Lue keskustelun säännöt.
Voiko kaverille sanoa suoraan, että haluaa ystävyyden loppuvan
31.10.2022 |
Mulla on ollut vuosia kaveri.
Nyt kuitenkin tuntuu, etten halua olla enää. Hänellä ei ole muita ystäviä, vaan on ripustautunut enemmän minuun. Hänellä on perhe (neljä lasta ja puoliso), itselläni ei ole perhettä. Olen luonteeltani enemmän itsekseni viihtyvä, vaikka muutama ystävä onkin ja muutama kummilapsi, lapsuuden perhe ja sisarusten lapset.
Olen huomannut, että tämä kaveri purkaisi koko elämänsä minulle ja jos hän soittaa, en saa sanottua mitään tunnin väliin. Tai jos sanon, hän ei kuuntele, vaan paasaa omia asioita. Tai jos menen hänelle kylään, tunnen olevani terapeutti, ja minun asiat ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta, eikä keskustelu ole vastavuoroista.
Olen tietoisesti alkanut tehdä hiljaiseloa häneen, en halua ghostata, koska se on epäkohteliasta, vaan vähentänyt radikaalisti näkemistä ja sanonut yksinkertaisesti, ettei näkeminen sovi tai ainakaan tässä kuussa.
Nyt kuitenkin kaveri on alkanut entistä enemmänkin pommittaa, saattaa soittaa kolme kertaa putkeen, niin kauan, että vastaan. Laittaa päivittäin monologin pituisia viestejä, miten hänestä tuntuu tältä ja tältä ja enkö yhtään voisi aikaistaa näkemistä kun hän haluaa kovasti nähdä ja jutella asioistaan.
Kerroin hänelle, että kaveruus tuntuu vähän yksipuoliselta, ja tuntuu, että minä kuuntelen enemmän häntä aina. Hän ei tainnut ymmärtää asiaa, tai kuittasi sen vähän huumorilla.
Eli sanominen ei myös auttanut, eikä näkemisten vähentäminen. Jos en vastaa viesteihin, pommittaa enemmän ja hermostuu kysellen, enkö oikeasti voisi aikaistaa näkemistä.
Mitä teen? Lopetanko vaan tyystin vastailun vai mitä teen?
Kommentit (60)
Voi tuossa vaiheessa kun olet jo kertonut, mikä mättää ja parannusta ei ole tapahtunut. Laita selkeä viesti tyyliin, Terve! En halua enää jatkaa ystävyyttä tai olla muutenkaan tekemisissä. Syyt olenkin sinulle jo aikaisemmin kertonut. Hyvät jatkot sinulle ja perheellesi. Ja sitten poistat yhteystiedot ja blokkaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli myös pakko pistää välit poikki samanlaisen perheellisen kaverin kanssa. Aina kun otti yhteyttä, niin arvasi että tarvitsi taas psykologipalveluita tai jonkun jolle retostella saavutuksillaan. Minun onnekseni tuli riitatilanne jonka johdosta pystyin viilentää välit. Kaveri pyrkii edelleen välillä yhteyksiin, mutta motivaatio vastata on hyvin alhainen ja olen pysytellyt vähäsanaisena.
Voi sanoa, minullekin on sanottu. Mutta sen jälkeen ei voi enää yrittää mitään. En tervehdi, ja koska minulle kerrottiin kuinka raskas ihminen olen, en edes yritä olla jatkossa mukava. Tästä olen saanut sitten loukkaantumista ja ihmettelyä, etten halua muuttua tai anna toista mahdollisuutta. Joo en; en ole aikeissa muuttua, ja elämässä ei ole toisia mahdollisuuksia. Voi voi.
Voishan sitä yrittää sopia tapaamisen vaikkapa taidenäyttelyyn tai museoon, tai jonkun toiminnan pariin. Jonnekin missä on muitakin ihmisiä. Eli pyrkiä rikkomaan muodostunut kaava. Mutta jos tosiaan haluaa ystävästä eroon niin voihan sanoa, että alkaa tuntua että käytät minua vain ilmaisena terapeuttina etkä oikeastaan muuten välitä minusta ihmisenä, joten en halua/jaksa enää tavata. (Mutta onko se silloin ollutkaan ystävä?)
