Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomuuden hyviä puolia? Asiallisia vastauksia, kiitos.
28.10.2022 |
Ei tarvitse olla vela vastatakseen. Ei tarvitse myöskään käännyttää ketään omalle kannalleen.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Oon elänyt lapsetonta aikaakin mutta vanhemmalla iällä tulin järkiini ja sain lapsen, paljon olisin menettänyt ellei olisi lasta. Kiitos, Kiitos Taivaan Isälle.
Miten tämä vastasi aloituksen kysymykseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun puhutaan että lapseton "jäisi paitsi" jostain, niin en koe ollenkaan näin. Ei ne minulle mitään suuria kokemuksia olisi alunperinkään ja juuri siksi olenkin lapseton. Lapset on minulle pelkkä rasite ja rahareikä.
En minäkään olisi tiennyt mistä jään paitsi jos ei lapsia olisi. Miten olisin voinut tietää. En olisi tiennyt jääväni mistään paitsi niin en olisi kokenut niin. Tottakai sitä aina jää jostain paitsi. Jos ei hanki vaikka koiraa jää kaikesta siitä paitsi mitä koira olisi tuonut mukanaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton. Minusta on ihanaa, kun voin yhdessä mieheni kanssa olla läheisten lapsille ja kummilapsille se turvallinen aikuinen. Voimme kutsua heitä käymään ja kokata heille hyvää ruokaa, seurata heidän harrastuksiaan, osallistua synttäreille ja muihin tärkeisiin tapahtumiin, viedä heitä shoppailemaan tai ulkoilemaan luontoon. Saamme ikään kuin "parhaat päältä" saadessani viettää aikaa heidän kanssaan. Emme pysty tekemään näin niin usein kuin haluaisimme, mutta toivon että heille jää meistä hyvä muisto.
Aion myös testamentata omaisuuteni rakkaille lähipiirin lapsille.
Olet onnekas. Olisipa minunkin elämässäni sinun kaltaisesi ihminen, jolla olisi kiinnostusta osallistua toisten lasten elämään. Tukiverkottomana totaaliyksinhuoltajana minulla on se tilanne, että kaikki voimat ja aika menevät lasten elättämiseen tarvittavaan työhön sekä kodinhoitoon ja ruokahuoltoon. Lapset eivät juuri harrasta mitään, synttäreitä ei paljoakaan järjestetä eikä luonnossa ulkoilla. Koulu menee miten menee kun ei ole tarvittavaa tukea. Kyllä, lapsettomana olisi helpompaa vaikkakin yksinäisempää..
Onko paikkakunnallasi ystävätoimintaa (esim. SPR, MLL, seurakunta)? Sieltä on mahdollista saada ystävä/tukihenkilö niin itsellesi kuin lapsillekin. Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi.
Et joudu taistelemaan lapsen hyvinvoinnin eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun puhutaan että lapseton "jäisi paitsi" jostain, niin en koe ollenkaan näin. Ei ne minulle mitään suuria kokemuksia olisi alunperinkään ja juuri siksi olenkin lapseton. Lapset on minulle pelkkä rasite ja rahareikä.
En minäkään olisi tiennyt mistä jään paitsi jos ei lapsia olisi. Miten olisin voinut tietää. En olisi tiennyt jääväni mistään paitsi niin en olisi kokenut niin. Tottakai sitä aina jää jostain paitsi. Jos ei hanki vaikka koiraa jää kaikesta siitä paitsi mitä koira olisi tuonut mukanaan
Jää paitsi joistain positiivisista asioista, mutta myös monista negatiivisista. Lapsesta ei niin vaan eroon pääsekään, jos sellaisen on erehtynyt hankkimaan. Se saattaa kaduttaa, jos ja kun jossain vaiheessa ymmärtää, että ne "lapsettomuuden paitsi jäämiset" ovatkin itselleen enemmän niitä huonoja puolia.
Eri
Nyt täytyy kyllä sanoa, että jos ei olisi lasta niin ei tarvitsisi vähän väliä haikailla lapsen isän perään ja yrittää saada suhdetta toimimaan, kun ei se vain toimi. Olisin halunnut olla perhe hänen ja lapsemme kanssa, mutta miestä ei kiinnosta viettää perhe-elämää vaan haluaa hillua pitkin kyliä. Satutan itseäni tällä vain jatkuvasti, mutta jos lasta ei olisi pysyisin hänestä kaukana ja antaisin tunteiden kuihtua pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka se, että ehtisi lukea ketjun ennen siihen vastaamista :D Äiti-ihminen täällä siis vastailemassa.
Yksi oleellinen asia on huoli. Se kulkee nykyään mukana. Ei mitenkään aktiivisena hysteerisyytenä, mutta taustalla. Enkä tarkoita ainoastaan lasta vaan itseänikin. Omasta terveydestä huolehtiminen on saanut aivan uuden merkityksen ja aidon pelon, että minulle voi sattua jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka se, että ehtisi lukea ketjun ennen siihen vastaamista :D Äiti-ihminen täällä siis vastailemassa.
