Lue keskustelun säännöt.
Laihduttamisesta, argh!
30.10.2022 |
Miten se voi olla, että vaivalla laihduttaa 300 gr per viikko, mutta kun yrität palata ns uuteen normaaliin, niin tulee heti kaksi kiloa kahdessa viikossa.
Miten välttää laihdutuksen jälkeinen pullistuminen??
Ei ole ollut mikään erityinen laihdutuskuuri ketoilu tms.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Miksi laihduttamista pidetään jonakin jäätävää vahtimista vaativana suorituksena? Kun kroppa tottuu uuteen normaaliin, ei mitään syömisiä, määriä tms tarvitse vahtia. Mä olen laihduttanut nyt 3 vuotta enkä kiinnitä asiaan mitään huomiota. Ihmiskeho on viisas: Se tottuu kyllä.
Alku on hankalaa, tottakai. Mutta siihen tottuu todella nopeasti. Ei kuureja, ei pussikeitto/tms. dieettisapuskoja, ei laihdutuslääkkeitä, vain hetki itsekuria ja kun elimistö tottuu, niin loppu onkin helppoa.
Ruokavalio kuntoon.
Kaikilla ei ole noin helppoa.
Minulla jo viisi vuotta takana, ja koko ajan pitää kontrolloida itseäni, että en syö liikaa. Siis sitä terveellistä ruokaa. Nytkin tekisi mieli ottaa toinen lautasellinen ihanaa kalakeittoa, jota äsken söin. Tekee mieli niin että suunnilleen hypin seinille enkä pysty keskittymään mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oo ikin nähnyt tässä mitän ongelmaa.. Mä itse halusin painoa pois, jätin kaiken epäterveellisen elämästäni mukaan lukien alkoholin, rupesin juoksemaan ja treenaamaan ja syömään oikein (ja useasti).. Tiputin ton 10kg tyyliin alle 2kk. Ja sille tielle olen myös jäänyt.
Kaikki on itsekurista kiinni ja mitä haluaa oikeasti... Jos ihminen ei onnistu tälläsessä yksinkertasessa asiassa niin silloin vika on ihan hänessä itsessään.
Olen onnistunut, mutta elämäni on koko ajan hirveää. Koko ajan edelleen tekee mieli kaikkea hyvää ruokaa.
Ehkä sinä olet onnistunut addiktoitumaan juoksemiseen, niin on helpompaa. Minä joudun käymään lenkillä hampaat irvessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi laihduttamista pidetään jonakin jäätävää vahtimista vaativana suorituksena? Kun kroppa tottuu uuteen normaaliin, ei mitään syömisiä, määriä tms tarvitse vahtia. Mä olen laihduttanut nyt 3 vuotta enkä kiinnitä asiaan mitään huomiota. Ihmiskeho on viisas: Se tottuu kyllä.
Alku on hankalaa, tottakai. Mutta siihen tottuu todella nopeasti. Ei kuureja, ei pussikeitto/tms. dieettisapuskoja, ei laihdutuslääkkeitä, vain hetki itsekuria ja kun elimistö tottuu, niin loppu onkin helppoa.
Ruokavalio kuntoon.
Kaikilla ei ole noin helppoa.
Minulla jo viisi vuotta takana, ja koko ajan pitää kontrolloida itseäni, että en syö liikaa. Siis sitä terveellistä ruokaa. Nytkin tekisi mieli ottaa toinen lautasellinen ihanaa kalakeittoa, jota äsken söin. Tekee mieli niin että suunnilleen hypin seinille enkä pysty keskittymään mihinkään.
Tuttu juttu. Toisaalta ehkä silloin se kalakeitto on liian herkullista, kermaista?
Apn ongelma on, että en oikein suuremmin pidä oikeasta ruuasta, vaan korvaan ateriat vaikka mysliää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi laihduttamista pidetään jonakin jäätävää vahtimista vaativana suorituksena? Kun kroppa tottuu uuteen normaaliin, ei mitään syömisiä, määriä tms tarvitse vahtia. Mä olen laihduttanut nyt 3 vuotta enkä kiinnitä asiaan mitään huomiota. Ihmiskeho on viisas: Se tottuu kyllä.
Alku on hankalaa, tottakai. Mutta siihen tottuu todella nopeasti. Ei kuureja, ei pussikeitto/tms. dieettisapuskoja, ei laihdutuslääkkeitä, vain hetki itsekuria ja kun elimistö tottuu, niin loppu onkin helppoa.
Ruokavalio kuntoon.
Kaikilla ei ole noin helppoa.