Vierailija kirjoitti:
Voi sanoa, minullekin on sanottu. Mutta sen jälkeen ei voi enää yrittää mitään. En tervehdi, ja koska minulle kerrottiin kuinka raskas ihminen olen, en edes yritä olla jatkossa mukava. Tästä olen saanut sitten loukkaantumista ja ihmettelyä, etten halua muuttua tai anna toista mahdollisuutta. Joo en; en ole aikeissa muuttua, ja elämässä ei ole toisia mahdollisuuksia. Voi voi.
Näin. Pitää olla sitten varma halustaan lopettaa kaverisuhde. Ei voi leikkiä toisilla ihmisillä niin että ottaa kaapsita aina villoin kun itsestä tuntuu että olisi kiva hetken leikkiä. Musta oli aivan mahtavaa kun jo pitemmän aikaa minulle ilkeillyt kaverini antoi tulla täysilaidallisen siitä miten ärsyttävä olen. Sanomansa asiat heijastelivat kyllä hänen omaa elämäänsä enemmän kuin minua persoonana ja henkilönä. Tuohon loppui minunkin kiltteyteni ja empaattisuuteni ja tukemiseni. Nykyyään olemme vuoden hiljaiselon jälkeen taas v+jonkin verran tekemisissä mutta HETI välittömsti jos kaverin suusta tulee jotain vittuilua niin vastaan siihen 3x veemäisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lopettaisin. Olet jo sanonut syyn sille mikä ystävyydessä hiertää, jos se ei auta niin pakkohan ne välit on viilentää. Eikä tuo mitään ystävyyttä edes ole, hän käyttää sinua ilmaisena keskusteluapuna. Tai siis kuuntelijana.
Mietin itse paraikaa samaa asiaa. Tapasin toissapäivänä taas ystävääni ja jotenkin lopultakin kunnolla havahduin siihen minkälainen kuvio on nykyään kyseessä. "Apua, mistä edes alottaisin?" Tämä oli hänen avausreplansa kun istahdimmme ravintolan tuoleille. Tämä tarkoittaa sitä, että koko tapaamisen ajan käymme läpi hänen kuulumisiaan, tarkemmin sanottuna syvimpiä tuntojaan pienistäkin tapahtumista. Jokainen hänen tapailemansa miehen lähettämä viesti analysoidaan pohjamutia myöten ja sitten vatvotaan. Nämä tapaamiset siis saavat alkunsa sillä, että tämä tyyppi lähettää viestin "hei, koska nähdään, toivottavasti pian, mulla on taas niin paljon kerrottavaa!"
Vietimme yhdessä aikaa 4 tuntia. En saanut suun vuoroa kuin pari kertaa, mutta nämä jutut ystäväni ohitti reagoimatta ja jatkoi omaa analysointiaan. Kertaakaan hän ei kysynyt mitään minun kuulumisistani.
Eiköhän tämä ollut tässä. Surullista, sillä olemme tunteneet yli 20 vuotta. Ei tämä aina ole tällaista ollut, en tiedä miten tähän päädyttiin.
Tsemppiä ap!
Minä olen alkanut inhota noita tyyppejä, jotka analysoivat (vaihtuvia) mieskandidaattejaan loputtomalla kyökkipsykologisoinnillaan. Nykyisin sanon suoraan, että mietitään näitä asioita sitten tarkemmin, jos tämä(kään) suhde jatkuu alkua pidemmälle, olet kuitenkin jo 35. Loppuu jargoni lyhyeen.
Olen sanonut lukemattomia kertoja että a) puhutaanko välillä jostain muusta ja b) näin 1.5 vuoden soutamisen ja huopaamisen jälkeen alkaa olla selvää, ettei se mies oikeasti ole jättämässä vaimoaan. Tämä auttaa noin kahdeksi minuutiksi, sitten loputon vatvominen taas jatkuu. Tykkääkö se vai eikö tykkää, ollaanko suhteessa vai eikö olla.
No sitten sanot vain, että haluat keskittyä elämään nyt elämään omaa elämääsi ja rauhoitat sen täysin. Sitten vain estot päälle. Ei asiaa kannata enempää miettiä.
