Passiivinen ja kiittämätön kummilapsi - onko aika lopettaa muistaminen?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on myös yksi kummilapsi, jonka perhe ei ole opettanut lasta kiittämään lahjoista tai muitakaan käytöstapoja. Lopetin rippijuhliin sen muistamisen.

Eihän se lapsen vika ole, että vanhemmat ovat moukkia, mutta olen samaa mieltä kuin tässä muutkin eli jos sinua ei kutsuta juhliin, ei pidä ostaa lahjaakaan. 

Näin mä olen tehnyt. Jos ei kutsuta joulunaikoihin kylään, en vie muistamisiakaan jouluksi, jos ei kutsuta, tai ehkä jopa ei olla viettävinään synttäreitä, nniin ei silloin tipu lahjaakaan.

Itse olen huomannut, että kummina oleminen ennen omia lapsia oli sinänsä helpompaa. Oli aikaa järjestää tapaamisia ja käydä aktiivisesti.

Huomaan kuitenkin, että nykyään monen kummilapsen kanssa yhteydenpito on jäänyt, koska koen, että vanhemmat eivät lasta ollenkaan yhteydenpidossa, vaan minä olen joku Jumala jonka pitäisi aina olla aloitteentekijä, koska olenhan minä lapsen kummi.

Alkaa olla pakkopullaa lähettää jouluisin ja synttäreinä paketit. Eilen annoin erään kummilapsen perheen matkaan jo joulupaketin, koska tiedän, että emme näe ennen joulua ja en ala tuhlaamaan rahaa posteihin.

Tökeröin kummipyyntö oli tämä:

Minun ja mieheni kaveripariskunta pyysi vain mieheni heidän lapsen kummiksi, vaikka tiesivät, että minä olen meistä se lapsirakkaampi, se joka hoitaa tapaamiset ja hankkii ne lahjat. Mies oli varma, että myös minut pyydetään. En ole käynyt yhdissäkään juhlissa lapseen liittyen, koska edes ristiäisiin minua ei kutsuttu. Sitten jos tämä kaverinsa on käynyt meillä kylässä hän on alkanut ilman lapsensa läsnäoloa puhumaan miestäni nimellä "kummisetä" 🤭😳

Miestä ei ole kutsuttu enää lapsen juhliin eikä mies aio enää laittaa paketteja lapselle.

Tilanne nyt se, että mies ei ole 3,5vuoteen nähnyt tätä hänen kummilastaan , vielä viime jouluna laittoi paketin menemään, mutta ilmeisesti ei enää.

Lisäksi kaverinsa kanssa välit mennyt huonommiksi ja tämä kaverinsa koittaa pelastaa välit vain tämän kummilapsen avulla. Kyllähän miehen nyt tarvitsee olla lapseen yhteydessä! Korjaisi sen ystävyyden ensin.

Tosin oma mies olisi saanut sanoa jo ennen suostumusta kummin rooliin, että haluaisi minut hänen kanssaan mukaan. Tämä kummius ei lähentänyt perheitä, jotka viettivät aikaa yhdessä vaan erotti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla joka päivä jotain kummiongelmaa

Tietäisitpä, kuinka yleisiä nämä kummiongelmat ovat. Ja vaikeita siinä mielessä, että kummien ajatellaan hamaan tappiin asti muistavan kummilapsiaan tai olevan heidän elämässään. Tuota on aika vaikea toteuttaa, jos kummilapsen vanhemmat eivät ota minkäänlaista vastuuta kummisuhteen hoitamisesta. Pieni lapsi ei siihen itse kykene ja isompi lapsi ei itse osaa, jos vanhemmat eivät ole opettaneet.

Juuri näin, että usein siltä kummilta odotetaan ihan kauheasti. Olen serkkuni lapsen kummi. Lapsi pitää minusta ja kiva, että uskaltaa tulla kylään. Mistään lahjoista tai posteista ei tule erikseen kiitosta. Pidän omituisena. Ei ihmekään, että lapset eivät kiitä. Ovat saaneet mallin juurikin vanhemmiltaan. 🙃 lisäksi jaksaa huvittaa, että 6 lapsen kummina mun budjetti on sellainen 5-15€/lahja. Niin sitten pyydetään jotain kallista "koska kyllähän kummi voi ostaa parempaa, isompaa, kalliimpaa ja hienompaa, koska on KUMMI"

Pappihan sanoi ristiäisissä, että me kummit olemme sponsoreita.

Mistä tulee ajattelutapa, että kummi on se, jolla pitää sitten rahaa löytyä

Vanhempien vastuullahan tuo on, ja suomenkielisissä perheissä yläluokkaa ja ylintä keskiluokkaa lukuunottamatta tapana on se, ettei kiitetä tai tervehditä.

Tästä syystä tietysti lapset saavat paljon vihaa niskaansa, sellaista peiteltyä joka tilaisuuden tullen ilmenee. Vanhempia tämä ei haittaa.

