Työkaverit ja lapsijutut

Minulla on ollut muutamia työkavereita, jotka eivät osaa puhua yhtään mistään muusta kuin lapsistaan. Joka päivä kahvitauolla saatiin kuulla lasten aamutoimista, ja mitä kukakin oli tehnyt/sanonut. Sellaisia asioita, joita muut eivät pidä kertomisen arvoisina ollenkaan. Näiden lisäksi on yksi, joka ei osaa puhua muusta kuin omista sairauksistaan ja allergioistaan. Tosi puuduttavaa sekin. Jokaisella näistä siis lähinnä monologia omasta tilanteestaan.

Onneksi näitä on vähän omassa työyhteisössäni. 

Iäkäs äitini on sopinut omien, elossa olevien ystäviensä kanssa niin, että tapaamisen alussa jokainen saa vuorollaan kertoa omat vaivansa lyhyesti ja sitten vaihdetaan kaikkia kiinnostaviin puheenaiheisiin. Se toimii heidän kesken.

Luulis, että jos ap osaisi  huumorin varjolla sopia, että nyt on mun vuoro hehkuttaa työjuttuja ja haluan jutella niistä suurin osa ymmärtäisi sen juuri hyväntuulisena versiona. Ihmiset eivät ole monikaan tyhmiä, mutta joskus täytyy suoraan sanoa missä mennään ja mitä itse toivoo.

Huumori tietty piristäis työpäivää . Mut nuo muorit jotka pälpättää lapsensa tekemisiä alituiseen ei vaan tajuu. Sit näis on tyyppei jotka kehuu koko ajan lastaan. Taka ajatus lapsikaisen harrastuksista pälpätyksesssä on itsekehu . Et oisko täs jotain mistä joku ois kade.

Välillä kyllä vaikuttaa sille, että lapset on myös hyvä tekosyy milloin minkäkin suhteen.

Totta myös oikeastikin, että vievät aikaa ja energiaa. On silti välillä aika turhauttavaa, kun osa perustelee toimiaan aina lasten kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole hyvä tapa omista asioistaan alituiseen pälpättää. Oli sit lapset tai muuta.

Niinpä. Se vasta hienoa onkin,jos porukassa on se yksi ihminen, joka päättää vain itsestään, eikä anna muille tilaa.

turpiin?

Sitähän se on. Töissä valtaosa puhuu lapsistaan, lapsenlapsistaan, omista sairauksistaan... Ja usein minä minä minä tyyliin... Onneksi ei kaikki. Sattuneesta syystä en vapaa-ajalla paljoa tapaa työkavereita.

Kyllä pitäisi keskustella töistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole hyvä tapa omista asioistaan alituiseen pälpättää. Oli sit lapset tai muuta.

Niinpä. Se vasta hienoa onkin,jos porukassa on se yksi ihminen, joka päättää vain itsestään, eikä anna muille tilaa.

turpiin?

Ei kai nyt sentään. Yllättävän haastavaa voi "sivistyneesti" muuttaa tällaista tilannetta. Ikävä kyllä itse todennut, että on jopa helpompaa nauttia vain omasta seurataan kaikessa rauhassa kuin kuluttaa taukonsa jonkun itsekeskeisen juttuja kuunnellessa, haaremin nyökytellessä.

Minusta on ihan selvä, että kahvipöydässä ei keskustella työasioista. Meillä on tästä töissä ihan puolivirallinen sääntö. Lapset ja muut arjen asiat ovat työpaikoilla myös sopivan harmiton aihe esimerkiksi politiikkaan tai uskontoon verrattuna. Siinä on todella iso riski, jos lähtee sohimaan näitä työyhteisössä, jossa on kovin erilaisia ihmisiä. Ihan työelämän perusjuttuja nämä mielestäni.

Se nyt vain usein menee niin että enemmistön ehdoilla toimitaan. Jos suurimmalla osalla on lapsia, niin ei voi oikein olettaa, että se porukan ainoa lapseton ohjailisi keskustelua omiin kiinnostuksenkohteisiinsa, tai siis tuskin ne mammat lähtisi siihen mukaan. Ymmärrän kyllä aloittajaa kun itseäkään ei lapsiin liittyvät asiat kiinnostaneet ollenkaan ennen omien lasten syntymää enkä edelleenkään jaksaisi puhua vain lapsista. Ei tuo kovin reilulta kuulosta mutta työkavereilla ei kuitenkaan ole mitään erityistä velvollisuutta huolehtia jokaisen viihtymisestä tauoilla. Aina voi tietysti yrittää herätellä keskustelua muistakin aiheista.

