Lapsettomuuden hyviä puolia? Asiallisia vastauksia, kiitos.

Elämä on keveämpää, kun ei tarvitse olla jatkuvasti huolissaan. Vanhempana on aina joku asia, mistä on huolissaan. Ainakin, jos on huolestumiseen taipuvainen persoona niin lapset tarjoavat ehtymättömän huolikaivon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jo 48 v vela ja olen ollut kaikin puolin tyytyväinen lapsettomuuteeni. Sopii juuri mulle hyvin koska olen laiska ja mukavuudenhaluinen. Omia tärkeimpiä plussiani:

- saan valvoa ja nukkua silloin kun huvittaa

- ei lapsen tai lasten tuottamaa melua kotona

- ei sotkua leluista ja lasten tekemisistä

- voin kuitata syömiset vaikka banaaneilla ja jogurteilla kun siltä tuntuu, ei pakkoa syödä säännöllisesti tai tehdä kotiruokaa

- voin juopotella kun huvittaa

- kukaan ei vaadi minulta huomiota työpäivän jälkeen, saan olla rauhassa ja hiljaisuudessa yksin

- voin lähteä ex-tempore minne huvittaa miettimättä onko se lapselle kivaa tai sopivaa tai lapsen hoitopaikkaa

- voin seurustella vapaasti kenen kanssa tykkään jos siltä tuntuu eikä tarvi miettiä missä vaiheessa lapselle esitellä uusi kumppani

Sulla taitaa olla todella vapaa työpaikka?

It-alan hommia 100% etänä kotoa. Joskus toki joutuu aamupäivästäkn palavereihin mutta pääosin aloitan työpäiväni joskus puolen päivän jälkeen kun heräilen.

Kun puhutaan että lapseton "jäisi paitsi" jostain, niin en koe ollenkaan näin. Ei ne minulle mitään suuria kokemuksia olisi alunperinkään ja juuri siksi olenkin lapseton. Lapset on minulle pelkkä rasite ja rahareikä.

Vapaus. Helpompi pitää huolta itsestä.

Huolia toki on lapsettomillakin, mutta mielestäni ne eivät ole täysin verrattavissa siihen, mitä huolia lapsi tuo tullessaan.

Toki niitä huolia on joillekin vanhemmille annettu roppakaupalla kun taas toiset kohtaavat aika pieniä huolia lapsensa kanssa.

Olen lapseton. Minusta on ihanaa, kun voin yhdessä mieheni kanssa olla läheisten lapsille ja kummilapsille se turvallinen aikuinen. Voimme kutsua heitä käymään ja kokata heille hyvää ruokaa, seurata heidän harrastuksiaan, osallistua synttäreille ja muihin tärkeisiin tapahtumiin, viedä heitä shoppailemaan tai ulkoilemaan luontoon. Saamme ikään kuin "parhaat päältä" saadessani viettää aikaa heidän kanssaan. Emme pysty tekemään näin niin usein kuin haluaisimme, mutta toivon että heille jää meistä hyvä muisto.

Aion myös testamentata omaisuuteni rakkaille lähipiirin lapsille.

Vapaus! En jaksa edes katsella jotain yhtä ja samaa miestä kovin kauan. Aika huono äiti olisin siis. Tykkään myös tehdä pitkiä reissuja ilman suunnitelmia jne. Lapsi = vankila.

Olen vela, mutta uskon kummassakin olevan hyviä puolia. Se riippuu paljon ihmisestä miten kokee itse asian. Voisin haluta lapsia muuten, mutta tiedän etten kykenisi siihen. Minusta ei ole äidiksi. En aina saa hoidettua edes omia asioitani. En pystyisi huolehtimaan toisesta ihmisestä niin että se ihminen saisi parhaat mahdolliset lähtökohdat elämälleen.

Minulle parasta on vapaus. Välillä haluan keskittyä vain itseeni.

Hoidan kyllä ystävien lapsia todella mielelläni silloin kun siihen on voimavaroja. Minulle sopisi hyvin myös mies jolla olisi ennestään lapsia. Kunhan hän olisi päävastuussa heistä.

Kaikkien ei tarvitse elää perhe-elämää.

Eli vapaus.

Voit lapsettomana elää itseäsi varten sen sijaan, että elät jatkuvasti muita varten.

Itse kuulen työpaikalla, kun äidit ja isät puhuvat esim. lasten harrastuksista ja niihin kuskaamisesta. No, minäpä olen itse se, joka menee harrastamaan ja saa kivoja kokemuksia, eikä jää vain autonkuljettajan rooliin niin kuin monet äidit ja isät.