Yksi oleellinen asia on huoli. Se kulkee nykyään mukana. Ei mitenkään aktiivisena hysteerisyytenä, mutta taustalla. Enkä tarkoita ainoastaan lasta vaan itseänikin. Omasta terveydestä huolehtiminen on saanut aivan uuden merkityksen ja aidon pelon, että minulle voi sattua jotain.
Ja näin ne äitiaivot vastasikin aivan nurinpäin ap:n kysymykseen. Vastaus olisi siis, että ei tarvitsisi kantaa huolta koko ajan.
-sama
Me ei aiota tehdä lapsia monestakin syystä, mutta päällimmäinen on, että ei voida tarjota lapselle tässä yhteiskunnassa, jossa raha määrittää ihmisarvon tarpeeksi.
Tulevaisuuden näkymät on myös huonot.
Sotaa, ilmastokriisiä, työttömyyttä, nälänhätää, islam. Ainakin kymmeniä syitä olla tekemättä lapsi.
Ainoa syy miksi tehdä lapsi on oma yksinäisyys vanhana ja päädyimme siihen tulokseen että lapsen ei tarvitse täällä kärsiä sen takia että meillä ei olisi yksinäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole varaa. En kasvata kolmannen polven työtöntä. Ei tää mitään herkkua ole ollut itsellekkään, vaan taistelua päivästä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvänä puolena: täydellinen vapaus ja riippumattomuus misään.
Huonona: yksinäisyys, merkityksettömyys. Oman elämänlangan vääjäämätön loppuminen ilman, että mitään jää jäljelle.
Hmm. Itselleni yksinäisyys tai yksinolo on suurimpia plussia lapsettomuudessa. Taidan olla aika erakkoluonne. Mutta toisaalta niille jotka seuraa kaipaa enemmän, niin voihan sitä olla kumppani, ystäviä ja kavereita, sukulaisia, harrastuskavereita. Ei yksinäinen tarvitse olla siksi ettei ole lasta. Toisaalta tiedän lasten vanhempia jotka valittavat yksinäisyyttä eli aikuisen juttuseuran puutetta eli lapsen tekeminen ei selvästi ole mikään varma takuu yksinäisyyden tunnetta vastaan.
Merkityksettömyys... Tätä olen miettinyt paljon, koska tosiaan perinteisesti on ajateltu että ihmisen elämän merkitys tulee joko ammatista joka on jonkinlainen kutsumus tai selvästi arvokasta, tai siitä että on tärkeä toisille ihmisille erityisesti perheelleen. Itselleni työni ei ole kutsumus eikä anna merkitystä, eikä ole perhettäkään. Kyllähän tuota asiaa joskus alta nelikymppisenä vähän kipuilin. Lopulta totesin etten minä tarvitse mitään "merkitystä", että koko asian vatvominen on yleensä merkki siitä että elämässä ei ole tarpeeksi mielekästä sisältöä ja tekemistä. Aloin tehdä asioita joista nautin ja kas kummaa, elämän eläminen itsessään riitti taas merkitykseksi, ei tarvittu mitään suurempaa tehtävää jonka varjolla jaksaa päivästä toiseen ja kokea elämä elämisen arvoiseksi.
- 5, 48-v. vela
Elämän merkitys on elää ihan vaan itsensä näköistä elämää siitä nauttien. Kaikki muu on ulkopuolelta opittua tai imettyä arvoa, jos se ei tule aidosti omasta halusta ja omasta itsestä. Sen vuoksi niin moni kipuileekin täällä, kun ei eletä (eikä tiedetä miten eletään) itsensä näköistä elämää vaan mennä tohotetaan samassa liukuhihnassa muiden kanssa ja sitten ehkä vasta keski-iän kriisissä syttyy lamppu, että hemmetti, en minä tätä halunnutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ei aiota tehdä lapsia monestakin syystä, mutta päällimmäinen on, että ei voida tarjota lapselle tässä yhteiskunnassa, jossa raha määrittää ihmisarvon tarpeeksi.
Tulevaisuuden näkymät on myös huonot.
Sotaa, ilmastokriisiä, työttömyyttä, nälänhätää, islam. Ainakin kymmeniä syitä olla tekemättä lapsi.
Ainoa syy miksi tehdä lapsi on oma yksinäisyys vanhana ja päädyimme siihen tulokseen että lapsen ei tarvitse täällä kärsiä sen takia että meillä ei olisi yksinäistä.
Eikä lapsen hankkiminen ole mikään tae siitä, ettei vanhana olisi yksin. Lapsihan saattaa muuttaa aivan toiseen maahan, jopa toiselle puolelle maapalloa. Tai muuten vain kasvaa sellaiseksi, että esim oma ura tai oma perhe menee vanhempien seuran pidon edelle. Tai kuolla ennen kuin vanhemmat edes ehtivät vanhoiksi. Typerää kuvitella, että lapsi tarkoittaisi sitä, ettei olisi yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Hyvänä puolena: täydellinen vapaus ja riippumattomuus misään.
Huonona: yksinäisyys, merkityksettömyys. Oman elämänlangan vääjäämätön loppuminen ilman, että mitään jää jäljelle.
