Henkisen valaistumisen tie. Olemukseni on oudon neutraali ja merkityksetön, tyhjyyttä täynnä.

Vähän sama. En tavoittele mitään enkä pyri mihinkään, mutta olo ei kuitenkaan ole tyhjä. Olen ja tarkkailen. 

et ole valaistunut, jos sinun pitää kysellä toisilta mitä he tuntevat. jos olisit valaistunut, tietäisit uo asiat ilman kyselemistä

Mulla muuttu maailmankuva ihan täysin ja puhdistuin automaattisesti kaikesta turhasta mitä olin tunkenut kehooni. 

Vierailija kirjoitti:

et ole valaistunut, jos sinun pitää kysellä toisilta mitä he tuntevat. jos olisit valaistunut, tietäisit uo asiat ilman kyselemistä

Eivät kaikki koe sitä samalla tavalla. Riippuu ihmisen aiemmasta suhtautumisesta maailmaan ja ilmiöihin, millaisena kokee aiemmista näkemyksistään irtipäästäessään.

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama. En tavoittele mitään enkä pyri mihinkään, mutta olo ei kuitenkaan ole tyhjä. Olen ja tarkkailen. 

Niin. Olen ja tarkkailen kuulostaa tutulta. 

Joskus vaivun meditaatiossa syvään tilaan mutta toisinaan, joskus en edes pysty pääsemään yhteyteen. Tämä vaihtelee. Pääosin kuitenkin koen, että olen nykyään tarkkailija, ajatuksieni tarkkailija ja koen outoja asioita, sellaisia erilaisia maailmankatsomuksen muotoja. Aivan kuin tutustuisin elämään uudella tavalla. 

Näen myös värejä, siis ihmisten ympärillä. Se on vähän outoa ja joskus joudun vähän palaamaan ajattelun tasolle miettimään, että olenkohan ihan kunnossa. Sitten vain uteliasuuteni lisääntyy ja palaan taas siihen ajattelemattomuuden tilaan tarkkailemaan. 

Luulen, että kehityn hiljalleen. 

Miten sinä koet tämän universumin? 

-ap

Sama täällä. En tosin koe itseäni valaistuneeksi, mutta olen löytänyt vahvan sisäisen äänen. Se on se rauhallinen ja tyyni. Kun siirryn siitä päähän ja mieleen, niin sitten löydän kaikkea skeidaa taas.

Vierailija kirjoitti:

Eikös sulla ole mitään velvotteita ja arjen rutiineja. Vai oletko täysihoidossa jossain?

On minulla.

Ihan töissäkäyvä ihminen olen. Tosin en enää lainkaan niin suorittaja kuten ennen. Ennen yritin todistella toisille olevani paikkani arvoinen ja tein hampaat irvessä ylityötunteja uuvuksiin asti, mahdollisimman hyvin. Työ oli kaikki. 

No, vuosien jälkeen ei enää lainkaan kiinnosta, olenko yhtään sen parempi kun toinen tai onko minusta juuri mihinkään työn saralla. Sehän on vain pelkkää työtä ja raha on vain rahaa. En saa sille enää samanlaista painoarvoa kuin ennen. 

Teen töitä sydämelläni, kaikki mitä teen on vain sellaista, mitä myös haluan tehdä, se tulee itsestään. Töitä ja rahaa on, se ei kuitenkaan ole mikään tärkein asia. Sellaista tietynlaista leikkiä nämä asiat. 

Enemmän olen kiinnostunut jostain syvällisemmästä, olemisesta ja tästä elämästä ylipäätään. 

Materiaali on vain etenevin määrin pelkkää roskaa vaikkakin sieltäkin voi saada jotain intoa ja inspiraatiota itselleen mutta ei se mikään päämäärä ole, haalia itselleen tavaraa, rahaa tai mainetta. Ne tuntuvat aivan toissijaisilta asioilta. 

-ap

Miten noi anaali-ilottelut nykyään :)

Olen toki kuten kaikki muutkin. En ole sen parempi tai vähempi kuin kukaan muukaan. 

Suhteeni tähän maalliseen elämään on aika neutraali. Inhmilliset tarpeet on olemassa, tarvitsen lepoa, lämpöä, ravintoa, koen myös muita inhimillisiä tarpeita ja tunteita tietenkin. 

