Lue keskustelun säännöt.
Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?
Miten näkyy jos on korkea tai matala sosiaaliluokka tai sosioekonominen asema?
Kommentit (5592)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riittää kun näkee miten ihminen syö (pöytätavat) ja toiseksi vapaa-ajalla sattumalta tavatessa, kun henkilö ei olettanut tulevansa nähdyksi.
Molemmissa tilanteissa käytös paljastaa itsestä ja luonteestaan paljon enemmän kuin moni osaa arvata.
Mitä tuolla tarkoitat? Tarkoitatko, sitä, että ihminen teeskentelee olevansa jotain muuta mitä on, jolloin se paljastuu sattumalta? Mikä siinä tapauksessa on ratkaiseva tekijä yhteiskuntaluokan kannalta? Kuka tahansahan voi käyttäytyä huonosti aika ajoin tai olla epävakaa, rikas voi olla pihi, alkoholisti voi olla minkä yhteiskuntaluokan jäsen tahansa tai mt-ongelmainen. Vai millaisia asioita tarkoitat?
Yhtenä esimerkkinä voi olla tapa, jolla kohtelee vaikkapa kaupan myyjiä. Hävettää seurata kun osa luulee, että he voivat nöyryyttää asiakaspalvelijaa maksavana asiakkaana aivan kuten huvittaa. Satuin kerran tavaratalossa samalle osastolle, missä paremmissa piireissä hienona naisena esiintyvä nainen asioi tai pikemminkin räyhäsi ja haukkui myyjiä. Aivan sama, että kuinka paljon asiakkaalla on rahaa jos hänellä ei ole käytöstapoja niin hän ei todellakaan ole oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taiteella voi päästä eteenpäin, jos menestyy ja osaa muuttaa tulot varallisuudeksi. Sitähän (ylempi) keskiluokkaisuus on, että osaa käsitellä varallisuutta. Jos tuhlaa tulot statussymboleihin ja juhlimiseen, jää uran laskettua samalle tai alemmalle tasolle kuin mistä oli alun perin lähtöisin.
No ei nyt aivan näinkään. Monesti taitelija ei ajattele rahaa lainkaan.
Tarkoitit ehkä jotain muuta mitä tuossa kirjaimellisesti ottaen sanotaan?
Ihan vain mainitsin että monesti taitelija ei ajattele rahaa lainkaan.
Taiteilijat ovat valtaosin siten pienituloisia että pakko on ajatella rahaa jos meinaa kyetä yhtään taidetta tekemään.
Oletko poiminut taiteilijakäsityksesi jostain Van Goghin elämänkerrasta?
En ole poiminut mitään.
Tarkoitin sitä että taiteilijasielu ei ole sen tyyppinen joka ensimmäisenä olisi rahoja laskemassa. Ei kai tästä nyt tarvitse enempää vääntää?
Sori mutta näin "taiteilijasieluna" sylettää tommoinen romantisointi:, en ole sijoituspankkiiri koska tosiaan raha ei ole se ylimmäinen kiinnostava asia, mutta ika paljon tässä joutuu miettimään että mistä lävestä repii elämisrahat ja miten säästää aikaa laskunmaksutyöstä omiin proggiksiin.
Ymmärrän vaikean tilanteen ja olen pahoillani. En romantisoi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riittää kun näkee miten ihminen syö (pöytätavat) ja toiseksi vapaa-ajalla sattumalta tavatessa, kun henkilö ei olettanut tulevansa nähdyksi.
Molemmissa tilanteissa käytös paljastaa itsestä ja luonteestaan paljon enemmän kuin moni osaa arvata.
Mitä tuolla tarkoitat? Tarkoitatko, sitä, että ihminen teeskentelee olevansa jotain muuta mitä on, jolloin se paljastuu sattumalta? Mikä siinä tapauksessa on ratkaiseva tekijä yhteiskuntaluokan kannalta? Kuka tahansahan voi käyttäytyä huonosti aika ajoin tai olla epävakaa, rikas voi olla pihi, alkoholisti voi olla minkä yhteiskuntaluokan jäsen tahansa tai mt-ongelmainen. Vai millaisia asioita tarkoitat?
