Eikö minulla ole koskaan oikeutta hyvään ja rauhalliseen elämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin sen äidin voi laittaa laitokseen muistiongelmineen ja jatka sinä elämääsi. Täytyy valita mihin kurjuuksiin käyttää aikaa ja mihin ei. Tiedän kyllä, että hyvä ja kunnollinen suomalainen nainen on koko elämänsä päähänpotkittava ja riistettävä uhri mistä jokainen käy repimässä palansa ja lopuksi syljetään ja kustaan päälle ennen kuin saat sen viimeisen kuolettavan potkun päähäsi. Mutta kun siitä roolista voi kieltäytyä vaikka se meille kaikille olisi tarjolla ja esitetään sitä normaalina. Minä olen saman ikäinen kuin sinä ap. samassa tienhaarassa nyt elämässäni, että otanko äitini marttyyrisoihdun ja jatkanko siitä, mutta se on minun vastuulla sanoa, että tunge se soihtu prseesees ja jatkan elämääni ja keskityn tekemään itselleni kivan elämän ja kaikki saa pärjätä ihan omin voimin tai sitten olla pärjäämättä.

Huh huh! Nyt oli niin kyllä niin katkeraa tekstiä, että sanattomaksi vetää. :(

Ei siinä tekstissä ollut mitään katkeraa. Vähän kärjistetysti kirjoitettua mutta totta. Se joka antaa potkia itseään päähän jatkuvasti  voi katsoa peiliin. Mullakin on ollut vaikea lapsuus(dg narsisti isoinen sukuineen). Päätin jo teini-iässä etten suostu uhriksi , en koskaan. Hain nuorena jo apua , koska tiedostin että yksin en pärjää näitä pers. häiriöisiä vastaan.  Sain monelta taholta apua ja kiitosta miten nuorena olen toiminut , tästä tiesin että olen oikealla tiellä. Ap selvittää mitä tukimahdollisuuksia äidin auttamiseksi on , yksin ei tarvi selvitä.

Tiesitkö ap että sinulla on mahdollisuus saada äitisi hoitoon samalle paikkakunnalle kuin missä itse asut. Aluksi tietysti kotihoidon piiriin ja myöhemmin laitoshoitoon. Toki riippuen siitä haluaako äitisi muuttaa. Ainakin poistuisi se pitkän välimatkan tuoma hankaluus ja huoli.

Omaishoitajuutta en suosittele mutta ainakin voisit vierailla äitisi luona useammin kuitenkin niin että päävastuu hoidosta on kotihoidolla. En itse jaksaisi ottaa vastuuta vanhempieni hoidosta taustani vuoksi. Traumatausta on taakka jonka päälle ei kannata ottaa lisätaakkaa. Sinulla on oikeus voida hyvin. Tottakai läheisen sairaus on kova taakka jokatapauksessa, tiedän sen omasta kokemuksesta mutta siinä on eroa kuinka suuren taakan harteilleen ottaa. Omaishoitajuus on raskas tie.

Vierailija kirjoitti:

Niin sen äidin voi laittaa laitokseen muistiongelmineen ja jatka sinä elämääsi. Täytyy valita mihin kurjuuksiin käyttää aikaa ja mihin ei. Tiedän kyllä, että hyvä ja kunnollinen suomalainen nainen on koko elämänsä päähänpotkittava ja riistettävä uhri mistä jokainen käy repimässä palansa ja lopuksi syljetään ja kustaan päälle ennen kuin saat sen viimeisen kuolettavan potkun päähäsi. Mutta kun siitä roolista voi kieltäytyä vaikka se meille kaikille olisi tarjolla ja esitetään sitä normaalina. Minä olen saman ikäinen kuin sinä ap. samassa tienhaarassa nyt elämässäni, että otanko äitini marttyyrisoihdun ja jatkanko siitä, mutta se on minun vastuulla sanoa, että tunge se soihtu prseesees ja jatkan elämääni ja keskityn tekemään itselleni kivan elämän ja kaikki saa pärjätä ihan omin voimin tai sitten olla pärjäämättä.

Tämä on niin totta, hyvä että joku uskaltaa kirjoittaa asioista juuri sellaisina kuin ne ovat.

Olen itsekin samalla veden jakajalla, samassa iässä, samojen asioiden kanssa kamppailen.