Hiljaisuus, vapaus ja huolettomuus.

Olen kasvanut suurperheessä ja äiti oli lastenhoitaja. Jatkuvaa kinastelua ja melua. Aamusta, iltamyöhään.

Päätin viimeistään intissä ei enää hullujenhuonetta, lastentarhaa. Menee puoli elämää toipumiseen. (Min 30v saakka)

Ehkä itsekäs, törsään omiin menoihin rahani.

En tiedä olisiko ollut isäksi vai olisinko jatkanut bilettömistä PM tyyliin. Erohan siitä tulee, jos retket jatkuu ja venyy.

Ehkä pieniä mahdollisuuksia oli n 30v , mutta nainen valitsi ulk. Sitten sairastuin ja en jaksaisi taaperoiden kanssa jatkuvasti vääntää. 2-4h sisarusten tai kavereiden lapsia riittää täyttämään kiintiön, harvoin ja pitkäksi aikaa.

Setämies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomana jäät paitsi elämää ja kuolemaa suuremmista kokemuksista.

Selitä nyt minkälainen on kuoleman kokemus, mulla on vielä kokematta. Tiedän sitten verrata oliko nuo lapset jotenkin suurempi kokemus. Ja mä kysyn siis ihan tosissani.

Synnytys? Jotkut kokee sen niin.

En tosin itse ole kokenut, mut siihen monet viittaa näin

No ei mulle tullut synnytyksessä kuolemankokemus mieleenkään, enhän mä kuollut siihen joten arvoitus edelleen.

Itsehän olen miettinyt 3 lapsen jälkeen miltä kaikelta surulta ja huolelta olisin välttynyt jos en olisi tehnyt heitä.Kiusaamiset ,huonot poikaystävät ja nyt nuoremman toimeen tulon

tukemisen kun vielä opiskelee.Koskaan en kuitenkaan rakkaita lapsiani vaihtaisi pois.En koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa nukkua kokonaisia öitä. Kukaan ei ole riippuvainen minusta ihan koko ajan, vaan minulla on omaa aikaa. En joudu koko ajan siivoamaan muiden aiheuttamia sotkuja.

Ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, että laittaa pienen ihmisen päiväkotiin, jossa on koko ajan pulaa henkilökunnasta eikä siellä ole pysyviä turvallisia aikuisia. Minun ei tarvitse lukea opettajan Wilma-viestejä ongelmista, ei tapella rehtorin kanssa siitä, että lastani kiusataan, ei tarvitse olla huolissaan luokan häiriköistä, jotka aiheuttavat turvattomuutta ja estävät oppimista.

Saan olla rauhassa jurottavan teinin kiukunpuuskilta, ei tarvitse vääntää jatkuvasti rajoista ja kotiintuloajoista, ei tarvitse olla huolissaan kun teini ei tule kotiin tai kun teinillä on selvästi jotain vialla mutta hän ei puhu.

Rahaa jää paljon enemmän omaan käyttöön pienistä tuloista.

Mutta: en voi opettaa kenellekään minulle tärkeitä asioita, näyttää maailman ihmeitä, nähdä omaa itseäni toisessa, suku sammuu, joudun miettimään kuka minut perii, en voi antaa eteenpäin kaikkea sitä hyvää jota olen oppinut ja hankkinut.

Noita kaikkia jälkimmäisiä voi kokea sisarustensa lasten kanssa. Ja oman itsen näkemistä toisessa (aika itsekeskeistä??)

Ei ole itsekeskeistä, tarkoitin enemmän sellaista lämmintä hymyilyä, että on tyttö tullut äitiinsä tai tyyliin äiti kertoo lapselleen, miten teki asioita ihan samalla tavalla lapsena. On se lapsi kuitenkin geeneiltään puolet äitinsä. Tätä en saa koskaan kokea.

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveydelle hyvä ettei ole ollut pakko lasta hankkia, oma elämä olis ainakin mennyt pilalle.

Tähän haluan sanoa, että myös sen lapsen elämä.

Voin käsi sydämellä rehellisesti kertoa mitä on syntyä ei-toivottuna. Kuulla koko ikänsä miten on ollut taakka, sinua ei haluttu. Miten koulua ei saanut käydä kuin pakollisen ja kähteä nurkista.  Toisaalta kasvatti minusta ehkä epäterveen vahvan, en ole oppinut luottaan kehenkään ja elämäni ole halunnut elää yksi, tegdä omat päätökseni  täysin itsenäisesti. 

