Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eikö minulla ole koskaan oikeutta hyvään ja rauhalliseen elämään?
30.10.2022 |
En haluaisi, mutta alan pikku hiljaa olla kyllästynyt ja katkeroitua. Ikää pian 45v ja elämässä ei vain koskaan tunnu tulevan hyvää ja seesteistä aikaa. Taustalla omat henkiset ja fyysiset rankat ongelmat lapsuudesta ja nuoruudesta saakka (traumaattinen lapsuus, väkivaltaa, hyväksikäyttöä, koulukiusaamista ym.) Aikuisiällä ollut muutaman vuoden välein jatkuvasti mt-ongelmia, omaa ja puolison vakavaa sairastumista, talousongelmia jne. Nyt vihdoinkin, kun oli jopa pari kolme vuotta hyvää aikaa ja ehdin ajatella, että nyt tämän ikäisenä vihdoin voi alkaa vähän elämästä nauttimaankin, saada aikaa itselleen, uusia harrastuksia niin nyt on sitten iäkäs äiti alkanut nopeaan tahtiin sekoamaan saamaan muisisairauden oireita ja siinä sitten ainoana lapsena ja vieläpä kaukana asuvana nyt päivittäin ahdistaa ja huoli, sekä koittaa selvitellä äidin asioita. Eli taas uusi työmaa ja vieläpä entistäkin rankempi edessä. En syytä äitiä ei hän voi asialle mitään, mutta jotenkin vain alkaa niin ärsyttämään, ettei elämässä koskaan tunnu tulevan sitä seesteistä vaihetta, ettei olisi jotain suurta stressiä tai huolta päällä 24/7. Onko muilla vastaavaa ja miten jaksatte?
Kommentit (70)
Niin sen äidin voi laittaa laitokseen muistiongelmineen ja jatka sinä elämääsi. Täytyy valita mihin kurjuuksiin käyttää aikaa ja mihin ei. Tiedän kyllä, että hyvä ja kunnollinen suomalainen nainen on koko elämänsä päähänpotkittava ja riistettävä uhri mistä jokainen käy repimässä palansa ja lopuksi syljetään ja kustaan päälle ennen kuin saat sen viimeisen kuolettavan potkun päähäsi. Mutta kun siitä roolista voi kieltäytyä vaikka se meille kaikille olisi tarjolla ja esitetään sitä normaalina. Minä olen saman ikäinen kuin sinä ap. samassa tienhaarassa nyt elämässäni, että otanko äitini marttyyrisoihdun ja jatkanko siitä, mutta se on minun vastuulla sanoa, että tunge se soihtu prseesees ja jatkan elämääni ja keskityn tekemään itselleni kivan elämän ja kaikki saa pärjätä ihan omin voimin tai sitten olla pärjäämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ymmärrän...ihan samaa tässä miettinyt, että mistä mua rankaistaan, kun elämä potkii. Mä olen kyllä elänyt hyvän ja turvallisen lapsuuden ja nuoruuden, ehkä sisk nyt aikuisiällä pitää sit tulla turpaan ihan kunnolla!
Minulla ainakin on niitä haastavia juttuja usein päällekkäin niin että jos jokin loppuu, ei taukovuosia tule. Sitä se on elämä useimmalla. Mikä lie kupla, joka saa meidät kuvittelemaan ihmiselon joksikin rentouden tuutilullaksi?
En pyydä vertaistukea. Toisinaan poraan, sitten nenän niisto ja eteenpäin.
Hitto, onneksi moni asia on myös hyvin! On katto pään päällä, työtä, puhtautta, ruokaa (edes jonkinlaista jos nyt ei filepihviä) , suhteellinen vapaus. Arvostetaan sitä, ei sekään ole itsestäänselvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruikuti ruikuti
Tarkoitus ei ole ruikuttaa, mutta halusin vain kirjoittaa tilanteesta, että saisin ehkä näkökulmaa asiaan ja vertaistukea, sekä kuulla miten muut jaksavat tällaista? Tämä kun on ainoa paikka, jonne nyt voin asiasta kertoa.
-ApVertaistukea mihin? Siihen että sinulla on ollut aika helppo elämä?
Vai siihen ettet osaa arvostaa elämääsi?
Siis henkilö on kokenut lapsuudessa väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä ja koulukiusaamista sekä aikuisena vakavia sairauksia itsellä ja puolisolla ja isoja talousongelmia, niin sinun mielestäsi on ollut helppo elämä? Millainen se vaikea elämä sitten on?