Mikä ihme siinä onkaan, että naisen harteille kaadetaan ihan kaikki pee mitä tässä maailmassa kuvitella saattaa ja mikä ihme siinä onkaan, että olet oikea tosielämän pahis, jos kieltäydyt kunniasta ja huolehdit omasta jaksamisestasi ja omista rajoistasi.

Oma taustani on hyvin saman kaltainen kuin ketjun aloittajalla.

Alkuvuodesta täytin 45 vuotta ja jokin raja tuli vastaan.

Vuoden aikana olen ottanut kunnolla välimatkaa lähtöperheeseeni, irtisanoutunut työpaikasta, jossa työyhteisö oli pitkään ollut sairas ja nyt olen aloittamassa uudessa työssä ja aloittamassa kauan haaveilemani jatko-opinnot.

Kova työmaa on käytynä oman pään sisällä ja terapiaakin tarvittiin, mutta nyt olen toiveikas.

En etsi helppoa elämää, sellaista ei ole kenelläkään, mutta uhriutua ei tarvitse, en ole kynnysmatto, enkä todellakaan kanna marttyyrisoihtua.

Näin annan omille tyttärilleni esimerkin siitä, että naisen elämä on hyvää, kiinnostavaa, onnellista.

Aikuisen elämässä kannetaan vastuuta, mutta siihen vastuuseen kuuluu olennaisesti myös vastuu omasta hyvinvoinnista, omista rajoista, omasta jaksamisesta.

Marttyyriksi ryhtyminen ei ole vastuullista aikuisen toimintaa, jossain kohtaa marttyyri kaataa oman pahan olonsa jonkun muun niskaan ja ylisukupolvinen trauma vain jatkuu.

Kiitos Aloittajalle ja lainaamani tekstin kirjoittajalle, herätitte keskustelua ja ajatuksia, kaikkea hyvää teille!

Up

Jos kaipaa tukea, toivoa ja myötätuntoa, tämä trollioksennuspalsta on kyllä aika viimeinen paikka saada sitä (muutamia täyspäisiäkin onneksi ketjussa.) Voimia sinulle ap!

Hyvä Ap, kirjoittamastasi päätellen vanhempasi eivät sinua suojelleet, eivätkä sinusta huolehtineet asiallisesti.

Nyt elät omaa elämääsi, huolehdit, että saat pidettyä oman pääsi kunnossa, huolehdit omasta perheestäsi ja nautit elämästä.

Ketjussa on paljon palstapeikkoja ja ankeuttajia, mutta elämään kuuluu myös nautinto, hyvät hetket, onnellisuus.

Rohkeutta Ap, joudut ehkä tekemään päätöksiä, jotka sotivat kaikkea sitä vastaan, miten olet tottunut ajattelemaan ja miten sinut on opetettu toimimaan, mutta aidosti omien valintojen ja päätösten tekeminen antaa sinulle vapauden.

Olen eläyt hyvää ja terveellistä elämää vaikka olen ollut työttömänä pitkiä aikoja. Nyt olen ollut työtön 8 vuotta putkeen. Ei ole mitään ongelmia elämässä ollut. Velkaa ei ole, en ole ollut sairas mitenkään pahasti koskaan. Muutama flunssa ollut. Vaikka ei ole tuhansia rahaa joka kuukausi käytettävissä niin olen silti onnellinen.

Et kai vain ole tehnyt lisää kärsijöitä? Syntymä on kuolemantuomio :(

Kyllä ap on! Sinulla on oikeus elää rauhallisempaa elämää nyt vihdoinkin. Hoida äitisi asioita omanjaksamisesi mukaan ja jos sinua painostetaan enempään sano vaan suoraan että ei käy. Terveisin yksi   tytär joka hoiti vanhat vinksahtaneet vanhempansa hautaan ja sai siitä hyvästä mm. syövän. Älkää ihmiset suotta uhratko itseänne turhaan - se ei kannata!

Käytännön asiat ei ole tunneasioita. Voit ottaa selvää äidin alueen kotihoidosta. Muuta et voi tehdä.

Mieti myös perinpohjin: oliko äiti syyllinen traumoihin? Kiintymyssuhdetrauma voi aiheuttaa että palaat paikalle kun odottaaksesi erilaista lopputulemaa. Niin ei käy.

Mutta mennyttä ei tarvi raahata perässä. Olet nyt uudessa vaiheessa. Voit aivan hyvin aloittaa uuden harrastuksen tai suunnitella matkaa. Se mitä teet tai jätät tekemättä omassa elämässäsi ei vaikuta äidin sairauden kulkuun mitenkään.