Kaikilla ei ole niin hyvää onnea ja kovaa luonetta ollut. Kuinka valtavan monen ihmisen elämä on raunioitunut jo lähtöpisteessä tämän takia.

SE koulu muuten; kun muutin kotoa ja sain työpaikan aloin käydä iltalukiota ja opiskelin itseni ylioppilaaksi. Sen jälkeen vahva tahto ja sisu auttoi jatkamaan ja varmasti näitäkään koulutukisa en olisi voinut hankkia jos olisi ollut jälkikasvua perässä raahattavana.

Lyhyt aika ihmisen elämässä nuo vaipanvaihdot ja päiväkotiin viemiset

Vierailija kirjoitti:

Hyvänä puolena: täydellinen vapaus ja riippumattomuus misään.

Huonona: yksinäisyys, merkityksettömyys. Oman elämänlangan vääjäämätön loppuminen ilman, että mitään jää jäljelle.

Miksi tämä olisi huono asia? Ainakin omalla kohdallani ajattelen, että tuo on pelkästään hyvä. Minussa ei ole mitään hyvää, joten miksi tätä paskaa pitäisi jatkaa. Parempi on että loppuukin.

Vierailija kirjoitti:

Voit testamentata koko omaisuutesi haluamallesi säätiölle

Kirsti Paakkasesta nyt nähtiin että vaikka säätiölle testamentin tekee niin siltikin sukulaiset alkaa tappelemaan että ne kuuluu niille. 

Mitä tämmöisellä testamentilla on virkaa kun siltikin alkavat ahneet sukulaiset väkisin tappelemaan. Ja kumpiko sen voittaa sitten, sukulaiset vai vai kuolleen tahto. Kuolleen mielenterveys koitetaan kumota varmaankin moneen kertaan niin ettei se ollut järjissään määrätessään omasta omaisuudestaan kun ei halunnut jättää sitä ahneille sukulaisilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Lyhyt aika ihmisen elämässä nuo vaipanvaihdot ja päiväkotiin viemiset

Mutta niilläkin pitää rahastaa sukulaisiaan ja vanhempiaan kyllä rankimman kautta. 

Kuka on sanonut että omillaan on pärjännyt senkin lyhyen aikaa ilman rahastamatta ja hyödyntämättä muita ihmisiä. 

Ei tarvitse kantaa huolta maailman tilasta - pärjäävätkö jälkeläiseni ilmastonmuutoksen, sodan tms kourissa. Kuulostaa ehkä kummalliselta, mutta minun on helpompi ajatella että jos maailma joutuu vielä karmeampaan sotkuun kuin mitä nyt ollaan, niin se koskee vain itseä. Ei omia olemattomia lapsia onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton. Minusta on ihanaa, kun voin yhdessä mieheni kanssa olla läheisten lapsille ja kummilapsille se turvallinen aikuinen. Voimme kutsua heitä käymään ja kokata heille hyvää ruokaa, seurata heidän harrastuksiaan, osallistua synttäreille ja muihin tärkeisiin tapahtumiin, viedä heitä shoppailemaan tai ulkoilemaan luontoon. Saamme ikään kuin "parhaat päältä" saadessani viettää aikaa heidän kanssaan. Emme pysty tekemään näin niin usein kuin haluaisimme, mutta toivon että heille jää meistä hyvä muisto.

Aion myös testamentata omaisuuteni rakkaille lähipiirin lapsille.

Olet onnekas. Olisipa minunkin elämässäni sinun kaltaisesi ihminen, jolla olisi kiinnostusta osallistua toisten lasten elämään. Tukiverkottomana totaaliyksinhuoltajana minulla on se tilanne, että kaikki voimat ja aika menevät lasten elättämiseen tarvittavaan työhön sekä kodinhoitoon ja ruokahuoltoon. Lapset eivät juuri harrasta mitään, synttäreitä ei paljoakaan järjestetä eikä luonnossa ulkoilla. Koulu menee miten menee kun ei ole tarvittavaa tukea. Kyllä, lapsettomana olisi helpompaa vaikkakin yksinäisempää..

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomana jäät paitsi elämää ja kuolemaa suuremmista kokemuksista.

Mitkä muka olisivat elämää ja kuolemaa suurempia kokemuksia? Nuo kaksi ovat niin suuria ja merkittäviä, jälkimmäinen vielä ehdottoman lopullinen, että en itse keksi yhtäkään kokemusta, joka ylittäisi nämä.