Aika tavalliselta kuulostaa, paitsi toi seksuaalinen hyväksikäyttö, niin enemmistö on kokenut nuo. Jonnet ei muista miten koulukiusaaminen oli ennen ihan tavallista, ja useimmilla on jossakin vaiheessa ollut talousongelmiakin.
En silti tajua miksi ap nyt sitten ryhtyy omaishoitajaksi ellei kerran jaksa. Sitä lapsuutta ei voi muuttaa, nykypäivän voi. Ja valittaminen tekee kaikesta vaan raskaampaa. Muuttaa sitä elämää, ellei ole hyvä noin. Tai tiedostaa edes, ettei hänellä mikään erityisen raskas elämä ole (kerrotun mukaan) edes ole ollut.
Tyytymättömyys vaan tekee kaikesta monin kerroin raskaampaa, ja turha valitus joka ei johda mihinkään elämää parantaviin tekoihin.
Elämästä puhuttaessa oikeudet pitää unohtaa. Ei ole ketään, joka oikeutta jakaisi. Itselläkin ollut kaikenlaista raskasta, mutta saan voimaa siitä, kun ajattelen, että sellaista ihmisten elämä on aina ollut historiallisesti katsoen. Menneisyydessä vielä vaikeampaa ja epätasa-arvoisempaa. Ja nykyäänkin maantieteellisesti jossain muualla vielä paljon raskaampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin sen äidin voi laittaa laitokseen muistiongelmineen ja jatka sinä elämääsi. Täytyy valita mihin kurjuuksiin käyttää aikaa ja mihin ei. Tiedän kyllä, että hyvä ja kunnollinen suomalainen nainen on koko elämänsä päähänpotkittava ja riistettävä uhri mistä jokainen käy repimässä palansa ja lopuksi syljetään ja kustaan päälle ennen kuin saat sen viimeisen kuolettavan potkun päähäsi. Mutta kun siitä roolista voi kieltäytyä vaikka se meille kaikille olisi tarjolla ja esitetään sitä normaalina. Minä olen saman ikäinen kuin sinä ap. samassa tienhaarassa nyt elämässäni, että otanko äitini marttyyrisoihdun ja jatkanko siitä, mutta se on minun vastuulla sanoa, että tunge se soihtu prseesees ja jatkan elämääni ja keskityn tekemään itselleni kivan elämän ja kaikki saa pärjätä ihan omin voimin tai sitten olla pärjäämättä.
Aamen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruikuti ruikuti
Tarkoitus ei ole ruikuttaa, mutta halusin vain kirjoittaa tilanteesta, että saisin ehkä näkökulmaa asiaan ja vertaistukea, sekä kuulla miten muut jaksavat tällaista? Tämä kun on ainoa paikka, jonne nyt voin asiasta kertoa.
-ApVertaistukea mihin? Siihen että sinulla on ollut aika helppo elämä?
Vai siihen ettet osaa arvostaa elämääsi?
Siis henkilö on kokenut lapsuudessa väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä ja koulukiusaamista sekä aikuisena vakavia sairauksia itsellä ja puolisolla ja isoja talousongelmia, niin sinun mielestäsi on ollut helppo elämä? Millainen se vaikea elämä sitten on?
Aika tavalliselta kuulostaa, paitsi toi seksuaalinen hyväksikäyttö, niin enemmistö on kokenut nuo. Jonnet ei muista miten koulukiusaaminen oli ennen ihan tavallista, ja useimmilla on jossakin vaiheessa ollut talousongelmiakin.
En silti tajua miksi ap nyt sitten ryhtyy omaishoitajaksi ellei kerran jaksa. Sitä lapsuutta ei voi muuttaa, nykypäivän voi. Ja valittaminen tekee kaikesta vaan raskaampaa. Muuttaa sitä elämää, ellei ole hyvä noin. Tai tiedostaa edes, ettei hänellä mikään erityisen raskas elämä ole (kerrotun mukaan) edes ole ollut.
Tyytymättömyys vaan tekee kaikesta monin kerroin raskaampaa, ja turha valitus joka ei johda mihinkään elämää parantaviin tekoihin.