Minulla jo viisi vuotta takana, ja koko ajan pitää kontrolloida itseäni, että en syö liikaa. Siis sitä terveellistä ruokaa. Nytkin tekisi mieli ottaa toinen lautasellinen ihanaa kalakeittoa, jota äsken söin. Tekee mieli niin että suunnilleen hypin seinille enkä pysty keskittymään mihinkään.
Tuttu juttu. Toisaalta ehkä silloin se kalakeitto on liian herkullista, kermaista?
Apn ongelma on, että en oikein suuremmin pidä oikeasta ruuasta, vaan korvaan ateriat vaikka mysliää.
Ei ole kermaista, vaan bouillabaisse-tyylistä, siis tomaattipohja. Sisältää monenlaisia kasviksia ja kalaa. Herkullista se kyllä on.
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009149587.html
Jollekin joka vinkui et on oma vika. Onko kaikki muutkin sairaudet oma vika?
Voit lisätä hiilaria varovasti jos se tulee käyttöön. Myslissä voi olla aika paljon ihan puhdasta sokeria. Minä laihduin yli 25 kiloa ihan vaan sivutuotteena kun jätin herkut ja ylimääräisen leivän puputuksen pois. Ei muita rajoitteita, syön ihan tavallista kotiruokaa, normi jogurtteja, leipää aamupalaksi yms. Tämä siksi, että pystyn tätä ylläpitämään loppuelämän kun laihdutuksen ei pidä olla mikään kuuri vaan pysyviä muutoksia. Vaaka ei kerro totuutta vaan peili ja vaatteet. Paino voi vaihdella tuon kaksi tai useammankin kiloa jo päivän aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi laihduttamista pidetään jonakin jäätävää vahtimista vaativana suorituksena? Kun kroppa tottuu uuteen normaaliin, ei mitään syömisiä, määriä tms tarvitse vahtia. Mä olen laihduttanut nyt 3 vuotta enkä kiinnitä asiaan mitään huomiota. Ihmiskeho on viisas: Se tottuu kyllä.
Alku on hankalaa, tottakai. Mutta siihen tottuu todella nopeasti. Ei kuureja, ei pussikeitto/tms. dieettisapuskoja, ei laihdutuslääkkeitä, vain hetki itsekuria ja kun elimistö tottuu, niin loppu onkin helppoa.
Ruokavalio kuntoon.
Kaikilla ei ole noin helppoa.
Minulla jo viisi vuotta takana, ja koko ajan pitää kontrolloida itseäni, että en syö liikaa. Siis sitä terveellistä ruokaa. Nytkin tekisi mieli ottaa toinen lautasellinen ihanaa kalakeittoa, jota äsken söin. Tekee mieli niin että suunnilleen hypin seinille enkä pysty keskittymään mihinkään.
Ota se toinen lautanen. Voi olla et syöt liian vähän ja siksi on mielitekoja. Ruokaa saa ja pitää syödä kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi laihduttamista pidetään jonakin jäätävää vahtimista vaativana suorituksena? Kun kroppa tottuu uuteen normaaliin, ei mitään syömisiä, määriä tms tarvitse vahtia. Mä olen laihduttanut nyt 3 vuotta enkä kiinnitä asiaan mitään huomiota. Ihmiskeho on viisas: Se tottuu kyllä.
Alku on hankalaa, tottakai. Mutta siihen tottuu todella nopeasti. Ei kuureja, ei pussikeitto/tms. dieettisapuskoja, ei laihdutuslääkkeitä, vain hetki itsekuria ja kun elimistö tottuu, niin loppu onkin helppoa.
Ruokavalio kuntoon.
Kaikilla ei ole noin helppoa.
Minulla jo viisi vuotta takana, ja koko ajan pitää kontrolloida itseäni, että en syö liikaa. Siis sitä terveellistä ruokaa. Nytkin tekisi mieli ottaa toinen lautasellinen ihanaa kalakeittoa, jota äsken söin. Tekee mieli niin että suunnilleen hypin seinille enkä pysty keskittymään mihinkään.
Tuttu juttu. Toisaalta ehkä silloin se kalakeitto on liian herkullista, kermaista?
Apn ongelma on, että en oikein suuremmin pidä oikeasta ruuasta, vaan korvaan ateriat vaikka mysliää.
Ei ole kermaista, vaan bouillabaisse-tyylistä, siis tomaattipohja. Sisältää monenlaisia kasviksia ja kalaa. Herkullista se kyllä on.
