Lue keskustelun säännöt.
Työkaverit ja lapsijutut
29.10.2022 |
Itselläni ei ainakaan vielä ole lapsia. Kahvipöytäkeskustelut pyörivät toistuvasti työkavereiden lasten ympärillä.
Itseäni kiinnostaisi keskustella mielenkiintoisista työelämän aiheista ja muista maailman asioista.
Lapset ovat tietysti tärkeä aihe vanhemmilleen. Onko liikaa odottaa jotain muuta asiantuntijaryhmässä? Olenko väärässä seurassa vai poikkeus? Muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (69)
Haahaa, oot naisvaltaisella alalla! Pääsin intissä kuskaamaan keittiön tätejä, niin ei hitto mun pää hajos useesti. Oisin vaan halunnut lyödä radion täysille, kun kuunnella sitä kaameeta settiä. Suosin myös välttämään raksa-alaa sieltä duunaripuolella ja varmaan pätee muillakin duunaripuolen miesvaltaisilla aloilla. Yhtä tissi, perse, panemis, pillu, ryyppäämistä jutut. Tosin ylempänä toimihenkilöinä nykysin meidän jutut on tavallisia ja aika useesti alaan liittyviä, mutta ei saakeli kun HR-puolen naiset tulee kahvihuoneeseen, niin ensinnäkin se kanalauma huutaa aivan saakelin lujaa keskenänsä ja jutut lähtee lapsiin. Meidän 30 henkinen sekaporukka pitää vähemmän ääntä kuin 8 HR.n tyyppiä. Ymmärrä tuota jäätävää huutamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimpia ihmisiä ei kokemukseni mukaan ne omat työt juuri kiinnosta muuten kuin pakollisena pahana. Mieluummin puhutaan lapsista joista useimmat on vielä kiinnostuneita.
No tätä juuri vähän alkanut miettiä. Olisi hienoa, jos muut olisivat yhtä innostuneita työstä ja sen kehittämisestä, muistakin asioista.
Kaipa se pitää sitten vain hakeutua toiseen työpaikkaan tai ehkä miesvaltaisempaan seuraan.-ap
Mielellään kiitos, hakeudu pois, inhoamme kaikki sinun teeskentelevää tyyliäsi. Koko ajan muka niin kiinnostunut töistä, kaikki näkee lävitsesi. Voin paljastaa, että naureskelemme sinulle kun et ole paikalla, ja joskus ihan tahallamme viilaamme sinua linssiin.
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu että mua piinataan lapsenlapsijutuilla joka paikassa, naapurustossa, suvussa, työpaikalla.
Lapsenlapset on vielä lapsiakin idealisoidumpia, mestarismaistereita jo viisivuotiaina. En ole heitä tietenkään tavannut joten kiinnostus täydellisiin kullannuppuihin on nolla vaikka mummon rakkaus suloista onkin. Jotkut jaarittelevat lapsenlasten päiväohjelmia ja sanomisia kerrassaan piinaavan yksitoikkoisesti.
Lapsista ja eläimistä kuuntelee ilokseen vain jos itsellä on samanikäinen lapsi tai myöskin lemmikkejä. En tiedä kiinnostaako toisia mummoja toisten mummojen lapsenlapset.
Eli muitten pitäisi ottaa sinut huomioon, mutta sinun ei muita. Etsi muuta seuraa, emme me halua puhua niistä sinun jutuista, eivät ne meitä kiinnosta.
Meillä pari nuorta naista selittää kahvilla omat perceensä jakamiset ja baarireissut, kukaan ei mene enää niitten kanssa kahville ja jos ne tulee taukotilaan muut huomaa oman taukonsa päättyneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimpia ihmisiä ei kokemukseni mukaan ne omat työt juuri kiinnosta muuten kuin pakollisena pahana. Mieluummin puhutaan lapsista joista useimmat on vielä kiinnostuneita.
No tätä juuri vähän alkanut miettiä. Olisi hienoa, jos muut olisivat yhtä innostuneita työstä ja sen kehittämisestä, muistakin asioista.
Kaipa se pitää sitten vain hakeutua toiseen työpaikkaan tai ehkä miesvaltaisempaan seuraan.-ap
Mielellään kiitos, hakeudu pois, inhoamme kaikki sinun teeskentelevää tyyliäsi. Koko ajan muka niin kiinnostunut töistä, kaikki näkee lävitsesi. Voin paljastaa, että naureskelemme sinulle kun et ole paikalla, ja joskus ihan tahallamme viilaamme sinua linssiin.
Tämä on ihan tuttua, että hieman yksinkertaisemmat kanssasisaret saattavat kompensoida älynlahjojaan äitistatuksella.
