Lue keskustelun säännöt.
Passiivinen ja kiittämätön kummilapsi - onko aika lopettaa muistaminen?
30.10.2022 |
Kummilapseni ja minä olemme sukua, emme kovin läheistä, mutta kuitenkin. Olen ollut kummilapselle alusta asti läsnäoleva kummi: kävin pitkästä välimatkasta huolimatta kylässä monta kertaa vuodessa, olin ilmaisena lastenvahtina vanhempien päästessä omiin menoihinsa ja leikin paljon. Muistin lahjoilla synttäreinä ja jouluna, postiakin laitoin nimipäivänä ja muutaman kerran vuodessa. Koen olleeni hyvä ja aktiivinen kummi, joka on ollut kiinnostunut kummilapsestaan. Kummilapsi myös piti minusta paljon.
Kummilapseni perhe on jo pitkään ollut kiittämätön ja etäinen. Kummilapseni kasvaessa kouluikään hän ei itse vieläkään osannut kiittää lahjoista, eivätkä vanhemmatkaan kiittäneet. Aiemmin minut kutsuttiin yhdessä muiden sukulaisten kanssa kummilapsen syntymäpäiville, mutta en ole enää muutamaan vuoteen saanut kutsua. Muut kummit ja sukulaiset kyllä kutsutaan eli juhlat sukulaisille pidetään yhä. Kummilapsi haaveilee muille sukulaisille ääneen, mitä mahtaa saada minulta lahjaksi. Minä kuulen nämä puheet sukulaisten kautta, kummilapsen perhe ei ota minuun yhteyttä. Minua ei ole enää pitkään aikaan kutsuttu muutenkaan käymään, kerran vuodessa taidan saada perheeltä kaikille sukulaisille lähetettävän valokuvan. En nykyisin tiedä kummilapseni elämästä oikeastaan mitään, koska kummilapsen perhe ei ota minuun yhteyttä eivätkä vastaa, jos laitan kummilapselle vaikka kortin postissa. Entisestä läheisestä kummilapsesta on tullut minulle parin viime vuoden aikana vieras. Olen yrittänyt SnapChatissa keskustella kummilapseni kanssa, mutta keskustelu jää yksittäiseen kuvaan eikä kymmenvuotias vastaa kuin sanalla tai kahdella viesteihini. Jos kysyn kuulumisia, niin vastaa "ihan hyvää".
Olen jo muutaman vuoden ajan kipuillut tämän yksipuolisen yhteydenpidon ja kiittämättömyyden kanssa. Kummilapseni täytti vähän aikaa sitten 10 vuotta ja päätin muistaa lahjalla viimeisen kerran pyöreiden kunniaksi. Laitoin lapselle postissa paketin, jossa oli mm. tuon ikäisten suosiman kaupan lahjakortti. Minulle hoitovapaalla olevana tuo lahjakortin summa oli iso raha, vaikka monille muille summa olisi ollut pieni. Odotin useamman viikon ja lopulta jouduin kysymään kummilapselta, tuliko paketti perille ja vastasi, että tuli. Olen väsynyt siihen, että kummilapsi ei osaa kiittää eikä hänen perheestään kuulu. Olisin mielelläni ollut aktiivinen ja hyvä kummi kummilapsen aikuisuuteen asti, mutta mitta alkaa olla täynnä. Mitä järkeä on enää muistaa kummilasta, jonka perhe ei ole minuun vastavuoroisesti yhteydessä eikä noin iso koululainen osaa itse edes kiittää?
Olenko aivan pahis, jos jätän kummilapsen muistamiset ja ylimääräiset yhteydenotot tähän? Jonkun kuvaviestillä laitettavan joulukortin tai synttärikortin voin laittaa, mutta muuten vaivannäkö tuntuu turhalta. Minulla on muitakin kummilapsia ja heidän kanssaan on aivan erilaista, yhteydenpito on vastavuoroista perheiden kanssa ja lahjojakin arvostetaan yhteisen ajan lisäksi.
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Mitä sillä kiitoksella tekee?
Tämän kommentin kirjoittaja on taatusti joku ehkä max 15v.
Kiitos on hyvän tavan mukainen kohteliaisuus sana joka sanotaan kun toiselta saadaan jotain lahjaa, positiivista kommenttia tai yoivotetaan jotain esim hyvää syntumäpäivää.
