Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi työväenluokkainen ei hyväksy enää työväenluokkaisuuttaan?
29.10.2022 |
Fyysisen työn tekijät, ammatti ja opistotasoisesti koulutetut, kun ei se yhteiskuntaluokka ole mikään mutupäätös. Miksi ei voi olla ylpeä työväenluokkaisuudestaan? Niin ennen oltiin. Oltiin ylpeitä työkyvystä ja voimasta. Nyt ei kelpaa, vaan kuvitellaan, jollain pelkällä palkalla määrittyvän keskiluokkaan.
Kommentit (204)
tietävä kirjoitti:
onko opistoarkkitehti "työväenluokkaa"? Briteissä sen ymmärtää, kun alaluokkaan kuuluvat kieltäytyvät hammashoidosta, vaikka heillä olisi siihen varaa. Kenenkään ei ole pakko olla aivoton duunari Suomessa. Opiskelkaa vaikka matematiikkaa avoimen puolella.
Työnväenluokkaa määrittää suorittava työ, usein työ on ruumiillista työtä. Putkimies, sähkömies, siivooja, rakennusmies, sairaanhoitaja jne.
Opistoarkkitehdin yhteiskuntaluokka ei siis ole työväenluokka, ellei hänen sukunsa, tapansa ja arvonsa ole sieltä peräisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vastikään juhlissa, jossa väki oli koulutus- ja tulotasoltaan hyvin erilaista, yksi oli suuryhtiön johtaja, toinen yliopiston opettaja, kolmas tehdastyöläinen, neljäs yrittäjä-käsityöläinen, viides lääkäri, kuudes eläkkeellä oleva perhepäivähoitaja, seitsemäs toimittaja, kahdeksas sairasnhoitaja jne myös perhetaustat olivat hyvin erilaisia, mutta yksi asia yhdisti, jokainen oli kotoisin maaseudulta, osa asui vieläkin, osa asui Helsingin keskustassa, osa maakuntakeskuksissa.
Juhlat olivat hauskat, kaikki viihtyivät, kaikki osasivat puhua kaikkien kanssa ja juttua riitti, ihan kahvin voimalla.
Olen usein ennenkin miettinyt, että maalla kasvaminen hävittää kyräilyn eri luokkien välillä kun samalla luokalla on lapsia hyvin erilaisista lähtökohdista, koulua ei voi shoppailla, eikä voi elää omassa kuplassa.
Vierailija kirjoitti:
Olin vastikään juhlissa, jossa väki oli koulutus- ja tulotasoltaan hyvin erilaista, yksi oli suuryhtiön johtaja, toinen yliopiston opettaja, kolmas tehdastyöläinen, neljäs yrittäjä-käsityöläinen, viides lääkäri, kuudes eläkkeellä oleva perhepäivähoitaja, seitsemäs toimittaja, kahdeksas sairasnhoitaja jne myös perhetaustat olivat hyvin erilaisia, mutta yksi asia yhdisti, jokainen oli kotoisin maaseudulta, osa asui vieläkin, osa asui Helsingin keskustassa, osa maakuntakeskuksissa.
Juhlat olivat hauskat, kaikki viihtyivät, kaikki osasivat puhua kaikkien kanssa ja juttua riitti, ihan kahvin voimalla.
Olen usein ennenkin miettinyt, että maalla kasvaminen hävittää kyräilyn eri luokkien välillä kun samalla luokalla on lapsia hyvin erilaisista lähtökohdista, koulua ei voi shoppailla, eikä voi elää omassa kuplassa.
Kyllä maallakin on kuplia. Asun itse nykyisin maalla, vaikka olenkin kaupunkilaissuvusta. Tällä seudulla on paljon kartanoita ja he eivät koskaan seurustele kenenkään kanssa, vaikka ovatkin erittäin ystävällisiä lähinaapureita. Me olemme yhtä pidättyväisiä, joten tulemme juttuun mitä mainioimmin. Hirvisopalla olen käynyt joskus, mutta ei tuollainen pieni tilaisuus mielestäni vielä osoita, että oltaisiin samassa kuplassa, vaikka sielläkin sujui kaikki hyvin kahvin voimalla ainakin alkuillasta.
