaminen 2 minuutissa oli aika järkytys. Mutta samalla helpotus, että ei enää ikinä tarvitse sietää tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun muistutit niin en ajattele kenestäkään hyvää enkä toivo kenellekään mitään muuta kuin sysipskaa loppuelämää. Toivottavasti myös kuolema on kivulias.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ällöttää eksä ja juurikin ihmettelen että mitä tein sellaisen miehen kanssa. Ehkä sitä otti vaan jonkun kun oli ensimmäinen poikaystävä kyseessä. Harmittaa myös se, etten uskaltanut erota vaan kohtelin huonosti että hän olisi minut jättänyt. Ei kuitenkaan jättänyt ja lähdin sitten vasta kun sain "syyn" ja ihastuin toiseen. En ole sittemmin jäänyt kaipaamaan.
Niin sama! Mua tosin ällöttää ja kuvottaa ihan jokainen exä eikä vain yksi. Jotenkin en vaan voi käsittää millaisiin miehiin sitä mukamas on ihastunut ja millaisten miesten on antanut koskea. Hrrrrr..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kuin yksi. En ajattele siitä juurikaan mitään, paitsi että hyvä että se jätti minut aikoinaan. Ja että toivon mukaan sillä nykyään menee hyvin, koska vuosia eromme (siis sen kun hän jätti minut) jälkeen laittelin viestiä miten teki elämänsä pahimman virheen jne.
Siis sinä laitoit viestiä miten hän teki virheen? Ukko taisi tosiaan väitää luodin kun jätti sinut.
Kolmen kanssa ollaan edelleen panokavereita. Oikein hyvää ajattelen siis.
M44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä joku narsisti alapeukuttelee viestejä, joissa kirjoittaja kertoo olevansa onnellinen päästessään eroon henkisesti väkivaltaisesta tyypistä.
Ensi"rakkaus" kesti 4 vuotta. Ei hän paha ihminen ollut, joten tulee huono omatunto kun sanon että ei olisi pitänyt päätyä yhteen. Peliriippuvainen kuitenkin ja ei meillä mitään kipinää ollut. Kuitenkin enemmän vanhempia syytän hienosta mallista, kuinka olla suhteessa ilman rakkautta lapsien takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli niin kaunista meidän molempien mielestä. Miksi jätin hänet heti, ennenkuin mitään oli ehtinyt kunnolla alkaakaan? Luulin silloin tekeväni oikein. En ole sittemmin koskaan kokenut mitään yhtä kaunista.
Sinun kanssa tuskin pystyy keskustelemaan mitään älykästä ja syvällistä. Tuskin sinusta jää mitään kaunista muistoakaan kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Kolmen kanssa ollaan edelleen panokavereita. Oikein hyvää ajattelen siis.
M44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen kanssa ollaan edelleen panokavereita. Oikein hyvää ajattelen siis.
M44
Sinun kanssa tuskin pystyy keskustelemaan mitään älykästä ja syvällistä. Tuskin sinusta jää mitään kaunista muistoakaan kenellekään.
Ehkä ei minusta, mutta kullistani jää!
M44
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen kanssa ollaan edelleen panokavereita. Oikein hyvää ajattelen siis.
M44
Sinun kanssa tuskin pystyy keskustelemaan mitään älykästä ja syvällistä. Tuskin sinusta jää mitään kaunista muistoakaan kenellekään.
Ehkä ei minusta, mutta kullistani jää!
M44
Tiesitkö, että kyllä naisetkin osaa hyväksikäyttää hyvää, mutta yksinkertaisen tyhmää panokaveria, josta ei ole poikaystäväksi.
Miltä tuntuu olla hyväksikäytetty?
Et tietysti edes huomaa sitä, koska ajattelet olevasi hyvä pano. Noh, hyvä niin.
Tuskin olet tosiaan kovin syvällinen niin et kelpaa muuhun.
Vierailija kirjoitti:
Vähän kaipauksella muistelen. Toista myös lämmöllä ja hyvää elämää toivoen. Sain entisiltä suhteiltani lopulta aika paljon hyvää, vaikka päättyivätkin. Kiitollinen siitä esim, että yhden kanssa sain olla täysin oma itseni ja silti rakastettu kaikkine vikoineni.
miksi se päättyi? Yleensä nämä kivat "viat" muuttuvat pahoiksi vioksi sen toisen osapuolen päässä ja ruma ero seuraa
Hyvä rakkauden täytteinen suhde loppui kolmen vuoden jälkeen siihen, koska exä halusi kokeilla muita miehiä ja elää sinkkuelämää. Tipuin tyhjiöön, sydän revittiin rinnasta ja sekosin. Se oli täydellinen suhde(tosin tämä on minun subjektiivinen näkemys). Toivon kokevani vielä samanlaisen rakkauden näin keski-ikäisenä. Hyvällä mielellä ajattelen kaikki exiä.
Nuoruuden heiloja tuikkaisin vieläkin mielelläni muutaman kerran. Siis jos olisivat edelleen nuoria.
Nykyisessä kuosissaan en koskisi heihin pitkällä tikullakaan.
Onneksi massimiehelle löytyy aina uusia nuoria pimuja, kun entiset kulahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Nuoruuden heiloja tuikkaisin vieläkin mielelläni muutaman kerran. Siis jos olisivat edelleen nuoria.
Nykyisessä kuosissaan en koskisi heihin pitkällä tikullakaan.
Onneksi massimiehelle löytyy aina uusia nuoria pimuja, kun entiset kulahtaa.
Joopa joo! Unelmoi sinä vaan niistä nuorista pimuista, jotka tuskin pystyvät hillitsemään itseään, kun sinut näkee. Kiimoissaan hyökkää pimpula märkänä sun kimppuun.
Joko jöpöttää?
Twat!
Rakkaus on sokea vai oliko se sekoa. Itse en entisiäni enää jaksa. Pitäisi siinä ihastumisvaiheessa tehdä joku ph-testi suhteelle, että onko ihan hapan meininki oikeasti. Voisko arjessa olla jotain kivaa eikä säästellä kivuuksia kerran vuoteen tehtäväksi jne. Varmasti sieltä jotain hyviäkin muistoja löytyy ja kivaa on ollut, mutta ihan liikaa sellaista lyttäämistä ja kyykyttämistä ja kirsikkana kakun päälle pettämistä. No, toivottavasti oon jatkossa fiksumpi.