Yhtenä esimerkkinä voi olla tapa, jolla kohtelee vaikkapa kaupan myyjiä. Hävettää seurata kun osa luulee, että he voivat nöyryyttää asiakaspalvelijaa maksavana asiakkaana aivan kuten huvittaa. Satuin kerran tavaratalossa samalle osastolle, missä paremmissa piireissä hienona naisena esiintyvä nainen asioi tai pikemminkin räyhäsi ja haukkui myyjiä. Aivan sama, että kuinka paljon asiakkaalla on rahaa jos hänellä ei ole käytöstapoja niin hän ei todellakaan ole oikeassa.
Minä en ole tavannut ainuttakaan ylemmän keskiluokan edustajaa joka käyttäytyisi noin. Se asioiden hoitaminen huutamalla ja ilkeilemällä on tyypillisesti sellaisen ihmisen käytöstä, joka kokee, että ei saa sanaa kuuluviin olemalla ihan normaalisti ystävällinen. Se on sellaisen ihmisen käytöstä, joka ikänsä on ottanut muilta turpaan eri tavoin eikä kotona ole opetettu minkäänlaisia käytöstapoja. Se on hyvin alaluokkaista käytöstä. Olen myös itse ollut asiakaspalvelutöissä ja täytyy sanoa, että ilkeimmät asiakkaat olivat asiakkaita, jotka olivat kotoisen työväenluokasta tai alimmasta köyhyydestä, mutta onnistuneet koulutuksen kautta pääsemään omasta mielestään vahvasti keskiluokkaan. Käytöstavoista se syntymäluokka kuitenkin paistoi kuin aurinko Karibialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin luokkaanne sijoitatte Marinin?
Nousukas. Tulojen perusteella ylempää keskiluokkaa, mutta käytöksen ja taustan perusteella duunari tai alempaa keskiluokkaa. Laaja-alainen sivistys puuttuu miltei kokonaan.
Nousukas hän ei kyllä todellakaan ole. Nousukas ei kertoisi äitinsä kasvaneen lastenkodissa tai isänsä olleen alkoholisti. Minusta hän nimenomaan ymmärtää ihmisten ongelmia ja tragedioita laaja-alaisemmin kuin moni muu. Sen lisäksi häneltä puuttuu täysin nousukkaille tyypillinen omaisuudella pörhistely.
Hän on duunari ja ilmeisen ylpeä siitä. Hän on tehnyt jo huikean luokkanousun politiikan kautta päästessään vaikuttamaan yhteisiin asioihin niin Tampereella kuin myös Suomessa ja Euroopassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliluokka näkyy onnellisena parisuhteena ja ehjänä perheenä. Mitä korkeampi sosiaaliliuokka, sitä useampi lapsinen perhe ja perhekeskeinen elämäntyyli. Sosiaaliluokka ei näy ulospäin vaatteista tai ulkomaanmatkoista vaan lapsien käytöksestä. Loppujen lopuksi kyse on siitä miten paljon vanhemmille on jäänyt aikaa ja energiaa osallistua lasten kasvatukseen työpäivän jälkeen. Koulun välitunnilla voi lasten käytöksestä ja puheesta päätellä perheolot ja taustat erittäin nopeasti. Erot kotiolojen välillä näkyvät sitä räikeämmin mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa. Vasta aikuisuus ja työelämä hioo säröt nuorista aikuisista.
Kuvailet tässä varmaan monen kulissiavioliittoperheen elämää. Ollaan ihanaa perhettä, ja kuitenkaan ei olla.