Kaupunkilaisena hirvittää se, että jos joku osoittautuukin hankalaksi tyypiksi, niin häntä ei samalla tavalla voi paeta kuin kaupungissa, koska porukkaa on niin vähän.
Vierailija kirjoitti:
Olin vastikään juhlissa, jossa väki oli koulutus- ja tulotasoltaan hyvin erilaista, yksi oli suuryhtiön johtaja, toinen yliopiston opettaja, kolmas tehdastyöläinen, neljäs yrittäjä-käsityöläinen, viides lääkäri, kuudes eläkkeellä oleva perhepäivähoitaja, seitsemäs toimittaja, kahdeksas sairasnhoitaja jne myös perhetaustat olivat hyvin erilaisia, mutta yksi asia yhdisti, jokainen oli kotoisin maaseudulta, osa asui vieläkin, osa asui Helsingin keskustassa, osa maakuntakeskuksissa.
Juhlat olivat hauskat, kaikki viihtyivät, kaikki osasivat puhua kaikkien kanssa ja juttua riitti, ihan kahvin voimalla.
Olen usein ennenkin miettinyt, että maalla kasvaminen hävittää kyräilyn eri luokkien välillä kun samalla luokalla on lapsia hyvin erilaisista lähtökohdista, koulua ei voi shoppailla, eikä voi elää omassa kuplassa.
Historian valossa jännitteitä on ollut paljon maaseudun työväestön ja tilallisten kesken. Voisiko olla, että tuota porukkaa yhdisti se, että olivat samasta yhteiskuntaluokasta ja ympäristöstä alun perin. Nykyinen ammatti ja tulotaso ei yhdistä yhtä paljon kuin taustat.
Vierailija kirjoitti:
Olin vastikään juhlissa, jossa väki oli koulutus- ja tulotasoltaan hyvin erilaista, yksi oli suuryhtiön johtaja, toinen yliopiston opettaja, kolmas tehdastyöläinen, neljäs yrittäjä-käsityöläinen, viides lääkäri, kuudes eläkkeellä oleva perhepäivähoitaja, seitsemäs toimittaja, kahdeksas sairasnhoitaja jne myös perhetaustat olivat hyvin erilaisia, mutta yksi asia yhdisti, jokainen oli kotoisin maaseudulta, osa asui vieläkin, osa asui Helsingin keskustassa, osa maakuntakeskuksissa.
Juhlat olivat hauskat, kaikki viihtyivät, kaikki osasivat puhua kaikkien kanssa ja juttua riitti, ihan kahvin voimalla.
Olen usein ennenkin miettinyt, että maalla kasvaminen hävittää kyräilyn eri luokkien välillä kun samalla luokalla on lapsia hyvin erilaisista lähtökohdista, koulua ei voi shoppailla, eikä voi elää omassa kuplassa.
Ei kukaan shoppaillut koulua vielä 80-luvulla. Pikkukaupungeissa oltiin ainakin kaikki samoissa kouluissa ja ollaan edelleenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tarve on luokitella ihmisiä tulotason tai sosiaalisen statuksen tai minkään muunkaan perusteella? Ihmisiä me kaikki ollaan ja tasa-arvoisia.
Valitettavasti minullakin on korkeakoulutettuja kavereita, jotka kokevat olevansa parempia kuin minä, olen ilmeisesti keskiluokkaa.
En välitä kenenkään mistää luokasta/luokittelusta - olen itse se mitä olen ja muut saavat olla mitä ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin vastikään juhlissa, jossa väki oli koulutus- ja tulotasoltaan hyvin erilaista, yksi oli suuryhtiön johtaja, toinen yliopiston opettaja, kolmas tehdastyöläinen, neljäs yrittäjä-käsityöläinen, viides lääkäri, kuudes eläkkeellä oleva perhepäivähoitaja, seitsemäs toimittaja, kahdeksas sairasnhoitaja jne myös perhetaustat olivat hyvin erilaisia, mutta yksi asia yhdisti, jokainen oli kotoisin maaseudulta, osa asui vieläkin, osa asui Helsingin keskustassa, osa maakuntakeskuksissa.
Juhlat olivat hauskat, kaikki viihtyivät, kaikki osasivat puhua kaikkien kanssa ja juttua riitti, ihan kahvin voimalla.