Se sana lämmittää lahjan antajaa, se kertoo siitä että lahjan saaja arvostaa lahjaa ja lahjan antajaa. Ja vaikkei arvostaisikaan, mutta niin kuuluu tehdä, eli sanoa tai kirjoittaa KIITOS!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo suvun lahja-automaatin asema ei ole kiva. Sinuna lopettaisin lahjat ja laittaisin tosiaan vain jouluna ja syntymnäpäivänä onnitteluviestin sähköisesti tai postikortin ja sillä selvä.
Minä myös lopetin synttärilahjan tai rahan lähettämisen joskus siinä 8-9 v iässä. Jouluisin muistin lähinnä kortilla samalla kuin koko muutakin perhettä.
Sitten rippijuhlissa annoin jonkun lahjakortin ja yo valmistumisen johdoksi pistin tilille rahaa. Olen aina asunut tosi kaukana joten en ole lapsia nähnyt juurikaan kun vilaukselta ja kyllä ne kiitokset on jääneet saamatta tai olen ne heidän vanhemmiltaan "kaivanut".
Itse olen aina kiittänyt oman lapseni puolesta ja nyt kun on isompi, niin vaadin / muistutan häntä siitä että kiittää kummejaan lahjasta.
Minä kelpasin kyllä aikoinaan lapsenvahdiksi, jolloin sillonkin toin suurinpiirtein koko porukalle ruokaa jääkaapin täydeltä, ostin muksulle jotain jne, Ittemmin lapsen äiti lähetti aina joskus marraskuussa jo viestiä mitä lapsi toivoo joululahjaksi tai kk ennen synttäiä tuli lahjatoive. Tämä muka siksi ettei tule päällekäisyyksiä. No joo, voihan se olla niinkin.
Ilmoitin suoraan että minulla ei ole varaa tällaisiin lahjoihin ja lopetin minkään muun kuin pienen € määrän lahjakortin ostamisen synttärinä ja sittemmin rippilahjaksi.
Sitten lopetin koko lahjomisen. Ilmoitin äitilleen että laitan senkin rahan lahjoitukseen oikeasti varattomille lapsille tai vanhuksille.
Maailma muuttuu koko ajan kansainvälisemmäksi. Todennäköisesti se kymmenvuotias Isla-Petteri tulee tulevaisuudessa matkustelemaan ulkomailla, muuttamaan ulkomaille tai työskentelemään Suomessa yrityksessä, jolla on kansainvälistä yhteistyötä. Siinä on sitten kiva olla, kun alkeellisetkin käytöstavat puuttuu, jos kiittäminen on vieras taito. Sitten varmaan itketään sitä, miten toiset on epäystävällisiä ja miksi minä en saa ilmaiseksi kaikkea kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla 2 kummilasta ja se riittää, kahdesta muusta on tullut kysely, olen kieltäytynyt kunniasta, pahoitellut etten ota nyt roolia vastaan ja selittänyt että minulla on jo 2 kummilasta, en ole mikään lapsi ihminen, en vaan osaa sellaista.
Enkä nyt halua käyttä vähiä ylimääräisiä rahojani lahjojen ostamiseen niille joilla jo muutenkin on jo kaikkea.
Näillekin kahdelle lapsille olisin ollut kolmas kummi, ihan tarpeetonta haalia niin monta kummia.... sillä vaan varmistetaan maximaalinen krääsän ja rahalahjojen määrä.
Voin suoraan myöntää, että minulla aktiivisuuteen muistaa kummilasta vaikuttaa se, miten muistamisiin suhtaudutaan. Sitä kummilasta, joka itse kiittää/jonka perhe kiittää, muistan paljon avokätisemmin ja useammin. Sen sijaan sitä kummilasta, joka ei kiitä/eikä perheeltä kiitosta kuulu, on lopulta jäänyt muistamiset. Tuo kiittämätön kummilapseni on hyvin varakkaasta perheestä, joten eipä ne lahjat senkään valossa erityisiltä tunnu. Itselleni olisi ollut iso asia varhaisteininä 20 euron lahjakortti jonnekin Henkkamaukalle, mutta tuon kummilapsen kohdalla vastaava lahjasumma ei tunnu missään. Järkevämpää käyttää pienituloisempana nuo rahat omaan perheeseen tai kiitolliseen kummilapseen, kuin tuohon kiittämättömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla 2 kummilasta ja se riittää, kahdesta muusta on tullut kysely, olen kieltäytynyt kunniasta, pahoitellut etten ota nyt roolia vastaan ja selittänyt että minulla on jo 2 kummilasta, en ole mikään lapsi ihminen, en vaan osaa sellaista.
