Lue keskustelun säännöt.
Passiivinen ja kiittämätön kummilapsi - onko aika lopettaa muistaminen?
30.10.2022 |
Kummilapseni ja minä olemme sukua, emme kovin läheistä, mutta kuitenkin. Olen ollut kummilapselle alusta asti läsnäoleva kummi: kävin pitkästä välimatkasta huolimatta kylässä monta kertaa vuodessa, olin ilmaisena lastenvahtina vanhempien päästessä omiin menoihinsa ja leikin paljon. Muistin lahjoilla synttäreinä ja jouluna, postiakin laitoin nimipäivänä ja muutaman kerran vuodessa. Koen olleeni hyvä ja aktiivinen kummi, joka on ollut kiinnostunut kummilapsestaan. Kummilapsi myös piti minusta paljon.
Kummilapseni perhe on jo pitkään ollut kiittämätön ja etäinen. Kummilapseni kasvaessa kouluikään hän ei itse vieläkään osannut kiittää lahjoista, eivätkä vanhemmatkaan kiittäneet. Aiemmin minut kutsuttiin yhdessä muiden sukulaisten kanssa kummilapsen syntymäpäiville, mutta en ole enää muutamaan vuoteen saanut kutsua. Muut kummit ja sukulaiset kyllä kutsutaan eli juhlat sukulaisille pidetään yhä. Kummilapsi haaveilee muille sukulaisille ääneen, mitä mahtaa saada minulta lahjaksi. Minä kuulen nämä puheet sukulaisten kautta, kummilapsen perhe ei ota minuun yhteyttä. Minua ei ole enää pitkään aikaan kutsuttu muutenkaan käymään, kerran vuodessa taidan saada perheeltä kaikille sukulaisille lähetettävän valokuvan. En nykyisin tiedä kummilapseni elämästä oikeastaan mitään, koska kummilapsen perhe ei ota minuun yhteyttä eivätkä vastaa, jos laitan kummilapselle vaikka kortin postissa. Entisestä läheisestä kummilapsesta on tullut minulle parin viime vuoden aikana vieras. Olen yrittänyt SnapChatissa keskustella kummilapseni kanssa, mutta keskustelu jää yksittäiseen kuvaan eikä kymmenvuotias vastaa kuin sanalla tai kahdella viesteihini. Jos kysyn kuulumisia, niin vastaa "ihan hyvää".
Olen jo muutaman vuoden ajan kipuillut tämän yksipuolisen yhteydenpidon ja kiittämättömyyden kanssa. Kummilapseni täytti vähän aikaa sitten 10 vuotta ja päätin muistaa lahjalla viimeisen kerran pyöreiden kunniaksi. Laitoin lapselle postissa paketin, jossa oli mm. tuon ikäisten suosiman kaupan lahjakortti. Minulle hoitovapaalla olevana tuo lahjakortin summa oli iso raha, vaikka monille muille summa olisi ollut pieni. Odotin useamman viikon ja lopulta jouduin kysymään kummilapselta, tuliko paketti perille ja vastasi, että tuli. Olen väsynyt siihen, että kummilapsi ei osaa kiittää eikä hänen perheestään kuulu. Olisin mielelläni ollut aktiivinen ja hyvä kummi kummilapsen aikuisuuteen asti, mutta mitta alkaa olla täynnä. Mitä järkeä on enää muistaa kummilasta, jonka perhe ei ole minuun vastavuoroisesti yhteydessä eikä noin iso koululainen osaa itse edes kiittää?
Olenko aivan pahis, jos jätän kummilapsen muistamiset ja ylimääräiset yhteydenotot tähän? Jonkun kuvaviestillä laitettavan joulukortin tai synttärikortin voin laittaa, mutta muuten vaivannäkö tuntuu turhalta. Minulla on muitakin kummilapsia ja heidän kanssaan on aivan erilaista, yhteydenpito on vastavuoroista perheiden kanssa ja lahjojakin arvostetaan yhteisen ajan lisäksi.
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
"Ajattelemme niin kuin ennenvanhaan, että jos meille vanhemmille tapahtuisi jotakin, niin pariskunta huolehtisi lapsesta. Tämän olemme sanoneet pariskuntaa pyytäessä".
Tämä on muinoin voinut olla tapana varakkaimmissa suvuissa, kun ei sosiaaliturvaa ole ollut. Oikeasti asia ei näin mene. Nykyään myös lastensuojeluviranomaiset päättävät, mitä lapselle tapahtuu sen jälkeen, jos vanhemmat sattuvat menehtymään. Ensi sijassa lapsi pyritään sijoittamaan lähisukuun, ei tod. jollekin kummille. Eikä hän ole siihen velvoitettukaan.