Kyllä hänen elämänsä on poikkeuksellisen raskas. Älä viitsi minimoida hänen tuskaa. Et ole kokenut niitä asioita mitä hän on ja tunnevammaisuutesi lähinnä kertoo sen että olet joko vaikeasti traumatisoitunut etkä kykene sen vuoksi normaaliin empatiaan tai sitten olet täysi psykopaatti. Näistä kahdesta saat nyt valita sen sinua kuvaavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruikuti ruikuti
Tarkoitus ei ole ruikuttaa, mutta halusin vain kirjoittaa tilanteesta, että saisin ehkä näkökulmaa asiaan ja vertaistukea, sekä kuulla miten muut jaksavat tällaista? Tämä kun on ainoa paikka, jonne nyt voin asiasta kertoa.
-ApVertaistukea mihin? Siihen että sinulla on ollut aika helppo elämä?
Vai siihen ettet osaa arvostaa elämääsi?
Siis henkilö on kokenut lapsuudessa väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä ja koulukiusaamista sekä aikuisena vakavia sairauksia itsellä ja puolisolla ja isoja talousongelmia, niin sinun mielestäsi on ollut helppo elämä? Millainen se vaikea elämä sitten on?
Aika tavalliselta kuulostaa, paitsi toi seksuaalinen hyväksikäyttö, niin enemmistö on kokenut nuo. Jonnet ei muista miten koulukiusaaminen oli ennen ihan tavallista, ja useimmilla on jossakin vaiheessa ollut talousongelmiakin.
En silti tajua miksi ap nyt sitten ryhtyy omaishoitajaksi ellei kerran jaksa. Sitä lapsuutta ei voi muuttaa, nykypäivän voi. Ja valittaminen tekee kaikesta vaan raskaampaa. Muuttaa sitä elämää, ellei ole hyvä noin. Tai tiedostaa edes, ettei hänellä mikään erityisen raskas elämä ole (kerrotun mukaan) edes ole ollut.
Tyytymättömyys vaan tekee kaikesta monin kerroin raskaampaa, ja turha valitus joka ei johda mihinkään elämää parantaviin tekoihin.
Kyllä hänen elämänsä on poikkeuksellisen raskas. Älä viitsi minimoida hänen tuskaa. Et ole kokenut niitä asioita mitä hän on ja tunnevammaisuutesi lähinnä kertoo sen että olet joko vaikeasti traumatisoitunut etkä kykene sen vuoksi normaaliin empatiaan tai sitten olet täysi psykopaatti. Näistä kahdesta saat nyt valita sen sinua kuvaavan.
Näin on, ja toivon hartaasti, ettei AP ota näiden häijyjen trollien kommentteja tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Ikäänkuin elämässä olisi joku onnellisuustakuu, että rahat takaisin ellei kaikki mene kuten Strömsössä.
Minä juuri pyysin jouluksi meille sukulaista jonka vaimo kuoli yllättäen 40 v hyvän avioliiton jälkeen. Häneltä meni koko elämä, he olivat koko ajan aidosti rakastuneet ja tekivät kaiken yhdessä. Mitähän hän tykkäisi aloituksesta, vaihtaisiko elämää jos voisi.
Mistä tulee se käsitys että elämä on pelkkää onnea? En tunne ketään jolla niin olisi ollut.
Mitä muita suuria vastoinkäymisiä tällä sukulaisellasi on ollut? Ja varmasti niistäkin on ollut helpompaa selvitä kun on ollut rakastava puoliso tukena. On ihmisiä, joilla valtavasti huolia ja koettelemuksia eikä ketään läheistä tukemassa ja jakamassa kuormaa.
Ylipäätään noin pitkät onnelliset liitot ovat suht harvinaisia. Tämä sukulaisesi on ollut poikkeuksellisen onnekas ja etuoikeutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruikuti ruikuti
Odotapa, jonain päivänä sinäkin huomaat, että elämä ei ole reilua. Ja kun joku sitten vastaa sinulle "ruikuti ruikuti", niin muista oma suhtautumisesi.
Kaikki täysipäiset on jo lapsena tajunneet, ettei elämä ole oikeudenmukaista. Ruikutuksella ja itsesäälillä pilaa vaan sen hyvä jonka ON saanut.
Kukaan ei pakota omaishoitajaksi. Jos sen ratkaisun tekee, turha valittaminen on tyhmää. Ap:n ongelmat on mitättömiä, itse hän valitsee nyt sekaantua äitinsä asioihin. Voisi valita toisin.
Minä en tajua ihmisiä jotka ruikuttaa vaikka kaikki heidän ongelmansa olisi ratkaistavissa.
No et ole sinäkään pystynyt pahoinvointiasi poistamaan etkä tunnevammaisuuttasi ratkaisemaan.
