Lue keskustelun säännöt.
Voiko kaverille sanoa suoraan, että haluaa ystävyyden loppuvan
31.10.2022 |
Mulla on ollut vuosia kaveri.
Nyt kuitenkin tuntuu, etten halua olla enää. Hänellä ei ole muita ystäviä, vaan on ripustautunut enemmän minuun. Hänellä on perhe (neljä lasta ja puoliso), itselläni ei ole perhettä. Olen luonteeltani enemmän itsekseni viihtyvä, vaikka muutama ystävä onkin ja muutama kummilapsi, lapsuuden perhe ja sisarusten lapset.
Olen huomannut, että tämä kaveri purkaisi koko elämänsä minulle ja jos hän soittaa, en saa sanottua mitään tunnin väliin. Tai jos sanon, hän ei kuuntele, vaan paasaa omia asioita. Tai jos menen hänelle kylään, tunnen olevani terapeutti, ja minun asiat ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta, eikä keskustelu ole vastavuoroista.
Olen tietoisesti alkanut tehdä hiljaiseloa häneen, en halua ghostata, koska se on epäkohteliasta, vaan vähentänyt radikaalisti näkemistä ja sanonut yksinkertaisesti, ettei näkeminen sovi tai ainakaan tässä kuussa.
Nyt kuitenkin kaveri on alkanut entistä enemmänkin pommittaa, saattaa soittaa kolme kertaa putkeen, niin kauan, että vastaan. Laittaa päivittäin monologin pituisia viestejä, miten hänestä tuntuu tältä ja tältä ja enkö yhtään voisi aikaistaa näkemistä kun hän haluaa kovasti nähdä ja jutella asioistaan.
Kerroin hänelle, että kaveruus tuntuu vähän yksipuoliselta, ja tuntuu, että minä kuuntelen enemmän häntä aina. Hän ei tainnut ymmärtää asiaa, tai kuittasi sen vähän huumorilla.
Eli sanominen ei myös auttanut, eikä näkemisten vähentäminen. Jos en vastaa viesteihin, pommittaa enemmän ja hermostuu kysellen, enkö oikeasti voisi aikaistaa näkemistä.
Mitä teen? Lopetanko vaan tyystin vastailun vai mitä teen?
Kommentit (60)
Itselläni on sellainen kokemus, että ystäväni erosi pitkästä suhteesta, ja kaipasi silloin pljon tukea ja kuuntelevaa ystävää. Ja minä tuin ja kuuntelin.
Ero aiheutti masennuksen tunteita välillä enemmän välillä vähemmän, ja kuuntelijan tarve jatkui vuodesta toiseen. Sitten alkoi uudet deittailut ja treffien vatvomiset, uudet kodit, ja työpaikkojen vatvomiset jne jne.
Hänen erostaan monta vuotta eteenpäin olin vain kuuntelija ja terapeutti. Aloin väsymään siihen, että hän muuttui täysin itsekeskeiseksi, ja käpertyi vain omiin asioihinsa. Olin lukemattomia kertoja tarjonnut ehdotuksia hänen ongelmiinsa, tai suositellut ammattiavun hakemusta. Mutta hän ei näihin tarttunut, vaan vuodesta toiseen valitti samoj ongelmiaan.
Yhtenä päivänä tuli mitta täyteen, kun hän laittoi minulle pitkän raportointiviestin taas viimeisimmistä treffeistä jne, ja loppuun lisäsi kohteliauuskysymyksen "mitäs sinne kuuluu".
Vastasin hänen viestiinsä lyhyesti kommentoimalla hänen juttujaan, ja erittäin pitkästi ja yksityiskohtaisesti kirjoitin omista tekemisistäni ja kuulumisistani. Hänen vastausviestissään hän ei noteerannut mitenkään kilometrin pituisia kuulumisiani, vaan jatkoi omista aiheistaan mihin olin kommentoinut.
"Kilahdin" ihan täysin. Kirjoitin hänelle suoraan että nyt loppuu tämä ilmaisena terapeuttina toimiminen. Kirjoitin hänelle monet esimerkit hänen törkeästä käytöksestään. Hän vähän loukkaantui, mutta sanoi ymmärtävänsä ja muuttavansa tapansa.