Kun jopa Ruotsin prinsessa Madeleinea kihlattu pettää niin ei kannata kyllä tuudittautua prinsessasatuihin. Ex-kihlattu työkaverinsa kanssa lapsen alulle laiton jälkeen nappasi Madeleinen parhaimman ystävän vaimokseen ja ymmärrettävistä syistä johtuen välit ovat hyiset. Ex-kihlattu oli pankinjohtajan poika, joka pyrki kaikin keinoin Ruotsin kuninkaallisiin tai vähintään aatelispiireihin. Tietenkin hän on aateliston silmissä nousukas, jolla on lapsia monelle naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on ollut mielenkiintoinen ketju. Sai miettimään omaa luokkaa ja siihen kuuluvien ihmisten mielenkiinnon kohteita, erilaisia elämäntapoja, asioiden arvottamista ym.
Olen tehtaassa töissä ja meitä duunareita on siellä moneen junaan. Mutta, jos vähän kärjistän, niin meidät voisi karkeasti jakaa kahteen ryhmään. On me, jotka elämme ns. siististi, eli ei tupakointia, harvoin alkoholia, kulutamme järkevästi, säästämme, ei löydy ripsien pidennyksiä, koska se on turhaa rahanmenoa, ym. Sitten on nämä, jotka käyttävät usein alkoholia, ei pahemmin välitetä miltä peilikuva näyttää, se raha mikä tulee myös menee. Valitetaan kuinka on rahat vähissä, mutta silti sitä löytyy alkoholiin ja tupakkaan, tai uuteen tatuointiin. Kulttuuria pidetään tylsänä ja "herrasväen huvina".
Mutta nämä siis kärjistettynä.
Mutta kuten sanoin, meitä duunareita on erilaisia. Ja monella on valitettavasti mielikuva, että me kaikki olemme tuollaisia joista tein jälkimmäisen kuvailun.
Vierailija kirjoitti:
Ei mielestäni useinkaan näy mitenkään, itse olen korkeasti koulutettu ja hyvätuloinen mutta sitä ei kyllä päältä päin arvaa ja kädet minulla ovat usein kuivat eivät siis mitenkään hoidetut, kotitöissä ja ruoanlaitossa kädet ja kynnet kuluu, en jaksa lähteä täältä maalta ajamaan kauas toiseen kaupunkiin kosmetologille, teen siis etänä töitä. Varmaan riippuu siitäkin asuuko yksin tai onko perhettä että miten paljon ehtii itseään hoitamaan. Nuorena köyhänä opiskelijana olin aina viimeisen päälle laitettu.
Tämä on enemmän asenne- kuin ulkonäkökykymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.
Kyllä lainarahallakin saa ostettua itselleen vaatteita ja meikkejä, joten ulkonäöstä voi päätellä lähinnä sen, että ihminen haluaa panostaa ulkonäköönsä.
Puheesta sen yleensä kuulee heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HSEn adonis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin juuri kirpputorilta villatakin 4 euroa ja paidan 3 euroa määräaikaiseen toimistotyöhön.
Olen sitä mieltä, että nainen voi seurustella työttömän miehenkin kanssa, jos vain on kemiaa.
Olen hyvä kokki niin ei tarvita hienosto ravintoloita.
Asian ydin onkin siinä, että kuinka se ruoka nautitaan. Vaikka olisi mikropizza niin sivistynyt malttaa syödä sitä eikä puhu ruoka suussa tai maiskuttele tai mässytä syödessään. Ottaa ja taivuttaa vaikka talouspaperista servetin, koska suu pyyhitään aterian päätteeksi siihen ja aterian aikana se suojaa vaatteita syliin tippuvalta ruoalta.
Kuulostaa enemmän nololta yrittelyltä olla erityisen fiini.
Kuule: jos on siinä ja siinä saako lapsilleen edes jonkinlaiset housut tai hameet hankittua niin jaksaako siinä opettaa edes talouspaperin kanssa, että ne vaatteet pysyvät puhtaampana kun niitä suojaa talouspaperilla? Ihmisen voimavarat voivat mennä täysin elannosta taistelemiseen eikä ole voimia opettaa lapsilleen käytöstapoja tai vahtia heidän hampaidenpesujaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riittää kun näkee miten ihminen syö (pöytätavat) ja toiseksi vapaa-ajalla sattumalta tavatessa, kun henkilö ei olettanut tulevansa nähdyksi.