Olen usein ennenkin miettinyt, että maalla kasvaminen hävittää kyräilyn eri luokkien välillä kun samalla luokalla on lapsia hyvin erilaisista lähtökohdista, koulua ei voi shoppailla, eikä voi elää omassa kuplassa.Ei kukaan shoppaillut koulua vielä 80-luvulla. Pikkukaupungeissa oltiin ainakin kaikki samoissa kouluissa ja ollaan edelleenkin.
Tervetuloa Helsinkiin. Täällä on selkeästi erilliset sfäärit yhteiskuntaluokkien kesken. Ei joku töölöläinen ylemmän keskiluokan ihminen lähde Itä-Helsinkiin ellei oli lapsen kaunoluistelutreenit Myllypuron hallissa. Silloinkin pysytään siellä jäähallilla. Itä-Helsinkiin ei saada päiväkoteihin päteviä työntekijöitä tai kouluihin opettajia. Samaa ongelmaa ei ole keskiluokan tai ylemmän keskiluokan asuinalueilla. Käytännössä eri yhteiskuntaluokat eivät juurikaan ole tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin vastikään juhlissa, jossa väki oli koulutus- ja tulotasoltaan hyvin erilaista, yksi oli suuryhtiön johtaja, toinen yliopiston opettaja, kolmas tehdastyöläinen, neljäs yrittäjä-käsityöläinen, viides lääkäri, kuudes eläkkeellä oleva perhepäivähoitaja, seitsemäs toimittaja, kahdeksas sairasnhoitaja jne myös perhetaustat olivat hyvin erilaisia, mutta yksi asia yhdisti, jokainen oli kotoisin maaseudulta, osa asui vieläkin, osa asui Helsingin keskustassa, osa maakuntakeskuksissa.
Juhlat olivat hauskat, kaikki viihtyivät, kaikki osasivat puhua kaikkien kanssa ja juttua riitti, ihan kahvin voimalla.
Olen usein ennenkin miettinyt, että maalla kasvaminen hävittää kyräilyn eri luokkien välillä kun samalla luokalla on lapsia hyvin erilaisista lähtökohdista, koulua ei voi shoppailla, eikä voi elää omassa kuplassa.Ei kukaan shoppaillut koulua vielä 80-luvulla. Pikkukaupungeissa oltiin ainakin kaikki samoissa kouluissa ja ollaan edelleenkin.
Tervetuloa Helsinkiin. Täällä on selkeästi erilliset sfäärit yhteiskuntaluokkien kesken. Ei joku töölöläinen ylemmän keskiluokan ihminen lähde Itä-Helsinkiin ellei oli lapsen kaunoluistelutreenit Myllypuron hallissa. Silloinkin pysytään siellä jäähallilla. Itä-Helsinkiin ei saada päiväkoteihin päteviä työntekijöitä tai kouluihin opettajia. Samaa ongelmaa ei ole keskiluokan tai ylemmän keskiluokan asuinalueilla. Käytännössä eri yhteiskuntaluokat eivät juurikaan ole tekemisissä.
Näin oli Stadissa jo 80-luvulla. Tosin itse tutustuin jonkin verran erilaiseen jengiin, kun kuuluin erääseen alakulttuuriin. Heistä kukaan ei enää kuulu tuttaviin ja moni on kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin vastikään juhlissa, jossa väki oli koulutus- ja tulotasoltaan hyvin erilaista, yksi oli suuryhtiön johtaja, toinen yliopiston opettaja, kolmas tehdastyöläinen, neljäs yrittäjä-käsityöläinen, viides lääkäri, kuudes eläkkeellä oleva perhepäivähoitaja, seitsemäs toimittaja, kahdeksas sairasnhoitaja jne myös perhetaustat olivat hyvin erilaisia, mutta yksi asia yhdisti, jokainen oli kotoisin maaseudulta, osa asui vieläkin, osa asui Helsingin keskustassa, osa maakuntakeskuksissa.
Juhlat olivat hauskat, kaikki viihtyivät, kaikki osasivat puhua kaikkien kanssa ja juttua riitti, ihan kahvin voimalla.
Olen usein ennenkin miettinyt, että maalla kasvaminen hävittää kyräilyn eri luokkien välillä kun samalla luokalla on lapsia hyvin erilaisista lähtökohdista, koulua ei voi shoppailla, eikä voi elää omassa kuplassa.Ei kukaan shoppaillut koulua vielä 80-luvulla. Pikkukaupungeissa oltiin ainakin kaikki samoissa kouluissa ja ollaan edelleenkin.