Usemmiten lapsia näkee niin että vanhemmat ovat vierellä, ja ei heihin voi luoda suoraa yhteyttä, koska jos vaikkapa kysyy jotain, vanhempi kiirehtii vastaamaan. Oikeasti en ollut kiinnostunut miten koulussa menee, vaan olisin halunnut tutustua lapseen.

Vierailija kirjoitti:

Kummi-instituutio on vanhaa turhaa tauhkaa, joka kannattaisi kerta kaikkiaan jo lopettaa.

Me ollaan aina haluttu kummeiksi pariskunta lapsille. Ajattelemme niin kuin ennenvanhaan, että jos meille vanhemmille tapahtuisi jotakin, niin pariskunta huolehtisi lapsesta. Tämän olemme sanoneet pariskuntaa pyytäessä. Lisäksi olemme kertoneet, että lahjat on toissijainen juttu. Pidän itse jopa hieman ahdistavana sitä ainaista lahjojen ostelua. Arvokkaampaa on yhdessä vietetty aika, siksi tykkäämme kutsua kummit perheineen meille syömään ja viettämään aikaa. Se on paras lahja.

Ja me vanhemmat todellakin kutsumme myös kylään. eihän se niin toimi, että kummi joutuu aina ehdottamaan.

Tässäkin huomaan usein draamaa, jos jo perheellisestä pariskunnasta toista ei ole pyydetty kummiksi.

Itse olen muutaman lapsen kummi ja heidän vanhemmat saattaa olla myös omien lasteni kummeja. Tykkään itse järjestää aika paljonkin kummiaikaa lasten kanssa, mutta en loukkaannu, jos he eivät tee samoin. Jokainen hoitaa tyylillään.

Vanhempien pitää opettaa kummilapselle että kiitetään, muistetaan kummitätiä, synttärit, nimppArit, jouluisin jne  En alkaisi enään kummiksi, kahden kummi. 

Vierailija kirjoitti:

Minä myös lopetin synttärilahjan tai rahan lähettämisen joskus siinä 8-9 v iässä. Jouluisin muistin lähinnä kortilla samalla kuin koko muutakin perhettä.

Sitten rippijuhlissa annoin jonkun lahjakortin ja yo valmistumisen johdoksi pistin tilille rahaa. Olen aina asunut tosi kaukana joten en ole lapsia nähnyt juurikaan kun vilaukselta ja kyllä ne kiitokset on jääneet saamatta tai olen ne heidän vanhemmiltaan "kaivanut".

Itse olen aina kiittänyt oman lapseni puolesta ja nyt kun on isompi, niin vaadin / muistutan häntä siitä että kiittää kummejaan lahjasta.

ripillä käynti, ku pääsee yo ksi, valmistuminen, häät, lapsi jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kesti vuosia tajuta, että mut oli pyydetty kummiksi "vain, koska pitää saada joku sukulainenkin miehen puolelta kummiksi". Minua pyydettiin kummiksi vain viikkoa ennen ristiäisiä. 

Olen siis ollut se kiva kummi, joka on ostanut lahjat ja ollut perheen lasten kanssa, kun vanhemmat ovat lähteneet menoihinsa. Kummilapsen kasvaessa perhe lakkasi pitämästä yhteyttä, kun lastenvahtia ei enää tarvittu. Muiden kummien kanssa ovat vielä yhteyksissä, koska nuo muut kummit ovat heidän ystäviään ja lasten äidin suvun puolelta.

Kyllä koen itseni kakkosluokan kummiksi.

Älä nyt ainakaan lahjoja enää osta.

Näin just. Ei enää lahjoja. Eikä tarvitse selitellä perään yhtään mitää.

Minä olen kummi. En ole koskaan antanut lahjoja lapsille. Annan aikaani. Menen mm. Seurakunnan järjestämiin tapahtumiin lasten kanssa. Sehän on sitä kristillistä kasvatusta. Ei lahjat

Olet ollut aktiivisempi kuin kummit keskimäärin. Pieni kauneusvirhe on tuo uhriutuminen ja vaatiminen. Kummit merkitsevät kummilapsille usein enemmän, kuin mitä he osaavat vastavuoroisesti takaisin antaa.

Pyyteetön rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Inhottavaa sanoa näin, mutta jos perhe ei ota sinuun yhteyttä eikä kiitä lahjoista, niin eivät arvosta sinua tarpeeksi. Kannattaa suunnata energiansa niihin ihmisiin, jotka sinua arvostavat.

Mä tein näin ja se oli kyllä hyvä päätös. Heillä oli usein auto rikki (aina se sama moottorin uusiminen tai vastaava, luulivat että me autottomina ei mitään autoista ymmärretä) tai tulikin työvuoro (Facesta näin, että kavereiden kanssa oltiin ulkona pitämässä hauskaa) jne. Joten päätin lakata kutsumasta enää kylään ja pitämästä yhteyttä. Lahjojen vaihtoa yritti pitkään, on siis sukulainen, ei kummi, mutta itse en siihen lähtenyt mukaan enää, joten sekin onneksi loppui.