Molemmissa tilanteissa käytös paljastaa itsestä ja luonteestaan paljon enemmän kuin moni osaa arvata.
Mitä tuolla tarkoitat? Tarkoitatko, sitä, että ihminen teeskentelee olevansa jotain muuta mitä on, jolloin se paljastuu sattumalta? Mikä siinä tapauksessa on ratkaiseva tekijä yhteiskuntaluokan kannalta? Kuka tahansahan voi käyttäytyä huonosti aika ajoin tai olla epävakaa, rikas voi olla pihi, alkoholisti voi olla minkä yhteiskuntaluokan jäsen tahansa tai mt-ongelmainen. Vai millaisia asioita tarkoitat?
Yhtenä esimerkkinä voi olla tapa, jolla kohtelee vaikkapa kaupan myyjiä. Hävettää seurata kun osa luulee, että he voivat nöyryyttää asiakaspalvelijaa maksavana asiakkaana aivan kuten huvittaa. Satuin kerran tavaratalossa samalle osastolle, missä paremmissa piireissä hienona naisena esiintyvä nainen asioi tai pikemminkin räyhäsi ja haukkui myyjiä. Aivan sama, että kuinka paljon asiakkaalla on rahaa jos hänellä ei ole käytöstapoja niin hän ei todellakaan ole oikeassa.
Minä en ole tavannut ainuttakaan ylemmän keskiluokan edustajaa joka käyttäytyisi noin. Se asioiden hoitaminen huutamalla ja ilkeilemällä on tyypillisesti sellaisen ihmisen käytöstä, joka kokee, että ei saa sanaa kuuluviin olemalla ihan normaalisti ystävällinen. Se on sellaisen ihmisen käytöstä, joka ikänsä on ottanut muilta turpaan eri tavoin eikä kotona ole opetettu minkäänlaisia käytöstapoja. Se on hyvin alaluokkaista käytöstä. Olen myös itse ollut asiakaspalvelutöissä ja täytyy sanoa, että ilkeimmät asiakkaat olivat asiakkaita, jotka olivat kotoisen työväenluokasta tai alimmasta köyhyydestä, mutta onnistuneet koulutuksen kautta pääsemään omasta mielestään vahvasti keskiluokkaan. Käytöstavoista se syntymäluokka kuitenkin paistoi kuin aurinko Karibialla.
En tiedä kyseisen rouvan taustoista mitään, mutta hänen tapansa kohdella rehellistä työtä tekevää oli ihan järkyttävä. Ilmassa oikein leijui myötähäpeän ja myös raivon tunteita tätä rouvaa kohtaan. Itse olisin tuossa tilanteessa pyytänyt esihenkilön paikalle kertaamaan sen, ettei heillä ole ikinä myyty kyseistä tuotetta eikä sitä ilmesty vaikka kuinka rähjäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ollut mielenkiintoinen ketju. Sai miettimään omaa luokkaa ja siihen kuuluvien ihmisten mielenkiinnon kohteita, erilaisia elämäntapoja, asioiden arvottamista ym.
Olen tehtaassa töissä ja meitä duunareita on siellä moneen junaan. Mutta, jos vähän kärjistän, niin meidät voisi karkeasti jakaa kahteen ryhmään. On me, jotka elämme ns. siististi, eli ei tupakointia, harvoin alkoholia, kulutamme järkevästi, säästämme, ei löydy ripsien pidennyksiä, koska se on turhaa rahanmenoa, ym. Sitten on nämä, jotka käyttävät usein alkoholia, ei pahemmin välitetä miltä peilikuva näyttää, se raha mikä tulee myös menee. Valitetaan kuinka on rahat vähissä, mutta silti sitä löytyy alkoholiin ja tupakkaan, tai uuteen tatuointiin. Kulttuuria pidetään tylsänä ja "herrasväen huvina".
