Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Henkisen valaistumisen tie. Olemukseni on oudon neutraali ja merkityksetön, tyhjyyttä täynnä.
27.10.2022 |
Kerro minulle kun valaistuit. Mitä tapahtui?
Itse en enää juuri ole provosoituva saatika samaistunut mihinkään.
Kaikki on niin samantekevää mutta samalla ainutlaatuista, ihmettelen elämää ja pohdin ykseyttä. Se on jo selvää, me kaikki olemme yhdestä "puusta" veistettyjä, me kaikki mikä ilmenee olemisen muotona, on yhtä.
Katselen vain tätä olemista, vailla mitään pyrkimyksiä oikeastaan.
En oikein edes tunne mitään, jos tunnen, niin se on lähinnä tyytyväisyyttä ja perustavanlaatuista varmuutta.
En pelkää, lähinnä vain ihmettelen tätä kaikkea missä saan olla mukana.
Tämä saa itseni joskus miettimään, että olenko seonnut. En enää ole sama ihminen kuin ennen. Etenevin määrin koko maailmankatsomus muokkautuu.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sama kirjoittaja, joka näki sormien läpi energiaa tuossa muutama kuukausi sitten. En ymmärrä edelleenkään mitä tapahtui, energia vain paisui niin suureksi, että se energiakenttä peitti fyysisen olomuodon kädessäni. Se oli jotain aivan uskomatonta ja katsoin sitä tapahtumaa monta tuntia vaihdellen asentoa ja liikutin käsiäni. Se vain hohti energiaa ja peitti fyysisen olomuodon. Harva uskoi minuun ja varmaan edelleenkään uskoo mutta se tapahtuma jäi mieleen.
Olen myös muita erityisiä tiloja kokenut. En tiedä miksi ja miten, olen vain keskittynyt hetkeen ja päässyt muunlaiseen tilaan mitä yleensä koen.
Se on aika erikoista. Sitä on vain uteliaampi.
Tämä ei ole trolli, voin kaivaa ketjun, jos joku haluaa lukea. Olen nähnyt tämän jälkeenkin energiaa väreinä mutta en lainkaan noin voimakkaasti kun tuona iltana. Eihän tätä osaa itselleenkään selittää.
Edelleen, normaali töissäkäyvä ihminen olen.
-ap
Tuo mitä kuvaat ei ole valaistumista, vaan heräämistä. Se(kin) on tärkeä etappi ja hienoa, että olet saavuttanut tuonkin vähän eheyden, eli voit onnitella itseäsi, että sisäinen työsi on tuottanut hieman tulosta. Varoittelen sinua uskottelemasta itsellesi ettet ole vielä valaistunut, koska jos menet siihen harhaan, niin tarvot kohta monessa suossa. Anna sen tulla luonnostaan, tai ylipäätään kaiken mikä on tuleva.
Kiitos.
Olen keskustellut tässä valaistumisen tiestä.
En usko olevani valaistunut vaan tiellä kohti totuutta kenties.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua jäi vaivaamaan se teissä "valaistuneissa" tässä ketjussa, ettette mainitse sanallakaan rakkaudesta. Rakkaus on kuitenkin se kaikista korkein ja tavoiteltavin energia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
et ole valaistunut, jos sinun pitää kysellä toisilta mitä he tuntevat. jos olisit valaistunut, tietäisit uo asiat ilman kyselemistä
Eivät kaikki koe sitä samalla tavalla. Riippuu ihmisen aiemmasta suhtautumisesta maailmaan ja ilmiöihin, millaisena kokee aiemmista näkemyksistään irtipäästäessään.
kyllä sen kokee jokainen ihan samalla tavalla, jos siis tosiaan puhutaan valistumisesta. kun ykislö valaistuu, hänelle avautuu tieto kaikesta ja kaikkeen ja hän omaa ns. parapsyykkisiä kykyjä, tai siis kaikki niistä - siksi siihen ei ole monikaan kyennyt. Jos alkaa kuvitella valaistuneensa ja kokee tarvetta julistaa sitä, niin aika varmasti kyseessä ei ole valaistuminen, vaan jonkin asteinen herääminen (=tietoisuuden avautuminen). Se on vasta alkuaskel.