Tämän jälkeen soitellessaan hän kyllä väkinäisesti yritti kysellä minunkin kuulumisiani, mutta nopeasti se luisui samaan vanhaan tilanteeseen. Hänestä näki ja kuuli, että hän ei kyennyt keskittymään kenenkään muun asioihin, kun omat asiansa oli niin sekaisin ja hän oli niin keskittynyt vain omaan itseensä.
Sanoin yhdessä puhelussa lopulta, että ei tämä ystävyys toimi. Otetaan taukoa ja palataan joskus myöhemmin asiaan jos kummallakin on kiinnostusta ja tilanne on eri.
Hän loukkaantui ja kyseli kaikilta muiltakin ystäviltään, onko hän muka niin itsekeskeinen, ja muut ystävänsä eivät uskaltaneet suoraan sanoa. Kertoivat kyllä minulle tämän selän takana, että ovat kyllä samaa mieltä, mutta heillä ei ollut pokkaa sanoa sitä suoraan.
Vuosien varrella kuulin hänen elämästään muilta kavereilta. Hän oli lopulta hakeutunut terapiaan, ja saanut elämänsä takaisin uomiinsa. Otin häneen yhteyttä 3v päästä välien katkaisemisesta, ja hän oli muuttunut nainen. Terapia oli toiminut, ja hän ymmärsi itsekkin oman käytöksensä.
Ystävyytemme on palannut, ja on parempaa ja tasapainoisempaa kuin koskaan.
Tämän pitkän vuodatuksen opetus on, että älkää olko nössöjä. Ystävälle pitää voida ja uskaltaa sanoa vaikeatkin asiat. Ystävä ei voi parantaa tapojaan, jos hänelle ei painokkaasti tuo kantaansa ilmi ja anna myös vähän aikaa tähän muutokseen. Ystävyydestä voi ottaa myös vähän taukoa ja etäisyyttä, jos se ei sillä hetkellä tunnu toimivalta. Aina ei ole pakko katkaista välejä heti lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja on valitettavan helppo uhri näille hyväksikäyttäjille. Häntä viedään "ystävyydessä" kuin litran mittaa; juttu on täysin yksipuolinen hyötymissuhde mutta ap ei kehtaa ghostata, koska se on epäkohteliasta. Olet liian järkevä ja hyvätapainen toimiaksesi oikein näiden parasiittien kanssa. Tuo mitä kaverisi harrastaa sinua kohtaan on käytännössä henkistä väkivaltaa. Olet olemassa vain hänen tarpeitaan varten.
Anna siis turhien estojen mennä ja poista tämä ihminen kokonaan elämästäsi. Olet sen velkaa itsellesi, et ole tälle naiselle mitään velkaa. Itse asiassa mahdollistat hänen ikävän käytöksensä, kun et ota ja häivy.
Mun kaveri teki hänelle soittaessani niin, että sanoi minulle olevansa kiireinen ja soittavansa takaisin. Tätä ennen olin yrittänyt tavoittaa häntä puhelimella kahdesti. Molempiin puheluihin hän vastasi, mutta lopetti puhelut saman tien. Soittoa ei koskaan kuulunut, joten emme ole olleen tekemisissä yli 10 vuoteen. Kaverilla oli terveysongelmia, joten ilmeisesti ne verottivat.
Ehkä voisit kokeilla tätä tyyliä. Ainakin itse ymmärsin jättää kaverini pysyvästi rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri teki hänelle soittaessani niin, että sanoi minulle olevansa kiireinen ja soittavansa takaisin. Tätä ennen olin yrittänyt tavoittaa häntä puhelimella kahdesti. Molempiin puheluihin hän vastasi, mutta lopetti puhelut saman tien. Soittoa ei koskaan kuulunut, joten emme ole olleen tekemisissä yli 10 vuoteen. Kaverilla oli terveysongelmia, joten ilmeisesti ne verottivat.
Ehkä voisit kokeilla tätä tyyliä. Ainakin itse ymmärsin jättää kaverini pysyvästi rauhaan.
Tai ehkä sinä olit se energiasyöppö vatvoja joka feidattiin noin näppärästi...