Enkä nyt halua käyttä vähiä ylimääräisiä rahojani lahjojen ostamiseen niille joilla jo muutenkin on jo kaikkea.Näillekin kahdelle lapsille olisin ollut kolmas kummi, ihan tarpeetonta haalia niin monta kummia.... sillä vaan varmistetaan maximaalinen krääsän ja rahalahjojen määrä.
Ei kummien määrässä aina ole kyse lahjoista. Meidän ainoalla lapsella on 5 kummia. 1 kummeista on iäkäs sukulaiseni, joka on minulle hyvin rakas ja halusin hänet kummiksi, vaikkei hän enää elää kauaa. 4 muuta kummia ovat meidän vanhempien ystäviä, joiden kanssa ollaan tasavertaisesti yhteyksissä. Kummit eivät ole meille mitään lahja-automaatteja tai lapsenvahteja, vaan ystäviä, joiden kanssa halutaan viettää yhdessä aikaa. Joskus kummit kysyvät lahjatoiveita, niin pyydetään lapselle jotain 10 euron hintaista kirjaa tai vastaavaa. Kalliita lahjoja emme kaipaa ja muistamme myös kummeja.
Meillä on miehen kanssa molemmilla pienet suvut, eikä lapsellamme tule olemaan ainuttakaan serkkua. Halusimme siksi useamman kummin, että lapsella olisi turvallisia aikuisia elämässään.
Ennen kuin lueskelin tätä viestiketjua olin ajatellut että tuo kiittämättömyys olisi jotenkin harvinaista ja ihmetellyt sitä osaltani tutuilleni.
Mutta ilmeiseti on hyvinki yleistä ja valtaosa tarinoista kuulostaa jotenkin tosi tutuilta.
Lahjoja annetaan, rahaa laitetaan tilille, osa käy kylässä, vastakaikua ei tule, kiitosta ei saa kun ehkä sitten kun sen kaivaa ulos vanhemmilta, mut edelleenkään lapsi (nuori) ei itse kiitä.
Tämä on kyllä huolestuttava suuntaus, mutta on varmasti samassa linjassa muun yhteiskuntamme yksilökeskeisyyteen, väilinpitämättömyyteen ja kylmyyteen.
Lapsia ei kasvateta enää käytöstapoihin, koska nuorilla vanhemmillakaan ei ole itsellään ollut enää perinteisiä käytöstapoja. Toisten huomiointia ja kiittämistä ei pidetä tärkeänä rahan ja mammonan kerääminen on tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiteeeee kirjoitti:
Näin ajattelee kummit itse. Omalla lapsella on kolme kummia, hänellä ei ole sisaruksia.
Lapsi olisi toivonut, että kummit kävisivät hänellä kylässä, kysyisivät kuulumisia ja tulisivat esim rippijuhliin. Yksikään näistä kummeista ei ole näin tehnyt.
Postissa tullut lahja tai raha tilille. Taitaa syyllinen katsoa sieltä peilistä. Lapset eivät vielä tajua mistään kiitellä eivätkä arvosta kummia, mutta murrosiästä ylöspäin moni varmaan tarviis sitä kummiaan.
Kuinka moni tänä päivänä menee kylään, ilman kutsumatta?
Ja toisekseen, kenellä työssäkäyvällä on edes aikaa viettää aikaa kummilastan kanssa, kun on oma perhe huolettavana, usein iäkkäät vanhemmat ja appivanhemmat. Ja työ on alati uudistuvaa ja stressaavaa.
Minä en muuta ehtisi viikonloppuisin, kuin olla kummilasteni kanssa, kun olen kahdeksan lapsen kummi ja tätä pitäisi jatkua kummilapsen aikuisuuteen.
Ja ehkä nykyään vanhemmat voisi kertoa kummin tehtävästä, joka on lapsen kristillinen kasvatus, mutta nykyään sekin on tarpeeton, koska seurakuntia ja lapsi- ja nuorisotyötä srk tekevät jokaisessa niemessä ja notkossa. Ja lisäksi vielä koulu.