Ei kaikilla valaistuneilla välttämättä ole parapsyykkisiä kykyjä. Kuten sanoit, tämä on yksilökohtaista. Vaikka tietoisuus ns. Laajenee yksilön ulkopuoliseen totuuteen, itse valaistuminen voi olla erilainen kokemus. Siihen voi vaikuttaa esim. Se, kuinka pitkään havahtumisesta on kulunut aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Minua jäi vaivaamaan se teissä "valaistuneissa" tässä ketjussa, ettette mainitse sanallakaan rakkaudesta. Rakkaus on kuitenkin se kaikista korkein ja tavoiteltavin energia.
Rakkaus ymmärretään eri tavalla. Jollekin se voi olla tavoiteltava asia, tietoisuudessa olevalle se on olemassa koko ajan, perusolemisessa oleva lähtökohta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
et ole valaistunut, jos sinun pitää kysellä toisilta mitä he tuntevat. jos olisit valaistunut, tietäisit uo asiat ilman kyselemistä
Eivät kaikki koe sitä samalla tavalla. Riippuu ihmisen aiemmasta suhtautumisesta maailmaan ja ilmiöihin, millaisena kokee aiemmista näkemyksistään irtipäästäessään.
kyllä sen kokee jokainen ihan samalla tavalla, jos siis tosiaan puhutaan valistumisesta. kun ykislö valaistuu, hänelle avautuu tieto kaikesta ja kaikkeen ja hän omaa ns. parapsyykkisiä kykyjä, tai siis kaikki niistä - siksi siihen ei ole monikaan kyennyt. Jos alkaa kuvitella valaistuneensa ja kokee tarvetta julistaa sitä, niin aika varmasti kyseessä ei ole valaistuminen, vaan jonkin asteinen herääminen (=tietoisuuden avautuminen). Se on vasta alkuaskel.
Ei kaikilla valaistuneilla välttämättä ole parapsyykkisiä kykyjä. Kuten sanoit, tämä on yksilökohtaista. Vaikka tietoisuus ns. Laajenee yksilön ulkopuoliseen totuuteen, itse valaistuminen voi olla erilainen kokemus. Siihen voi vaikuttaa esim. Se, kuinka pitkään havahtumisesta on kulunut aikaa.
Kyllä on. Jokaisella valaistuneella on parapsyykkiset kyvyt käytössä, niistä löytyy kattava lista myös netistä jostain, googlamalla löytyy. Oliko siinä listassa 100 valaistuneen ominaisuutta, jotka täytyy täyttää ennenkuin voi edes harkita henkilön julistamista valaistuneeksi. Nykyisin vain länsimaiset henkisen markkinahumun uhrit haluavat tulkita valaistuneisuudeksi ns. alemmatkin henkisen tien tapahtumat (käsitteellä alemmat en viittaa huonommuus-aspektiin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Länsimaissa usein sotketaan itse-realisaatio valaistumiseen. Kiitos newage höpönpöpön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi. Mutta kylläpäs oli aikamoista puppua tuo ns valaistuminen.
