Miesystävä haluaisi matkustaa kanssani kahden ja minä taas
haluaisin, että lapseni tulee mukaan. Useampiin matkoihin minulla ei ole varaa, ja haluaisin, että nuoreni pääsee näkemään uusia paikkoja ja kokemaan matkustelua myös.
Miehen lapsi matkustaa äitinsä kanssa paljon, ja myös mies reissaa lapsensa kanssa ja lapsi pääsee kaikkialle minne haluaa. Minun lapseni isä ei vie lasta koskaan mihinkään.
Ymmärrän toki miehen ja minun yhteisten matkojen merkituksen parisuhteen kannalta, mutta silti en voi käyttää rahojani vain itseeni. Nuori tuskin enää edes kauan haluaa äidin kanssa matkustaa ja muutaman vuoden päästä muuttaa jo poiskin.
Kommentit (57)
Plot twist, lapsi on 26v peräkammarin poika
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän molempia näkökulmia. Te molemmat olette oikeassa. Olen itsekin uusperheellinen, jossa molemmilla on lapsia. Toisen lapset pääsevät reissuun toisen vanhemman kanssa, toisen lapset ei.
Me olemme ratkaisseet asian niin, että yhden kerran vuodessa olemme ottaneet molempien lapset mukaan, ja sitten kaikki loput reissut teemme kahden kesken.
Onneksi meillä on samalainen arvomaailma, miten matkustetaan.
En minä kylläkään näe, että tuo olisi eron paikka. Uusperhe on vain tällainen.
Olettepa te kovia reissamaan. Onks teil paljon rahaa?
Ehkä he ovat some infuenssereita tai sellaisia siipiveikkoja jotka matkustaa toisten rahoilla.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän molempia näkökulmia. Te molemmat olette oikeassa. Olen itsekin uusperheellinen, jossa molemmilla on lapsia. Toisen lapset pääsevät reissuun toisen vanhemman kanssa, toisen lapset ei.
Me olemme ratkaisseet asian niin, että yhden kerran vuodessa olemme ottaneet molempien lapset mukaan, ja sitten kaikki loput reissut teemme kahden kesken.
Onneksi meillä on samalainen arvomaailma, miten matkustetaan.
En minä kylläkään näe, että tuo olisi eron paikka. Uusperhe on vain tällainen.
Milloinkas sinä matkustat omien lastesi kanssa keskenänne ja puolisosi samoin omiensa kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän molempia näkökulmia. Te molemmat olette oikeassa. Olen itsekin uusperheellinen, jossa molemmilla on lapsia. Toisen lapset pääsevät reissuun toisen vanhemman kanssa, toisen lapset ei.
Me olemme ratkaisseet asian niin, että yhden kerran vuodessa olemme ottaneet molempien lapset mukaan, ja sitten kaikki loput reissut teemme kahden kesken.
Onneksi meillä on samalainen arvomaailma, miten matkustetaan.
En minä kylläkään näe, että tuo olisi eron paikka. Uusperhe on vain tällainen.
Milloinkas sinä matkustat omien lastesi kanssa keskenänne ja puolisosi samoin omiensa kanssa?
Sitä me emme tee, koska meidän nuoret on samanikäisiä ja kavereita keskenään. Jos heillä olisi ikätoiveita, niin sittenhän tämä ei olisi mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän molempia näkökulmia. Te molemmat olette oikeassa. Olen itsekin uusperheellinen, jossa molemmilla on lapsia. Toisen lapset pääsevät reissuun toisen vanhemman kanssa, toisen lapset ei.
Me olemme ratkaisseet asian niin, että yhden kerran vuodessa olemme ottaneet molempien lapset mukaan, ja sitten kaikki loput reissut teemme kahden kesken.
Onneksi meillä on samalainen arvomaailma, miten matkustetaan.
En minä kylläkään näe, että tuo olisi eron paikka. Uusperhe on vain tällainen.
Olettepa te kovia reissamaan. Onks teil paljon rahaa?