Nykyään kummin tehtävät on vanhemmat ylimittoittaneet, kun oletetaan kummin olevan ilmainen lastenhoitaja ja sen pitäisi jatkua vielä teini-ikään asti. Samaan tyyliin, kuin odotukset isovanhemmista. Mikään ei ole kylliksi ja riittävästi, vaan aina on lasi vajaa.
Vierailija kirjoitti:
Äiteeeee kirjoitti:
Näin ajattelee kummit itse. Omalla lapsella on kolme kummia, hänellä ei ole sisaruksia.
Lapsi olisi toivonut, että kummit kävisivät hänellä kylässä, kysyisivät kuulumisia ja tulisivat esim rippijuhliin. Yksikään näistä kummeista ei ole näin tehnyt.
Postissa tullut lahja tai raha tilille. Taitaa syyllinen katsoa sieltä peilistä. Lapset eivät vielä tajua mistään kiitellä eivätkä arvosta kummia, mutta murrosiästä ylöspäin moni varmaan tarviis sitä kummiaan.No pyysitkö sinä niitä kummeja käymään? Eihän se lapsi osaa soittaa kummille ja pyytää kylään. Vanhemmat sen tekee ja se on vanhempien vastuulla.
Kyllä niihin yritettiin pitää yhteyttä. Yksi on ns. hienompaa väkeä, lääkärimies yms niin ollaan liian vähäpätöisiä ihmisiä heidän ystäviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntelin töissä esihenkilöäni (50+ nainen ) koska hänet oli kutsuttu kunmitytön syntymäpäiville.
Koko päivän valitti kuinka on pakko mennä illalla kylään.
Seuraavana päivänä valitti kuinka laiskoja ovat nykyään tytöt, koska tyttö ei itse ollut passannut arvon rouvaa. Hän siinä iässä teki kaikki ruuat, siivosi jne.
Kuka näitä hirviöitä haluaa kotiinsa arvostelemaan...
Itselleni nykyään paras kiitos on ollut se, kun kummilapseni jälkeenpäin on ottanut puheeksi meidän yhteiset tekemiset Ennen oli minullakin enemmän rahaa ostaa arvokkaampia lahjoja, nykyään ei ole rahaa, mutta aikaa on. Harmittaa, kun välimatkaa on paljon, mutta viimeisen vuoden aikana olen käynyt 3krt kummilapseni luona, aina ollaan keksitty ihanaa tekemistä. Lapsi on nyt 7 vuotias, äitinsä on yksinhuoltaja ja aika väsynyt. Viimeksi kun kävin kummilastani tapaamassa, lähdin hänen kanssaan kahdeksi yöksi telttailemaan, samalla äiti sai omaa aikaa. Itse käyn paljon vaeltamassa, niin kaikki retkeilykamat löytyy.
Täytyy sanoa, että oli itsellenikin retki parhaimmasta päästä, se kaikki lapsen ilo, hänen onnistumisensa tunne ja hänen mielenkiintonsa herääminen luontoa kohtaan oli ihan paras kiitos minulle Yksi pieni ahvenkin saatiin mato-ongella ja hän sai paistaa sen tikun nokassa itselleen, kummitäti sai vähän maistaa 😆 Ehkä parin vuoden päästä voin ottaa hänet muutaman päivän reissulle, pitää muistaa pitää päivämatkat vaan lyhyenä🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämmöisiä nämä kummisuhteet ovat. Kummi on raha- automaatti, ei muuta.
Täällä palstalla joka päivä jotain kummiongelmaa
Vierailija kirjoitti:
Täällä palstalla joka päivä jotain kummiongelmaa
Tietäisitpä, kuinka yleisiä nämä kummiongelmat ovat. Ja vaikeita siinä mielessä, että kummien ajatellaan hamaan tappiin asti muistavan kummilapsiaan tai olevan heidän elämässään. Tuota on aika vaikea toteuttaa, jos kummilapsen vanhemmat eivät ota minkäänlaista vastuuta kummisuhteen hoitamisesta. Pieni lapsi ei siihen itse kykene ja isompi lapsi ei itse osaa, jos vanhemmat eivät ole opettaneet.
Olen tehnyt periaatepäätöksen, että en ota enää yhtään kummilasta itselleni, vaikka kummiksi kysyttäisiin.
