Onko totta, että entisaikaan rattaita käytettiin vain pikkutaaperoilla?

Vierailija kirjoitti:

En muista tarkkaa ikää, mutta tytär sai kävellä heti kun vain mahdollista ihan itse.

Rattaat meni varastoon jo varmaan 2-3v ikäisenä. Miksi ihmeessä istuttaa jos jalat toimii??

M42, neiti nykyään 12

No on se aika rankkaa, jos ollaan vaikka Suomenlinnassa tai Korkeasaaressa päivää viettämässä, niin 2-vuotias ei kyllä jaksa koko aikaa kävellä. Päiväunetkin kätevä nukkua rattaissa.

Eikä vanhemmat ehkä halua kantaakaan koko ajan, niin ihan on paikkansa rattaille isommallekin lapselle. Totta kai aina välillä sitten saa kävelläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, jos ihan puhutaan "ennen vanhaan" ajasta, niin itse olen syntynyt 1958 ja ei ole koskaan ollut rattaita, silloin käveltiin kauppaan äidin kädestä pitäen.

 

Ja kauppa oli kävelymatkan päässä, tiet ja kadut oli aurattu ja äitisi oli kotirouva.

 

Mainitsemasi asiat eivät poista tosiasiaa, että rattaita ei 1960-luvulla todellakaan ollut.

Kenelläkään, joku suurperhe työnteli lapsiaan jopa lavettikärryillä.

 

Mikä on lavettikärry?

 

https://finna.fi/Record/forssanmuseo.pju-66097?sid=5163223634

70-ja 80-luvuilla lasten reippaus oli yksi tavallisimmista odotuksista, ihan hyvin voitu ajatella noin silloin rattaistakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti. Eihän kävelevää lasta missään rattaissa työnnetä.

Omiani olen työntänyt rattaissa 4-5 v asti silloin, kun hoitoapua ei saatavilla ja olen halunnut käydä kuntoilemassa pitkällä 6 km kävelylenkillä. Sellaista ei lapsi jaksa kävellä eikä monesti pyöräilläkään. Onneksi ollut rattaat niin olen päässyt hoitamaan kuntoani.

En laske kuntoiluksi sitä, että maanittelen 4 v kävelemään 1,5 km ja siihenkin kävelyyn menee 1/2 h, koska joka oksa ja kivenmurikka pitää tutkia.

Voi hyvänen aika, ihan puoli tuntia ihmeellisen maailman tutkimiseen! Mitä jos sinäkin saisit paljon iloa, jos lapsesi kanssa itsekin tutkisit oksat ja kivenmurikat! Nauti lapsestasi! Ei hän kauan niitä oksia tutki.

Ihmettelee tahtomattaan lapseton

Voi hyvänen aika. Jos vanhempi joskus haluaa käydä reippaalla hikilenkillä, se ei tarkoita sitä, ettei hän koskaan tutki maailmaa lapsen kanssa. Suosittelen sinullekin lenkkeilyn aloittamista. Helpottaa raskautumisessa, kun elämäntavat ja painoasiat ovat kunnossa.

Kommenteista saa vaikutelman, että tämän päivän vanhempien pitää päästä kaikesta mahdollisimman helpolla. Itse kävelevä pikku lapsi, joka ei vielä aikuisen tahdissa pysy on vain hidaste. Ei ihme, jos lapset eivät enää liiku. Vanhemmat voisivat katsoa peiliin ja miettiä mikä lapselle on parasta, ei sitä mikä itselle on helpointa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen lapset pääsivät pois, koska yksinkertaisesti piti käyttäytyä. Nykyään pullamössöt istuu rattaissa, ettei muassa vaan tarvitse kieltää jostain ja sitten ihmetellään lopputulosta. Lihava, itsekäs, kovaääninen kiusaaja.

Lastenkasvatus on muuttunut perusteellisesti viime vuosikymmeninä. Auktoriteettien ja tottelun korostamisesta, rankaisemisesta ja pakottamisesta on luovuttu. Tilalle on otettu positiivinen kasvatus joka korostaa positiivisen luottamussuhteen luomista ja lapsen oikeutta ilmaista tunteitaan.