Sanotaan niin, että meidän kaikki rahat menee matkustamiseen. Mitä enemmän rahaa, sitä kalliimpia matkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän molempia näkökulmia. Te molemmat olette oikeassa. Olen itsekin uusperheellinen, jossa molemmilla on lapsia. Toisen lapset pääsevät reissuun toisen vanhemman kanssa, toisen lapset ei.
Me olemme ratkaisseet asian niin, että yhden kerran vuodessa olemme ottaneet molempien lapset mukaan, ja sitten kaikki loput reissut teemme kahden kesken.
Onneksi meillä on samalainen arvomaailma, miten matkustetaan.
En minä kylläkään näe, että tuo olisi eron paikka. Uusperhe on vain tällainen.
Milloinkas sinä matkustat omien lastesi kanssa keskenänne ja puolisosi samoin omiensa kanssa?
Sitä me emme tee, koska meidän nuoret on samanikäisiä ja kavereita keskenään. Jos heillä olisi ikätoiveita, niin sittenhän tämä ei olisi mahdollista.
Hieman epäilyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän molempia näkökulmia. Te molemmat olette oikeassa. Olen itsekin uusperheellinen, jossa molemmilla on lapsia. Toisen lapset pääsevät reissuun toisen vanhemman kanssa, toisen lapset ei.
Me olemme ratkaisseet asian niin, että yhden kerran vuodessa olemme ottaneet molempien lapset mukaan, ja sitten kaikki loput reissut teemme kahden kesken.
Onneksi meillä on samalainen arvomaailma, miten matkustetaan.
En minä kylläkään näe, että tuo olisi eron paikka. Uusperhe on vain tällainen.
Milloinkas sinä matkustat omien lastesi kanssa keskenänne ja puolisosi samoin omiensa kanssa?
Sitä me emme tee, koska meidän nuoret on samanikäisiä ja kavereita keskenään. Jos heillä olisi ikätoiveita, niin sittenhän tämä ei olisi mahdollista.
Hieman epäilyttävää.
Mitä tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen toki sanonut miehelle, mutta hänen mielestään parisuhde vaatii yhteisiä matkoja. Nyt aionkin matkustaa lapsen kanssa, mies on toki tervetullut mukaan, mutta ei halua.
Kai tämä sitten on parisuhteen loppu.
Olen toki sanonut miehelle, että muutama vuosi, niin lapsi todennäköisesti ei edes halua mukaan.Mies kokee lasten kanssa matkustelun rankaksi siksi, koska hänellä on tapana, että jos lapset ovat mukana, kaikki, siis ihan kaikki, tehdään lasten ehdoilla, kutsuu niitä "lasten reissuiksi". Muutama sellainen on tehty yhdessä ja olen itsekin niiden jälkeen uupunut.
Oma nuoreni ja minä taas olemme tottuneet, että yhdessä mietitään matkasuunnitelmat ja kaikkien toiveita kuunnellaan ja toteutetaan.
Miten määrittelette tuon lasten ehdoilla? Itsekin matkustan lasten ehdoilla ja esim. migreenipotilaan ehdoilla. Silti joka päivä käymme museoissa/nähtävyyksissä/luontokohteissa. No mahdolliseen huvipuistopäivään ei muuta mahdu.
Minäkään en ymmärrä, mitä tarkoittaa lasten ehdoilla matkustaminen, jos kyseessä on nuori.
Nuori saa toki sanoa jonkin asian, mitä haluaa tehdä, mutta niin kauan kuin nuori ei omaa matkaa maksa, niin hän ei päätä, mitä tehdään. Hän voi aina jäädä pois, jos suunnitelmat ei kelpaa.
Jos menet nuoren kanssa vaikka Roomaan, niin veikkaan, että ihan samalla tavalla hän haluaa colosseumit nähdä kuin muutkin.
