Lue keskustelun säännöt.
Äitini käsittämätön käytös/sotkuisat perhesuhteet
28.10.2022 |
Lapsuudenperheessäni on aina ollut erikoista käytöstä ja välini minua vanhemman veljeni kanssa ovat olleet aina etäiset ja kylmät. Veljeni on useista eri syistä katkera elämälle ja hänessä on hyvin vahvoja narsistisia piirteitä. Isäni kuoli jonkin aikaa sitten ja tämän yhteydessä veljeni haukkui minut aivan törkeällä tavalla ja yritti myös saada ison summan rahaa (juristi onneksi sai tämän estettyä). Olen luonnollisesti ollut hyvin loukkaantunut tästä kaikesta, tähän kaikkeen sisältyy kaikkea aivan ala-arvoista käytöstä. Äitini on ollut paikalla näiden haukkumisten aikana useamman kerran, hän on kuullut kaiken ja tietää myös tästä raha-asiasta. Olen myös sanonut äidilleni lukuisia kertoja, että minun ja perheeni asioista ei saa sanoa sanaakaan veljelleni ja hän on luvannut näin. No kävin taas muutama päivä sitten auttamassa äitiäni niin kävi ilmi, että hän oli kehittänyt perheestäni useampia valokuvia, joita hän oli lähettämässä veljelleni. Samoin hän oli kehittänyt tästä veljestäni (jota siis syvästi inhoan ja äitini tietää tämän) ja hänen perheestään valokuvia, jotka hän halusi antaa minulle. Tähän hetkeen jotenkin kiteytyi kaikki lapsuudentraumat: vanhempani eivät ole koskaan kuunnelleet mielipiteitäni. Minulle saa tehdä ja sanoa mitä vaan, annan aina kaiken anteeksi ja mielipiteilläni ei ole mitään merkitystä. Halusin nyt vain purkaa tämän jonnekin, sillä ystävilleni en kehtaa näistä kaikista asioista puhua. (Tähän pitää vielä lisätä, että äitini on aivan täysissä järjissään, hän ei ole vanhuuden höperö).
Tämä on kyllä hyvä pitää mielessä omia lapsia kasvattaessa. Kuunnelkaa lapsianne, heidän mielipiteillään on suuri arvo aikuiseksi kasvaessa ja itsetuntoa rakentaessa!
Kommentit (24)
Sanot että veljessäsi on narsismin piirteitä, mutta niinhän äidissäsikin on. Hän ei edes erota teitä lapsia irrallisiksi itsestään vaan päättää puolestanne edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanot että veljessäsi on narsismin piirteitä, mutta niinhän äidissäsikin on. Hän ei edes erota teitä lapsia irrallisiksi itsestään vaan päättää puolestanne edelleen.
Tämä on totta! Se on juuri näin. Onneksi purkauduin tänne. Kiitos!
Ap
Voiko narsistiseen, iäkkääseen vanhempaan laittaa välit poikki?
Onko kukaan tehnyt näin?
Vähän sekava tarina, mutta käsitin, että äitisi haluaisi olla sinun ja veljesi välillä rauhanvälittäjä. Eli haluaisi, että teillä on hyvät välit. Siksi ehkä halusi lähettää niitä kuvia?
Pitäisikö sinun mielestäsi äitisi olla veljellesi suuttunut myös, koska sinäkin olet?
Vierailija kirjoitti:
Vähän sekava tarina, mutta käsitin, että äitisi haluaisi olla sinun ja veljesi välillä rauhanvälittäjä. Eli haluaisi, että teillä on hyvät välit. Siksi ehkä halusi lähettää niitä kuvia?
Pitäisikö sinun mielestäsi äitisi olla veljellesi suuttunut myös, koska sinäkin olet?
Veljeni on haukkunut myös äitini, useampaan otteeseen. Aivan yhtä törkeällä tavalla kuin minut.
Ja kyllä, rahankavaltamisyritys on mielestäni anteeksiantamatonta.
Tuskin ne välit paranevat sillä, että aikuisilta lupaa kysymättä lähetellään kuvia, päinvastoin. Näin sanoisi terve järki.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän sekava tarina, mutta käsitin, että äitisi haluaisi olla sinun ja veljesi välillä rauhanvälittäjä. Eli haluaisi, että teillä on hyvät välit. Siksi ehkä halusi lähettää niitä kuvia?