Tervetuloa Helsinkiin. Täällä on selkeästi erilliset sfäärit yhteiskuntaluokkien kesken. Ei joku töölöläinen ylemmän keskiluokan ihminen lähde Itä-Helsinkiin ellei oli lapsen kaunoluistelutreenit Myllypuron hallissa. Silloinkin pysytään siellä jäähallilla. Itä-Helsinkiin ei saada päiväkoteihin päteviä työntekijöitä tai kouluihin opettajia. Samaa ongelmaa ei ole keskiluokan tai ylemmän keskiluokan asuinalueilla. Käytännössä eri yhteiskuntaluokat eivät juurikaan ole tekemisissä.
Näin oli Stadissa jo 80-luvulla. Tosin itse tutustuin jonkin verran erilaiseen jengiin, kun kuuluin erääseen alakulttuuriin. Heistä kukaan ei enää kuulu tuttaviin ja moni on kuollut.
Tätähän on paljon tutkittukin. Koulukaan ei pysty mitenkään sotkemaan yhteiskuntaluokkia. Vast'ikään Hesarissa oli juttua miten keskiluokan lapset ja nuoret ovat illat harrastuksissa, vanhemmat vievät ja tuovat niihin. Työväenluokkaiset lapset sitten hengaavat pihoilla ja kauppakeskuksissa ilman erityistä tekemistä. Seuraavana päivänä koulussa ne harrastaneet keskiluokkaiset viihtyvät yhdessä ja ne pihalla henganneet työväenluokkaiset viihtyvät yhdessä. Yhteistä ei synny. Yhteistä ei synny myöhemminkään elämässä, käydään eri toisen asteen opinnot, käydään eri lääkäreillä, päädytään eri työpaikkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen huomennut erittäin loukkaavan piirteen - pienituloiset työläiset niputetaan samaan luuserilaariin s.ss.p.mmien ja elämän_tapatyöttömien kanssa.
Tämähän on väärin! He tekevät ne hommat mitkä eivät muille kelpaa mutta ovat kuitenkin elintärkeitä yhteiskunnan pyörimiselle! Työn raskaudesta huolimatta palkka ja usein työolosuhteetkin on surkeat. He maksavat veronsa ja laskunsa itse ilman Kelan tukea, asuvat kalliissa vuokra-asunnoissa koska pankit ei myönnä asuntolainaa ja yrittävät päästä elämässä eteenpäin.
Esim omassa perheessä ja ystäväpiirissä parikin esimerkkiä tällaisista sinnikkäistä perheistä: toisessa äiti lähtee töihin 06 aamulla, isä iltapäivällä tullakseen kotiin 01 yöllä. Vanhemmat viettävät 5 tunta "yhdessä" per vuorokausi. Isä tekee töitä 6 pv viikossa eli lapsensa näkee vanhemmat yhtäaikaa vain sunnuntaina.
Toisessa perheessä äiti tekee päivävuoroa ja isä yövuoroa. Lapset vaihdetaan usein "tehtaan portilla". 2 yhteistä vapaapäivää per 2-4 vkoa kun arkivapaat ei osu yhteen
Näille nuorille perheille toivoisin arvostusta ja todellista tukea! Kela_kuppaajilta tuet pois!
Eikö kaikilla työpaikoilla voikaan tehdä etätöitä?
Vanhempani olivat luoneet itselleen identiteetin työväenluokkaisina. Äitini vanhemmat olivat isoja tilallisia ja isäni suku kuulunut silloiseen keskiluokkaan niin pitkälle kuin tiedossa on. Käsityöläisiä, aliupseereja, seurakunnan edustajia yms.