Lapset on helppo ja harmiton puheenaihe. Niistä kertomalla ei yleensä loukkaa ketään. Kun aletaan keskustella enemmän mielipideasioista, niin työkavereilla voi olla aivan eri mielipiteet ja pian riita

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan selvä, että kahvipöydässä ei keskustella työasioista. Meillä on tästä töissä ihan puolivirallinen sääntö. Lapset ja muut arjen asiat ovat työpaikoilla myös sopivan harmiton aihe esimerkiksi politiikkaan tai uskontoon verrattuna. Siinä on todella iso riski, jos lähtee sohimaan näitä työyhteisössä, jossa on kovin erilaisia ihmisiä. Ihan työelämän perusjuttuja nämä mielestäni.

Ap kirjoitti "työelämän aiheista ja muista maailman asioista". Mielestäni on aika eri asia keskustella vaikka alan kehityksestä/tutkimuksista/ilmiöistä tms. kuin keskittyä ratkomaan esim. jotakin käsillä olevia työtehtäviä. Suurimmalle osalle ei toki ole kovin palauttavaa tauolla puida niitä oman työn yksityiskohtia, mutta muunlainen keskustelu omaan alaan liittyen voi olla virkistävää/innostavaa.

Toisaalta on hassua ajatella, miksi yhteiskunnalliset asiat (politiikka) tai uskonto (elämäntapa/-tyyli) olisi jotenkin vaarallisempia kuin vaikka lapsiperhearki. Työkavereiden kanssa sitä eletään iso osa elämästämme ja on jotenkin sääli, jos keskustelujen on aina pysyttävä small talkin tasolla. Nykyään yhteiskunnassa on myös paljon yksineläjiä ja lapsettomia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se ns väärin ole odottaa jotain muuta keskustelunaihetta. Siinä vaan on se, että jos asettaa odotuksia, ne johtaa monesti pettymyksiin, pettymykset johtuu odotuksista. Mitäs jos vaikka aloittaisit itseäsi kiehtovasta aiheesta keskustelua?

Tuntuu, että joukon arki on niin vahvasti sen lapsiperhearjen sävyttämää, että ei heillä puolestaan taas sitten ole tällä hetkellä elämässä mielenkiintoa muihin asioihin. Että keskustelu muista aiheista on aika hedelmätöntä.

Miksi koet, että lapsiperhearkea elävien kollegojen pitäisi keskustella kanssasi "hedelmällisesti" tauolla? Olen itse lapseton, mutta tuo on jotenkin todella oudolta kuulostava tarve. Pidän ihan selvänä, että jokainen ihminen puhuu noissa tilanteissa eniten siitä, mikä sen oman arjen täyttää. Minä puhun luultavasti pitkästyttävän usein koirastani. En koe, että työyhteisö olisi se paikka, missä muilla olisi velvollisuus tarjota minulle syvällisiä ja merkityksellisiä keskusteluja.

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vain usein menee niin että enemmistön ehdoilla toimitaan. Jos suurimmalla osalla on lapsia, niin ei voi oikein olettaa, että se porukan ainoa lapseton ohjailisi keskustelua omiin kiinnostuksenkohteisiinsa, tai siis tuskin ne mammat lähtisi siihen mukaan. Ymmärrän kyllä aloittajaa kun itseäkään ei lapsiin liittyvät asiat kiinnostaneet ollenkaan ennen omien lasten syntymää enkä edelleenkään jaksaisi puhua vain lapsista. Ei tuo kovin reilulta kuulosta mutta työkavereilla ei kuitenkaan ole mitään erityistä velvollisuutta huolehtia jokaisen viihtymisestä tauoilla. Aina voi tietysti yrittää herätellä keskustelua muistakin aiheista.

Näinpä. Kuten aiemmin totesin kun, ratkaisu lienee työpaikan vaihto tai miesvaltaisempi seura.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se ns väärin ole odottaa jotain muuta keskustelunaihetta. Siinä vaan on se, että jos asettaa odotuksia, ne johtaa monesti pettymyksiin, pettymykset johtuu odotuksista. Mitäs jos vaikka aloittaisit itseäsi kiehtovasta aiheesta keskustelua?

Tuntuu, että joukon arki on niin vahvasti sen lapsiperhearjen sävyttämää, että ei heillä puolestaan taas sitten ole tällä hetkellä elämässä mielenkiintoa muihin asioihin. Että keskustelu muista aiheista on aika hedelmätöntä.