                       Ja mitä siitä on seurannut ? ? Mietipä sitä. Minä, minä minä kakaroita, jotka ei  ymmärrrrä " ei" sanaa🙄

                        Alkavat tappaa ihmisiä jo  15 vuotiaina

Omassa lapsuudessani 90-luvulla olen ollut rattaissa viimeksi 2-vuotiaana. Silloin pikkuveljeni syntyi ja hänellä oli vaunut, minä kävelin tai pyöräilin, talvella oli myös pulkka mukana. Lisäksi vaunuissa oli sellainen seisomateline.

Pikkusisarukseni ovat syntyneet vuosituhannen vaihteessa ja myös he on viimeksi istuneet rattaissa noin 2v.

Vierailija kirjoitti:

Kommenteista saa vaikutelman, että tämän päivän vanhempien pitää päästä kaikesta mahdollisimman helpolla. Itse kävelevä pikku lapsi, joka ei vielä aikuisen tahdissa pysy on vain hidaste. Ei ihme, jos lapset eivät enää liiku. Vanhemmat voisivat katsoa peiliin ja miettiä mikä lapselle on parasta, ei sitä mikä itselle on helpointa.

Onko se niin vaikea tajuta, ettei kaikki kävele max. kilometrin lenkkejä. Kun ollaan liikenteessä aamusta iltapäivään, todellakin 3-vuotias tarvitsee lepopaikan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti. Eihän kävelevää lasta missään rattaissa työnnetä.

Omiani olen työntänyt rattaissa 4-5 v asti silloin, kun hoitoapua ei saatavilla ja olen halunnut käydä kuntoilemassa pitkällä 6 km kävelylenkillä. Sellaista ei lapsi jaksa kävellä eikä monesti pyöräilläkään. Onneksi ollut rattaat niin olen päässyt hoitamaan kuntoani.

En laske kuntoiluksi sitä, että maanittelen 4 v kävelemään 1,5 km ja siihenkin kävelyyn menee 1/2 h, koska joka oksa ja kivenmurikka pitää tutkia.

Voi hyvänen aika, ihan puoli tuntia ihmeellisen maailman tutkimiseen! Mitä jos sinäkin saisit paljon iloa, jos lapsesi kanssa itsekin tutkisit oksat ja kivenmurikat! Nauti lapsestasi! Ei hän kauan niitä oksia tutki.

Ihmettelee tahtomattaan lapseton<

Voi hyvänen aika. Jos vanhempi joskus haluaa käydä reippaalla hikilenkillä, se ei tarkoita sitä, ettei hän koskaan tutki maailmaa lapsen kanssa. Suosittelen sinullekin lenkkeilyn aloittamista. Helpottaa raskautumisessa, kun elämäntavat ja painoasiat ovat kunnossa.

Olipa ilkeä kirjoitus. Kannattaisi katsoa peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommenteista saa vaikutelman, että tämän päivän vanhempien pitää päästä kaikesta mahdollisimman helpolla. Itse kävelevä pikku lapsi, joka ei vielä aikuisen tahdissa pysy on vain hidaste. Ei ihme, jos lapset eivät enää liiku. Vanhemmat voisivat katsoa peiliin ja miettiä mikä lapselle on parasta, ei sitä mikä itselle on helpointa.

Onko se niin vaikea tajuta, ettei kaikki kävele max. kilometrin lenkkejä. Kun ollaan liikenteessä aamusta iltapäivään, todellakin 3-vuotias tarvitsee lepopaikan. 

Kuka tässä on puhunut kilometrin lenkeistä? Taisi iskeä kommentti kovaa, kun noin hermostuit eli taitaa olla sinulle se peiliin katsomisen paikka...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommenteista saa vaikutelman, että tämän päivän vanhempien pitää päästä kaikesta mahdollisimman helpolla. Itse kävelevä pikku lapsi, joka ei vielä aikuisen tahdissa pysy on vain hidaste. Ei ihme, jos lapset eivät enää liiku. Vanhemmat voisivat katsoa peiliin ja miettiä mikä lapselle on parasta, ei sitä mikä itselle on helpointa.