Vierailija kirjoitti:
Elämästä puhuttaessa oikeudet pitää unohtaa. Ei ole ketään, joka oikeutta jakaisi. Itselläkin ollut kaikenlaista raskasta, mutta saan voimaa siitä, kun ajattelen, että sellaista ihmisten elämä on aina ollut historiallisesti katsoen. Menneisyydessä vielä vaikeampaa ja epätasa-arvoisempaa. Ja nykyäänkin maantieteellisesti jossain muualla vielä paljon raskaampaa.
No kyllä. Sairaudet ja kivut oli normaalia elämää, joku hammassärky vähintään on jokaisella ollut. Kylmää ja nälkää oli, eikä valitusmahdollisuutta mistään ellet itse päässyt Tukholman oikeuteen asiaasi matkustaa kertomaan. Harva pääsi.
Ihmiset ei näe kaikkea sitä mikä on tosi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruikuti ruikuti
Odotapa, jonain päivänä sinäkin huomaat, että elämä ei ole reilua. Ja kun joku sitten vastaa sinulle "ruikuti ruikuti", niin muista oma suhtautumisesi.
Kaikki täysipäiset on jo lapsena tajunneet, ettei elämä ole oikeudenmukaista. Ruikutuksella ja itsesäälillä pilaa vaan sen hyvä jonka ON saanut.
Kukaan ei pakota omaishoitajaksi. Jos sen ratkaisun tekee, turha valittaminen on tyhmää. Ap:n ongelmat on mitättömiä, itse hän valitsee nyt sekaantua äitinsä asioihin. Voisi valita toisin.
Minä en tajua ihmisiä jotka ruikuttaa vaikka kaikki heidän ongelmansa olisi ratkaistavissa.
No et ole sinäkään pystynyt pahoinvointiasi poistamaan etkä tunnevammaisuuttasi ratkaisemaan.
Mutta sinä sen sijaan kuulostat tosi empaattiselta ja onnelliselta. Not.
Ruikutus ja itsesääli on suomalainen kansantauti, joka tekee kaikesta vaan huonompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruikuti ruikuti
Odotapa, jonain päivänä sinäkin huomaat, että elämä ei ole reilua. Ja kun joku sitten vastaa sinulle "ruikuti ruikuti", niin muista oma suhtautumisesi.
Kaikki täysipäiset on jo lapsena tajunneet, ettei elämä ole oikeudenmukaista. Ruikutuksella ja itsesäälillä pilaa vaan sen hyvä jonka ON saanut.
Kukaan ei pakota omaishoitajaksi. Jos sen ratkaisun tekee, turha valittaminen on tyhmää. Ap:n ongelmat on mitättömiä, itse hän valitsee nyt sekaantua äitinsä asioihin. Voisi valita toisin.
Minä en tajua ihmisiä jotka ruikuttaa vaikka kaikki heidän ongelmansa olisi ratkaistavissa.
No et ole sinäkään pystynyt pahoinvointiasi poistamaan etkä tunnevammaisuuttasi ratkaisemaan.
Mutta sinä sen sijaan kuulostat tosi empaattiselta ja onnelliselta. Not.
Ruikutus ja itsesääli on suomalainen kansantauti, joka tekee kaikesta vaan huonompaa.
Ihan pihalla olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hämmentävää kun aikuinen ihminen valittaa, ettei elämä ole virheetöntä. Ikäänkuin se muilla olisi.
Omassa ikäluokassa 50 + 99% on jo ollut jotakin terveysongelmaa, siihen lisättynä että on kuollut puolisoja ja jopa lapsia. Työttömyyttä, sairaseläkkeitä, kodin menetyksiä. Tuo on normaalia elämää.
Toi asenne mikä aloittajalla on tekee kaiken vaan raskaammaksi, enkä usko että kukaan viitsii kuunnella tuota irl. Elämän heittämistä hukkaan.
Eipä ole sinullakaan edes tippaakaan empatiakykyä. Kaltaistesi vuoksi ihmisten pitäisi olla masokistiluonteisia, jotka vaan nauttivat ja iloitsevat siitä kun menee huonosti. Ihmisten ikävien asenteiden pelossa ei uskalleta kertoa ongelmistaan, koska siitä ei seuraa mitään hyvää. Vika on omassa asenteessa, kun menee huonosti ja kukaan ei jaksa kuunnella sitä. Asioista vielä ikävästi töksäytetään.