Silti moni asia on muuttunut, sille ei oikein löydy ehkä sanoja mutta sitä vain kokee yhteyttä eri tavalla olemiseen. Kaikki on niin samantekevää mutta silti erityistä. 

-ap 

Mikä on neutraalin ja välinpitämättömän ero sun kohdalla?

Tanssija ei tanssi siirtyäkseen tanssilattialla paikasta toiseen, vaan tanssii tanssin ilosta.

Palkkasin juuri itselleni pt:n nyt kun valaistumisen jälkeiset tilat on tasaantuneet ja voin alkaa nauttia elämästä.

Ensimmäinen valaistumiseni johti jyrkkään puhdistumiseen ja parantumiseen sekä olemisen tajuamiseen. Toinen valaistumiseni ikäänkuin sinetöi kohtaloni. Nykyään olen seesteisen onnellinen ja nautin elämästäni. Pystyn esimerkiksi toteuttamaan suuria projekteja, koska ego ei johda minua enkä pelkää.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on neutraalin ja välinpitämättömän ero sun kohdalla?

Niin, yritän pohdiskella tätä uudistunutta asetelmaa tavassani elää täällä. 

Olen välinpitämätön nykyään asioissa, jotka saivat ennen paljon tunteita ja stressiä aikaan. Oikeastaan nauran paljon, tekisi joskus mieli oikein halata ja nauraa kun pohdin, miten välinpitämätön olen niitä asioita kohtaan, jotka ennen oli musertaa minut tai stressasin aivan turhaan, samaistuin niihin. Luulin, niiden olevan osa ihmisarvoani. 

Neutralisoinnilla tarkoitan, että monet asiat, jotka saavat edelleen aikaan epämiellyttäviä tunteita, pystyn ne hyväksymään osaksi tätä keskeneräistä ja tietyin tavoin valheellista maailmaa, joka perustuu tiedostamattomuuteen. Siksi ei ole syytä tuomita tai pelätä. 

-ap 

Vierailija kirjoitti:

Tanssija ei tanssi siirtyäkseen tanssilattialla paikasta toiseen, vaan tanssii tanssin ilosta.

Palkkasin juuri itselleni pt:n nyt kun valaistumisen jälkeiset tilat on tasaantuneet ja voin alkaa nauttia elämästä.

Ensimmäinen valaistumiseni johti jyrkkään puhdistumiseen ja parantumiseen sekä olemisen tajuamiseen. Toinen valaistumiseni ikäänkuin sinetöi kohtaloni. Nykyään olen seesteisen onnellinen ja nautin elämästäni. Pystyn esimerkiksi toteuttamaan suuria projekteja, koska ego ei johda minua enkä pelkää.

Tämän lukeminen oli hunajaa. Elämä on ihmeellistä. 

-ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tanssija ei tanssi siirtyäkseen tanssilattialla paikasta toiseen, vaan tanssii tanssin ilosta.

Palkkasin juuri itselleni pt:n nyt kun valaistumisen jälkeiset tilat on tasaantuneet ja voin alkaa nauttia elämästä.

Ensimmäinen valaistumiseni johti jyrkkään puhdistumiseen ja parantumiseen sekä olemisen tajuamiseen. Toinen valaistumiseni ikäänkuin sinetöi kohtaloni. Nykyään olen seesteisen onnellinen ja nautin elämästäni. Pystyn esimerkiksi toteuttamaan suuria projekteja, koska ego ei johda minua enkä pelkää.

Tämän lukeminen oli hunajaa. Elämä on ihmeellistä. 

-ap 

Mukava kuulla. Myös sinun pohdintasi kuulostavat tutulta ja resonoivat oman kokemuksen kanssa.

Vuosi tai kaksi kesti kuherruskuukausi. Sitten alkoivat päätään nostaa hienostuneemmat v-t-tuksen aiheet. Kärsimys jatkuu ja tällä kertaa vaikeustaso on noussut toiselle tasolle. Pitäisi vain malttaa ja tarkkailla sekä antaa solmun aukaista itse itsensä. Minkä se tekee jos vain antaa.

