Lue keskustelun säännöt.
Miten ajattelette entisistä kumppaneistanne nykyään?
02.11.2022 |
Otsikossa kysymys.
Minulla on muutama suhde takana, mutta en vain voi ymmärtää miten olen ollut sellaisten tyyppien kanssa enkä ottanut eroa heti, kun tajusin suhteen mahdottomuuden! Yksikin oli korviaan myöten veloissa, peliriippuvainen, mustasukkainen, asui vanhemmillaan (josta sittemmin muutti luokseni eikä maksanut vuokrasta senttiäkään) ja jätti minut hoitamaan kaikki yhteiset kulut ja minun olisi pitänyt maksaa hänen tupakatkin!
Nyttemmin olen miettinyt, että mikä hel*etti minua vaivasi, miksi olen ylipäätään ollut tuollaisten kanssa??
Haen tässä ehkä vertaistukea siihen, että onko jonkun kanssa yhdessä ollessaan sokea niille huonoille asioille ja tajuaa ne vasta eron jälkeen vai mistä on kysymys. Itseäni oikein harmittaa vielä vuosienkin jälkeen, että tuli tuhlattua aikaa ja rahaa ikäviin tyyppeihin.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että ensirakkaudessa on sitä jotakin oikeaa ja ettei ensirakkautta pitäisi jättää. Jää muuten kaihertamaan loppuiäksi sydämeen.
Minun ensirakkauteni oli psykopaatti. Eikä tämä ole haukkumista, vaan ihan tosissaan tunnustanut itsekin epäilleensä itsessään psykopaattipiirteitä. Esim omatunto puuttuu. Kyllä siitä arvet jäi, mutta ei sellaiset että haikailisin takaisin. Paremminkin kiitän onneani että lopulta kuitenkin väistin sen luodin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen kanssa olin yhdessä 14v ja hän on lasteni isä. Toivon, ettemme olisi ikinä eronneetkaan. Rakastan häntä yli kaiken. Olemme edelleen hyviä ystäviä ja pidämme lapsista huolen yhdessä.
Toisen kanssa olin yhdessä 6 vuotta ja ikävä on suuri, vaikkakin tiedän ettei sovittu yhteen. Pelkällä lämmöllä ja rakkaudella häntä ajattelen ja toivon, että pian voitaisiin olla ystäviä.
Miksi erositte? Ruuhkavuosien väsymys vai mikä?
En mieti menneitä enää. Yleensä kelaan suhdetta sen jälkeen niin kauan on tarpeen ja sen jälkeen siihen ei tarvitse palata.
Aikaisempia exiä en ajattele tai mieti ollenkaan ja ovat minulle hälläväliä mutta viimeisin exä tuo inhon tunteita. Ulosotossa oleva alkoholisti ja henkistä väkivaltaa. Ja exän uusi puoliso on tosi mukavan oloinen mitä olen hänen kanssa jutellut. Säälittää kun tiedän että saisi paremmankin miehen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erilailla tietty jokaisesta. Nuoruudenrakkautta muistan lämmöllä, ollaan kavereita edelleen. Seuraava sit pilasi mun elämän viideksitoista vuodeksi vaikka yhdessä oltiin joku 3, ällöttää koko tyyppi.
Yks oli vähän arvaamaton liikkeissään, uhkaili esim., ei olla oltu missään tekemisissä ja viimeisin ex aika yhdentekevä.
Onneks en ole kenenkään kanssa lisääntynyt.
Yksi nuoruuden seurustelukumppani olisi voinut jäädä väliinkin, muista ei ole mitään pahaa muistettavaa. Enkä kyllä heitä muistelekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättävän vähän muuten narsistipsykopaatti-exiä tässä ketjussa!
En mieti millään tavalla vaikka olimme 10 vuotta yhdessä. Erosta on aikaa jo reilut 5 vuotta. Itselläni on jo uusi kumppani ja elämä sujuu mukavasti. Ajatukset eksästä ei aiheuta fiiliksiä oikein suuntaan eikä toiseensa. Olen siis pääkopassani työntänyt koko henkilön joksikin harmaaksi möykyksi mikä ei vie mitään kapasiteettia.
Jos oikein koittaa muistella niin jotkin pari hassua yhteistä vitsailua tulee mieleen ja sitten loput onkin kuin lukisi ns "kirjasta" omaa elämäänsä - vähän kuin se en olisi ollut edes minä itse siinä läsnä vaan vain jonain hahmona.
Vähän outo selittää. Mutta tldr: en ajattele mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkia seurustelukumppaneita ja erityisesti kahta pitkäaikaista ja vakavaa suhdetta ihan lämmöllä ja tietynlaisella rakkaudellakin. He ovat olleet aikanaan minulle tärkeitä ja kunnioitan jokaista suhdetta omalla tavallaan.
Yksi oli ihan mielipuoli, traumoja aiheuttanut tapaus. Häntä en toki ajattele lämmöllä vaan aina mieleen tullessa tunnen yhä ahdistusta ja vaistomaista kauhua, vaikka siitä on jo vuosia.
Hyviä panoja. Tosin lokkeja, joten piti olla varovainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitään.Aika tekee tehtävän ja uudet ihmiset suhteet.
Ajattelen sitä kun Raamatussakin sanotaan, tosin eri asia yhteyksissä, että Jumala vihaa hylkäämistä sekä varoittaa jättämistä ensirakkautta. Kyllä tuossa on totuutta, eikä pelkkää kielikuvaa. Ensirakkauden jättäminen rikkoo jotakin pysyvästi, kaipaus jää. Myöhemmät suhteet ovat vain varjo todellisen ensirakkauden kauneudesta, herkkyydestä ja yhteydestä. Tällaisia mietin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua ajatella lainkaan, koska mä en todellakaan voi käsittää miten mulla ei ollut minkäänlaista rimaa.
Tavallaan kaipaan, mutta oli se ero kuitenkin paras ratkaisu eikä jutusta olisi tullut mitään. Ollaan nykyään ns. hyvissä väleissä, mutta välillä mietin että ehkä olisi paras kun katkaisisi välit kun palailee muistot liikaa mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Aikamoisia h0r0perseitä tässä ketjussa kun noin paljon exiä kertynyt monelle :O
Onko kuuskymppiselle viisi seurustelusuhdetta jotenkin kauhea määrä? 45 vuodessa?
Ei oikeastaan kiinnosta ajatella niistä kumpaakaan. Aivan täydellisen vääränlaisia minulle ja minä niille, mutta kun mukamas piti olla joku.
Aikansa olisi tosiaan voinut viisaamminkin käyttää. Etenkin kun tuon jälkimmäisen jälkeen olin valmis elämään loppuikäni ikisinkkuna, kun kuvittelin että parisuhteet nyt vaan on tällaisia enkä mä sitten olekaan parisuhdeihminen toisin kuin aina oletin.
Erosin 8v.sitten.kun painoin oven kiinni niin en ajattele enkä ole yhteydessä. Mitta tuli täyteen tällä naisella....
Nuorena tulee tehtyä kypsymättömiä ratkaisuja.
Itse en edelleenkään lämpene pedari-exälle.
Kohteli minua inhottavasti suhteen viimeiset vuodet. Ei suostunut mihinkään suhteen eteen, pilkkasi, vähätteli ja oli välinpitämätön. Itsekäs ihminen. Eron hetkellä ajattelin hänestä melko neutraalisti, mutta sitten se miten on kohdellut lapsia eron jälkeen niin on saanut minut todella inhoamaan häntä.