Eli kun ihmisellä menee huonosti, on paljon vastoinkäymisiä ym. ikävää, niin niistä kannattaa olla hiljaa vaan ja padota kaikki sisälleen. Ei niistä ainakaan kannata kertoa, koska ymmärrystä ei tule saamaan.
Suomalainen luonne on sellainen, että kun toisella menee vähänkin paremmin kuin itsellä, niin sitä kadehditaan. Se on se suurin pelko, että toisella rupeaa menemään paremmin kuin itsellä. Siksi toivotaan toiselle huonoa, että sitten kun menee huonosti, niin siitä päästään tuomitsemaan, tölvimään, syyttämään ym., jotta voidaan tuntea itsensä toista paremmaksi. Asiat, jotka eivät johdu itsestä, ovat omia vikoja ja valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäänkuin elämässä olisi joku onnellisuustakuu, että rahat takaisin ellei kaikki mene kuten Strömsössä.
Minä juuri pyysin jouluksi meille sukulaista jonka vaimo kuoli yllättäen 40 v hyvän avioliiton jälkeen. Häneltä meni koko elämä, he olivat koko ajan aidosti rakastuneet ja tekivät kaiken yhdessä. Mitähän hän tykkäisi aloituksesta, vaihtaisiko elämää jos voisi.
Mistä tulee se käsitys että elämä on pelkkää onnea? En tunne ketään jolla niin olisi ollut.
Mitä muita suuria vastoinkäymisiä tällä sukulaisellasi on ollut? Ja varmasti niistäkin on ollut helpompaa selvitä kun on ollut rakastava puoliso tukena. On ihmisiä, joilla valtavasti huolia ja koettelemuksia eikä ketään läheistä tukemassa ja jakamassa kuormaa.
Ylipäätään noin pitkät onnelliset liitot ovat suht harvinaisia. Tämä sukulaisesi on ollut poikkeuksellisen onnekas ja etuoikeutettu.
Ja nytkö tämä on kilpailu? Kyllä siihen on syy, miksei saa hyvää parisuhdetta. Yleensä syy on se, ettei pysty toiselle sellaista antamaan. Liika negatiivisuus ja itsekeskeisyts on yksi merkittävä syy yksinjäämiseen.
Ei tässä ole muillakaan oikeutta hyvään ja rauhalliseen elämään, elämään ilman ulkopuolista häiriköintiä. Kaikki alkoi siitä, kun erehtyi muuttamaan kaupungin vuokrataloon! Se olisi pitänyt jättää tekemättä, sillä niissä asuu niin sairasta sakkia kuin vain mahdollista. Olkoot vaan että osa on kaupungin työsuhdeasuntoja, mutta eihän se kaupungin työsuhde ihmisestä parempaa tee kuin mitä hän luonnostaan on.
Kaikki kiusanteko ja häirintä alkoi siitä kun Helsingin kaupungin vuokrataloon muutti.
Eikä siitä porukasta ole päässyt vieläkään eroon.
Mitä kaikkea niissä taloissa on: onhan niissä tukiasuntoja vapautuneille vangeille, sosiaalitoimiston asukkaille, mielenterveysasiakkaille, ja sitten nämä kaupungin työntekijät!
Just!
Välttäkää jos vain mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruikuti ruikuti
Odotapa, jonain päivänä sinäkin huomaat, että elämä ei ole reilua. Ja kun joku sitten vastaa sinulle "ruikuti ruikuti", niin muista oma suhtautumisesi.
Kaikki täysipäiset on jo lapsena tajunneet, ettei elämä ole oikeudenmukaista. Ruikutuksella ja itsesäälillä pilaa vaan sen hyvä jonka ON saanut.
Kukaan ei pakota omaishoitajaksi. Jos sen ratkaisun tekee, turha valittaminen on tyhmää. Ap:n ongelmat on mitättömiä, itse hän valitsee nyt sekaantua äitinsä asioihin. Voisi valita toisin.
Minä en tajua ihmisiä jotka ruikuttaa vaikka kaikki heidän ongelmansa olisi ratkaistavissa.
No et ole sinäkään pystynyt pahoinvointiasi poistamaan etkä tunnevammaisuuttasi ratkaisemaan.
Mutta sinä sen sijaan kuulostat tosi empaattiselta ja onnelliselta. Not.
Ruikutus ja itsesääli on suomalainen kansantauti, joka tekee kaikesta vaan huonompaa.