Ehkä parisuhdematkalla halutaan vaikka panna keskellä päivää, ottaa hieman alkoholia, käydä vähän paremmassa ravintolassa syömässä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen toki sanonut miehelle, mutta hänen mielestään parisuhde vaatii yhteisiä matkoja. Nyt aionkin matkustaa lapsen kanssa, mies on toki tervetullut mukaan, mutta ei halua.
Kai tämä sitten on parisuhteen loppu.
Olen toki sanonut miehelle, että muutama vuosi, niin lapsi todennäköisesti ei edes halua mukaan.Mies kokee lasten kanssa matkustelun rankaksi siksi, koska hänellä on tapana, että jos lapset ovat mukana, kaikki, siis ihan kaikki, tehdään lasten ehdoilla, kutsuu niitä "lasten reissuiksi". Muutama sellainen on tehty yhdessä ja olen itsekin niiden jälkeen uupunut.
Oma nuoreni ja minä taas olemme tottuneet, että yhdessä mietitään matkasuunnitelmat ja kaikkien toiveita kuunnellaan ja toteutetaan.
Miten määrittelette tuon lasten ehdoilla? Itsekin matkustan lasten ehdoilla ja esim. migreenipotilaan ehdoilla. Silti joka päivä käymme museoissa/nähtävyyksissä/luontokohteissa. No mahdolliseen huvipuistopäivään ei muuta mahdu.
Minäkään en ymmärrä, mitä tarkoittaa lasten ehdoilla matkustaminen, jos kyseessä on nuori.
Nuori saa toki sanoa jonkin asian, mitä haluaa tehdä, mutta niin kauan kuin nuori ei omaa matkaa maksa, niin hän ei päätä, mitä tehdään. Hän voi aina jäädä pois, jos suunnitelmat ei kelpaa.
Jos menet nuoren kanssa vaikka Roomaan, niin veikkaan, että ihan samalla tavalla hän haluaa colosseumit nähdä kuin muutkin.
Ehkä parisuhdematkalla halutaan vaikka panna keskellä päivää, ottaa hieman alkoholia, käydä vähän paremmassa ravintolassa syömässä jne.
Meillä nuokin ovat onnistuneet. Totta kai kaikilla on omat huoneet, ja sinne voi vetäytyä kesken päivänkin. Alkoa voi hyvin ottaa kohtuudella nuorten kanssa. Ja ravintolatkin olemme onnistuneet puhumaan nuorten kanssa niin, että he ovat halunneet illksi mäkkäriä hotellihuoneeseen ja me olemme lähteneet kalliimmin syömään.
Minä matkustaisin lapseni kanssa ne lyhyet vuodet, kun hän on siitä innoissaan, ja mies saisi olla siitä ihan mitä mieltä tahansa. Se on ihan korvaamatonta. Jotkut parisuhdematkat ovat sen rinnalla sivuseikka (vaikka totta kai olisi ihanteellista jos miehesi pystyisi tulemaan mukaan ja nauttimaan näistä matkoista).
Haluaako mies eron ja yrittää saada sinut tekemään päätöksen? Valitse minut tai lapsi, tuntuu miehesi ajattelevan.
Meillä minä matkustan lapseni kanssa ja sitten erikseen mieheni kanssa. Se on minun toiveeni, koska kaikkien yhteisellä matkalla tunsin, että koko ajan joku haluaa minusta jotain eikä jäänyt lainkaan yksinoloaikaa.
Matkustaisin sitten lapseni kanssa jonkin aikaa enemmän kahdestaan jos miesystävä ei halua olla mukana. Sitten kun lapsi kasvaa ja maksaa omat matkansa, matkustaisin miesystävän kanssa. Omalla äidilläni miesystävä, johon mulla ei ollut ikinä mitään suhdetta vaikka joskus jossain mökillä olin mukana missä oltiin kaikki lapset. Olisi ollut ihan painajainen joutua matkustamaan äidin ja sen miehen kanssa kolmistaan koska en tuntenut koko tyyppiä enkä halunnut tuntea ja se mieskin olisi varmasti jättänyt väliin koska kiusallinen matkaseura pilaa koko homman. Ovat ne kyllä vielä yhdessä, olleet jonkun 20 v.