Minä en tiedä olenko valaistunut vai masentunut, haha. Joka tapauksessa viimeiset 10 vuotta olen vähitellen ihan itsestään vieraantunut nykymenosta, ostamisesta, menestyksen tavoittelusta, pinnallisista asioista jne. Tavallaan näen kaiken sellaisena yleisenä "energiana" joka pulpahtaa näkyviin pinnan alta ihmisen, eläimen tai kasvin muodossa. Olemme siis kaikki yhtä ja samaa, ja ikävä kyllä suurin osaa siitä kokonaisuudesta on täysin mätää. Virallisesti olen keskiluokkainen ja työssäkäyvä perheenäiti, vieläpä poikkeuksellisen hyvätuloisella asuinalueella, joten voitte uskoa, että olo on yksinäinen ja erilainen. Näen nykyisen länsimaisen elämänmenon (tai mitä se ennen näitä kriisejä oli) täysin sairaana ja kieroutuneena, enkä pysty oikein kiinnostumaan tai motivoitumaan mistään, mistä ihmiset ympärilläni normaalisti. Kaikki tuntuu tyhjältä ja turhalta, paitsi heikompien auttaminen ja ehkä jotkut pienet asiat, kuten luonnon ihmeet ja tuoksut ja perheen kanssa oleminen. Koen ihmiskunnan jo aikaa sitten menneen kehityksen ja kulutuksen suhteen järkevä rajan yli. Kaikki paukut on laitettu materiaan ja kuluttamiseen, vaikka vain harva ala, kuten vaikka lääketiede, ovat oikeasti panostuksen arvoisia. Nykyään vain kaupallisuudella on väliä, ja se oksettaa. Tunnen näkeväni ihmisten läpi aivan kirkkaasti: kuka valehtelee, kuka pönkittää egoaan, kuka on uskomattoman epävarma ja esittää jotain ihan muuta kuin on. En tiedä saiko tästä mitään tolkkua, mutta tällaisia tuntemuksia täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä taide auttaa ihmistä mäessä ja mäen alla.
Vierailija kirjoitti:
Länsimaissa usein sotketaan itse-realisaatio valaistumiseen. Kiitos newage höpönpöpön.
Tykkään enemmän mallista jossa valaistumisella on neljä tasoa ja itserealisaation on niistä ensimmäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua jäi vaivaamaan se teissä "valaistuneissa" tässä ketjussa, ettette mainitse sanallakaan rakkaudesta. Rakkaus on kuitenkin se kaikista korkein ja tavoiteltavin energia.
Olen tuo joka mainitsi tanssista tanssin iloksi.
Universaali rakkaus ja kiitollisuus on jatkuvasti läsnä jollain tasolla.
Alue: Aihe vapaa
Olen ollut aika yksinäinen sielu tässä viime vuodet.
Olin epäterveessä suhteessa, aloin löytämään itsestäni uusia puolia taas, juuri näitä esimerkiksi mitä olen maininnut. En enää provosoitunut mistään vaikka todenteolla yritettiin. Toisessa osapuolessa myös ilmeni rauhoittumista ja toisaalta myös vahvaa "kepillä" kokeilua.
Toiset taas eivät voi ymmärtää, suuttuvat, oikein räjähtävät ja ovat ymmällään kun kitkaa ei ole. En oikein osaa sanoa miten mutta moni ystävä jäi silloin kun aloin muuttumaan ihmisenä, olin kuulemma muuttunut ja he tunsivat olonsa epämukavaksi seurassani. Se oli ikävää mutta olinhan minä aika erilainen siinä mielessä, että olin syvällisempi enkä niellyt asioita niin helposti. Pohdin asioita. Siitä se oikeastaan lähti kaikki, useita vuosia sitten.
Nykyään olen ollut paljon enemmän yksin, tämä muutos on ollut niin kokonaisvaltaista, ettei minulle ole ollut edes energiaa enää uusiin ihmissuhteisiin paitsi työn saralla enemmän..
Kaikki tosiaan muuttui, kun minä muutuin. Siitä ei oikein pidetty vaikka en ollut mitenkään itseäni esiin tuova, vaan vain olemukseltani erilainen. Olin vain pohdiskelevampi ja enemmän jalat maassa. Sitten minä olin heiidän mielestään " outo" tai " filosofinen" vaikka se ei ollut tarkoitus. Halusin vain keskustella enemmän muusta kuin kaikesta draamailuun liittyvästä.
-ap