Jos et ole tajunnut, niin kerron, ihmiskunta ei ole ikuinen. Olemme kaikki pelkkää ohimenevää hyttysenininää avaruuden pölyhiukkasen reunalla. Sekin kestää hyvin pienen hetken ja yksikään ihminen ei tiedä, miksi täälä ollaan, millon kuollaan ja missä avaruus loppuu sekä mitä sen jälkeen tulee.
Ainut asia, mitä kellään ihmisellä on, on aika. Ajan määrä tiedetään vasta kun se on loppu. Käytä omasi mielekkäästi, oli se sulle mitä hyvänsä. Mutta ei susta mitään jää ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen jo 48 v vela ja olen ollut kaikin puolin tyytyväinen lapsettomuuteeni. Sopii juuri mulle hyvin koska olen laiska ja mukavuudenhaluinen. Omia tärkeimpiä plussiani:
- saan valvoa ja nukkua silloin kun huvittaa
- ei lapsen tai lasten tuottamaa melua kotona
- ei sotkua leluista ja lasten tekemisistä
- voin kuitata syömiset vaikka banaaneilla ja jogurteilla kun siltä tuntuu, ei pakkoa syödä säännöllisesti tai tehdä kotiruokaa
- voin juopotella kun huvittaa
- kukaan ei vaadi minulta huomiota työpäivän jälkeen, saan olla rauhassa ja hiljaisuudessa yksin
- voin lähteä ex-tempore minne huvittaa miettimättä onko se lapselle kivaa tai sopivaa tai lapsen hoitopaikkaa
- voin seurustella vapaasti kenen kanssa tykkään jos siltä tuntuu eikä tarvi miettiä missä vaiheessa lapselle esitellä uusi kumppani
Tämä kuulosti kuin omalta kertomukseltani (N53) pl tuo juopottelukohta, sille ei oo tarvetta :-)
Lisäisin vielä sen, että ei myöskään tarvitse stressata ja pelätä kenenkään takia. Työelämä on jo tarpeeksi stressaavaa joten en pystyisi/jaksaisi enää stressaamaan missä lapseni menee, mitä tekee tai mitä sille on tapahtunut kun ei tule kotiin.
Ei tarvitse vaihtaa paskalta haisevan ja ulisevan tissitakiaisen paskavaippoja, kuunnella uhmaikäisen kakaran huutoitkua kaupassa kun se ei saakaan karkkia tai odottaa teiniä kotiin aamuyöllä kotiin vaikka kotiintuloaika on tuntikausia sitten mennyt.
Kroppa pysyy terveempänä ja parempana kun ei tee lapsia.
Vaikka en ole mikään perinteinen ulkonäköfriikki niin tämä on yksi syy miksi en halunnut lapsia.
Olen myös todella kipuherkkä joten en voisi kuvitella kestäväni synnytystuskia, ajatuskin saa kuvottamaan.
Olen rauhaa ja hiljaisuutta rakastava, en kestä sitä meteliä minkä lapset saa aikaan.
Rakastan nukkumista ja hyvä rentouttava uni on jaksamiseni kannalta erittäin tärkeää. En olisi selvinnyt yövalvomisista sen parkumisen kuuntelemisesta sekoamatta.
Nuorena jos hetkenkään pohdin, että josko sittenkin kun rakastamani mies varmasti haluaa lapsia, niin tuli mieleeni aina, että entä jos lapsi olisi sairas tai vammainen, en ikinä selviäisi sitä.
En myöskään halunnut että elämäni pyörii lapsen/lasten ympärillä seuraavat 20v, vaan halusin kouluttautua, rakentaa uraa, elää omaa elämää, vaihtaa maisemaa halutessani, en elää vain joillekin muille.
Olen ollut tyytyväinen valintaani..... tai ei se mikään valinta ollut. En ole koskaan halunnut lasta, en ole äitigeeninen. Se palikka puuttuu päästä.
Olen joskus miettinyt että mitä jos mulla olisi ollut nuorena luotettava, kiltti, lapsia rakastava ja hyvä mies joka olisi halunnut perheen, niin olisinko tehnyt lapsia. Koska näin ei ollut, en ole sittemmin edes harkinnut. Yh:ksi en ikimaailmassa olisi lähtökohtaisesti halunnut.
Olen mukavuuden haluinen ja haluan tehdä asioita silloin kun se minulle sopii.
Olen myös vähävaraisesta perheestä lähtöisin, venyttänyt joka senttiä aina tuonne reiluun kolmeenkymppiin saakka jolloin pääsin vähän paremmille palkoille. Haluan itse nauttia rahoistani, matkustella ja hoidattaa itseäni, nauttia elämästä. Lapset vievät joka euron, se on lopton kaivo ja jos lapsia hankkii niin niihin pitää sitten myös satsata.
Oon elänyt lapsetonta aikaakin mutta vanhemmalla iällä tulin järkiini ja sain lapsen, paljon olisin menettänyt ellei olisi lasta. Kiitos, Kiitos Taivaan Isälle.