Miehellä panoloma mielessä. Kyllä silloin lapsen/nuoren läsnäolo haittaa.
Anteeksi vaan, mutta jos minulla olisi miesystävä, jolla on lapsi, en minäkään haluaisi lasta mukaan matkalle vaan ihan kahdenkeskisiä reissuja.
Christiiina kirjoitti:
Anteeksi vaan, mutta jos minulla olisi miesystävä, jolla on lapsi, en minäkään haluaisi lasta mukaan matkalle vaan ihan kahdenkeskisiä reissuja.
Tuo on ymmärrettävää, mutta tässä tapauksessa myös miehellä on omia lapsia. Tämä on kysymys tasapuolisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen toki sanonut miehelle, mutta hänen mielestään parisuhde vaatii yhteisiä matkoja. Nyt aionkin matkustaa lapsen kanssa, mies on toki tervetullut mukaan, mutta ei halua.
Kai tämä sitten on parisuhteen loppu.
Olen toki sanonut miehelle, että muutama vuosi, niin lapsi todennäköisesti ei edes halua mukaan.Mies kokee lasten kanssa matkustelun rankaksi siksi, koska hänellä on tapana, että jos lapset ovat mukana, kaikki, siis ihan kaikki, tehdään lasten ehdoilla, kutsuu niitä "lasten reissuiksi". Muutama sellainen on tehty yhdessä ja olen itsekin niiden jälkeen uupunut.
Oma nuoreni ja minä taas olemme tottuneet, että yhdessä mietitään matkasuunnitelmat ja kaikkien toiveita kuunnellaan ja toteutetaan.
Miten määrittelette tuon lasten ehdoilla? Itsekin matkustan lasten ehdoilla ja esim. migreenipotilaan ehdoilla. Silti joka päivä käymme museoissa/nähtävyyksissä/luontokohteissa. No mahdolliseen huvipuistopäivään ei muuta mahdu.
Minäkään en ymmärrä, mitä tarkoittaa lasten ehdoilla matkustaminen, jos kyseessä on nuori.
Nuori saa toki sanoa jonkin asian, mitä haluaa tehdä, mutta niin kauan kuin nuori ei omaa matkaa maksa, niin hän ei päätä, mitä tehdään. Hän voi aina jäädä pois, jos suunnitelmat ei kelpaa.
Jos menet nuoren kanssa vaikka Roomaan, niin veikkaan, että ihan samalla tavalla hän haluaa colosseumit nähdä kuin muutkin.
Ehkä parisuhdematkalla halutaan vaikka panna keskellä päivää, ottaa hieman alkoholia, käydä vähän paremmassa ravintolassa syömässä jne.
Meillä nuokin ovat onnistuneet. Totta kai kaikilla on omat huoneet, ja sinne voi vetäytyä kesken päivänkin. Alkoa voi hyvin ottaa kohtuudella nuorten kanssa. Ja ravintolatkin olemme onnistuneet puhumaan nuorten kanssa niin, että he ovat halunneet illksi mäkkäriä hotellihuoneeseen ja me olemme lähteneet kalliimmin syömään.
AP:lla on ymmärtääkseni kuitenkin vain 1 lapsi. Onko hän sitten omassa huoneessaan vai lisävuoteella samassa huoneessa? Jos lapsella ei ole kaveria mukana, niin silloin mennään helposti siihen että kaikki tehdään kolmistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen toki sanonut miehelle, mutta hänen mielestään parisuhde vaatii yhteisiä matkoja. Nyt aionkin matkustaa lapsen kanssa, mies on toki tervetullut mukaan, mutta ei halua.
Kai tämä sitten on parisuhteen loppu.