Onko se niin vaikea tajuta, ettei kaikki kävele max. kilometrin lenkkejä. Kun ollaan liikenteessä aamusta iltapäivään, todellakin 3-vuotias tarvitsee lepopaikan. 

Kuka tässä on puhunut kilometrin lenkeistä? Taisi iskeä kommentti kovaa, kun noin hermostuit eli taitaa olla sinulle se peiliin katsomisen paikka...

Kyllähän se oletus täällä selvästi on, että ihmiset kuskaavat lapsia rattaissa lyhyitä matkoja. Selvästi autolla ajelijat ovat täällä äänessä, kun on vaikea ymmärtää, että moni kävelee joka paikkaan. Kenenkään 2-vuotias ei ole niin reipas, että kävelee tuosta noin vain kymmenen kilometrin lenkkejä. Silloin on oltava rattaat mukana.

Isoäitini joutui jo 8-vuotiaana töihin, lapsia hoitamaan, vieraaseen taloon. Viikonloppuisin kai pääsi kotiin käymään. Hän oli syntynyt v. 1899. Ajat ovat paljon muuttuneet isoäidin lapsuudesta. Hän sai itse aikanaan 8 lasta, äitini on heistä nuorin. Kaksi on enää jäljellä näistä kahdeksasta. Minut äitini sai 19-vuotiaana. Jäin ainoaksi, kun kaksi pikkuveljeäni menehtyivät jo vauvoina. Minä sain kaksi lasta 33-34-vuotiaana, ovat nyt noin pari, kolme vuotta nuorempia kuin minä olin heidän syntyessään. Lapseni syntyivät noin 1v. 8kk:n ikäerolla. Hankin kaksostenrattaat, kun he olivat pieniä, helpotti elämää jonkin verran. Joka perheellä on omat haasteensa, tilanteensa ja olosuhteensa. Toivotan jaksamista kaikille äideille, isille ja muille lasten huoltajille! 

Rattaita käytettiin hyvin harvoin enää lähes kolmevuotiaiden kanssa, kyllä tarhaan käveltiin yhdessä lasten kanssa tai käytettiin autoa, jos matka oli pitkä. 

Sama koski vaippoja, niitä ei enää kaksivuotiaana nähnyt oikein kellään.

Vierailija kirjoitti:

Täh, minkä ikäisillä niitä nykyään käytetään?

Teini-ikäisillä?

Kottikärryllä kyörätään Mäkkäriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, jos ihan puhutaan "ennen vanhaan" ajasta, niin itse olen syntynyt 1958 ja ei ole koskaan ollut rattaita, silloin käveltiin kauppaan äidin kädestä pitäen.

 

Ja kauppa oli kävelymatkan päässä, tiet ja kadut oli aurattu ja äitisi oli kotirouva.

 

Mainitsemasi asiat eivät poista tosiasiaa, että rattaita ei 1960-luvulla todellakaan ollut.

Kenelläkään, joku suurperhe veteli lapsiaan jopa paskakärryillä ja myö hiihettiin kesät-talvet joka paekkaan

 

No oli vaunut ja rattaat. Meillä ainakin. Olemme syntyneet viiskyt- ja kuuskytluvuilla. Oli myös auto. 

Opimme silti kävelevee, juoksee ja liikkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No esim. 90 luvulla kyllä pidettiin outona, jos joku 2-3 vuotias ei itse kävellyt. Vaikka voi olla helpompi kahlita rattaisiin, pitää vaan antaa lapsen opetella pärjäämään itse. 

Missä päin Suomea se oli outoa 90-luvulla?

 

En ole ikinä ymmärtänyt tuota, jaksaako joku muka ihmetellä ohikulkevia ihmisiä, rattailla tai ilman? Teettekö heti analyysin tilanteesta, lapsen iästä ym? 

