Lue keskustelun säännöt.
Äitini käsittämätön käytös/sotkuisat perhesuhteet
28.10.2022 |
Lapsuudenperheessäni on aina ollut erikoista käytöstä ja välini minua vanhemman veljeni kanssa ovat olleet aina etäiset ja kylmät. Veljeni on useista eri syistä katkera elämälle ja hänessä on hyvin vahvoja narsistisia piirteitä. Isäni kuoli jonkin aikaa sitten ja tämän yhteydessä veljeni haukkui minut aivan törkeällä tavalla ja yritti myös saada ison summan rahaa (juristi onneksi sai tämän estettyä). Olen luonnollisesti ollut hyvin loukkaantunut tästä kaikesta, tähän kaikkeen sisältyy kaikkea aivan ala-arvoista käytöstä. Äitini on ollut paikalla näiden haukkumisten aikana useamman kerran, hän on kuullut kaiken ja tietää myös tästä raha-asiasta. Olen myös sanonut äidilleni lukuisia kertoja, että minun ja perheeni asioista ei saa sanoa sanaakaan veljelleni ja hän on luvannut näin. No kävin taas muutama päivä sitten auttamassa äitiäni niin kävi ilmi, että hän oli kehittänyt perheestäni useampia valokuvia, joita hän oli lähettämässä veljelleni. Samoin hän oli kehittänyt tästä veljestäni (jota siis syvästi inhoan ja äitini tietää tämän) ja hänen perheestään valokuvia, jotka hän halusi antaa minulle. Tähän hetkeen jotenkin kiteytyi kaikki lapsuudentraumat: vanhempani eivät ole koskaan kuunnelleet mielipiteitäni. Minulle saa tehdä ja sanoa mitä vaan, annan aina kaiken anteeksi ja mielipiteilläni ei ole mitään merkitystä. Halusin nyt vain purkaa tämän jonnekin, sillä ystävilleni en kehtaa näistä kaikista asioista puhua. (Tähän pitää vielä lisätä, että äitini on aivan täysissä järjissään, hän ei ole vanhuuden höperö).
Tämä on kyllä hyvä pitää mielessä omia lapsia kasvattaessa. Kuunnelkaa lapsianne, heidän mielipiteillään on suuri arvo aikuiseksi kasvaessa ja itsetuntoa rakentaessa!
Kommentit (24)
Miten olla lapsia kohtaan tasa-arvoinen, mutta kuitenkin ottaa huomioon heidän yksilölliset tarpeensa? Ei sekään ole kivaa, että jaetaan kaikki karkit koko ajan tasan ja kyylätään vuoron perään, että menikö nyt varmasti jako oikein, vaikka ei itse pitäisi jostain karkista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten olla lapsia kohtaan tasa-arvoinen, mutta kuitenkin ottaa huomioon heidän yksilölliset tarpeensa? Ei sekään ole kivaa, että jaetaan kaikki karkit koko ajan tasan ja kyylätään vuoron perään, että menikö nyt varmasti jako oikein, vaikka ei itse pitäisi jostain karkista.
Kun opettelee tuntemaan omat lapsensa ihan vauvasta asti ja ymmärtää, että jo pieni vauva ja pieni lapsi ovat omia persooniaan, joilla on omat yksilölliset piirteensä, tarpeensa, halunsa ja omat yksilölliset tapansa ilmaista itseään.
Vanhemman pitää myös ymmärtää itsensä erilliseksi persoonaksi, lapset eivät ole mitään oman itsen jatkeita, omien tarpeiden pönkittäjiä tai mikään yhteen niputettava yksikkö 'lapset'.
Olin itse osa yksikköä, joka lapsuuden perheessäni tunnettiin nimellä 'tytöt'.
Äitini puhui tasapuolisuudesta suu vaahdossa, mutta kukaan meistä kolmesta ei ollut edes oman nimensä arvoinen. No joo, tasapuolista kaikille, kun olimme vain kasvoton massa, lapset, kukaan ei oikeastaan saanut tarvitsemaansa, vaan jäimme kaikki paitsi.
Aikuisina olemme kaikki ajelehtineet erillemme, huomasimme kai olevamme niin erilaisia, että mitään yhteistä ei ole.
Paitsi tietenkin se hyytävä yhteinen kokemus, jossa kukaan ei ole oma persoonansa, vaan osa äidin nukkeleikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olla lapsia kohtaan tasa-arvoinen, mutta kuitenkin ottaa huomioon heidän yksilölliset tarpeensa? Ei sekään ole kivaa, että jaetaan kaikki karkit koko ajan tasan ja kyylätään vuoron perään, että menikö nyt varmasti jako oikein, vaikka ei itse pitäisi jostain karkista.
Kun opettelee tuntemaan omat lapsensa ihan vauvasta asti ja ymmärtää, että jo pieni vauva ja pieni lapsi ovat omia persooniaan, joilla on omat yksilölliset piirteensä, tarpeensa, halunsa ja omat yksilölliset tapansa ilmaista itseään.
Vanhemman pitää myös ymmärtää itsensä erilliseksi persoonaksi, lapset eivät ole mitään oman itsen jatkeita, omien tarpeiden pönkittäjiä tai mikään yhteen niputettava yksikkö 'lapset'.
Olin itse osa yksikköä, joka lapsuuden perheessäni tunnettiin nimellä 'tytöt'.
Äitini puhui tasapuolisuudesta suu vaahdossa, mutta kukaan meistä kolmesta ei ollut edes oman nimensä arvoinen. No joo, tasapuolista kaikille, kun olimme vain kasvoton massa, lapset, kukaan ei oikeastaan saanut tarvitsemaansa, vaan jäimme kaikki paitsi.
Aikuisina olemme kaikki ajelehtineet erillemme, huomasimme kai olevamme niin erilaisia, että mitään yhteistä ei ole.
Paitsi tietenkin se hyytävä yhteinen kokemus, jossa kukaan ei ole oma persoonansa, vaan osa äidin nukkeleikkiä.
Olipa negatiivinen kokemus. Silti on täysin mahdollista, että joku "tytöistä" on kokenut olevansa yksilö, nimellinen. Jokainenhan on erilainen. On osattava itsenäistyä, ottaa tila haltuun, kasvaa aikuiseksi ja tehdä välit selviksi lapsuutensa kanssa.
Samanlainen lapsuus kuin Ap:llä ja itse oikein pyydän että lapset sanovat mielipiteensä.