Mutta nämä siis kärjistettynä.
Mutta kuten sanoin, meitä duunareita on erilaisia. Ja monella on valitettavasti mielikuva, että me kaikki olemme tuollaisia joista tein jälkimmäisen kuvailun.
Jokaisessa yhteiskuntaluokasta on sama ilmiö. Osa seilaa lähinnä sisarustensa tai vanhempiensa meriiteillä. Duunari voi olla kiinnostuneempi lukemisesta kuin keskiluokkainen, jolle on äärimmäisen tärkeää pitää somekulissia pystyssä ja siksi ei opintojen jälkeen lueta mitään vapaaehtoisesti.
Somekulissia yllläpitävä voi olla todellisuudessa alkoholisti, joka hyödyntää aterioinnin mahdollisuutena kitata alkoholia muka vain sivistyneesti ruoan kanssa.
Suomessa puhe ei paljasta yhtä selvästi yhteiskuntaluokkaa kuin vaikka briteillä, mutta kyllä suomalaisestakin vähän kuulee, ollaanko oman luokan sisällä kuinka tukevasti.
Tämä tuli mieleen tuosta taaempana esiintyneestä verbistä sosialisoida. Ne, joilla koulutus on aika uusi asia suvussa, käyttävät sanaa merkityksessä olla sosiaalinen. Jos taas perhetausta on pidemmältä ajalta sellainen, että kirjakieli on tuttua ja sanojen tarkka merkitys korjataan lasten puheesta, sosialisointi tarkoittaa sitä, että omaisuus otetaan yhteiseen käyttöön ilman omistajan lupaa. Siis varastetaan, jos ajatellaan asiaa omistajan kannalta.
Muita vastaavia on pöyheä/pöyhkeä tukka, juurikin-sana, Helsingissä tietyt slangisanat, joissa on vahva työläisväestön kaiku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puheesta sen yleensä kuulee heti.
En usko. Tunnen suurmetsätilallisen, joka harrastaa lukemista ja käy taidenäyttelyissä sekä on erityisen ylpeä kotiseutunsa murteesta ja käyttää sitä aina muulloin paitsi virallisissa yhteyksissä. Hän osallistuu hyväntekeväisyyteen nimettömänä eikä ole mikään rotaryklubin jäsen tai Lions Clubin jäsen.
Joku voi pitää häntä murteen vuoksi junttina. Joku puolestaan ihastua siihen, että hänen kielenkäyttönsä on rikasta ja ilmaisuvoimaista. Joka tapauksessa hän asuu lapsuudenkodissaan eikä halua tehdä itsestään suurta numeroa.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa puhe ei paljasta yhtä selvästi yhteiskuntaluokkaa kuin vaikka briteillä, mutta kyllä suomalaisestakin vähän kuulee, ollaanko oman luokan sisällä kuinka tukevasti.
Tämä tuli mieleen tuosta taaempana esiintyneestä verbistä sosialisoida. Ne, joilla koulutus on aika uusi asia suvussa, käyttävät sanaa merkityksessä olla sosiaalinen. Jos taas perhetausta on pidemmältä ajalta sellainen, että kirjakieli on tuttua ja sanojen tarkka merkitys korjataan lasten puheesta, sosialisointi tarkoittaa sitä, että omaisuus otetaan yhteiseen käyttöön ilman omistajan lupaa. Siis varastetaan, jos ajatellaan asiaa omistajan kannalta.
Muita vastaavia on pöyheä/pöyhkeä tukka, juurikin-sana, Helsingissä tietyt slangisanat, joissa on vahva työläisväestön kaiku
Tuo juurikin-hokema ärsyttää. Monet radiojuontajat käyttävät sitä. Pahimmillaan yhdistelmä on juurikin huikea. Mistä juuresta he puhuvat kun se juurikin on siellä mukana? Toki puulla voivat olla huikean vahvat juuret.