Joo, olisin voinut vähän avata asiaa enemmän, olen tämän kirjoittaja. Ensinnäkin, sukulaisia olemme pyytäneet, emme mitään parhaita kavereita. Ja tässä ajatuksena, että jos meille tapahtuisi jotain, kummit ainakin olisivat lapsen kanssa tekemisissä. En nyt sinänsä tänä päivänä ajattele, että kummit voisi adoptoida tmv. Mutta kuitenkin, myös kantamme tässä, että pyydämme parista molemmat jos naimisissa / lapsia jo on. Miksi jättää pyytämättä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni perhe yllättyy tänä jouluna, kun kummilapsi jää ilman kummin lahjaa.
Ihan oikein kaikille heille, jotka ovat vuosia ottaneet lahjat vastaan ilman kiittämistä.
Varmaan aika moni. Oma mieskin ilmoitti eilen, ettei aio hankkia kummilapselleen enää lahjaa. Ovat nähneet viimeksi 3-4vuotta sitten ja ei mitään yhteyttä lapseen, sekä ystävyys lapsen vanhempiin huonontunut. Mies sanoi suoraan, että ihan turhaa muistaa tuntematonta lasta lahjoin. Annetaan mielummin vaikka vähävaraisille lapsiperheille se raha
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö täällä jauhetaan tätä kummipaskaa?
AV lla kuohuu kummiasiat taas näin ennen joulua
Tiedättekö, mikä on kummiuden idea?
Se on, että mikäli k.lapsi jää orvoksi, kummi ottaa hänet huostaansa.
Tätä valmiutta huostaanottaa osoitetaan rituaalein, kuten lahjoin; valmius ei edellytä rituaaleja, vaan on pelkästään eräänlainen "groomaus".
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö, mikä on kummiuden idea?
Se on, että mikäli k.lapsi jää orvoksi, kummi ottaa hänet huostaansa.
Tätä valmiutta huostaanottaa osoitetaan rituaalein, kuten lahjoin; valmius ei edellytä rituaaleja, vaan on pelkästään eräänlainen "groomaus".
Toisin sanoen, kummilla voi olla valmius huolehtia orvoksi jääneestä kummilapsesta ilman, että olisi koskaan esim. ostanut tälle lahjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummiutta voidaan imitoida mm. idealla duggardaddy tai "kummilapsi Afrikasta" - nämä eivät ole aitoa kummiutta.
Vierailija kirjoitti:
Kukin tyylillään. Jotkut kummit eivät koskaan pidä kummilapseen mitään yhteyttä. Ei se mikään velvollisuus ole.
Jos mietitään vaikka työssäkäyvää ihmistä, niin ei sitä vapaa-aikaa ihan kauheasti jää. Sitäkin mieluusti käyttää omiin mielenkiinnon kohteisiin ja aina se ei ole ehkä se kaverin penska.
Kun minulla ei ollut omia lapsia, opiskelin ja tein vuorotyötä, oli aika joustavasti aikaa käydä vauvavuoden aikana katsomassa kummilasta, koska vanhempi oli perhevapaalla.
Nyt omassa elämässä on työ, omat lapset, perheen harrastukset, ihan tätä perus arkea. Ei siihen mahdu kauhen montaa kertaa, kun pääsee kummilapsia tapaamaan. Koitan kuitenkin käydä edes joskus. Ennen joulua teen kierroksen, jolloin käyn glögillä kummilapsien perheissä ja jätän paketin.
Vain yksi kummiksi ryhtyminen kaduttaa jälkeenpäin. Olin jo kahden lapsen vanhempi ja sitten tämä äiti alkoi jo lapsen vauva-aikana vaatimaan minua tämän lapsen hoitajaksi. En millään pystynyt. Nyt välit ovat etäiset ja viimeksi kun näimme, lapsi ei edes tiennyt kuka olen ja ujosteli minua kauheasti. Tähän hommaan ryhtyessä mietin alanko kaverin lapselle kummiksi,mutta sai ruinattua... Vain kastaa halusi kuulemma lapsen eikä sopivia kummeja muka ollut muita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perinne antaa toiselle lahja jouluna ja syntymäpäivänä tulee puolestaan siitä, että lahjansaajaa halutaan kunnioittaa samalla tavalla kuin Jeesusta kunnioitettiin hänen syntyessään (siksi olen kutsunut "jeesusleikiksi").
Rituaali, vaikkapa lahjan antaminen, ei itsessään riitä lujittamaan kummi-suhdetta. Suhdetta voi lujittaa ilman lahjojakin, pahimman varalle (orpous) tai muutenkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rituaali, vaikkapa lahjan antaminen, ei itsessään riitä lujittamaan kummi-suhdetta. Suhdetta voi lujittaa ilman lahjojakin, pahimman varalle (orpous) tai muutenkin!