Olen toki sanonut miehelle, että muutama vuosi, niin lapsi todennäköisesti ei edes halua mukaan.Mies kokee lasten kanssa matkustelun rankaksi siksi, koska hänellä on tapana, että jos lapset ovat mukana, kaikki, siis ihan kaikki, tehdään lasten ehdoilla, kutsuu niitä "lasten reissuiksi". Muutama sellainen on tehty yhdessä ja olen itsekin niiden jälkeen uupunut.
Oma nuoreni ja minä taas olemme tottuneet, että yhdessä mietitään matkasuunnitelmat ja kaikkien toiveita kuunnellaan ja toteutetaan.
Miten määrittelette tuon lasten ehdoilla? Itsekin matkustan lasten ehdoilla ja esim. migreenipotilaan ehdoilla. Silti joka päivä käymme museoissa/nähtävyyksissä/luontokohteissa. No mahdolliseen huvipuistopäivään ei muuta mahdu.
Minäkään en ymmärrä, mitä tarkoittaa lasten ehdoilla matkustaminen, jos kyseessä on nuori.
Nuori saa toki sanoa jonkin asian, mitä haluaa tehdä, mutta niin kauan kuin nuori ei omaa matkaa maksa, niin hän ei päätä, mitä tehdään. Hän voi aina jäädä pois, jos suunnitelmat ei kelpaa.
Jos menet nuoren kanssa vaikka Roomaan, niin veikkaan, että ihan samalla tavalla hän haluaa colosseumit nähdä kuin muutkin.
Ehkä parisuhdematkalla halutaan vaikka panna keskellä päivää, ottaa hieman alkoholia, käydä vähän paremmassa ravintolassa syömässä jne.
Meillä nuokin ovat onnistuneet. Totta kai kaikilla on omat huoneet, ja sinne voi vetäytyä kesken päivänkin. Alkoa voi hyvin ottaa kohtuudella nuorten kanssa. Ja ravintolatkin olemme onnistuneet puhumaan nuorten kanssa niin, että he ovat halunneet illksi mäkkäriä hotellihuoneeseen ja me olemme lähteneet kalliimmin syömään.
Nuori lomailee yksinään samalla kun aikuiset viettää laatuaikaa päivällä huoneessaan ja illaksi lähtevät ravintolaan. Varmaan ihana loma sille nuorelle ja tuntee olevansa tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen toki sanonut miehelle, mutta hänen mielestään parisuhde vaatii yhteisiä matkoja. Nyt aionkin matkustaa lapsen kanssa, mies on toki tervetullut mukaan, mutta ei halua.
Kai tämä sitten on parisuhteen loppu.
Olen toki sanonut miehelle, että muutama vuosi, niin lapsi todennäköisesti ei edes halua mukaan.Mies kokee lasten kanssa matkustelun rankaksi siksi, koska hänellä on tapana, että jos lapset ovat mukana, kaikki, siis ihan kaikki, tehdään lasten ehdoilla, kutsuu niitä "lasten reissuiksi". Muutama sellainen on tehty yhdessä ja olen itsekin niiden jälkeen uupunut.
Oma nuoreni ja minä taas olemme tottuneet, että yhdessä mietitään matkasuunnitelmat ja kaikkien toiveita kuunnellaan ja toteutetaan.
Miten määrittelette tuon lasten ehdoilla? Itsekin matkustan lasten ehdoilla ja esim. migreenipotilaan ehdoilla. Silti joka päivä käymme museoissa/nähtävyyksissä/luontokohteissa. No mahdolliseen huvipuistopäivään ei muuta mahdu.
Minäkään en ymmärrä, mitä tarkoittaa lasten ehdoilla matkustaminen, jos kyseessä on nuori.
Nuori saa toki sanoa jonkin asian, mitä haluaa tehdä, mutta niin kauan kuin nuori ei omaa matkaa maksa, niin hän ei päätä, mitä tehdään. Hän voi aina jäädä pois, jos suunnitelmat ei kelpaa.
Jos menet nuoren kanssa vaikka Roomaan, niin veikkaan, että ihan samalla tavalla hän haluaa colosseumit nähdä kuin muutkin.