Miksi koet, että lapsiperhearkea elävien kollegojen pitäisi keskustella kanssasi "hedelmällisesti" tauolla? Olen itse lapseton, mutta tuo on jotenkin todella oudolta kuulostava tarve. Pidän ihan selvänä, että jokainen ihminen puhuu noissa tilanteissa eniten siitä, mikä sen oman arjen täyttää. Minä puhun luultavasti pitkästyttävän usein koirastani. En koe, että työyhteisö olisi se paikka, missä muilla olisi velvollisuus tarjota minulle syvällisiä ja merkityksellisiä keskusteluja.

On ihan luonnollinen tarve haluta kokea olevansa samantyylisten ihmisten joukossa, kokea kuuluvansa joukkoon. Jos on ainoa, kelle lapsiperhearki ei ole ajankohtaista ja muiden mielenkiinto keskittyy hyvin pitkälti siihen, niin molemminpuolin keskustelut on aika hedelmättömiä.

Tässähän voi vain tulla siihen päätelmään, että kaipaa tällä hetkellä työelämässään/työpaikaltaan/työkavereiltaan jotakin muuta. Joskus vain on väärässä paikassa, ei siinä sen kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vain usein menee niin että enemmistön ehdoilla toimitaan. Jos suurimmalla osalla on lapsia, niin ei voi oikein olettaa, että se porukan ainoa lapseton ohjailisi keskustelua omiin kiinnostuksenkohteisiinsa, tai siis tuskin ne mammat lähtisi siihen mukaan. Ymmärrän kyllä aloittajaa kun itseäkään ei lapsiin liittyvät asiat kiinnostaneet ollenkaan ennen omien lasten syntymää enkä edelleenkään jaksaisi puhua vain lapsista. Ei tuo kovin reilulta kuulosta mutta työkavereilla ei kuitenkaan ole mitään erityistä velvollisuutta huolehtia jokaisen viihtymisestä tauoilla. Aina voi tietysti yrittää herätellä keskustelua muistakin aiheista.

Näinpä. Kuten aiemmin totesin kun, ratkaisu lienee työpaikan vaihto tai miesvaltaisempi seura.

-Ap

Voi kuule, eipä ne miesvaltaisissakaan työpaikoissa välttämättä kovin tähdellisiä juttele. Enemmän ehkä auto- ja talotekniikkajuttuja, mahdollisesti myös pillujuttuja, jos on tarpeeksi tunkkainen meno. Yhteiskunnallisista aiheista jutellaan joskus, mutta lähinnä iltapäivälehtitasoisilla tiedoilla. Ja melko moni puhuu kyllä myös lapsistaan. Terveisin nainen 80-prosenttisesti miesvaltaiselta työpaikalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan selvä, että kahvipöydässä ei keskustella työasioista. Meillä on tästä töissä ihan puolivirallinen sääntö. Lapset ja muut arjen asiat ovat työpaikoilla myös sopivan harmiton aihe esimerkiksi politiikkaan tai uskontoon verrattuna. Siinä on todella iso riski, jos lähtee sohimaan näitä työyhteisössä, jossa on kovin erilaisia ihmisiä. Ihan työelämän perusjuttuja nämä mielestäni.

Ap kirjoitti "työelämän aiheista ja muista maailman asioista". Mielestäni on aika eri asia keskustella vaikka alan kehityksestä/tutkimuksista/ilmiöistä tms. kuin keskittyä ratkomaan esim. jotakin käsillä olevia työtehtäviä. Suurimmalle osalle ei toki ole kovin palauttavaa tauolla puida niitä oman työn yksityiskohtia, mutta muunlainen keskustelu omaan alaan liittyen voi olla virkistävää/innostavaa.

Toisaalta on hassua ajatella, miksi yhteiskunnalliset asiat (politiikka) tai uskonto (elämäntapa/-tyyli) olisi jotenkin vaarallisempia kuin vaikka lapsiperhearki. Työkavereiden kanssa sitä eletään iso osa elämästämme ja on jotenkin sääli, jos keskustelujen on aina pysyttävä small talkin tasolla. Nykyään yhteiskunnassa on myös paljon yksineläjiä ja lapsettomia ihmisiä.