Eivät he kunnioittaneet mitään eikä ketään meistä. Toivottiin mm pojalle kyniä, sai auton, sillä kuulemma meidän poika tykkää niin kovin autoista (ei koskaan pitänyt) jne. Itse etsin melko kalliitakin lahjoja aina heille ihan toiveiden mukaan.

Kukin tyylillään. Jotkut kummit eivät koskaan pidä kummilapseen mitään yhteyttä. Ei se mikään velvollisuus ole.

Vieläkö täällä jauhetaan tätä kummipaskaa?

Meitä köyhiä ei kukaan pyydä kummiksi. Eivät edes parhaat ystävät eivätkä sisarukset.

"Ajattelemme niin kuin ennenvanhaan, että jos meille vanhemmille tapahtuisi jotakin, niin pariskunta huolehtisi lapsesta. Tämän olemme sanoneet pariskuntaa pyytäessä".

Tämä on muinoin voinut olla tapana varakkaimmissa suvuissa, kun ei sosiaaliturvaa ole ollut. Oikeasti asia ei näin mene. Nykyään myös lastensuojeluviranomaiset päättävät, mitä lapselle tapahtuu sen jälkeen, jos vanhemmat sattuvat menehtymään. Ensi sijassa lapsi pyritään sijoittamaan lähisukuun, ei tod. jollekin kummille. Eikä hän ole siihen velvoitettukaan.

Millaiset suhteet teilläaikuisilla kummeilla on ollut omiin kummeihinne? Oletteko olleet läheisiä, muistaneet kiittää lahjoista ja lähettää heille kortteja lapsena yms ?

Muistan, että itse pidin lapsena kummejani lähinnä vanhempieni ystävinä, jotka sen ystävyyden perusteella oli pyydetty tuohon kummiasemaan.

En muista muodostaneeni heihin kovin rentoa suhdetta. Itse asiassa vierastin kummisetääni ja toista kummitätini aika paljon. Meillä ei "synkannut". Toinen kummitäti, jolla ei ollut puolisoa, oli jonkin verran läheisempi ja helpommin lähestyttävä mielestäni, mutta häntäkin ajattelin enemmän äitini vanhana ystävänä.

Nuo vanhempien ja kummien ystävyydet olivat alkaneet ennen syntymääni ja olivat mielestäni ikään kuin heidän asiansa. Minä en ollut kummejani valinnut eivätkä hekään voineet alussa tietää, millainen olen.

Tietysti pyrin aina käyttäytymään hyvin ja oikein heitä kohtaan, mutta yksin ikäerokin jo erotti meitä.

Jos lapsi on jo 10, voisit ihan hyvin kirjoittaa hänelle käsin kirjeen, ja kysellä kuulumisia. Ainakin itse kirjoittelin kummityttöni kanssa paljon, kun hän oli koululainen. Varmaan lapsikin pitäisi kirjeestä.

Lahjoja ei tarvitse ostaa, jos se tuntuu liian yksipuoliselta.

Oma kummityttöni on jo nuori aikuinen, mutta vaihdamme edelleen pienimuotoisia joululahjoja, ja näemme muutaman kerran vuodessa. Muut lahjomiset jäivät siihen, kun hän valmistui yliopistosta. Tyttö on sukulaiseni, joten yhteydenpito ei ole meillä ollut väkinäistä.

Kun alkaa toisille olemaan itsestäänselvyys ja kummi jonkinlainen lahja-automaatti eikä olla edes kiitollisia, on aika lopettaa. Ja ilman syyllisyyttä! Nuori oppii väärin asioita jos tukee tuollaista käytöstä. Monesti rakkautta on myös luovuttaminen ja päästäminen irti. Voi kummilasta muuten ajatella lämmöllä ja jos kristitty niin muistaa rukouksin.

Omat kummin ovat enoja ja tätejä. Joulukortteja vaihdellaan toisen kummipariskunnan kanssa. Toiset eivät pidä mitään yhteyttä, joskus harvoin saatamme nähdä sukujuhlissa.

Lapsena kummeja tuli nähtyä aika paljonkin, koska suku asui suhteellisen lähellä toisiaan, ja aina oli jonkun serkun synttärit tai muut juhlat, joihin koko suku kokoontui. En kuitenkaan muista mitään erityisempää yhteyttä tai erityistä läheisyyttä kummien kanssa, siinä ne menivät muiden sukulaisten ohella.

Kuinkahan moni perhe yllättyy tänä jouluna, kun kummilapsi jää ilman kummin lahjaa.

Ihan oikein kaikille heille, jotka ovat vuosia ottaneet lahjat vastaan ilman kiittämistä.