Iän myötä olen oivaltanut sen, että monilla toiveet kummien suhteen ovat kohtuuttomia ja ajatellaan, että kummi yksin huolehtii yhteydenpidosta tai matkustaa kummilapsen luo. Se olisi eri asia, jos kummilapsi perheineen tulisi myös käymään, mutta näin perheellisenä ei enää riitä aika siihen, että matkustaisin pitkän päivän kummilapsen luo. Bensakulut maksaa, lahjat maksaa. Enkä jaksa enää yhtään yksipuolista ihmissuhdetta, niitä on tullut koettua riittävästi. Enää ei riitä aika, jaksaminen eikä taloudellinen tilanne siihen, että sitoutuisi uuteen kummilapseen, joka hyvin todennäköisesti olisi kiittämätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaava kokemus. Meillä tosin yhteydenpito jäi siihen, kun olin aivan viimeisilläni raskaana korona-aikana ja kummilapseni olisi halunnut tulla kylään. Jouduin sanomaan perheelle, että en jaksa ja halua vastaanottaa vieraita, kun olin itse viimeisilläni raskaana todella kipeänä ja ajatus koronatartunnasta ennen synnytystä ei houkuttanut (tuo perhe kulku normaalisti kaikissa menoissaan eivätkä vältelleet tartunnan saamista). Kummilapsi kinusi vierailua useammankin kerran ennen laskettua aikaa. Vauvan synnyttyä eivät enää kysyneet ja yhteydenpito jäi heidän osaltaan siihen.
Todennäköisesti he odottivat sinun ottavan yhteyttä, että milloin on mahdollista tulla kylään vauvan syntymän jälkeen, jos lapsi useamman kerran kinusi ennen lapsen syntymää. Vanhemmat sanoneet, että odotetaan rauhassa milloin heille sopii. Teille ei sitten koskaan sopinut.
Tuo kummilapsen perhe ei ollut minuun yhteydessä vauvan synnyttyä, mutta minä olin heihin. Kutsuin ristiäisiin ja tulivatkin sinne. Mitään ei heistä sen jälkeen kuulunut, vaikka laitoin kiitoskuvat ristiäisissä postissa. En ole kuullut heistä sen jälkeen.
T. Tuo aiemman kommentin kirjoittanut
Muutamia ongelmia on ainakin minulla tullut vastaan:
1. Ei mielestäni voi olettaa, että kummi kutsuu itsensä kylään. En minä ainakaan mene kyselemään, että koskas teille sopii, että tulen kylään. En minä mene muiltakaan kyselemään, että koskas voin tulla teille. Voin kyllä kutsua muita luokseni, mutta kylään en ala tuppautumaan. Jos joku ei koe tarpeelliseksi kutsua minua käymään, niin se kertoo riittävästi. Näen sitten heidän kanssaan, jotka haluavat nähdä vuorotellen kummankin kotona.
2. Kummilapsi ei välttämättä tule kylään, vaikka häntä pyytäisi käymään. Omaa kummilastani olen pyytänyt kylään useamman kerran ja olen sanonut, että kunhan vanhemmat tuovat lapsen, niin hän voi tulla meille. Vanhemmat eivät jaksa tuoda kummilasta 45 min ajomatkan päästä luokseni. Kummilapsi ei ole koskaan käynyt luonani. Siihen en ala, että hakisin kummilapsen luokseni. On riittävästi, että kyläilin perheen luona vuosikausia täysin yksipuolisesti. Enää en kyläile, koska kutsuja ei ole korona-ajan alkamisen jälkeen tullut.
Kuulostaa tasan mun kokemukseltani.
Vaikka lähetin rahallisesti arvokkaankin lahjan, ei kuulunut mitään ennekuin itse ihan piruuttani soitin ja kysyin, että tuliko lahja perille kun ei oo mitään kuulunu, joskushan paketit häviää postissa. Sit kuuluu vaivaantunut "aaa, juu tuli, kiitos". Mutta edelleenkään ei mitään muuta esim mitä kommentteja oli pojassa herättänyt tms.
Ihmettelen suuresti kun kummipoikani vanhemmat (nyt jo yli viiskymppisiä) on kuitenkin molemmat perinteisen vanhanaikaisen, hyvän maalaiskasvatuksen saaneita ja ihan hyvätapaisia, mukavia perus maalaisihmisiä, ei mitenkään koppavia tms itsekeskeisiä. Mutta kiittää he eivät osaa, eivätkä ole penskojaan opettaneet siihen.