Yleinen sääntö on, ettei uskonnosta ja politiikasta keskustella työpaikoilla. Ne ovat hyvin henkilökohtaisia aiheita, varsinkin uskonto, ja jos joku on erimieltä kuin itse, voi siitä loukkaantua verisestikin ja tämä vaikuttaa työntekoon. Työpaikalla voi olla täysin erimieltä olevia henkilöitä, kaverit ovat yleensä ainakin samansuuntaisesti kuin itse ajattelevia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se ns väärin ole odottaa jotain muuta keskustelunaihetta. Siinä vaan on se, että jos asettaa odotuksia, ne johtaa monesti pettymyksiin, pettymykset johtuu odotuksista. Mitäs jos vaikka aloittaisit itseäsi kiehtovasta aiheesta keskustelua?

Tuntuu, että joukon arki on niin vahvasti sen lapsiperhearjen sävyttämää, että ei heillä puolestaan taas sitten ole tällä hetkellä elämässä mielenkiintoa muihin asioihin. Että keskustelu muista aiheista on aika hedelmätöntä.

Miksi koet, että lapsiperhearkea elävien kollegojen pitäisi keskustella kanssasi "hedelmällisesti" tauolla? Olen itse lapseton, mutta tuo on jotenkin todella oudolta kuulostava tarve. Pidän ihan selvänä, että jokainen ihminen puhuu noissa tilanteissa eniten siitä, mikä sen oman arjen täyttää. Minä puhun luultavasti pitkästyttävän usein koirastani. En koe, että työyhteisö olisi se paikka, missä muilla olisi velvollisuus tarjota minulle syvällisiä ja merkityksellisiä keskusteluja.

Kenelläkään ei ole velvollisuus täyttää toisen tarpeita, siitä ei ole kyse.

Se on ihan ok, että sinä tyydyt siihen, että "käyt vain töissä" ja saat esim. syvälliset keskustelut käytyä muualla.

Itse haluan sekä työelämältä että muulta elämältä enemmän ja sekin on ihan okei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vain usein menee niin että enemmistön ehdoilla toimitaan. Jos suurimmalla osalla on lapsia, niin ei voi oikein olettaa, että se porukan ainoa lapseton ohjailisi keskustelua omiin kiinnostuksenkohteisiinsa, tai siis tuskin ne mammat lähtisi siihen mukaan. Ymmärrän kyllä aloittajaa kun itseäkään ei lapsiin liittyvät asiat kiinnostaneet ollenkaan ennen omien lasten syntymää enkä edelleenkään jaksaisi puhua vain lapsista. Ei tuo kovin reilulta kuulosta mutta työkavereilla ei kuitenkaan ole mitään erityistä velvollisuutta huolehtia jokaisen viihtymisestä tauoilla. Aina voi tietysti yrittää herätellä keskustelua muistakin aiheista.

Näinpä. Kuten aiemmin totesin kun, ratkaisu lienee työpaikan vaihto tai miesvaltaisempi seura.

-Ap

Voi kuule, eipä ne miesvaltaisissakaan työpaikoissa välttämättä kovin tähdellisiä juttele. Enemmän ehkä auto- ja talotekniikkajuttuja, mahdollisesti myös pillujuttuja, jos on tarpeeksi tunkkainen meno. Yhteiskunnallisista aiheista jutellaan joskus, mutta lähinnä iltapäivälehtitasoisilla tiedoilla. Ja melko moni puhuu kyllä myös lapsistaan. Terveisin nainen 80-prosenttisesti miesvaltaiselta työpaikalta.

Kiitos tästä :D

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vain usein menee niin että enemmistön ehdoilla toimitaan. Jos suurimmalla osalla on lapsia, niin ei voi oikein olettaa, että se porukan ainoa lapseton ohjailisi keskustelua omiin kiinnostuksenkohteisiinsa, tai siis tuskin ne mammat lähtisi siihen mukaan. Ymmärrän kyllä aloittajaa kun itseäkään ei lapsiin liittyvät asiat kiinnostaneet ollenkaan ennen omien lasten syntymää enkä edelleenkään jaksaisi puhua vain lapsista. Ei tuo kovin reilulta kuulosta mutta työkavereilla ei kuitenkaan ole mitään erityistä velvollisuutta huolehtia jokaisen viihtymisestä tauoilla. Aina voi tietysti yrittää herätellä keskustelua muistakin aiheista.

Näinpä. Kuten aiemmin totesin kun, ratkaisu lienee työpaikan vaihto tai miesvaltaisempi seura.

-Ap

Been there, done that. Kannattaa jo valmiiksi alkaa seurata jalkapalloa, lätkää, formuloita, rallia, tutustua erilaisiin oluisiin ja viskeihin jne.