Lapsettomuuden hyviä puolia? Asiallisia vastauksia, kiitos.

Jos ei halua lapsia niin siinähän on sitten kaikki hyvät puolet jo. Lapsettomatkin ihmiset nyt vaan ovat niin erilaisia että jokaiselle on eri syyt olla lapseton ja voi olla vaikka kiinni työssään melkein 24/7.

Itse ymmärrän täysin että moni ei lapsia halua. Me taas ehdottomasti halusimme lapsia enkä koe että olisi pitänyt mistään täysin lasten takia luopua tai olisin menettänyt jotain vaan saimme juuri sitä mitä halusimme. Olimme kaksin 5 vuotta ennen lapsia ja nyt olemme taas kaksin kun nuoret aikuiset  ovat jo omillaan.

Onneksi en tehnyt lapsia tähän maailmaan . 

Voi keskittyä omaan elämään. Saat toteuttaa omia juttua jotka tärkeitä. Enemmän rahaa omiin juttuihin. Olen aina tienyt etten tule tekemään omia lapsia. Mulle ollut päivänselvä asia.

M51

Vapaus, vapaus, vapaus. Siisteys, hiljaisuus, oma rauha, oma raha. Ei pakkomenoja eikä yhteydenottoja päiväkoteihin, kouluihin, harrastuksiin, terveydenhuoltoon, kavereiden vanhempiin. Ei pelkoja sairastumisesta, ei huolenpitoa ja hoivaamista. Ei tarvitse puhua ja vastailla kysymyksiin, ei kulkea lasten ehdoilla lasten tapahtumissa, kokata lasten ruokia, katsoa lasten ohjelmia, kuunnella lasten höpötystä. Kotona ei itketä, riidellä, saada raivareita, mössätä ruokia, rikota tavaroita, revitä kirjoja, kiusata sisaruksia, vaadita sitä ja tätä. 

Luojan kiitos on ollut vapaus valita lapseton elämä.

Ei periydy mielenterveysongelmat tai muut geneettiset terveyshaitat eteenpäin.

Suurin etu on: On vastuussa vain itsestään.

Ei tarvitse stressata ja huolehtia jonkun toisen hyvinvoinnista. Ei tarvitse laittaa omia tarpeitaan syrjään jonkun toisen vuoksi. Voi elää täysin oman luontevan rytminsä mukaisesti. Rahaa on enemmän käytössä omiin juttuihin, mahtuu asumaan pienemmässä asunnossa ja tavaramäärä on helpommin hallittava. 

Itse olen vela ja oikeastaan aina kun edes mietin vaihtoehtoista elämää johon kuuluisi lapsi, mielen täyttävät kaikki ne huolet ja asiat joista pitää stressata. Entä jos lapsi ei olisikaan terve, vaan vaikkapa edes lievästi vammainen? Ja vaikka olisikin terve syntyessään, entä jos lapselle tapahtuisi onnettomuus jossa vammautuisi, kuolisi tms? Entä jos lapsi joutuisi koulumatkallaan jonkun saalistajan uhriksi? Entä jos lasta kiusattaisiin koulussa, entä jos lapsi ei löytäisi omaa paikkaansa maailmassa, entä jos hänestä tulisi päihderiippuvainen, rikollinen tai muuten vaan täysin syrjäytynyt? Moneen asiaan vanhempi voi toki vaikuttaa mutta totuus on, että kaikki ei ole parhaankaan vanhemman vallassa eikä lapsen elämää voi hallita tai kontrolloida kuin näennäisesti. Minä esimerkiksi elin lapsuuttani ja nuoruuttani 90-00 luvuilla ja lähestulkoon jokainen tyttöpuolinen kaverini oli jossain määrin kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä tai sen yritystä jo ennen murrosikää. Itsekin jouduin ensimmäisen kerran aikuisen miehen ahdistelemaksi 10-vuotiaana. Vanhemmat eivät usein edes tiedä eikä heidän ole mahdollista suojella lasta kaikelta. 

Itseäni ahdistavat nämä skenaariot ihan liikaa jotta voisin edes harkita lisääntymistä. 