Onneksi suurin osa kuitenkaan ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua taas on ihmetelty kun sain lapsen enkä halua puhua lapsista töissä. Tai ylipäätään.
Niin. Kaikki eivät ole edes keski-iässä kiinnostuneet lapsijutuista. Tunnustan, että välttelen ihmisiä, joilla ei tunnu olevan muita keskustelunaiheita kuin jälkikasvu. Ymmärrän, jos haluaa joskus kertoa jotain lapsesta ja lapsiarjesta, mutta jatkuva paasaaminen yhdestä aiheesta, joka ei millään tavalla herätä mielenkiintoa henk. koht. tasolla, on takuuvarma karkotuskeino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimpia ihmisiä ei kokemukseni mukaan ne omat työt juuri kiinnosta muuten kuin pakollisena pahana. Mieluummin puhutaan lapsista joista useimmat on vielä kiinnostuneita.
No tätä juuri vähän alkanut miettiä. Olisi hienoa, jos muut olisivat yhtä innostuneita työstä ja sen kehittämisestä, muistakin asioista.
Kaipa se pitää sitten vain hakeutua toiseen työpaikkaan tai ehkä miesvaltaisempaan seuraan.-ap
Mielellään kiitos, hakeudu pois, inhoamme kaikki sinun teeskentelevää tyyliäsi. Koko ajan muka niin kiinnostunut töistä, kaikki näkee lävitsesi. Voin paljastaa, että naureskelemme sinulle kun et ole paikalla, ja joskus ihan tahallamme viilaamme sinua linssiin.
Tämä on ihan tuttua, että hieman yksinkertaisemmat kanssasisaret saattavat kompensoida älynlahjojaan äitistatuksella.
Onneksi suurin osa kuitenkaan ei.
Niinpä, on niin tuttua kaltaisesi muita halveksivat ihmiset, odotatte koko ajan, että elämä on vain teitä varten. Olen esimiehenä usealle kaltaisellasi, eikö mikään vahingoita työyhteisöä niin kuin te. Joudun huomauttamaan monelle, että työyhteisössä ei kukaan asetu toisen yläpuolelle. Jos asettuu saa kehoituksen hakea muita töitä.
Nyt jo eläkkeellä joten asia ei enää aktuelli, mutta olin aikanaan työelämässä sitä mieltä että perheenjäsenteni asiat ei todellakaan kuulu työyhteisölle. Ihmettelin kuinka henkilökohtaisia asioita lapsista ja puolisoista siellä saatettiin kuulutella kahviporukan tietoon. Usein unohtuu se, että lapsilla on myös oikeus yksityisyyteen. Mummous ei ole lieventänyt kantaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vela -86 kirjoitti:
Niin. Kaikki eivät ole edes keski-iässä kiinnostuneet lapsijutuista. Tunnustan, että välttelen ihmisiä, joilla ei tunnu olevan muita keskustelunaiheita kuin jälkikasvu. Ymmärrän, jos haluaa joskus kertoa jotain lapsesta ja lapsiarjesta, mutta jatkuva paasaaminen yhdestä aiheesta, joka ei millään tavalla herätä mielenkiintoa henk. koht. tasolla, on takuuvarma karkotuskeino.
Minä taas välttelen mahoja naisia joiden ainoa elämänsisältö on maho itse.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut muutamia työkavereita, jotka eivät osaa puhua yhtään mistään muusta kuin lapsistaan. Joka päivä kahvitauolla saatiin kuulla lasten aamutoimista, ja mitä kukakin oli tehnyt/sanonut. Sellaisia asioita, joita muut eivät pidä kertomisen arvoisina ollenkaan. Näiden lisäksi on yksi, joka ei osaa puhua muusta kuin omista sairauksistaan ja allergioistaan. Tosi puuduttavaa sekin. Jokaisella näistä siis lähinnä monologia omasta tilanteestaan.
Onneksi näitä on vähän omassa työyhteisössäni.
Tämä. Tuntuu, että nykyaikaan ihmisten kyky asettua toisten asemaan/ kuuntelemisen taito, on kuollut. Sen sijaan jokainen huutaa toisten päälle omaa "mielenkiintoista" monologiaan, joka koskee minua, minun perhettäni, minun lemmikkejäni, minun sairauksiani, minun saavutuksiani jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vain usein menee niin että enemmistön ehdoilla toimitaan. Jos suurimmalla osalla on lapsia, niin ei voi oikein olettaa, että se porukan ainoa lapseton ohjailisi keskustelua omiin kiinnostuksenkohteisiinsa, tai siis tuskin ne mammat lähtisi siihen mukaan. Ymmärrän kyllä aloittajaa kun itseäkään ei lapsiin liittyvät asiat kiinnostaneet ollenkaan ennen omien lasten syntymää enkä edelleenkään jaksaisi puhua vain lapsista. Ei tuo kovin reilulta kuulosta mutta työkavereilla ei kuitenkaan ole mitään erityistä velvollisuutta huolehtia jokaisen viihtymisestä tauoilla. Aina voi tietysti yrittää herätellä keskustelua muistakin aiheista.