Pidä etäisyyttä. Älä vastaa vaikka pommittaisi koko ajan puhelimella. Älä anna tässä periksi, koska hän silloin huomaa, että kun jaksaa pommittaa, niin sinä vastaat puhelimeen. Tai viesteihin.
Kyllä se siitä hänenkin into laantuu, kun pidät tiukasti omat rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voishan sitä yrittää sopia tapaamisen vaikkapa taidenäyttelyyn tai museoon, tai jonkun toiminnan pariin. Jonnekin missä on muitakin ihmisiä. Eli pyrkiä rikkomaan muodostunut kaava. Mutta jos tosiaan haluaa ystävästä eroon niin voihan sanoa, että alkaa tuntua että käytät minua vain ilmaisena terapeuttina etkä oikeastaan muuten välitä minusta ihmisenä, joten en halua/jaksa enää tavata. (Mutta onko se silloin ollutkaan ystävä?)
Kyllä on ollut ystävä. Miksi ei olisi ollut? Eikö teinipoikakaveri ollutkaan poikakaveri ollenkaan kun ei tullut loppuelämän suhdetta hänen kanssaan? Eikä aviomies ollutkaan aviomies lainkaan, jos hänestä tuli ero? Niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sanoa, minullekin on sanottu. Mutta sen jälkeen ei voi enää yrittää mitään. En tervehdi, ja koska minulle kerrottiin kuinka raskas ihminen olen, en edes yritä olla jatkossa mukava. Tästä olen saanut sitten loukkaantumista ja ihmettelyä, etten halua muuttua tai anna toista mahdollisuutta. Joo en; en ole aikeissa muuttua, ja elämässä ei ole toisia mahdollisuuksia. Voi voi.
Näin. Pitää olla sitten varma halustaan lopettaa kaverisuhde. Ei voi leikkiä toisilla ihmisillä niin että ottaa kaapsita aina villoin kun itsestä tuntuu että olisi kiva hetken leikkiä. Musta oli aivan mahtavaa kun jo pitemmän aikaa minulle ilkeillyt kaverini antoi tulla täysilaidallisen siitä miten ärsyttävä olen. Sanomansa asiat heijastelivat kyllä hänen omaa elämäänsä enemmän kuin minua persoonana ja henkilönä. Tuohon loppui minunkin kiltteyteni ja empaattisuuteni ja tukemiseni. Nykyyään olemme vuoden hiljaiselon jälkeen taas v+jonkin verran tekemisissä mutta HETI välittömsti jos kaverin suusta tulee jotain vittuilua niin vastaan siihen 3x veemäisemmin.
Mitä järkeä tuossa on? Miksette vain pysyneet eri tahoilla?
Olosuhteiden pakosta on helpompi olla tekemisissä hieman kuin olla olematta kokonaan. Mutta tämä on sinänsä helppoa minulle koska päätän itse minkä verran näen häntä, ja missä, jne. En muutenkaan ajattele koskaan pitäväni vihaa hautaan saakka, en ole sen tyyppinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on sellainen kokemus, että ystäväni erosi pitkästä suhteesta, ja kaipasi silloin pljon tukea ja kuuntelevaa ystävää. Ja minä tuin ja kuuntelin.
Ero aiheutti masennuksen tunteita välillä enemmän välillä vähemmän, ja kuuntelijan tarve jatkui vuodesta toiseen. Sitten alkoi uudet deittailut ja treffien vatvomiset, uudet kodit, ja työpaikkojen vatvomiset jne jne.
Hänen erostaan monta vuotta eteenpäin olin vain kuuntelija ja terapeutti. Aloin väsymään siihen, että hän muuttui täysin itsekeskeiseksi, ja käpertyi vain omiin asioihinsa. Olin lukemattomia kertoja tarjonnut ehdotuksia hänen ongelmiinsa, tai suositellut ammattiavun hakemusta. Mutta hän ei näihin tarttunut, vaan vuodesta toiseen valitti samoj ongelmiaan.