Ärsyttävää oli kun itse hakeuduin korkeampaan koulutukseen niin minusta olisi pitänyt tulla itsekäs vmäinen pikkuherra, mitä minusta ei tullut. Vielä vanhainkodissa äitini otti puheeksi sen että minun olisi muka parempi olla tehtaalla töissä kuin pysyä nykyisessä tehtävässäni teknologiafirman asiantuntijana (uraa taka vuosikymmeniä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse on loppujen lopuksi niistä "valtasuhteista", joista keskiluokka jaksaa jauhaa esim sukupuoliasioihin liittyen, mutta kummasti vaikenee kun aletaan puhua miten esim ylempi keskiluokka omaa valtaa suhteessa työväenluokaan. Sillä on taloudellista, sosiaalista ja tiedollista valtaa ja se voi vaikuttaa omaan elämäänsä. Työväenluokka on täysin alisteisessa asemassa, tehdasduunari ei voi sanella mitään, ellei se halua työttömäksi ja johonkin hikiseen työkokeiluun katkeroitumaan.
70-luvulla näistä luokka-asioista jaariteltiin naurettavuuksiin saakka, mutta nykyään asioista vaietaan naurettavuuksiin saakka. Kukaan ylemmän sosiaaliluokan edustaja ei halua käsitellä alemman asioita ja se näkyy esim Hesarissa. Kaikki työelämä jutut on keskiluokkaisia etätyöläisten stooreja, kaikki jutut lapsista on keskiluokan lapsista lukioissa, kaikki jutut feminismistä on yliopistolla. Koskaan ei näe juttuja jostakin kontulalaisen duunarin lapsesta, ellei sillä ole joku adhd tai muu leimakirves otsassaan, jota sitten keskiluokkainen toimittaja käsittelee näennäisen sympaattisesti, mutta samalla rivien välistä alleviivaten miten holhottavia nämä ovat.
Suomessa on voinut jo 50 vuotta lähtökohdista huolimatta päästä yliopistoon. Ihmiset pariutuvat tavallisesti itsensä kanssa yhtä älykkään kanssa. Näille syntyy samanälyisiä lapsia kuin vanhempansa.
Nykyään ollaan tilanteessa jossa työväenluokasta on tämän 50v aikana noussut älykkäämpi osa. Jäljellä on tämä vähempi lahjainen joukko. Vähälahjaisempien huonompiin geeneihin kuuluu myös nämä nepsy ongelmat. Marketinkassa nepsy Jannicoiden ja roskakuski Nicojen lapsista ei vain voi tulla maistereita kun perimästä puuttuu riittävä lahjakkuus. Amis tytöt aloittavat seksi elämän lukiotyttöjä aiemmin ja pojilla taas päihteiden käyttö on runsaampaa jo nuorena kuin lukio pojilla. Yhteiskunnan pitäisikin suunnata tukea luokkien erityispiirteiden mukaan. Amisra käyville pitäisi esim antaa ensin hpv rokotukset. Se olisi jo kansantalouden kannaltakin iso säästö erikoissairaanhoidon menoissa.
Isäni oli teknikko, taisi valmistua 1963.....koulutus ei ollut opistotasoista, vaan jotain amiksen ja opiston väliltä
3 Alempi keskiaste
Perushoitaja
Sähköasentaja 2 v.
4 Ylempi keskiaste
Sähköasentaja 3 v.
Teknikko (-1988)
Ylioppilastutkinto
3 Keskiaste
Lähihoitaja
Sähköasentaja
Liiketalouden perustutkinto
(merkantti, merkonomi)
Ammattitutkinnot
Erikoisammattitutkinnot
Ylioppilastutkinto
KORKEA-ASTE
5 Alin korkea-aste
Teknikko (1989-)
Insinööri (-1989)
6 Alempi kandidaattiaste
Humanististen tieteiden kandidaatti
Insinööri (1990-)
Valtiotieteiden kandidaatti (alempi)
7 Ylempi kandidaattiaste
Valtiotieteiden kandidaatti (ylempi)
Diplomi-insinööri
8 Tutkijakoulutus tai vastaava
Lisensiaatti- ja tohtoritutkinnot
5 Alin korkea-aste
Teknikko
Merkonomi (opisto)
6 Alempi korkeakouluaste
Alemmat yliopistotutkinnot
Ammattikorkeakoulututkinnot
Insinööri
Valtiotieteiden kandidaatti (alempi)
7 Ylempi korkeakouluaste
Ylempi ammattikorkeakoulututkinto
Valtiotieteiden maisteri
Diplomi-insinööri
Erikoislääkäri
8 Tutkijakoulutusaste
Lisensiaatti- ja tohtoritutkinnot
Olimme alempaa keskiluokkaa, tuota kaikkein naurettavinta.....pieni hajurako duunareihin mutta piireihin ei kelvattu......reservin aliupseereihin lähinnä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työväenluokka ei mene enää ammatin vaan palkkatason mukaan. Sitä edustavat kirjastotädit, puistotädit ja siivoojat.