Pitäisikö sinun mielestäsi äitisi olla veljellesi suuttunut myös, koska sinäkin olet?
Olen sikäli samaa mieltä, mutta kyllä vanhemman pitää myös kunnioittaa lapsensa päätöstä asiassa, eikä lähetellä mitään kuvia, hyvä tavaton sentään!
- ei ap
Kyllä voi välit katkaista , minä olen tehnyt niin. Lääkäri suositteli sitä minulle . Miksi olet suostunut olemaan kynnysmatto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voi välit katkaista , minä olen tehnyt niin. Lääkäri suositteli sitä minulle . Miksi olet suostunut olemaan kynnysmatto?
No se onkin hyvä kysymys. Olen sellainen ihminen, joka aina yrittää loppuun asti ajatella toisista ihmisistä hyvää ja ymmärtää heidän käytöstään. Mutta olen kyllä opetellut sanomaan ei.
Ap
Ap, oletko minä? Laitoin välit poikki äitiini, eipä siinä muu auttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veli haukkuu aloittajaa ja äitiään ja tämän palstan mukaan välit pitää katkaista äitiin eikä veljeen.
Minulle tulee tästä mieleen se tavallinen tarina. Sekä isä että veli ovat hallitsevia ja hankalia persoonia kumpikin omalla tavallaan. Äiti on ottanut kantaakseen vastuun molempien miesten tunteista ja siloitella niiden aiheuttamia haasteita perheen sisällä. Äidillä on kova toive läheisestä perheestä, jossa kaikki olisivat hyvissä väleissä, koska hän näkee ihmisten käytöksen taakse.
Sen sijaan hän ei näe sitä, että Ap ei halua periä äitinsä roolia. Ap ei halua alkaa siloitella veljen käytöstä saati hyväksyä sitä vain sen takia, että muuten perhe hajoaa. Tuollaisilla kömpelöillä kuvavirityksillä äiti sitten yrittää yhdistää rakoilevaa perhettä ymmärtämättä, että vain pahentaa tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän sekava tarina, mutta käsitin, että äitisi haluaisi olla sinun ja veljesi välillä rauhanvälittäjä. Eli haluaisi, että teillä on hyvät välit. Siksi ehkä halusi lähettää niitä kuvia?
Pitäisikö sinun mielestäsi äitisi olla veljellesi suuttunut myös, koska sinäkin olet?
Olen eri: Hyvä kysymys. Äiti varmaan yrittää auttaa tilannetta omalla tavallaan, ja nimenomaan toivoo sisarusten välien parantumista. Tapa vain on hyvin amatöörimäinen (taas vain itsensä käsittämällä, aika jyräävällä ja ap:tä loukkaavalla tavalla). Jos ei narsistinen, niin ainakin hyvin itsekäs tapa toimia. Empatikyky hänellä aika huono, joka on johtanut lasten erilaiseen kohteluun (kieltää todennäköisesti itse toimivansa näin).
Olen läheltä seurannut tällaisten sisarusten suhtautumista toisiinsa aikuisiällä. Avaimet ovat näiden 'lasten' käsissä. Heidän täytyy ymmärtää toistensa loukkaantumisen syyt ja äitinsä käytös. Äiti vain hömpöttää siinä mukana jotain jatkossakin typerää. Häntä ei voi muuttaa.
Tälläistä tämä on narsistisesti käyttäytyvien vanhempien perheissä.
Minä katkaisin välit äitiini muutama kuukausi sitten. Olen nelikymppinen ja sain tarpeekseni juuri näistä sotkuisista perhesuhteista ja etenkin siitä, että minä olin se likasanko, syntipukki, se jolle saa tehdä ja sanoa ihan mitä vain.
Sotkuisia perhesuhteita ja syntipukin roolia riittäisi koko elämäksi, jos ei itse kuviosta irrottaudu, ei tämä lopu lapsuuteen, vaan jatkuu ikuisesti, jos ei pane välejä poikki. Siihen sotkuun vedetään lapsenlapsetkin.
Se oli minulle myös yhtenä isona syynä välien katkaisemiseen, oma äitini opettaa minun lapsilleni, ettei minulla ole mitään arvoa, alkaa peluuttamaan heitä toisiaan vastaan, valitsee jälleen suosikin ja syntipukin. En voinut antaa tämän tapahtua. Lapsena en voinut mitään äitini käytökselle, aikuisenakaan ei sinällään sille mitään voi, mutta voin valita jäädä sen vaikutuksen alle tai lähteä.