Olisipa se noin helppoa. Hän on kuitenkin ollut minulle tärkeä ihminen varhaisteini-iästä asti, ja kaipaan niitä aikoja kun ystävyytemme ei ollut tällaista hyväksikäyttöä. Tiedän ettei muita vaihtoehtoja varmaankaan ole, mutta mikään patenttiratkaisu tuo blokkaaminen ei kylläkään ole.
Mutta kai tajuat että teiniaikojen tasavertainen ystävyys on ohi eikä palaa enää entiselleen. Kaverisi on muuttunut niin paljon, ja tavallaan hän on myös vetänyt sinut osaksi kolmiodraamansa. Vaikuttaa siltä että ystävän koko identiteetti on kietoutunut tämän suhdekuvion ympärille. Joudut itse päättämään jaksatko tällaista vai et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sanoa, minullekin on sanottu. Mutta sen jälkeen ei voi enää yrittää mitään. En tervehdi, ja koska minulle kerrottiin kuinka raskas ihminen olen, en edes yritä olla jatkossa mukava. Tästä olen saanut sitten loukkaantumista ja ihmettelyä, etten halua muuttua tai anna toista mahdollisuutta. Joo en; en ole aikeissa muuttua, ja elämässä ei ole toisia mahdollisuuksia. Voi voi.
Näin. Pitää olla sitten varma halustaan lopettaa kaverisuhde. Ei voi leikkiä toisilla ihmisillä niin että ottaa kaapsita aina villoin kun itsestä tuntuu että olisi kiva hetken leikkiä. Musta oli aivan mahtavaa kun jo pitemmän aikaa minulle ilkeillyt kaverini antoi tulla täysilaidallisen siitä miten ärsyttävä olen. Sanomansa asiat heijastelivat kyllä hänen omaa elämäänsä enemmän kuin minua persoonana ja henkilönä. Tuohon loppui minunkin kiltteyteni ja empaattisuuteni ja tukemiseni. Nykyyään olemme vuoden hiljaiselon jälkeen taas v+jonkin verran tekemisissä mutta HETI välittömsti jos kaverin suusta tulee jotain vittuilua niin vastaan siihen 3x veemäisemmin.
Mitä järkeä tuossa on? Miksette vain pysyneet eri tahoilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro asia uudestaan hänelle koska hän ei ymmärtänyt että olet vakavissasi.
Luultavasti yritit kertoa sen ohimennen tms kun hän otti sen huumorilla. Avoimuus, muista se.
Entä jos kyse on omasta vanhemmasta. Ei siitä eroonkaan pääse. Uhkaileva ilkeä vanhus. Ei tajua mitä kaikkea on tehnyt humalaisena perheelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lopettaisin. Olet jo sanonut syyn sille mikä ystävyydessä hiertää, jos se ei auta niin pakkohan ne välit on viilentää. Eikä tuo mitään ystävyyttä edes ole, hän käyttää sinua ilmaisena keskusteluapuna. Tai siis kuuntelijana.
Mietin itse paraikaa samaa asiaa. Tapasin toissapäivänä taas ystävääni ja jotenkin lopultakin kunnolla havahduin siihen minkälainen kuvio on nykyään kyseessä. "Apua, mistä edes alottaisin?" Tämä oli hänen avausreplansa kun istahdimmme ravintolan tuoleille. Tämä tarkoittaa sitä, että koko tapaamisen ajan käymme läpi hänen kuulumisiaan, tarkemmin sanottuna syvimpiä tuntojaan pienistäkin tapahtumista. Jokainen hänen tapailemansa miehen lähettämä viesti analysoidaan pohjamutia myöten ja sitten vatvotaan. Nämä tapaamiset siis saavat alkunsa sillä, että tämä tyyppi lähettää viestin "hei, koska nähdään, toivottavasti pian, mulla on taas niin paljon kerrottavaa!"
Vietimme yhdessä aikaa 4 tuntia. En saanut suun vuoroa kuin pari kertaa, mutta nämä jutut ystäväni ohitti reagoimatta ja jatkoi omaa analysointiaan. Kertaakaan hän ei kysynyt mitään minun kuulumisistani.
Eiköhän tämä ollut tässä. Surullista, sillä olemme tunteneet yli 20 vuotta. Ei tämä aina ole tällaista ollut, en tiedä miten tähän päädyttiin.
Tsemppiä ap!