Suomessa on paljon köyhistä ja epävakaista lähtökohdista peräisin olevia, ei välttämättä korkeasti koulutettuja mutta silti hyvän yleissivistyksen, älyn ja kehittyneen moraaliin ja etiikan ihmisiä. Se on pitänyt ja pitää Suomea pinnalla. Millään sosiaaliluokilla ei tässä ole merkitystä.
Köyhyys on kyllä pahasta, mutta oppineelle ja herkkätunteiselle naiselle sen ei suinkaan pitäisi olla suurin onnettomuus, eikä se sitä olekaan.
- Jane Austen
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ollut mielenkiintoinen ketju. Sai miettimään omaa luokkaa ja siihen kuuluvien ihmisten mielenkiinnon kohteita, erilaisia elämäntapoja, asioiden arvottamista ym.
Olen tehtaassa töissä ja meitä duunareita on siellä moneen junaan. Mutta, jos vähän kärjistän, niin meidät voisi karkeasti jakaa kahteen ryhmään. On me, jotka elämme ns. siististi, eli ei tupakointia, harvoin alkoholia, kulutamme järkevästi, säästämme, ei löydy ripsien pidennyksiä, koska se on turhaa rahanmenoa, ym. Sitten on nämä, jotka käyttävät usein alkoholia, ei pahemmin välitetä miltä peilikuva näyttää, se raha mikä tulee myös menee. Valitetaan kuinka on rahat vähissä, mutta silti sitä löytyy alkoholiin ja tupakkaan, tai uuteen tatuointiin. Kulttuuria pidetään tylsänä ja "herrasväen huvina".
Mutta nämä siis kärjistettynä.
Mutta kuten sanoin, meitä duunareita on erilaisia. Ja monella on valitettavasti mielikuva, että me kaikki olemme tuollaisia joista tein jälkimmäisen kuvailun.
Joka luokasta saa pari erilaista arkkityyppiä. Alaluokassa vastaavasti osalla elämänhallinta tosi huonona, päihteitä, riippuvuuksia, rikollisuutta. Osa taas köyhiä ja tukien varassa esim. huonon terveyden takia, elämänhallinta huippuluokkaa kuitenkin, puuhastelevat sitten jotain esim. kulttuurin alalla "omaan tahtiin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten luokittelu eri yhteiskuntaluokkiin on jo vanhanaikaista.
Se on loukkaavaa ja pinnallista. Ihmisen perusoikeuteen pitäisi kuulua se, ettei luokitella varallisuuden/aseman takia, koska eivät nuo edellämainitut tee välttämättä ihmistä paremmaksi.
Ihmisen arvo on syvällisemmin ajateltuna siinä, kuinka ihminen kohtelee muita ihmisiä. Koppava ja itsekäs on yleensä tyly ihminen muille ja siinä mielessä syvemmältä arvoltaan aika köyhä, vaikka muuten olisi mammonaa.
Jos emme tunnusta ja tunnista sosiaaliluokkia, emme kykene näkemään sitä miten ne vaikuttavat.
Yleisellä tasolla vaikkapa Sanna Mariniin kohdistettu kritiikki: suurin huuto on irronnut siitä kun hän on käyttäytynyt juuri niin kuin pienituloisuudesta noussut yliopistotaustainen mutta myös työväenluokkainen ihminen toimii.
Ennen kuin päätätte olla näkemättä luokkia, miettikää hetki sitä miten vähän liikkuvuutta Suomessakin on niiden välillä.