- Ei tarvitse olla raskaana, synnyttää tai imettää (toki näistä mikään ei ole pakollinen, mutta kuuluvat tavanomaisimpaan tapaan hankkia lapsi)

- Saa nukkua rauhassa

- Ei tarvitse kasvattaa ja huolehtia vuorokaudenympäri toisesta ihmisestä

- Arkiaamut on jo valmiiksi inhottavia ja haluan nukkua mahdollisimman pitkään. Olisi inhottavaa joutua vielä herättelemään, syöttämään, hoitamaan aamutoimia, pukemaan ja kuskaamaan kouluun/tarhaan ennen kuin menee töihin

- Lomalla ja vapaa-ajalla saa keskittyä asioihin, joista itse nauttii. Ei mitään muumihelvettejä tai leikkipuistoja

- Ylipäätään on sitä omaa aikaa

- Rahaa säästyy ja paljon

- Kotona on ihanan hiljaista ja siistiä

-  Voi harrastaa puolison kanssa seksiä kun siltä tuntuu

- Ei tarvitse hankkia isompaa ja kalliimpaa asuntoa, jotta mahtuisi ylimääräisiä ihmisiä saman katon alle

- Tarvitsee huolehtia vain omista syömisistään

- Vähemmän sairastelua ja syöpäläisiä

- jne

Pyykkivuoret, perheesä joutuu olemaan aina kokkina, melu, siivoaminen ihan eri luokkaa, kun on lapsia, vaatehuolto, ruokakaupasta joutuu rahtaamaan tavaraa isot määrät. Lastehoito 24/7 18 vuotta.

Elämä vain on niin paljon mukavampaa, vapaampaa, helpompaa, rikkaampaa rahallisesti, rauhallisempaa....jne jne.

Kukaan ei ikinä tule saamaan minua vakuuttuneeksi siitä, että elämäni olisi parempaa perheellisenä! En jää paitsi mistään, mitä oikeasti haluan elämääni ja yhtä hyvin perheellinen jää paitsi noita minulla olevia asioita, joten ihan turha edes yrittäå verrata!

Onneksi saa valita itse!!!!!!

En välitä kihomadoista, täistä, metelistä, tyhmistä jutuista joita on pakko kuunnella, kotona kökkimisestä, rahapulasta, nurkissa roikkuvista naapurin lapsista, huutamisesta, paskanhajusta ja toisten p****n pyyhkimisestä, marketeista, odottelusta, samojen asioiden jankuttamisesta kerta toisensa jälkeen, rumasta sisustuksesta....................Loputon lista!

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomana jäät paitsi elämää ja kuolemaa suuremmista kokemuksista.

Ja tämä oli siis tehtävänannon mukaisesti hyvä puoli?

ei tarvitse kuunnella aikuisten lasten suusta syytöksiä että miten väärin on kasvattanut lapset 

Rauhalliset aamut, ei lastenhoidosta ja unettomuudesta aiheutuvia säröjä parisuhteessa. Ainiin ja se raha. Sitä kun ei ole muutenkaan. :(

No, ei ainakaan voi käydä niin että lapsettomana oma lapsi kohtelisi kaltoin ikääntynyttä vanhempaansa.

Saa nukkua kokonaisia öitä. Kukaan ei ole riippuvainen minusta ihan koko ajan, vaan minulla on omaa aikaa. En joudu koko ajan siivoamaan muiden aiheuttamia sotkuja.

Ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, että laittaa pienen ihmisen päiväkotiin, jossa on koko ajan pulaa henkilökunnasta eikä siellä ole pysyviä turvallisia aikuisia. Minun ei tarvitse lukea opettajan Wilma-viestejä ongelmista, ei tapella rehtorin kanssa siitä, että lastani kiusataan, ei tarvitse olla huolissaan luokan häiriköistä, jotka aiheuttavat turvattomuutta ja estävät oppimista.

Saan olla rauhassa jurottavan teinin kiukunpuuskilta, ei tarvitse vääntää jatkuvasti rajoista ja kotiintuloajoista, ei tarvitse olla huolissaan kun teini ei tule kotiin tai kun teinillä on selvästi jotain vialla mutta hän ei puhu.

Rahaa jää paljon enemmän omaan käyttöön pienistä tuloista.

Mutta: en voi opettaa kenellekään minulle tärkeitä asioita, näyttää maailman ihmeitä, nähdä omaa itseäni toisessa, suku sammuu, joudun miettimään kuka minut perii, en voi antaa eteenpäin kaikkea sitä hyvää jota olen oppinut ja hankkinut.

Vierailija kirjoitti:

Hyvänä puolena: täydellinen vapaus ja riippumattomuus misään.

Huonona: yksinäisyys, merkityksettömyys. Oman elämänlangan vääjäämätön loppuminen ilman, että mitään jää jäljelle.

Hmm. Itselleni yksinäisyys tai yksinolo on suurimpia plussia lapsettomuudessa. Taidan olla aika erakkoluonne. Mutta toisaalta niille jotka seuraa kaipaa enemmän, niin voihan sitä olla kumppani, ystäviä ja kavereita, sukulaisia, harrastuskavereita. Ei yksinäinen tarvitse olla siksi ettei ole lasta. Toisaalta tiedän lasten vanhempia jotka valittavat yksinäisyyttä eli aikuisen juttuseuran puutetta eli lapsen tekeminen ei selvästi ole mikään varma takuu yksinäisyyden tunnetta vastaan. 