Persekipeät puistotädit miinustaa 😆
Vierailija kirjoitti:
Mikä tarve on luokitella ihmisiä tulotason tai sosiaalisen statuksen tai minkään muunkaan perusteella? Ihmisiä me kaikki ollaan ja tasa-arvoisia.
Valitettavasti minullakin on korkeakoulutettuja kavereita, jotka kokevat olevansa parempia kuin minä, olen ilmeisesti keskiluokkaa.
En välitä kenenkään mistää luokasta/luokittelusta - olen itse se mitä olen ja muut saavat olla mitä ovat.
Teoriassa näin, käytännössä ei. Luokka-asetelmat hyppäävät silmille joka puolelta. On ihan lapsellista kuvitella muuta.
Lapsena noita yhteiskuntaluokkia ei sillä tavalla tajua, ne rajat on sellaiset vaistomaiset. Teininä saattaa tulla hetkellistä sekoittumista, mutta se eroavuus alkaa uudestaan siinä vaiheessa kun osa menee lukioon ja osa amikseen. Sitten eriytyminen jatkuu kun osa jatkaa korkeakouluun ja osa alkaa puurtaa suorittavan tason työtä. Molemmat kuplat tiivistyvät. Jos nyt tällaiset vielä yli parikymppisinä hengailisivat keskenään, se hajoaa viimeistään 3-kymppisenä kun se paremmin koulutettu ja toimeentuleva saavuttaa ammatillisen ja yhteiskunnallisen aseman, johon sillä toisella ei ole mahdollisuuksia. Tuloerot kasvaa, asenteet muuttuu ja sitten ne betonoituu lopullisesti. Monien välit etääntyy, koska yhteistä ei enää ole. Ei se ole mikään välirikko, vaan väistämätön etääntyminen.
Olin pitkään erittäin hyvä ystävä yhden tyypin kanssa. Edes amis ja lukio ei erottaneet meitä (olin se amis) ja näin mentiin lähemmäs kolmeakymppiä. Meillä oli monia upeita kokemuksia ja yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Mutta sitten ne erot alkoi tulla esille, vaivihkaa, vähitellen. Hän opiskeli akateemisen tutkinnon ja pääsi vastaaviin hommiin. Minä olin suorittavan tason hommissa. Pian huomasin, että joku oli muuttunut. Ei ollutkaan enää yhteistä, oikein missään. Hän osti esimerkiksi asunnon hyvältä alueelta, minä olin vuokralla ei niin hyvällä alueella. Mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämään oli erilaiset. Vähitellen näimme harvemmin ja jossakin vaiheessa se jäi lähinnä somesta seuraamiseen. Eipä siinä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostuin työväenaatteesta n. 25 vuotta sitten kun menin kesätöihin tehtaaseen. Minulla toki oli työväenluokkainen koti, mutta aika epä-aktiivinen minkään suhteen. Innostuin ja kurssitin itseäni, sekä sivistin eri tavoin. Olin aktiivinen ja luottamustoimissa.
Mitä jäi käteen? Tämän 25 viiden vuoden aikana suunta on ollut koko ajan alaspäin. Siis koko ajan. On kuin olisi hoitanut kuolevaa vanhusta, yhden yhtä nousua ei ollut. Työväenluokka on pirstaloitunut, ymmärrystä asioista ei ole ja valistus ei toimi. Ihmiset toimivat itsekkäästi ja typerästi, he eivät käsitä mitä joukkovoima ja kurinalaisuus tarkoittaa. Tämä itsekkyys ja ahneus näkyy juurikin persujen suuressa kannatuksessa. Se tarjoaa helppoja ja nopeita ratkaisuja, jokainen saa mölistä, vastuuta ei ole. Ja sitten käy kuin 2015 ja tämä sama porukka onkin duunarin pahin vihollinen päästessään päättämään. Ja tästäkin varoitettiin.
Minä olen luopunut ja varmistanut oman selustani. En vaan jaksanut, kun kukaan ei halunnut taistella. Minkäs sille. Alamäki tulee jatkumaan ja duunareiden äänillä valittava porvarihallitus tulee tuhoamaan loput. Viimeinen sammuttaa valot ja työväenluokan veteraanit kääntyvät haudoissaan.
