Lue keskustelun säännöt.
En selviä tästä erosta
28.10.2022 |
Kaikki on niin musertavaa. En saa tehdyksi isoja asioita että ero etenisi, talon tyhjennys, muutto jne. En halua sen etenevän. Ja kuitenkin se on väistämätöntä. Muuta mahdollisuutta ei enää ole.
Tulen olemaan loppuelämäni niin yksin. Varmaan katkeroidun kun puoliso löytää uuden onnen.
Päässäni on vikaa, ajatukset vaan pyörii kaiken surkeuden ympärillä. En osaa vaihtaa asennoitumista. En pysty olemaan järkevä aikuinen kun tunteet vie.
Miten ihmeessä ihmiset selviää tästä kaikesta eteenpäin? Varsinkin kun on lapsia, ja sen myötä ex:stä ei pääse eroon ikinä. Kun vaan voisi sulkea koko tyypin pois elämästä.
Auttaako tähän mikään muu kun aika? Pelkkää surkeutta edessä ainakin vuosi.
Mä en selviä
Kommentit (8)
Varmasti raskasta! Voimia sinulle! Totean elämästä yleensä että ajalla on tapana kullata muistoja ja ylipäätään aika tekee hyvää. Päivä kerrallaan mutta vielä sinullakin on päivä että saatat huomata "kauhuksesi" olevasi iloinen että pääsit eksästä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos lohdutuksen sanoista. Pakko elää vain päivä kerrallaan. Hetki hetkeltä eteenpäin. Tuska on niin suuri. Aivan valtava. Ehkä tämä joskus helpottaa, tai sitten opin elämään tämän kanssa.
Vedä kunnon kännit ja ala jakaan persettä.
Itse odotin innolla ja suunnittelin kaikkea. Toki tausta oli se, että rakkaus oli täysin exään loppunut. Olisin halunnut erota vuosia aikaisemmin, mutta oli niin vaikeaa lasten ja yhteisen talon vuoksi laittaa hommaa eteen päin. No sitten oli lopulta pakko. Onneksi takana se rumba. Tsemppiä. Muista, että elämä ei loppunut. Nyt alkaa uusi vaihe.
Kannattiko taas lähteä jännän miehen matkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä asioita kannattaisi miettiä etukäteen kun voimaantumiskiimoissa etsii vikoja puolisostaan ja erosympatioita ja -tsemppausta naispuolisilta ystäviltä ja uusfeministisiltä nettifoorumeilta.
Nyt tuntuu, että et selviä, mutta lupaan sinulle: ajan kanssa selviät tästäkin. Olet lasten vanhempi, joten luulen, että olet selvinnyt muistakin kriiseistä elämäsi aikana.
Kun pääset uuteen kotiin ja uusi arki rullaa, saatat jopa huokaista helpotuksesta, että nyt se tosiaankin on ohi.
Omaa eroani pohdin vuosia. Harmittaa, että venytin sitä. Kun pääsin lasten kanssa pois, huomasin, että olen todella helpottunut. Myös lapset olivat. Isänsä oli uraohjus, perhe ei ollut hänelle mitään. Kaikki enrgiani meni yksin arjen pyörittämiseen , vaikka mies asui silloin kanssamme. Nyt helpompi olla lasten kanssa yksin oikeasti. Yksi huollettava vähemmän
Sitten helpottaa kun pääset pois tuosta talosta. Laita oma kotisi huolella ja juuri omannäköiseksesi. Älä pidä yhteyttä exään kuin pakolliset. Totta se on, että vuosi menee, että tämä nykyinen tuntuu vain turhalta painajaiselta. Sinä selviät ja elämäsi menee uuteen suuntaan. Ei hätää.