Voi hyvä ihminen, miten sinulla aika ja energia riittää tällaiseen? Ja Suomessa ei liikuta luokkien välillä? Kun nyt ensin määrittäisit ne luokat ja sen jälkeen alkaisit hieman pohtia tuota omaa kehikkoasi. Suurin osa suomalaisista "vaihtanut luokkaa", jos tuota vain katsellaan kolme sukupolvea taaksepäin. Naimisiin on menty sopivasti sekaisin, ennen naiset olivat kouluttamattomia, nykyään naiset ovat korkeammin koulutettuja - eli sekaliittoja on tullut ja tulee jatkossakin. Eivät kaikki korkeasti koulutettujen lapset halua lähteä korkeakouluun - eivätkö he ole niitä luokkalaskijoita jos päätyvät duunarihommiin? Jos taas olet vahvasti sitä mieltä, että kastilaitoksen tyyliin syntymäkodin "luokka" määrään lasten "luokan", kauanko tuo pysyy: onko Tarja Halosen tytär työväenluokkaa, entä Sanna Marinin? Ja ehkä se tärkein: mitä ihmettä haet näillä? MIkä oma taustasi on? Akateemisesti epäonnistunut, jonka ainoa ylpeilyn aihe on syntymäkodin sivistys? Työväenluokasta noussut akateeminen jolla kehno itsetunto jonka laitat syntymäkotisi "luokan" syyksi? Ehkä tulee uutisena, mutta kehnoja itsetuntoja on joka "luokassa", itsetuntoon taitaa vanhempian aseman ja koulutuksen sijaan vaikuttaa enemmän heidän luonteensa.
Mutta jos tästä sinulle hyvä mieli tulee, niin jatka kaltaistesi kanssa oman napanöyhdän kaivelua. Aikana, jolloin maailma on sekaisin ja oikea epäarvoisuus rävähtää silmille kun vasta Suomeen tulleita ja heidän lapsiaan katselee. Mutta jos se pikkurillin asento syödessä on tärkeintä, ja sen mukaan ihmisten luokittelu niin jatkakaa harjoitusta.
Ei kannattaisi pöyritstyä näin ketjussa, jonka käsittelemästä aiheesta ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Suosittelisin lukemaan edes pikkirillillisen sosiaologiaa ennen kuin jatkat.
No olen kyllä jonkin verran sosiologian historiaa lueskellut. Seitkytluvulla korostettiin noita luokkajakoja, mutta eikö tuo ollut eniten kehnoimmassa asemassa olevan työväenluokan kautta: yhteiskunnallinen huono-osaisuus kasautuu ja tuo aiheuttaa yhteiskuntaluokkien välille suuria eroja. Eikö tuon jälkeen ole jo sosiologitkin ole myöntäneet, ettei luokkajaot ole ainakaan Suomessa niin helppoja: keskiluokan ja työväenluokan välissä on erilaisia ristiriitaisesti määräytyneitä asemia, joiden paikka yhteiskunnassa elää koko ajan (esim. Wright)? Nuo vanhat luokat eivät suoraan taida enää ennustaa ihmisen taloudellista tilannetta, kuten täälläkin ovat köyhät akateemiset muistuttaneet?
Eikö sosiologian olisi nykyään noiden pölyisten luokkien sijaan tärkeämpää tutkia taloutta ja taloudellisten suhteitten tutkimusta, työnjaon muutoksia ja sen seurauksia jne? Ja noihin luokkajakoihin pitäisi tehdä päivityksiä, täällä käydyssä keskustelussa käsitellään lähinnä vain keskimäärin hyvinvoivia ihmisryhmiä, jotka kykenevät elämään palkallaan, oli koulutus amis tai yliopisto. Eikö sosiologiassa olisi huomattavasti tärkeämpää keskittyä syrjäytyviin luokkiin joissa huono-osaisuus periytyy, niin suomea puhuvien kuin erityisesti muualta tulleiden ongelmiin? Josko pohtisit näitä vaihtoehtoja ja vertaisit niitä omiin pohdintoihisi, ehkä ymmärrät sitten, miksi pidän tätä ketjua epämiellyttävän tunkkaisena oman navan kaiveluna.
Ei kannattaisi pöyritstyä näin ketjussa, jonka käsittelemästä aiheesta ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Suosittelisin lukemaan edes pikkirillillisen sosiaologiaa ennen kuin jatkat.