Ehkä parisuhdematkalla halutaan vaikka panna keskellä päivää, ottaa hieman alkoholia, käydä vähän paremmassa ravintolassa syömässä jne.
Meillä nuokin ovat onnistuneet. Totta kai kaikilla on omat huoneet, ja sinne voi vetäytyä kesken päivänkin. Alkoa voi hyvin ottaa kohtuudella nuorten kanssa. Ja ravintolatkin olemme onnistuneet puhumaan nuorten kanssa niin, että he ovat halunneet illksi mäkkäriä hotellihuoneeseen ja me olemme lähteneet kalliimmin syömään.
AP:lla on ymmärtääkseni kuitenkin vain 1 lapsi. Onko hän sitten omassa huoneessaan vai lisävuoteella samassa huoneessa? Jos lapsella ei ole kaveria mukana, niin silloin mennään helposti siihen että kaikki tehdään kolmistaan.
Ah, ok. Ap:n tilanne on kinkkinen. En minäkään miehenä sitten haluaisi lasta mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen toki sanonut miehelle, mutta hänen mielestään parisuhde vaatii yhteisiä matkoja. Nyt aionkin matkustaa lapsen kanssa, mies on toki tervetullut mukaan, mutta ei halua.
Kai tämä sitten on parisuhteen loppu.
Olen toki sanonut miehelle, että muutama vuosi, niin lapsi todennäköisesti ei edes halua mukaan.Mies kokee lasten kanssa matkustelun rankaksi siksi, koska hänellä on tapana, että jos lapset ovat mukana, kaikki, siis ihan kaikki, tehdään lasten ehdoilla, kutsuu niitä "lasten reissuiksi". Muutama sellainen on tehty yhdessä ja olen itsekin niiden jälkeen uupunut.
Oma nuoreni ja minä taas olemme tottuneet, että yhdessä mietitään matkasuunnitelmat ja kaikkien toiveita kuunnellaan ja toteutetaan.
Miten määrittelette tuon lasten ehdoilla? Itsekin matkustan lasten ehdoilla ja esim. migreenipotilaan ehdoilla. Silti joka päivä käymme museoissa/nähtävyyksissä/luontokohteissa. No mahdolliseen huvipuistopäivään ei muuta mahdu.
Minäkään en ymmärrä, mitä tarkoittaa lasten ehdoilla matkustaminen, jos kyseessä on nuori.
Nuori saa toki sanoa jonkin asian, mitä haluaa tehdä, mutta niin kauan kuin nuori ei omaa matkaa maksa, niin hän ei päätä, mitä tehdään. Hän voi aina jäädä pois, jos suunnitelmat ei kelpaa.
Jos menet nuoren kanssa vaikka Roomaan, niin veikkaan, että ihan samalla tavalla hän haluaa colosseumit nähdä kuin muutkin.
Ehkä parisuhdematkalla halutaan vaikka panna keskellä päivää, ottaa hieman alkoholia, käydä vähän paremmassa ravintolassa syömässä jne.
Meillä nuokin ovat onnistuneet. Totta kai kaikilla on omat huoneet, ja sinne voi vetäytyä kesken päivänkin. Alkoa voi hyvin ottaa kohtuudella nuorten kanssa. Ja ravintolatkin olemme onnistuneet puhumaan nuorten kanssa niin, että he ovat halunneet illksi mäkkäriä hotellihuoneeseen ja me olemme lähteneet kalliimmin syömään.
Nuori lomailee yksinään samalla kun aikuiset viettää laatuaikaa päivällä huoneessaan ja illaksi lähtevät ravintolaan. Varmaan ihana loma sille nuorelle ja tuntee olevansa tärkeä.
Kyse on ollut nuorten omasta toiveesta. He ovat itse nyrpiskelleet jollekin ravintolalle ja valinneet mäkkärin. He myös kaipaavat kännykkäaikaa, eivätkä halua suorittaa nähtävyyksiä 24/7.
Olettepa te kovia reissamaan. Onks teil paljon rahaa?