Näinpä. Kuten aiemmin totesin kun, ratkaisu lienee työpaikan vaihto tai miesvaltaisempi seura.
-Ap
Voi kuule, eipä ne miesvaltaisissakaan työpaikoissa välttämättä kovin tähdellisiä juttele. Enemmän ehkä auto- ja talotekniikkajuttuja, mahdollisesti myös pillujuttuja, jos on tarpeeksi tunkkainen meno. Yhteiskunnallisista aiheista jutellaan joskus, mutta lähinnä iltapäivälehtitasoisilla tiedoilla. Ja melko moni puhuu kyllä myös lapsistaan. Terveisin nainen 80-prosenttisesti miesvaltaiselta työpaikalta.
Mun mies on insinööri ja työpaikka miesvaltainen. Yhteen väliin työpaikan muut työntekijät seisoi ringissä kahvihuoneen ovella, kun yks veti leukoja ja muut katsoi (ja kait kannusti?) vieressä. Eli eipä automaattisesti miesvaltainen ala tuo muutosta ap:n tilanteeseen :D
Muutoin kahvihuoneen jutut pyörii "ostin tällaisen uuden auton/pyörän/jonkun härvelin" - tyyppisissä asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimpia ihmisiä ei kokemukseni mukaan ne omat työt juuri kiinnosta muuten kuin pakollisena pahana. Mieluummin puhutaan lapsista joista useimmat on vielä kiinnostuneita.
No tätä juuri vähän alkanut miettiä. Olisi hienoa, jos muut olisivat yhtä innostuneita työstä ja sen kehittämisestä, muistakin asioista.
Kaipa se pitää sitten vain hakeutua toiseen työpaikkaan tai ehkä miesvaltaisempaan seuraan.-ap
Et ole tosissasi. Ainakin kovasti toivon niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimpia ihmisiä ei kokemukseni mukaan ne omat työt juuri kiinnosta muuten kuin pakollisena pahana. Mieluummin puhutaan lapsista joista useimmat on vielä kiinnostuneita.
No tätä juuri vähän alkanut miettiä. Olisi hienoa, jos muut olisivat yhtä innostuneita työstä ja sen kehittämisestä, muistakin asioista.
Kaipa se pitää sitten vain hakeutua toiseen työpaikkaan tai ehkä miesvaltaisempaan seuraan.-ap
Hah, Sorry ap mutta se ei ole ratkaisu. Työasioista ei edelleenkään kukaan ole tauoilla (varsinkaan miehet) kiinnostunu puhumaan. Jutut ovat edelleen perhe sitä ja tätä, mutta eivät kosketa kyllä niitä lapsia koskaan: yleensä naureskellaan porukalla vaimon viimeisimpiä keksintöjä, miten kotiremppa sujuu, paljon maksoi sähkömies, miksei kaikilla ole traktoria, mikä mönkijä paras isolle pihalle, kuka teki parhaiten jonku asian (rempatessaan), metsästystä, kalastusta, autojuttuja, elämisen kustannuksia jne.
Puheenaiheet ovat kaikkea muuta kuin työtä ja liittyvät melkein aina jollain tavalla perheeseen. Sen myönnän että ovat vaihtelempia ja keskustelut polveilempia ja sinänsä hauskempia, rennompia kuin ilmeisesti naisten jutut.
T. Nainen miesalalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimpia ihmisiä ei kokemukseni mukaan ne omat työt juuri kiinnosta muuten kuin pakollisena pahana. Mieluummin puhutaan lapsista joista useimmat on vielä kiinnostuneita.
No tätä juuri vähän alkanut miettiä. Olisi hienoa, jos muut olisivat yhtä innostuneita työstä ja sen kehittämisestä, muistakin asioista.
Kaipa se pitää sitten vain hakeutua toiseen työpaikkaan tai ehkä miesvaltaisempaan seuraan.-ap
Mielellään kiitos, hakeudu pois, inhoamme kaikki sinun teeskentelevää tyyliäsi. Koko ajan muka niin kiinnostunut töistä, kaikki näkee lävitsesi. Voin paljastaa, että naureskelemme sinulle kun et ole paikalla, ja joskus ihan tahallamme viilaamme sinua linssiin.