Empatian puute on suomalainen kansantauti. Sen takia valtava määrä ihmisiä voi huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hämmentävää kun aikuinen ihminen valittaa, ettei elämä ole virheetöntä. Ikäänkuin se muilla olisi.
Omassa ikäluokassa 50 + 99% on jo ollut jotakin terveysongelmaa, siihen lisättynä että on kuollut puolisoja ja jopa lapsia. Työttömyyttä, sairaseläkkeitä, kodin menetyksiä. Tuo on normaalia elämää.
Toi asenne mikä aloittajalla on tekee kaiken vaan raskaammaksi, enkä usko että kukaan viitsii kuunnella tuota irl. Elämän heittämistä hukkaan.
Eipä ole sinullakaan edes tippaakaan empatiakykyä. Kaltaistesi vuoksi ihmisten pitäisi olla masokistiluonteisia, jotka vaan nauttivat ja iloitsevat siitä kun menee huonosti. Ihmisten ikävien asenteiden pelossa ei uskalleta kertoa ongelmistaan, koska siitä ei seuraa mitään hyvää. Vika on omassa asenteessa, kun menee huonosti ja kukaan ei jaksa kuunnella sitä. Asioista vielä ikävästi töksäytetään.
Eli kun ihmisellä menee huonosti, on paljon vastoinkäymisiä ym. ikävää, niin niistä kannattaa olla hiljaa vaan ja padota kaikki sisälleen. Ei niistä ainakaan kannata kertoa, koska ymmärrystä ei tule saamaan.
Suomalainen luonne on sellainen, että kun toisella menee vähänkin paremmin kuin itsellä, niin sitä kadehditaan. Se on se suurin pelko, että toisella rupeaa menemään paremmin kuin itsellä. Siksi toivotaan toiselle huonoa, että sitten kun menee huonosti, niin siitä päästään tuomitsemaan, tölvimään, syyttämään ym., jotta voidaan tuntea itsensä toista paremmaksi. Asiat, jotka eivät johdu itsestä, ovat omia vikoja ja valintoja.
Empatiaa mihin, itsesäälin ruokkimiseenkö? Ei tuossa ap:lla ole mitään hätää, eikä mikään pakko ryhtyä omaishoitajaksi. Ei se lässytys ketään auta, vahvistaa vaan jo ennalta vahvaa uhriutumista ja itsesääliä. Itsesääli ei ketään ole koskaan tehnyt onnelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruikuti ruikuti
Odotapa, jonain päivänä sinäkin huomaat, että elämä ei ole reilua. Ja kun joku sitten vastaa sinulle "ruikuti ruikuti", niin muista oma suhtautumisesi.
Kaikki täysipäiset on jo lapsena tajunneet, ettei elämä ole oikeudenmukaista. Ruikutuksella ja itsesäälillä pilaa vaan sen hyvä jonka ON saanut.
Kukaan ei pakota omaishoitajaksi. Jos sen ratkaisun tekee, turha valittaminen on tyhmää. Ap:n ongelmat on mitättömiä, itse hän valitsee nyt sekaantua äitinsä asioihin. Voisi valita toisin.
Minä en tajua ihmisiä jotka ruikuttaa vaikka kaikki heidän ongelmansa olisi ratkaistavissa.
No et ole sinäkään pystynyt pahoinvointiasi poistamaan etkä tunnevammaisuuttasi ratkaisemaan.
Mutta sinä sen sijaan kuulostat tosi empaattiselta ja onnelliselta. Not.
Ruikutus ja itsesääli on suomalainen kansantauti, joka tekee kaikesta vaan huonompaa.
Empatian puute on suomalainen kansantauti. Sen takia valtava määrä ihmisiä voi huonosti.
Mitå se empatia auttaa? Ei mitään, saa vaan oksennettua oman pahan olon muille, kuten ap. Sen sijaan että heräisi TEKEMÄÄN niitä muutoksia elämään, eikä vaan valittamaan.
Valittaminen ja negatiivisuus on se joka tekee tavallisesta elämästä kurjaa.
Lopettaisi itselle valehtelun ja myöntäisi, että ihan itse hän nyt on valitsemassa omaishoitajan roolia, vaikkei jaksa. Vähän vastuuta omasta elämästä nyt.
Alue: Aihe vapaa
Niin, joskus on vaan hyvä havaita, vaikka oma elämä olisi ollut raskas, että ei se nyt ainutkertaisen raskasta ole. Eli paljon on ihmisiä joilla on ollut haasteellinen elämä ja oikeastaan harva selviää elämästä kolhuitta.