Minä olen alkanut inhota noita tyyppejä, jotka analysoivat (vaihtuvia) mieskandidaattejaan loputtomalla kyökkipsykologisoinnillaan. Nykyisin sanon suoraan, että mietitään näitä asioita sitten tarkemmin, jos tämä(kään) suhde jatkuu alkua pidemmälle, olet kuitenkin jo 35. Loppuu jargoni lyhyeen.
Olen sanonut lukemattomia kertoja että a) puhutaanko välillä jostain muusta ja b) näin 1.5 vuoden soutamisen ja huopaamisen jälkeen alkaa olla selvää, ettei se mies oikeasti ole jättämässä vaimoaan. Tämä auttaa noin kahdeksi minuutiksi, sitten loputon vatvominen taas jatkuu. Tykkääkö se vai eikö tykkää, ollaanko suhteessa vai eikö olla.
No sitten sanot vain, että haluat keskittyä elämään nyt elämään omaa elämääsi ja rauhoitat sen täysin. Sitten vain estot päälle. Ei asiaa kannata enempää miettiä.
Olisipa se noin helppoa. Hän on kuitenkin ollut minulle tärkeä ihminen varhaisteini-iästä asti, ja kaipaan niitä aikoja kun ystävyytemme ei ollut tällaista hyväksikäyttöä. Tiedän ettei muita vaihtoehtoja varmaankaan ole, mutta mikään patenttiratkaisu tuo blokkaaminen ei kylläkään ole.
Mutta kai tajuat että teiniaikojen tasavertainen ystävyys on ohi eikä palaa enää entiselleen. Kaverisi on muuttunut niin paljon, ja tavallaan hän on myös vetänyt sinut osaksi kolmiodraamansa. Vaikuttaa siltä että ystävän koko identiteetti on kietoutunut tämän suhdekuvion ympärille. Joudut itse päättämään jaksatko tällaista vai et.
Tajuan, mutta olen silti sitä mieltä että estolistalle laittaminen on vähän turhan radikaalia. Meillä on kuitenkin myös yhteisiä tuttuja ja vanhempammekin ovat kavereita keskenään. Koen olevani velkaa sen että kerron ainakin mistä syystä en halua enää tavata. Löytäisinpä vain selkärankani tehdä niin.
Ja kyllä, olen osa kolmiodraamaa jota en hyväksy ja josta en haluaisi kuulla yhtään mitään. Olen tämänkin sanonut mutta se kaikuu kuuroille korville kun ystävä (?) kaipaa ilmaista terapeuttia.
Vierailija kirjoitti:
Voishan sitä yrittää sopia tapaamisen vaikkapa taidenäyttelyyn tai museoon, tai jonkun toiminnan pariin. Jonnekin missä on muitakin ihmisiä. Eli pyrkiä rikkomaan muodostunut kaava. Mutta jos tosiaan haluaa ystävästä eroon niin voihan sanoa, että alkaa tuntua että käytät minua vain ilmaisena terapeuttina etkä oikeastaan muuten välitä minusta ihmisenä, joten en halua/jaksa enää tavata. (Mutta onko se silloin ollutkaan ystävä?)
Tämä ei muuten aina toimi vaikka hyvältä idealta kuulostaakin. Siis että sopii tapaamisen jonkun toiminnan pariin. Kuten aapeekin sanoi, se antaa vain tälle vatvojalle entistä parempia mahdollisuuksia sivuuttaa toisen pienetkin yritykset kertoa omia juttujaan. Ensin selitetään suu vaahdossa niitä omia asioita pari tuntia (vaikka sitten siellä taidenäyttelyssä kaikkien kuullen), ja kun toinen avaa suunsa niin "hei, pitäisikö mennä katsomaan tuo huone vielä kun siellä on näemmä barokkia, ja arvaa muuten mitä asiaa sillä oli kun se eilen soitti?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen joutunut sanomaan suoraan, kun ensin monta kertaa huomautin siitä, että en jaksa kuunnella hänen ainaista rahapulasta valittamistaan. Valittaminen vain jatkui ja paheni, ehkä hän uskoi että alan antaa hänelle rahaa tai takaan hänelle lainan? Olen itse hyvätuloinen eläkeläinen, ystävän työura taas on risainen ja eläke pieni.
