Miten ajattelette entisistä kumppaneistanne nykyään?
Otsikossa kysymys.
Minulla on muutama suhde takana, mutta en vain voi ymmärtää miten olen ollut sellaisten tyyppien kanssa enkä ottanut eroa heti, kun tajusin suhteen mahdottomuuden! Yksikin oli korviaan myöten veloissa, peliriippuvainen, mustasukkainen, asui vanhemmillaan (josta sittemmin muutti luokseni eikä maksanut vuokrasta senttiäkään) ja jätti minut hoitamaan kaikki yhteiset kulut ja minun olisi pitänyt maksaa hänen tupakatkin!
Nyttemmin olen miettinyt, että mikä hel*etti minua vaivasi, miksi olen ylipäätään ollut tuollaisten kanssa??
Haen tässä ehkä vertaistukea siihen, että onko jonkun kanssa yhdessä ollessaan sokea niille huonoille asioille ja tajuaa ne vasta eron jälkeen vai mistä on kysymys. Itseäni oikein harmittaa vielä vuosienkin jälkeen, että tuli tuhlattua aikaa ja rahaa ikäviin tyyppeihin.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen kanssa olin yhdessä 14v ja hän on lasteni isä. Toivon, ettemme olisi ikinä eronneetkaan. Rakastan häntä yli kaiken. Olemme edelleen hyviä ystäviä ja pidämme lapsista huolen yhdessä.
Toisen kanssa olin yhdessä 6 vuotta ja ikävä on suuri, vaikkakin tiedän ettei sovittu yhteen. Pelkällä lämmöllä ja rakkaudella häntä ajattelen ja toivon, että pian voitaisiin olla ystäviä.
Miksi erositte? Ruuhkavuosien väsymys vai mikä?
Sairastuin keskivaikeaan masennukseen ja pyysin avioeroa ollessani pahimmissa syövereissä. Edelleen sattuu kun ajattelen mitä menetin, mutta järki sanoo, ettei mennyttä pysty muuttamaan, eikä sairastuminen ollut minun tai kenenkään muunkaan syy.
Suhteesta on jo yli 20 vuotta aikaa, mutta silti olen yhä valmis antamaan itselleni ruoskaniskuja, että tuota suhdetta koskaan edes oli. Viha ja inho kohdistuu itseeni, ei siihen exään. Hän oli ihmisreppana eikä itselleen mitään voinut, mutta minulla olisi jonkinlaista aivotoimintaa PITÄNYT olla! En anna ikinä itselleni anteeksi tuota suhdetta.