Yhtenä päivänä tuli mitta täyteen, kun hän laittoi minulle pitkän raportointiviestin taas viimeisimmistä treffeistä jne, ja loppuun lisäsi kohteliauuskysymyksen "mitäs sinne kuuluu".
Vastasin hänen viestiinsä lyhyesti kommentoimalla hänen juttujaan, ja erittäin pitkästi ja yksityiskohtaisesti kirjoitin omista tekemisistäni ja kuulumisistani. Hänen vastausviestissään hän ei noteerannut mitenkään kilometrin pituisia kuulumisiani, vaan jatkoi omista aiheistaan mihin olin kommentoinut.
"Kilahdin" ihan täysin. Kirjoitin hänelle suoraan että nyt loppuu tämä ilmaisena terapeuttina toimiminen. Kirjoitin hänelle monet esimerkit hänen törkeästä käytöksestään. Hän vähän loukkaantui, mutta sanoi ymmärtävänsä ja muuttavansa tapansa.
Tämän jälkeen soitellessaan hän kyllä väkinäisesti yritti kysellä minunkin kuulumisiani, mutta nopeasti se luisui samaan vanhaan tilanteeseen. Hänestä näki ja kuuli, että hän ei kyennyt keskittymään kenenkään muun asioihin, kun omat asiansa oli niin sekaisin ja hän oli niin keskittynyt vain omaan itseensä.
Sanoin yhdessä puhelussa lopulta, että ei tämä ystävyys toimi. Otetaan taukoa ja palataan joskus myöhemmin asiaan jos kummallakin on kiinnostusta ja tilanne on eri.
Hän loukkaantui ja kyseli kaikilta muiltakin ystäviltään, onko hän muka niin itsekeskeinen, ja muut ystävänsä eivät uskaltaneet suoraan sanoa. Kertoivat kyllä minulle tämän selän takana, että ovat kyllä samaa mieltä, mutta heillä ei ollut pokkaa sanoa sitä suoraan.
Vuosien varrella kuulin hänen elämästään muilta kavereilta. Hän oli lopulta hakeutunut terapiaan, ja saanut elämänsä takaisin uomiinsa. Otin häneen yhteyttä 3v päästä välien katkaisemisesta, ja hän oli muuttunut nainen. Terapia oli toiminut, ja hän ymmärsi itsekkin oman käytöksensä.
Ystävyytemme on palannut, ja on parempaa ja tasapainoisempaa kuin koskaan.
Tämän pitkän vuodatuksen opetus on, että älkää olko nössöjä. Ystävälle pitää voida ja uskaltaa sanoa vaikeatkin asiat. Ystävä ei voi parantaa tapojaan, jos hänelle ei painokkaasti tuo kantaansa ilmi ja anna myös vähän aikaa tähän muutokseen. Ystävyydestä voi ottaa myös vähän taukoa ja etäisyyttä, jos se ei sillä hetkellä tunnu toimivalta. Aina ei ole pakko katkaista välejä heti lopullisesti.
Joillain ihmisillä on myös eri tyypit juhlaan, arkeen, ja huolien kuunteluun, eli voi hyvin olla että tyyppi joka vatvoo sinulle vain omia ongelmiaan on hauska seurahenkilö ja partyhlö toiselle kaverilleen. Minulla on parikin tällaista ollut. Jopa saatetaan perua kivanpito kanssani ja mennä toisten mukana juhlimaan minun jäädessä yksin kotiin. Enää en tuollaiseen suostuisi, mutta nuorempana kyllä. Ensin olin kuunnellut parinkin kaverin murehita yökaudet viikolla ja kun vkl tuli niin he singahtivat toisaalle ja kun kysyin mahtuisinhko mnujkaan niin vastaus oli että nyt ei mahdu. Ei muuten mahtunut koskaan. Parhaassa tapauksessa eräs tällainen kehtasi pyytää minulta rahaa jollain verukkeella lainaan pe-iltana. Juhlimisäänet taustalla selitteli että pitäisi ostaa äidille lahja syntymäpäiväksi ja nyt ei just ole rahaa. Että jos nyt laitat, niin maksan sitten ensi kuun keskiviikkon takaisin.
Tuon jälkeen en vain ikinä enää vastannut viesteihin enkä puheluihin. Tuosta aikaa nyt 6 vuotta.