Puolen vuoden kuluttua ystävä soitti, että hän ei enää aio valittaa ja voitaisiinko taas alkaa tavata. En halunnut uudistaa ystävyyttä, oli ehtinyt täysin mennä maku tähän ihmiseen.
Vierailija kirjoitti:
Minä lopettaisin. Olet jo sanonut syyn sille mikä ystävyydessä hiertää, jos se ei auta niin pakkohan ne välit on viilentää. Eikä tuo mitään ystävyyttä edes ole, hän käyttää sinua ilmaisena keskusteluapuna. Tai siis kuuntelijana.
Mietin itse paraikaa samaa asiaa. Tapasin toissapäivänä taas ystävääni ja jotenkin lopultakin kunnolla havahduin siihen minkälainen kuvio on nykyään kyseessä. "Apua, mistä edes alottaisin?" Tämä oli hänen avausreplansa kun istahdimmme ravintolan tuoleille. Tämä tarkoittaa sitä, että koko tapaamisen ajan käymme läpi hänen kuulumisiaan, tarkemmin sanottuna syvimpiä tuntojaan pienistäkin tapahtumista. Jokainen hänen tapailemansa miehen lähettämä viesti analysoidaan pohjamutia myöten ja sitten vatvotaan. Nämä tapaamiset siis saavat alkunsa sillä, että tämä tyyppi lähettää viestin "hei, koska nähdään, toivottavasti pian, mulla on taas niin paljon kerrottavaa!"
Vietimme yhdessä aikaa 4 tuntia. En saanut suun vuoroa kuin pari kertaa, mutta nämä jutut ystäväni ohitti reagoimatta ja jatkoi omaa analysointiaan. Kertaakaan hän ei kysynyt mitään minun kuulumisistani.
Eiköhän tämä ollut tässä. Surullista, sillä olemme tunteneet yli 20 vuotta. Ei tämä aina ole tällaista ollut, en tiedä miten tähän päädyttiin.
Tsemppiä ap!
Someaikaan sopiva ystävä. Päivittääkö nettiin samoja asioita? Jotkut ovat jatkaneet menestystarinansa päivittämistä vuosikymmenen. Todisteena ystävistään päivittävät välillä tekemisiä muiden ihmisten kanssa. Pääasia, että sankari näkyy julkaisuissa. Onnistuneet vuodatukset keräävät satoja tykkäyksiä ja pääjehut itse tykkäävät takaisin keille haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
@2 voi ei, no samankaltaisia kokemuksia täällä. Jos olen nähnyt ystävääni, ensimmäinen lause on, "ihanaa nähdä, mul on Niiiiin paljon kerrottavaa, mistähän mä aloitan, siis niin ihanaa nähdä!" sitten kerrotaan ihan kaikki asiat omasta elämästä.
Oon sitten kuunnellut, ja kun olisi minun vuoroni kertoa omat päivän polttavat ja kerron, niin "puheenvuoroni" jälkeen ystäväni ilme ei edes värähdä, vaan saattaa alkaa tehdä muuta, soittaa jollekkin, paimentaa lapsia, kauppakeskuksessa kysyä, mennäänkö tuonne kauppaan tms ja sit taas paasaa omia asioita. Eli hänellä ei ole mielenkiintoa, keskittymistä tai muutakaan intressiä ottaa kantaa.
En myös tiedä, miten tähän on ajauduttu. Ei ennen se tällaista ollut vuosia sitten, mutta nykyvuodet joo. Sen takia olen lopettamassa yhteydenpidon. Ap.
Ehkä kilpailua? Voimautui kertomaan omat asiansa, sitten miettii pokkanaamalla miten saa voitettua sinut ensi kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lopettaisin. Olet jo sanonut syyn sille mikä ystävyydessä hiertää, jos se ei auta niin pakkohan ne välit on viilentää. Eikä tuo mitään ystävyyttä edes ole, hän käyttää sinua ilmaisena keskusteluapuna. Tai siis kuuntelijana.