Kuulostaa kevyeltä keitolta, joten yksi lautasellinen ei riitä poistamaan nälkää ellei kyytipoikana vedä ruisleipää. Syökää ihmiset maha täyteen ruokaa ja hömppävälipalat voi jättää kauppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun normaali on aika helkkarin pahasti pielessä, jos onnistut kelaamaan kilon viikossa painoa lisää. Sorry, mutta tähän ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin että valehtelet itsellesi ja rankasti.
Mielestäni ei ole, mutta kai sitten on. Jotenkin onnistuin laihtumaan aiemmin, mutta nyt paino palaa todella nopeasti ilman että osaan oikein edes sanoa, missä ero. Tai osaan, joskus syöty jäätelöpuikko, tai suklaapatukka tai muutama keksi. Mutta miten niistä voi tulla noin paljon. Vai kerryttääkö ne jotain nestettä,
Syöt muutakin kuin jäätelöpatukan, suklaapatukan tai pari keksiä.
Syöt luultavasti myös ruokaa, ja hyvin mahdollisesti liikaa. Tai juot jotain energiapitoista.
Itse kun olen ns. tavallisella kotiruoalla lihonut, niin ärsyttää tuo luulo, että lihavuus johtuisi ns. herkuista vain.
Tavoitepainossa pysyminen on valitettavasti loppuelämän kestävä kärsimys ja kituuttaminen, jollei keksitä jotain ruokahalua olennaisesti vähentävää lääkettä.
Ei siihen lääkettä tarvita. Sopivalla ravinnolla ruokahalukin pysyy aisoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi laihduttamista pidetään jonakin jäätävää vahtimista vaativana suorituksena? Kun kroppa tottuu uuteen normaaliin, ei mitään syömisiä, määriä tms tarvitse vahtia. Mä olen laihduttanut nyt 3 vuotta enkä kiinnitä asiaan mitään huomiota. Ihmiskeho on viisas: Se tottuu kyllä.
Alku on hankalaa, tottakai. Mutta siihen tottuu todella nopeasti. Ei kuureja, ei pussikeitto/tms. dieettisapuskoja, ei laihdutuslääkkeitä, vain hetki itsekuria ja kun elimistö tottuu, niin loppu onkin helppoa.
Ruokavalio kuntoon.
Kaikilla ei ole noin helppoa.
Minulla jo viisi vuotta takana, ja koko ajan pitää kontrolloida itseäni, että en syö liikaa. Siis sitä terveellistä ruokaa. Nytkin tekisi mieli ottaa toinen lautasellinen ihanaa kalakeittoa, jota äsken söin. Tekee mieli niin että suunnilleen hypin seinille enkä pysty keskittymään mihinkään.
Taitaa olla vika siinä kalakeiton sisällössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vanha, toinen jalka haudassa. Painoa oli kertynyt keskivartaloon luvattoman paljon. Muutin annoskokoa ja viidessä kuukaudessa on nyt pudonnut 6 kiloa, Hitaasti, mutta varmasti. Ruokavalio on muuten kunnossa ja liikun luonnossa n. 1 1/2 tuntia päivässä. Olo on hyvä ja saan jopa varpaankynnet leikattua, kun maha ei ole tiellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karkit, keksit, sipsit, pullat, jäätelöt, limut pois nyt ensin.
Ajattelin, että niitä mahtuisi vähän päivääni, kun enää ei tarvi laihduttaa. Ei paljoa, mutta vähän. Mutta prkl 2 kg lisää kahdessa viikossa?
Jotta saisit 2 kg lisää rasvakudosta viikossa sun pitäisi syödä 16000 kcal ylimääräistä, mitä tuskin olet tehnyt. Eikä tästäkään kaikki muuttuisi rasvaksi ellet jaa sitä aika taisaisesti viikon jokaiselle tunnille. Maksa pystyy muuttamaan syömästäsi ravinnosta n. 200 grammaa rasvaa päivässä. Eli yli 1.5 kilon lihominen viikossa on todella vaikeaa.
En oo ikin nähnyt tässä mitän ongelmaa.. Mä itse halusin painoa pois, jätin kaiken epäterveellisen elämästäni mukaan lukien alkoholin, rupesin juoksemaan ja treenaamaan ja syömään oikein (ja useasti).. Tiputin ton 10kg tyyliin alle 2kk. Ja sille tielle olen myös jäänyt.
Kaikki on itsekurista kiinni ja mitä haluaa oikeasti... Jos ihminen ei onnistu tälläsessä yksinkertasessa asiassa niin silloin vika on ihan hänessä itsessään.