Elintason ei laskenut mihinkään kun tein ylitöitä yli 100 tuntia tuona vuonna jotka toivat takaisin ne pari vähentynyttä pekkasia ja enemmänkin. Kaikille ei kelvanneet ylityöt vaikka maksettiin prosentti tunnit. Palju ja viina oli niin tärkeitä lauantaina.
Enkä ole koskaan laskenut talouttani 500 ansiosidonnaisen päivän varaan. Olen aina onnistunut löytämään uutta työtä lomautuksen ajaksi tai kokonaan uude työn. Sen sijaan punavihreiden jota kyllä Kokoomuskin ajaa ilmastopolitiikka on lisännyt menoja tuhansilla euroilla vuodessa.
Tyhmyys on kyllä lisääntynyt työväenluokassa. Yksinkertaisimmat eivät kuulu liittoon ja osa ei edes lakkoile. No olen kyllä itsekin venyttänyt totuutta tekemällä töitä lomautusuhan alla. Mutta ei ollut ylityökieltoa eikä lakkovaroitusta. Ei tyhjän retoriikan takia kannata menettää rahaa. Mielenosoituspäivään osallistuin. Osa erosi liitosta säästääkseen jäsenmaksut. Mutta ei ymmärtänyt ettei säästä mitään kun verotettava tuli nousi jäsenmaksun verran.
Suomessa on päästy opiskelemaan yliopistoon /Akatemiaan ...1600-luvulta asti. Tosin vain miehet, oli varsin harvinaista (ultrasellaista) mutta ei mahdotonta. Kiitos kuului papeille jotka auttoivat fiksuja poikia eteenpäin. Suomenkielisellä ylioppilaalla ei oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin papin ura...sillä muut virat menivät aatelille eikä yksityisellä puolella ollut toimihenkilön paikkoja. Tilanne rupesi muuttumaan siinä 1800-puolivälin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitaja tekee ruumiillista työtä siinä missä lähihoitajakin, joten ei voi olla keskiluokkaa ja samaa tasoa akateemisten kanssa.
Sairaanhoitaja tekee myös itsenäisiä päätöksiä, jotka perustuvat ammattitaitoon.
Alue: Aihe vapaa
Enpä nyt osaa sanoa tuosta luterilaisesta työmoraalista, en ainakaan ole vielä nähnyt yhtään tekstiä, joka puhuisi sen puolesta, että suomalainen työmoraali olisi luterilaisuuden perua, vaikka siitä paljon puhutaankin. Sille ei vain oikein löydy perusteita Luther-tutkimuksesta sen paremmin kuin mistään muualtakaan, en ole ainakaan törmännyt.
Enemmän katsoisin työnteon arvostamisen liittyvän feodaaliyhteiskuntaan, siis siihen, että jokaisella luokalla on työnsä siihen liittyvine arvostuksineen mitä kautta rakentuu myös yksilön arvo. Tilallinen tuottaa hyvin veroja ja elannon perheelleen, käsityöläinen ansaitsee palkkansa ja piika etunsa jne. Ja koska Suomessa on aikoinaan ollut pieni porvaristo ja hyvin pieni yläluokka (joka ei tee ruumiillista työtä eikä useimmiten mitään palkkatyötäkään), on suomalaisuuteen kuulunut työväenluokkainen ja keskiluokkainen "hyvän työmiehen" arvostus sisältäen sen, että hyvä työntekijä on hyvä kansalainen. Ahkeruus ei nimittäin kuulu yläluokkaiseen ajatteluun lainkaan, vaan se on selkeästi duunarien ja keskiluokan arvo, joten tässä näkyy Suomen tasa-arvoisuus myös. Kaikki ovat arvoiltaan suurin piirtein samaa jengiä.
Tuollaisen selityksen itse antaisin suomalaisten arvoille työhön liittyen.
Mitä Mariniin tulee, niin tuo on vain poliittisten vastustajien debattia, kyllä minä katsoisin, että Marinia enemmän arvostetaan hänen taustansa takia, mikä nostetaan usein esille myös esimerkkinä Suomen tasa-arvoisesta hienoudesta.