Meillä oli lapsille vaunut ja rattaat. Eivät niissä röhnönneet aamusta iltaan. Vain silloin, kun se oli perusteltua. Minun mielestä. En kysellyt kanssakulkijoilta koskaan, mitä mieltä he olivat. Ovat liikkuvaisia ihmisiä nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

   Tuttuni Intiasta kertoi ihmetelleensä Suomeen muutettuaan, miksi lapsia kuljetetaan rattaissa ja vaunuissa. Luuli lapsia vammaisiksi🤣

Rääkyviä huutavia ruskettuneita 💩

Eilen kuuntelin koko puolituntisen bussimatkan rääkyvää ja kiljuvaa intialaiskakaraa. 

Sehän se rääkyminen on kamalaa. Niille pirpanoille ei anneta mitään käteen mukaan, jotta viihtyisivät omissa oloissa ja näpertäisivät jotain.

Suurimmalle osalle lapsista annetaan puhelin käteen. Siellä pyörivä video tai peli pitää lapsen hiljaisena ja säästää siten kanssaihmisten hermoja.

Ja sit arvostellaan, kun lapset opetetaan pienestä pitäen näihin puhelimiin. Kasvattaja ei voi voittaa. Koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti. Eihän kävelevää lasta missään rattaissa työnnetä.

Omiani olen työntänyt rattaissa 4-5 v asti silloin, kun hoitoapua ei saatavilla ja olen halunnut käydä kuntoilemassa pitkällä 6 km kävelylenkillä. Sellaista ei lapsi jaksa kävellä eikä monesti pyöräilläkään. Onneksi ollut rattaat niin olen päässyt hoitamaan kuntoani.

En laske kuntoiluksi sitä, että maanittelen 4 v kävelemään 1,5 km ja siihenkin kävelyyn menee 1/2 h, koska joka oksa ja kivenmurikka pitää tutkia.

 

No tuohan tuntuu hienolta. Lapsi kommunikoi luonnon kanssa, tosin äidillä on kiire. Tutustuminen ympäristöön on luovaa lapselle, tosin saattaa ärsyttää vanhempaa.

Täytynee miettiä, olisiko otettava enemmän aikaa tuolle matkalle. Hieno lapsi sinulla.

Voisko olla niin, et lenkki tehdään erikseen ja ne tutkimusmatkat sit erikseen? Miksi täällä kaikki nähdään niin mustavalkoisesti, asiat ovat vain joko-tai.

Ainiin, palsta.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Kommenteista saa vaikutelman, että tämän päivän vanhempien pitää päästä kaikesta mahdollisimman helpolla. Itse kävelevä pikku lapsi, joka ei vielä aikuisen tahdissa pysy on vain hidaste. Ei ihme, jos lapset eivät enää liiku. Vanhemmat voisivat katsoa peiliin ja miettiä mikä lapselle on parasta, ei sitä mikä itselle on helpointa.

No ihan oli lapsillekin helpompaa olla rattaissa tietyt reissut. Eivät siitä halvautuneet. Nykyään liikuntaa harrastavia ym. Lempeys itsessään ei ketään pilaa. Suhteellisuuden taju kannattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen lapset pääsivät pois, koska yksinkertaisesti piti käyttäytyä. Nykyään pullamössöt istuu rattaissa, ettei muassa vaan tarvitse kieltää jostain ja sitten ihmetellään lopputulosta. Lihava, itsekäs, kovaääninen kiusaaja.

Lastenkasvatus on muuttunut perusteellisesti viime vuosikymmeninä. Auktoriteettien ja tottelun korostamisesta, rankaisemisesta ja pakottamisesta on luovuttu. Tilalle on otettu positiivinen kasvatus joka korostaa positiivisen luottamussuhteen luomista ja lapsen oikeutta ilmaista tunteitaan.

 

                       Ja mitä siitä on seurannut ? ? Mietipä sitä. Minä, minä minä kakaroita, jotka ei  ymmärrrrä " ei" sanaa🙄

 

                      &n

Oikeastiko luulet, että tämä yksi häiriintynyt tappoi siksi, että kasvatusmentaliteetti on muuttunut autoritäärisestä positiiviseen? Ja yleistät tämän yhden tapauksen perusteella??