Ehdottomasti eroon vain tuollaisesta tyypistä. älä anna ap itseäsi kohdeltavan noin.
Itellänikin ollut vastaavanlainen ihmissuhde. En tiedä mikä häiriö ihmisellä on kyseessä, jos käyttäytyy noin. Tai sitten on vain oikeasti itsekäs kusipää. Mulla kaveri oikeasti ahdisti noiden viestien kanssa. Saatto laittaa miljoona selfietä itsestään joita piti sitten maasta taivaaseen kehua, ja jos en joskus jaksanut kehua yhtä lausetta enempää sanoi että " ootko kateellinen, eiku sullahan oli niitä ongelmia itsetunnon kanssa, voi voi "
Voi luoja...
Hän myös jakoi aivan kaikki pienimmätkin terveysongelmansa tai sen, ettei ollut käynyt päiviin suihkussa ja nyt haisee, millaista oli käydä vessassa, miten hänen vatsansa toimii, onkohan tämä jalkasieni tässä, mitä hänen serkkunsa serkku oli sanonut vuonna 1996 jne, minkäkoikoinen se hänen exällään oli, mitä he puuhasivat sängyssä, ym ym...
Voitteko kuvitella, että vähän ahdisti? Hän jakoi mulle asioita joihin en voinut mitenkään auttaa ja ylipäätään asioita ja tietoa joilla en tehnyt yhtään mitään ja olisin todella ollut mieluummin tietämättä!!!
En kertakaikkiaan ymmärrä mikä näitä tän kaltaisia ihmisiä vaivaa. Eikö ole mitään häpyä? Tule mieleen että hetkinen kiinnostaakohan tämä asia tms?siis tuo on oikeesti henkistä väkivaltaa tuollanenki omilla asioilla pommittaminen (vieläpä yksipuolisesti)!
Hankkiudu ap ja kaikki muutkin äkkiä eroon tällaisista ihmisistä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi ikäviä kokemuksia monilla! Valitettavasti tällaisia ihmisiä on. Sanokaa heti irti tällaiset suhteet. Hyväksikäyttäjät tunnistavat keille on vaikeaa omien rajojen vetäminen ja ketkä ovat kilttejä ja käyttävät sitten sellaisia ihmisiä surutta hyväkseen.
Stoppi sellaiselle. Ehdottomasti.
Mulla on tällainen ystävä myös, kertoo vain itsestään ja lapsistaan, jos itse kerron kuulumisia niin vaihtaa aiheen pois heti. En osaa sanoa suoraan, mutta en aina vastaa enkä soita takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On raskasta pyörittää ns. ystävyyssuhdetta, kun joutuu olemaan ystävän ikävien tunteiden ja elämän kaaoksien kaatopaikka.
Kaikki ikävät asiat on kiire kertomaan ja puhumaan vaikka tuntikaupalla niistä.
Vastavuoroisesti hän ei halua tietää mitä minulle kuuluu, ei kiinnosta kuunnella.
Ei tällaista ehkä voi ystävyydeksi kutsuakaan. Olen kuunteluautomaatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri teki hänelle soittaessani niin, että sanoi minulle olevansa kiireinen ja soittavansa takaisin. Tätä ennen olin yrittänyt tavoittaa häntä puhelimella kahdesti. Molempiin puheluihin hän vastasi, mutta lopetti puhelut saman tien. Soittoa ei koskaan kuulunut, joten emme ole olleen tekemisissä yli 10 vuoteen. Kaverilla oli terveysongelmia, joten ilmeisesti ne verottivat.
Ehkä voisit kokeilla tätä tyyliä. Ainakin itse ymmärsin jättää kaverini pysyvästi rauhaan.
Tai ehkä sinä olit se energiasyöppö vatvoja joka feidattiin noin näppärästi...