Jotkut kummien vanhemmat ovat sanoneet , että ei saa tuhlata lahjoihin , että ne ovat ihan toissijaisia asioita. Osa taas odottaa nimenomaan niitä lahjoja. Jouluisin lapset harvoin tietää muutenkaan, keneltä paketit on, niin alkanut tuntua tylsästä muistaa tuntemattomia lapsia. Panostan omiin lapsiin
Voisiko kummin vaihtaa epävirallisesti vai onko lapsi jo liian iso. Koska kummin ajatellaan ottavan lapsen luokseen asumaan jos vanhemmille tapahtuisi jotain, se ei ole pelkästään lahjat tai näennäinen kummius. Olet ottanut liikaa kummilapsia varmaan muutenkin. Vanhempien pitäisi hoitaa suhteita muihin ja lapsi ei osaa sanoa kiitos ellei ole opetettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummisuhdetta ei tarvitse aloittaa lapsen ollessa vasta vauva, ellei hänen psyykkistä kehitystään toivo voivansa jotenkin mullistaa parempaan (epämääräistä/vaarallista?)
Ikävä tilanne AP, mutta alapeukutin viestisiäsi siitä syystä, että olet ihan käsittämätön tossukka, jos olet tosiaan lähetellyt kortteja ja paketteja jo useamman vuoden ilman, että sinuun on pidetty mitään yhteyttä tai kutsuttu edes juhliin. Mikä teitä kynnysmattoja vaivaa?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä menee sukset ristiin siksi, että odotukset on kovat. Luuleeko joku oikeasti, että se oma lapsi kiinnostaa kaikkia yhtä paljon
Vierailija kirjoitti:
Perinne antaa toiselle lahja jouluna ja syntymäpäivänä tulee puolestaan siitä, että lahjansaajaa halutaan kunnioittaa samalla tavalla kuin Jeesusta kunnioitettiin hänen syntyessään (siksi olen kutsunut "jeesusleikiksi").
Vierailija kirjoitti:
Ikävä tilanne AP, mutta alapeukutin viestisiäsi siitä syystä, että olet ihan käsittämätön tossukka, jos olet tosiaan lähetellyt kortteja ja paketteja jo useamman vuoden ilman, että sinuun on pidetty mitään yhteyttä tai kutsuttu edes juhliin. Mikä teitä kynnysmattoja vaivaa?!
Ei kummius ole mikään escort-palelu. Lapsi on kohde, ei kummi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rituaali, vaikkapa lahjan antaminen, ei itsessään riitä lujittamaan kummi-suhdetta. Suhdetta voi lujittaa ilman lahjojakin, pahimman varalle (orpous) tai muutenkin!
Jotkut kummien vanhemmat ovat sanoneet , että ei saa tuhlata lahjoihin , että ne ovat ihan toissijaisia asioita. Osa taas odottaa nimenomaan niitä lahjoja. Jouluisin lapset harvoin tietää muutenkaan, keneltä paketit on, niin alkanut tuntua tylsästä muistaa tuntemattomia lapsia. Panostan omiin lapsiin
Kummi joutuu noudattamaan vanhempien toiveita, esim. lopettaa lahjojen ostaminen kun niin käsketään. (Mulla kävi näin, äitini kielsi kummitätiäni tuomasta lahjaa jokaisella vierailulla eli suurin piirtein kerran viikossa. Kummitäti oli lapseton, ja hänellä oli rahaa iloita minun ilahduttamisestani lahjoin, mutta koti alkou täyttyä lahjoista!)
Lahjoja voi aina antaa jos se tulee sydämestä eikä kukaan sitän kiellä - ei sen aina tarvitse olla myös "omaa saamista".
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kummin vaihtaa epävirallisesti vai onko lapsi jo liian iso. Koska kummin ajatellaan ottavan lapsen luokseen asumaan jos vanhemmille tapahtuisi jotain, se ei ole pelkästään lahjat tai näennäinen kummius. Olet ottanut liikaa kummilapsia varmaan muutenkin. Vanhempien pitäisi hoitaa suhteita muihin ja lapsi ei osaa sanoa kiitos ellei ole opetettu.
Niin, voiko lapsella olla kummi, vaikka henkilö ei olisi kastetilaisuudessa kummiksi ryhtynyt "kaikkien todistamana"? Miksikäs ei, nykypäivänä. Voisin kuvitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kummin vaihtaa epävirallisesti vai onko lapsi jo liian iso. Koska kummin ajatellaan ottavan lapsen luokseen asumaan jos vanhemmille tapahtuisi jotain, se ei ole pelkästään lahjat tai näennäinen kummius. Olet ottanut liikaa kummilapsia varmaan muutenkin. Vanhempien pitäisi hoitaa suhteita muihin ja lapsi ei osaa sanoa kiitos ellei ole opetettu.
Niin, voiko lapsella olla kummi, vaikka henkilö ei olisi kastetilaisuudessa kummiksi ryhtynyt "kaikkien todistamana"? Miksikäs ei, nykypäivänä. Voisin kuvitella.
Olin tilanteessa, jossa kummeja valittiin 6, mutta minua ei haluttu viralliseksi kummiksi. Minut nimettiin haltijakummiksi. Alettiin vaatia ties mitä. Minua ei haluttu papereihin kummiksi, jos vaikka välit menee pilalle. Mikä logiikka?
Onko kukaan sanonut suoraan kummilapselle tai tämän perheelle, että haluaa lopettaa lahjomiset kiittämättömyyden takia?