Merkityksettömyys... Tätä olen miettinyt paljon, koska tosiaan perinteisesti on ajateltu että ihmisen elämän merkitys tulee joko ammatista joka on jonkinlainen kutsumus tai selvästi arvokasta, tai siitä että on tärkeä toisille ihmisille erityisesti perheelleen. Itselleni työni ei ole kutsumus eikä anna merkitystä, eikä ole perhettäkään. Kyllähän tuota asiaa joskus alta nelikymppisenä vähän kipuilin. Lopulta totesin etten minä tarvitse mitään "merkitystä", että koko asian vatvominen on yleensä merkki siitä että elämässä ei ole tarpeeksi mielekästä sisältöä ja tekemistä. Aloin tehdä asioita joista nautin ja kas kummaa, elämän eläminen itsessään riitti taas merkitykseksi, ei tarvittu mitään suurempaa tehtävää jonka varjolla jaksaa päivästä toiseen ja kokea elämä elämisen arvoiseksi. 

- 5, 48-v. vela

Puhdas hiljainen koti. Täydet yöunet. Aikaa enemmän parisuhteelle. <3 Olen onnellinen.

Vähemmän huolehdittavaa, enemmän rahaa käytössä. Mitä katselen lapsettomien ihmisten elämää niin kyllä on juopaa varsinkin varallisuudessa verrattuna lisääntyneisiin. Naapurit käy 3x vuodessa etelänlomilla viikkoja kerrallaan, kun talot on maksettu jo aikaa sitten. Ei haittaa vesivahinko, kun tilillä on rahaa mistä ottaa, ja autoakin voi päivittää mielensä mukaan. Missään vaiheessa heillä ei ole haukannut lapset penniäkään tuloista, vaan omaisuutta on saatu kerrytettyä jo siitä päivästä lähtien kun töihin menivät. Huoli on heillä vain omista vanhemmista, ja heitä hoitavat, vaan eipä ole samaan aikaan lapsia/teinejä/aikuisia opiskelevia lapsia joihin palaa vapaa-aika, saati sairasta/vammaista/neuronikirjolaista lasta jonka kanssa tapella ja luovia aamusta iltaan. Elämää ei sanele se mitä lapsille voi sattua, mitä apua he saattavat tarvita, vaan voi suunnitella ihan vapaasti omaa elämää ja mitä kaikkea sillä tekisikään.

Ei mikään huono diili mielestäni!

T: 1 lapsinen

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomana jäät paitsi elämää ja kuolemaa suuremmista kokemuksista.

Selitä nyt minkälainen on kuoleman kokemus, mulla on vielä kokematta. Tiedän sitten verrata oliko nuo lapset jotenkin suurempi kokemus. Ja mä kysyn siis ihan tosissani.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse masentua lisää siitä ettei pysty masennuksen ja ahdistuksen vuoksi hoitamaan lapsia ja niistä kasvaa traumatisoituneita hirviöitä.

Ei tarvi murehtia kun rahat ei riitä ruokaan, sähköön, harrastuksiin ja kunnolliseen asuntoon.

Voi nukkua kolme päivää putkeen ja muutenkin tehdä mitä haluaa, milloin ikinä haluaa.

Voi erota sekopäisestä puolisosta eikä tarvitse "pysyä yhdessä lasten vuoksi"

Ei tarvitse murehtia myykö lapsi huumeita, pyöriikö jengeissä, kiusaako tai onko kiusattu, ahdisteleeko setäukot yms.

Onhan noita vaikka kuinka..

Tässä ehkä tärkeimmät!

Lisäksi voi tehdä uraa ja aikaa jää myös ystäville ja harrastuksille. Ehtii pitämään itsestään ja lähinmäisistään huolta. Voi olla tärkeä perheen ulkopuolinen aikuinen jollekin lapselle/ nuorelle. Voi halutessaan tehdä vaikka vapaaehtoistyötä.

Ei tarvitse ahdistua päiväkotien ja koulujen tilasta nyky-Suomessa Ei tarvitse perehtyä kihomato-, täi-, oksennustauti- eikä enterorokkoepidemioihin. Ei tarvitse aamuisin huolehtia kuin itsestään. Kukaan ei herätä öisin kesken makeimpien unien. Seksielämäänkin ehkä on mahdollisuus. Rahaa jää muuhunkin kuin perheen elättämiseen.

Olisko tossa nyt muutama. Ja kyllä, mulla on lapsia 😅