Hyvin mahdollista hänen kannaltaan katsottuna. Olimme alunperin tutustuneet, koska olimme molemmat samanlaisessa kuormittavassa elämäntilanteessa. Epäilen, että hän saattoi kokea muiden ongelmat isompana kuin omansa, mikä aiheutti hänelle ylimääräistä painetta ja rasitusta. Olimme pitäneet yhteyttä harvakseltaan, joten en usko olleeni kovinkaan iso energiasyöppö. Kun hän kertoi tuoreesta terveysongelmastaan, otin häneen yhteyttä, koska kuvittelin voivani tukea häntä. No tukeani ei tarvittu, joten asia oli sillä selvä. Edelleen olen sitä mieltä, että hänellä oli juuri silloin niin raskas elämänvaihe, ettei hän jaksanut sen vuoksi pitää yhteyttä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voithan aina kokeilla vielä sitäkin, että kun monologi alkaa, sanot ensin, että et haluaisi koko ajan vain vatvoa hänen ongelmiaan. Jos kommentti sivuutetaan, ärähdät kovemmin, että nyt v***tu kuuntelet, mitä sanottavaa minulla on. Sitten voit sanoa rauhallisemmin, että tällaisenaan tämä ei ole enää sitä ystävyyttä, josta kaikki alkoi. Että et ole hänen terapeuttinsa, etkä halua jatkaa tällä yksipuolisella tavalla, kun kaikki yhteydenotot ja tapaamiset menevät saman kaavan mukaan hänen miessuhteitaan ruotien.
Joskus ihmiset vaativat epämiellyttävän herätyksen. Toiset suuttuvat ja katkovat välit, toisista tulee marttyyreita, mutta osa oppii taas ottamaan muutkin huomioon, kun eivät halua menettää ystävyyttä. Kokeilemalla se selviää.
Näin pitää toimia, eikä vaan yhtäkkiä katkaista välejä.
Ymmärrän Apn fiilistä. Itsekin ylivastuullinen ja rajaton sillä tavalla, etten osaa pitää puoliani. Ihan noin pahaa tilannetta mulla ei ole ollut, että joku päivittäin ahdistelisi, mutta viikottain aikoinaan eräs oman elämänsä prinsessa kulutti aikaansa soittamalla maratonpuheluita ( ennen tekstariaikaa).
Olemme edelleen tekemisissä n 30 v kaveruuden jälkeen ja edelleen puhelut kestävät + 4 h ja keskittyvät hänen elämäänsä, mutta tärä tspahtuu enää muutaman kerran vuodessa.
Lopetin helposti saavutettavana olon. Näin pääsin pois asemasta, jolle heti pitää soittaa, kun on tapahtunut jotain tai on tylsää. En antanut edes mitään selityksiä, miksi en vastannut tai soittanut takaisin.
Kaveruuden katkaiseminen varmasti pakollista negatiivisen tai hallitsevan henkilön ollessa kyseessä. Tämä oma tuttuni on viihdyttävä ja hiukan todellisuudesta irrallaan oleva persoona, jollainen ei ollut psyykkisesti kuormittava. Meillä oli vain eri käsitys siitä, kuinka paljon arjessa voisimme olla tekemisissä. Ei tarvinnut katkaista välejä. Koin aluksi syyllisyyttä, kun en ollut aina tavoitettavissa, mutta se on itsekehittämäni ongelma ja aloin antaa aikaani vain sen verran, kuin hyvillä mielin pystyin.
Ap pidä huoli itsestäsi ja anna itsestäsi vain sen verran kaverillesi, kuin se on oman hyvinvointisi puolesta mahdollista. Jos se on " ei yhtään", niin sitten se on niin vähän.
"I don't think we should see anymore"
Osa oppii ottamaan muutkin huomioon , kestää vähän aikaa kunnes tilanne kivasti lipsahtaa siihen että huomaat kuuntelevasi kolmatta tuntia ystävän huolia. Kokemusta valitettavasti on ja tämäkin mun "ystävä" ihmetteli miksei kukaan halua olla hänen kanssa tekemisissä. Ei nämä tajua , varmaan joku persoonallisuus häiriö kyseessä. Minä pikkuhiljaa pidensin vastausvälejä , tämäkin rimputti puhelinta "ajattelin ettet kuullut" tyyliin. Lopuksi sanoin että mulla alkaa kiireet , en edes selittänyt mitkä kiireet. Puolen vuoden päästä kokeili kepillä jäätä , en vastannut.