Lähteminen oli välttämätöntä.
Sotkuisia suhteita oli lähtöperheessäni aina, kolme sisarusta, joita äiti kilpailutti, ja vanhempieni suhde oli yhtä sekoilua, oman mausteensa soppaan toi vielä äitini äiti, joka oli täysin rajaton mihinkään suuntaan.
Aivan kuten Ap:n äiti, minunkin äitini kaiketi haaveili isosta, yhtenäisestä perheestä, mutta ei ilmeisesti aidosti tajunnut, ettei sitä rakenneta syyllistämällä, epätasa-arvoisella kohtelulla lapsia kohtaan, jättämällä oma perhe ja lapset ilmam suojelua rajatonta mummia vastaan, puhumattakaan siitä, että kaatoi ongelmaisen avioliittonsa lasten niskaan.
Tätä jatkui ihan viime kuukausiin saakka, ja jatkuu varmasti edelleen, mutta minä ja oma perheeni emme ole osana sitä sotkua.
Sisarusten välejen on myös mahdotonta rakentua aidosti hyviksi ja läheisiksi tälläisessa ympäristössä. Jo lapsena sisarukseni tiesivät, että minua voi kiusata ja vähätellä, mutta en voisi puolustautua. Jos puolustauduin, sain siitä rangaistuksen ja äitini syyllisti minua siihen tapaan, että sisaria pitää kohdella hyvin, he ovat ainoat sisaresi ja vanhimpana sinun pitää olla vastuullinen yms, yms.
Toisaalta taas äitini peluutti meitä kaikkia toisiaan vastaan, kilpailutti, testasi keneltä saisi parasta vastakaikua, parasta liittolaisuutta, parasta tukea itselleen. Halusi liittolaisuutta isää ja omaa äitiään vastaan.
Huh, ihan sairasta touhua. Vasta välien katkaiseminen on todella kirkastanut minulle kuinka sairas lähtöperheeni onkaan ollut.
Eikä siinä kasvamisesta pääse ilman jälkiä, burn-out, masennus ja itsetuhoisuus ja itseinho ovat olleet sitkeitä kavereita karistettaviksi.
Toivon kaikille samoista löhtökohdista ponnistaneille kaikkea hyvää, rohkeutta, voimia ja paljon, paljon uhania hetkiä elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh vaikea lukea aloitusta. Missä kappalejako
Vierailija kirjoitti:
Tälläistä tämä on narsistisesti käyttäytyvien vanhempien perheissä.
Minä katkaisin välit äitiini muutama kuukausi sitten. Olen nelikymppinen ja sain tarpeekseni juuri näistä sotkuisista perhesuhteista ja etenkin siitä, että minä olin se likasanko, syntipukki, se jolle saa tehdä ja sanoa ihan mitä vain.
Sotkuisia perhesuhteita ja syntipukin roolia riittäisi koko elämäksi, jos ei itse kuviosta irrottaudu, ei tämä lopu lapsuuteen, vaan jatkuu ikuisesti, jos ei pane välejä poikki. Siihen sotkuun vedetään lapsenlapsetkin.
Se oli minulle myös yhtenä isona syynä välien katkaisemiseen, oma äitini opettaa minun lapsilleni, ettei minulla ole mitään arvoa, alkaa peluuttamaan heitä toisiaan vastaan, valitsee jälleen suosikin ja syntipukin. En voinut antaa tämän tapahtua. Lapsena en voinut mitään äitini käytökselle, aikuisenakaan ei sinällään sille mitään voi, mutta voin valita jäädä sen vaikutuksen alle tai lähteä.
Lähteminen oli välttämätöntä.
Sotkuisia suhteita oli lähtöperheessäni aina, kolme sisarusta, joita äiti kilpailutti, ja vanhempieni suhde oli yhtä sekoilua, oman mausteensa soppaan toi vielä äitini äiti, joka oli täysin rajaton mihinkään suuntaan.
