Lue keskustelun säännöt.
Työkaverit ja lapsijutut
29.10.2022 |
Itselläni ei ainakaan vielä ole lapsia. Kahvipöytäkeskustelut pyörivät toistuvasti työkavereiden lasten ympärillä.
Itseäni kiinnostaisi keskustella mielenkiintoisista työelämän aiheista ja muista maailman asioista.
Lapset ovat tietysti tärkeä aihe vanhemmilleen. Onko liikaa odottaa jotain muuta asiantuntijaryhmässä? Olenko väärässä seurassa vai poikkeus? Muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimpia ihmisiä ei kokemukseni mukaan ne omat työt juuri kiinnosta muuten kuin pakollisena pahana. Mieluummin puhutaan lapsista joista useimmat on vielä kiinnostuneita.
No tätä juuri vähän alkanut miettiä. Olisi hienoa, jos muut olisivat yhtä innostuneita työstä ja sen kehittämisestä, muistakin asioista.
Kaipa se pitää sitten vain hakeutua toiseen työpaikkaan tai ehkä miesvaltaisempaan seuraan.-ap
Jos kahvitauolla aletaan juttelemaan töistä, niin minun kahvitauko alkaa sitten kun työasiat on juteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just tämä, mitähän teinitkin ajattelisi jos tietäisi et äiti ei muuta puhukaan kuin levittelee kaiken henkilökohtaisen vatsataudeista koenumeroihin ja avainten unohtunisiin työpaikalla . Että oot joka päivä äidin kahvitaun aihe numero yksi.
Kaiken huippu on työkaveri, joka puhuu aikuisen lapsensa terveysongelmista kaikille.
Outo aihe on myös kumppanien mollaaminen.
Sit on nämä leuhkat joiden kullannuppu on niiin hyvä koulussa, mutta odotas kun tulee aika siirtyä jatko-opintoihin. Sen jälkeen ei puhu lapsesta halaustua sanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä erikoisasiantuntijat puhuu sitte kahvitauolla?
Sellaista se on, mutta ei niitä tarvitse kuunnella jos ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin hetken aikaa tuuraamassa yhdessä työssä ja yrittäjä näytti useastu kuvia lapsistaan ja kertoi kuinka "Pyry on todella hyvä äidinkielessä ja niiiiin urheilullinen" ym. Mulla kun ei ollut minkäänlaista sidettä ko. henkilöihin, enkä ollut tavannut heitä koskaan, ei kyllä kiinnostanut pätkääkään.
Ihmetyttää muutenkin äidit, jotka ikäänkuin elävät lastensa kautta tyyliin "minä koen menestystä kun lapseni tekevät sitä ja tätä ja voin olla heistä ylpeä". Se oma persoona ja kehitys vain katoaa jonnekin ja omaa persoonaa ei tunnu edes olevan. En ymmärrä. Miten ne puolisotkaan jaksaa tuollaista?
Onhan se kiva jos omat lapset menestyy ja saa siitä olla ylpeä.
Kaikkien olisi hyvä kuitenkin välillä pysähtyä ja miettiä, mitä kannattaa kenenkin kanssa puhua.
Työkavereiden kanssa voidaan synnyttää yhteisiä muistoja puhumalla sellaisista asioista jotka vie ryhmää eteenpäin.
Sukulaisten kanssa voi puhua enemmän lapsista ja läheiselle kaverille vaikka ongelmistaan ja menneisyydestä.
Olin hetken aikaa tuuraamassa yhdessä työssä ja yrittäjä näytti useastu kuvia lapsistaan ja kertoi kuinka "Pyry on todella hyvä äidinkielessä ja niiiiin urheilullinen" ym. Mulla kun ei ollut minkäänlaista sidettä ko. henkilöihin, enkä ollut tavannut heitä koskaan, ei kyllä kiinnostanut pätkääkään.
Ihmetyttää muutenkin äidit, jotka ikäänkuin elävät lastensa kautta tyyliin "minä koen menestystä kun lapseni tekevät sitä ja tätä ja voin olla heistä ylpeä". Se oma persoona ja kehitys vain katoaa jonnekin ja omaa persoonaa ei tunnu edes olevan. En ymmärrä. Miten ne puolisotkaan jaksaa tuollaista?