Koen pitkälti samoin. Rauhallinen ja seesteinen olotila. Olen tosi kiitollinen, että olen päässyt näin pitkälle itseni kanssa.

Olen sama kirjoittaja, joka näki sormien läpi energiaa tuossa muutama kuukausi sitten. En ymmärrä edelleenkään mitä tapahtui, energia vain paisui niin suureksi, että se energiakenttä peitti fyysisen olomuodon kädessäni. Se oli jotain aivan uskomatonta ja katsoin sitä tapahtumaa monta tuntia vaihdellen asentoa ja liikutin käsiäni. Se vain hohti energiaa ja peitti fyysisen olomuodon. Harva uskoi minuun ja varmaan edelleenkään uskoo mutta se tapahtuma jäi mieleen. 

Olen myös muita erityisiä tiloja kokenut. En tiedä miksi ja miten, olen vain keskittynyt hetkeen ja päässyt muunlaiseen tilaan mitä yleensä koen. 

Se on aika erikoista. Sitä on vain uteliaampi.

Tämä ei ole trolli, voin kaivaa ketjun, jos joku haluaa lukea. Olen nähnyt tämän jälkeenkin energiaa väreinä mutta en lainkaan noin voimakkaasti kun tuona iltana. Eihän tätä osaa itselleenkään selittää. 

Edelleen, normaali töissäkäyvä ihminen olen. 

-ap 

Miten läheisesi ovat suhtautuneet tähän muutokseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

et ole valaistunut, jos sinun pitää kysellä toisilta mitä he tuntevat. jos olisit valaistunut, tietäisit uo asiat ilman kyselemistä

Eivät kaikki koe sitä samalla tavalla. Riippuu ihmisen aiemmasta suhtautumisesta maailmaan ja ilmiöihin, millaisena kokee aiemmista näkemyksistään irtipäästäessään.

kyllä sen kokee jokainen ihan samalla tavalla, jos siis tosiaan puhutaan valistumisesta. kun ykislö valaistuu, hänelle avautuu tieto kaikesta ja kaikkeen ja hän omaa ns. parapsyykkisiä kykyjä, tai siis kaikki niistä - siksi siihen ei ole monikaan kyennyt. Jos alkaa kuvitella valaistuneensa ja kokee tarvetta julistaa sitä, niin aika varmasti kyseessä ei ole valaistuminen, vaan jonkin asteinen herääminen (=tietoisuuden avautuminen). Se on vasta alkuaskel.

Vierailija kirjoitti:

Olen sama kirjoittaja, joka näki sormien läpi energiaa tuossa muutama kuukausi sitten. En ymmärrä edelleenkään mitä tapahtui, energia vain paisui niin suureksi, että se energiakenttä peitti fyysisen olomuodon kädessäni. Se oli jotain aivan uskomatonta ja katsoin sitä tapahtumaa monta tuntia vaihdellen asentoa ja liikutin käsiäni. Se vain hohti energiaa ja peitti fyysisen olomuodon. Harva uskoi minuun ja varmaan edelleenkään uskoo mutta se tapahtuma jäi mieleen. 

Olen myös muita erityisiä tiloja kokenut. En tiedä miksi ja miten, olen vain keskittynyt hetkeen ja päässyt muunlaiseen tilaan mitä yleensä koen. 

Se on aika erikoista. Sitä on vain uteliaampi.

Tämä ei ole trolli, voin kaivaa ketjun, jos joku haluaa lukea. Olen nähnyt tämän jälkeenkin energiaa väreinä mutta en lainkaan noin voimakkaasti kun tuona iltana. Eihän tätä osaa itselleenkään selittää. 

Edelleen, normaali töissäkäyvä ihminen olen. 

-ap 

Tuo mitä kuvaat ei ole valaistumista, vaan heräämistä. Se(kin) on tärkeä etappi ja hienoa, että olet saavuttanut tuonkin vähän eheyden, eli voit onnitella itseäsi, että sisäinen työsi on tuottanut hieman tulosta. Varoittelen sinua uskottelemasta itsellesi ettet ole vielä valaistunut, koska jos menet siihen harhaan, niin tarvot kohta monessa suossa. Anna sen tulla luonnostaan, tai ylipäätään kaiken mikä on tuleva.