Aivan kuten Ap:n äiti, minunkin äitini kaiketi haaveili isosta, yhtenäisestä perheestä, mutta ei ilmeisesti aidosti tajunnut, ettei sitä rakenneta syyllistämällä, epätasa-arvoisella kohtelulla lapsia kohtaan, jättämällä oma perhe ja lapset ilmam suojelua rajatonta mummia vastaan, puhumattakaan siitä, että kaatoi ongelmaisen avioliittonsa lasten niskaan.
Tätä jatkui ihan viime kuukausiin saakka, ja jatkuu varmasti edelleen, mutta minä ja oma perheeni emme ole osana sitä sotkua.
Sisarusten välejen on myös mahdotonta rakentua aidosti hyviksi ja läheisiksi tälläisessa ympäristössä. Jo lapsena sisarukseni tiesivät, että minua voi kiusata ja vähätellä, mutta en voisi puolustautua. Jos puolustauduin, sain siitä rangaistuksen ja äitini syyllisti minua siihen tapaan, että sisaria pitää kohdella hyvin, he ovat ainoat sisaresi ja vanhimpana sinun pitää olla vastuullinen yms, yms.
Toisaalta taas äitini peluutti meitä kaikkia toisiaan vastaan, kilpailutti, testasi keneltä saisi parasta vastakaikua, parasta liittolaisuutta, parasta tukea itselleen. Halusi liittolaisuutta isää ja omaa äitiään vastaan.
Huh, ihan sairasta touhua. Vasta välien katkaiseminen on todella kirkastanut minulle kuinka sairas lähtöperheeni onkaan ollut.
Eikä siinä kasvamisesta pääse ilman jälkiä, burn-out, masennus ja itsetuhoisuus ja itseinho ovat olleet sitkeitä kavereita karistettaviksi.
Toivon kaikille samoista löhtökohdista ponnistaneille kaikkea hyvää, rohkeutta, voimia ja paljon, paljon uhania hetkiä elämään.
Kuulostaa hyvin tutulta! Varsinkin tuo liittolaisuus ja epätasa-arvoinen käytös lapsia kohtaan. Kaiken taustalla vanhemman oma, hyvin itsekäs ajattelumalli.Huh.
Ap
Oma äitini on myös samantapainen. Ei oikeasti tunne minua ihmisenä vaan perustaa käsityksensä siihen millainen olin joskus esiteininä. Mitään luottamuksellista ei voi kertoa koska kertoo asiat heti eteenpäin. Taivastelee suureen ääneen ihmisten asioita ja tekemisiä. Ei ota vakavasti jos loukkaannun jostain vaan kääntää asian ympäri niin että syy olisi minussa. Ei muutenkaan ota vastaan kritiikkiä tai mitään vakavampaa keskustelua, lähinnä naureskelee sille. Ei ymmärrä asettamiani rajoja ja rikkoo niitä toistuvasti esim ilmestymällä työpaikalleni ilmoittamatta.
Meitä lapsia kohdellaan kyllä tasa-arvoisesti ja tiedän että ollaan äidille tärkeitä, mutta huhhuh välillä kyllä suututtaa.
Ap:n kannattaisi kasvaa aikuiseksi ja ymmärtää, että on itse vastuussa elämästään. Äidin selän taakse meneminen on lapsellista ja osoittaa, että et itse kykene hoitamaan asioitasi.
Veli voi vaatia perinnönjaossa rahaa - so what? Ei sillä ole mitään merkitystä.
Ja jos ap:lla todella on juristi edunvalvojana, niin siltä osinhan asiat ovat kunnossa. Muutoinhan me emme tarvitse lakimiestä kertomaan, maksetaanko veljelle vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kannattaisi kasvaa aikuiseksi ja ymmärtää, että on itse vastuussa elämästään. Äidin selän taakse meneminen on lapsellista
ja osoittaa, että et itse kykene hoitamaan asioitasi.
Veli voi vaatia perinnönjaossa rahaa - so what? Ei sillä ole mitään merkitystä.
Ja jos ap:lla todella on juristi edunvalvojana, niin siltä osinhan asiat ovat kunnossa. Muutoinhan me emme tarvitse lakimiestä kertomaan, maksetaanko veljelle vai ei.
Todella erikoinen kommentti ja ajatusmalli?
Oletko todella sitä mieltä, että tässä elämässä voi tehdä mitä vain ja käyttäytyä toista kohtaan ihan miten vain. Että millään ei ole mitään väliä?
Up