Mietin itse paraikaa samaa asiaa. Tapasin toissapäivänä taas ystävääni ja jotenkin lopultakin kunnolla havahduin siihen minkälainen kuvio on nykyään kyseessä. "Apua, mistä edes alottaisin?" Tämä oli hänen avausreplansa kun istahdimmme ravintolan tuoleille. Tämä tarkoittaa sitä, että koko tapaamisen ajan käymme läpi hänen kuulumisiaan, tarkemmin sanottuna syvimpiä tuntojaan pienistäkin tapahtumista. Jokainen hänen tapailemansa miehen lähettämä viesti analysoidaan pohjamutia myöten ja sitten vatvotaan. Nämä tapaamiset siis saavat alkunsa sillä, että tämä tyyppi lähettää viestin "hei, koska nähdään, toivottavasti pian, mulla on taas niin paljon kerrottavaa!"
Vietimme yhdessä aikaa 4 tuntia. En saanut suun vuoroa kuin pari kertaa, mutta nämä jutut ystäväni ohitti reagoimatta ja jatkoi omaa analysointiaan. Kertaakaan hän ei kysynyt mitään minun kuulumisistani.
Eiköhän tämä ollut tässä. Surullista, sillä olemme tunteneet yli 20 vuotta. Ei tämä aina ole tällaista ollut, en tiedä miten tähän päädyttiin.
Tsemppiä ap!
Someaikaan sopiva ystävä. Päivittääkö nettiin samoja asioita? Jotkut ovat jatkaneet menestystarinansa päivittämistä vuosikymmenen. Todisteena ystävistään päivittävät välillä tekemisiä muiden ihmisten kanssa. Pääasia, että sankari näkyy julkaisuissa. Onnistuneet vuodatukset keräävät satoja tykkäyksiä ja pääjehut itse tykkäävät takaisin keille haluavat.
Ei päivitä someen oikein ikinä mitään. Eipä hänellä sinne mitään menestystarinaa olisikaan päivitettäväksi. Hänen elämänsä koostuu negatiivisissa asioissa vellomisesta loputtomiin. Siis sellaisissa asioissa joihin olisi verrattoman helppoa itse vaikuttaa.
AP, sinuna lopettaisin tuon "ystävyyden" niin pian kuin mahdollista, sillä se tuskin tulee tuosta muuttumaan, ellei kaverisi koe jotain todellista heräämistä. Mutta sitä ei kannata jäädä odottelemaan.
Tuo kuulostaa jopa henkiseltä väkivallalta.
Se ei tee hyvää kenenkään itsetunnolle - hänhän mitätöi ja ohittaa sinun tunteesi jatkuvasti. Se ei ole ystävyyttä, vaan jotain ihan muuta.
Olin itse vuosia sitten, vuosien ajan vastaavassa tilanteessa. Ymmärrän, että "ystävälläni" oli henkisesti raskasta yksinhuoltajana ja minä tuin, kuuntelin, ratkoin hänen ongelmiaan, jopa omien resurssejeni yli. Olin hänen 24/7 terapeuttinsa.
Eräänä päivänä vain havahduin tilanteeseen. Häneltä oli tullut 4 puhelua ja 15 viestiä. Edellisenä yönä olin valvonut hänen vuokseen kahteen, kun hän soitti minulle humalassa ja epätoivoisena, selitti aivan kaiken maailman sekavia juttuja. Kyllä, olen luonteeltani hyvin kiltti ja altruistinen ja omien rajojen veto on ollut aina vaikeaa minulle.
Saatoin käyttää tunteja aikaani kirjoittaen hänelle vastauksia viesteihin ja ratkoen milloin mitäkin hänen terveysongelmiaan. Tsemppasin ja annoin kaiken tukeni, kehuin häntä päivittäin, kun hän lähes joka toinen päivä lähetti viestejä tyyliin "en jaksa enää".
Kyllä hän joskus kysyi mitä minulle kuuluu, mutta minun elämästäni tai asioistani ja tunteistani ei koskaan puhuttu sen enempää. Hän vain aina ohitti vastaukseni ja alkoi selittämään taas omia asioitaan. Kerran hän kysyi, miksi et ikinä kerro omista jutuistasi mitään, loukkaantui kun en ollut kertonut eräästä työprojektistani - kerroin hänelle, että minusta tuntuu, että häntä eivät asiani kiinnosta. Hänen vastauksensa oli, että "ajattelen kyllä koko ajan toisten ihmisten tunteita, mutta minulla kun on paha olo niin silloin en pysty". Eli hänen paha olonsa oli aina oikeampaa ja painavampaa kuin toisten. Tällä "pahalla omilla" hän oikeutti kaikenlaista käytöstä, esimerkiksi jouduin kuuntelemaan lähes päivittäin kuinka hän haukkui törkeästi ja rumasti lastaan ja koko perhettään, ystäviään, naapureitaan.