Tämä on ihan tuttua, että hieman yksinkertaisemmat kanssasisaret saattavat kompensoida älynlahjojaan äitistatuksella.
Onneksi suurin osa kuitenkaan ei.Niinpä, on niin tuttua kaltaisesi muita halveksivat ihmiset, odotatte koko ajan, että elämä on vain teitä varten. Olen esimiehenä usealle kaltaisellasi, eikö mikään vahingoita työyhteisöä niin kuin te. Joudun huomauttamaan monelle, että työyhteisössä ei kukaan asetu toisen yläpuolelle. Jos asettuu saa kehoituksen hakea muita töitä.
Hyvä esimies ymmärtää ikäjohtamisen ja erilaisuuden merkityksen. Itse näkisin, että työelämä ja laki sallii perheellisille paljonkin joustoja ja tämä suotakoon. Myös nuoremmat, vapaaehtoisesti tai tahtomattaan lapsettomat ja elämäntilanteensa puolesta muutoin uraorientoituneemmat henkilöt ovat työnantajalle ehdoton rikkaus.
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu että mua piinataan lapsenlapsijutuilla joka paikassa, naapurustossa, suvussa, työpaikalla.
Lapsenlapset on vielä lapsiakin idealisoidumpia, mestarismaistereita jo viisivuotiaina. En ole heitä tietenkään tavannut joten kiinnostus täydellisiin kullannuppuihin on nolla vaikka mummon rakkaus suloista onkin. Jotkut jaarittelevat lapsenlasten päiväohjelmia ja sanomisia kerrassaan piinaavan yksitoikkoisesti.
Lapsista ja eläimistä kuuntelee ilokseen vain jos itsellä on samanikäinen lapsi tai myöskin lemmikkejä. En tiedä kiinnostaako toisia mummoja toisten mummojen lapsenlapset.
Ei kiinnosta. Omat lapset ja omat lapsenlapset, muut ovat yhdentekeviä. Tai vaihtoehtoisesti kilpaillaan kuinka paljon etevämpi se oma jälkeläinen on verrattuna muihin.
lapseton sivustaseuraaja
Vierailija kirjoitti:
Nyt jo eläkkeellä joten asia ei enää aktuelli, mutta olin aikanaan työelämässä sitä mieltä että perheenjäsenteni asiat ei todellakaan kuulu työyhteisölle. Ihmettelin kuinka henkilökohtaisia asioita lapsista ja puolisoista siellä saatettiin kuulutella kahviporukan tietoon. Usein unohtuu se, että lapsilla on myös oikeus yksityisyyteen. Mummous ei ole lieventänyt kantaani.
Juurikin täsmälleen samaa mieltä. Itse olen myös jo eläkkeellä ja aina ajatellut, että työasiat ei kuulu kotiin eikä kotiasiat töihin. Nuoreet aika hövelisti jakaa näitä kotiasioitaan muistamatta, että ollaan töissä ja ketä kiinnostaa?
En ollut kiinnostunut, kenenkään tenavista ja ansioistaan, en edes tiennyt, kenellä lapsia on.
Lopulta lopetin koko kahvilla käynnin, en saanut tarvitsemaani lepohetkeä näiden kalkattajien keskellä.
Meillä kahvi- ja lounastauolla vältetään puhumasta työhön liittyvistä (suoraan tai välillisesti) aiheista. Lätistää mitä milloinkin, esim. perheistä, omista muistoista, ajankohtasista asioista, kiinnostusten kohteista.
59 tarkentaa taustaa: miesvaltainen ala joka vaatii vähintään amk tason tutkinnon. Tauoilla on tarkotus nimenomaan päästä hetkeksi eroon työstä.
Musta tuntuu että mua piinataan lapsenlapsijutuilla joka paikassa, naapurustossa, suvussa, työpaikalla.
Lapsenlapset on vielä lapsiakin idealisoidumpia, mestarismaistereita jo viisivuotiaina. En ole heitä tietenkään tavannut joten kiinnostus täydellisiin kullannuppuihin on nolla vaikka mummon rakkaus suloista onkin. Jotkut jaarittelevat lapsenlasten päiväohjelmia ja sanomisia kerrassaan piinaavan yksitoikkoisesti.
Lapsista ja eläimistä kuuntelee ilokseen vain jos itsellä on samanikäinen lapsi tai myöskin lemmikkejä. En tiedä kiinnostaako toisia mummoja toisten mummojen lapsenlapset.