Hän oli myös kateellinen minulle kaikista saavutuksistani. Tämä johti siihen, etten enää halunnut jakaa onnistumisiani hänen kanssaan. Sen sijaan hänen juttujaan kehuin määrättömästi.
Eräänä päivänä mittani tuli kertakaikkisen täyteen. Sanoin hänelle, etteivät omat voimavarani riitä tällaiseen yhteydenpitoon - päivittäin useitakin puheluita ja viestejä. Hän tietysti suuttui ja sanoi, että en saa yrittää määräillä häntä tai kuinka paljon hän pitää yhteyttä ja tietysti haukkui minut pataluhaksi. Siinä oli kiitos vuosien mittaisesta tukemisesta, johon todella annoin ihan kaikkeni. En enää vastannut hänelle.
Uskomaton määrä vapautui energiaa omiin ajatuksiin ja elämään tuon ihmissuhteen katkaisemisen myötä. En ollut edes tajunnut kuinka paljon aikaani ja enegiaani tuo ihmissuhde vei. Huomasin miettiväni jatkuvasti hänen ongelmiaan.
Itseäni tästä saan tietysti syyttää, etten aikaisemmin laittanut välejä poikki. Tee sinä, AP, se nyt. Älä anna tuollaisten ihmisten luulla, että heidän käytöksensä on ok, toisinsanoen, älä toimi enää sen mahdollustajana (pistää vihaksi puolestasi)!
Vierailija kirjoitti:
Voi sanoa. Itse olin juuri vastaavassa tilanteessa, tai siis olen se jonka kanssa ennen niin läheinen ystävä laittoi välit poikki. Mitään isompaa draamaa ei tähän liittynyt, ollaan kasvettu erillemme, ei meillä ole enää samalla tavalla yhteistä kuin joskus oli. Surullista mutta näin käy joskus.
no kenen kanssa sulla muka oli yhteistä? Niiden joilla sama tulotasoko? Sähän salasit kaiken elmästäsi, silti kuitenkin esitit muka ystävää. Yhteistä ei voi olla jos ei halua, siitähän se kiinni on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sanoa. Itse olin juuri vastaavassa tilanteessa, tai siis olen se jonka kanssa ennen niin läheinen ystävä laittoi välit poikki. Mitään isompaa draamaa ei tähän liittynyt, ollaan kasvettu erillemme, ei meillä ole enää samalla tavalla yhteistä kuin joskus oli. Surullista mutta näin käy joskus.
no kenen kanssa sulla muka oli yhteistä? Niiden joilla sama tulotasoko? Sähän salasit kaiken elmästäsi, silti kuitenkin esitit muka ystävää. Yhteistä ei voi olla jos ei halua, siitähän se kiinni on.
Täh?
Minä olen päästänyt irti köyhistä, sairaista ja heikoista yksilöistä. Oma menestyskertomukseni ei tarvitse tuollaisia riippakiviä. Uskon positiiviseen psykologiaan ja yksilön omiin valintoihin. Tällaisen haluan olevan myös lähipiirini. Ja kyllä - minua sanotaan usein narsistiksi.
En itsekään haluaisi että joku olisi kanssani säälistä, että voisi huonosti sekä ennen että jälkeen tapaamisen. Se ei ole ystävyyttä. Ystävyys on sitä että pitää toisesta ja hänen seurastaan.
Käsittämättömiä nämä ihmiset jotka eivät mieti tilannetta lainkaan toisen kannalta.
Tärkeää on antaa toiselle kuitenkin mahdollisuus muuttua eli sanoa tarpeeksi selvästi mikä mättää. Itsellä yksi ystävä puuttui asioihini ja tenttasi eritoten työasioitani. Sanoin tosi monta kertaa että ei puhuttais töistä. Mikään ei muuttunut ja voin yhä pahoin hänen hiillostuksessaan. Sanoin että halutaan tosi eri asioita ystävyydestä ja laitoin välit poikki. Ystävyys vei niin paljon energiaani että se oli pakko tehdä!